Turhista wilmaviesteistä

En jaksalukea kaikkia vastauksia mutta mun mielestä tommosia viestejä laitetaan enemmänkin sen takia että jos esim koulupäivä päättyy liikuntaan niin vanhemmat tietää sillon että lapsi on päässyt aikasemmin kotiin jos vaikka sattuu jotain matkalla. Koskaan ei tiedä.

En ihmettele yhtään, että monet opettajat voi laittaa pienistäkin häiriöistä kommenttia Wilmaan, etenkin jos ne toistuvat, koska ei ole koulun tehtävä pelkästään kasvattaa lapsia. Tunnen opettajia lähipiiristäni, jotka ovat turhautuneita siihen, että kaikki vastuu lapsen kasvatuksesta sysätään heillä - ei sillä, tietysti osa kuuluu heillekin - ja vanhemmat tuntuvat vähät veisaavan viesteistä, huomautuksista yms. yhteydenotoista Wilmassa. Se ei ainakaan auta lasta/nuorta oppimaan virheistään, jos vanhemmatkin kotona ilmoittavat, että ihan turhaan on taas laitettu merkintä, kun vihko oli vähän kotona tai  karkkia syötiin. Ei ne opettajatkaan jaksa kymmentä kertaa ja sen päälle samaa uudestaan toitottaa! Ja valitettavasti esim. oppilaiden syömisestä on hankala valikoiden viestittää, etenkin jos oppilaat eivät opettajalle niin tuttuja, ei voi tietää, jättääkö syömättä, koska ei pidä ruoasta vai oireileeko orastavaa syömishäiriötä. Ei se kenenkään elämästä ole pois vilkaista niitä viestejä ja sitten vaikka klikata roskikseen, jos ei kiinnosta. 

+ kuten joku totesi, Wilmahan toimii opettajankin muistikirjana eli esim. kurssiarvosanaa miettiessä on helppo vilkaista, kuinka monesti on ollut tarvikkeet kotona / tunnilla meuhkattu ja käyttää sitä apuna arvioinnissa.

Oli ihan pakko käydä katsomassa se wilmamerkintä. Se kuului näin "jakeli suklaata muille oppilaille ennen tunnin alkua".

Noh, kai tuokin on minulle tärkeä tieto... Poika ostanut suklaata omilla rahoillaan ja antanut kaverille kans. Ok.

Opetin tän 15-vuotiaan maistamaan kaikkea ruokaa silloin joskus alle kouluikäisenä. Nyt hän kyllä jo itse tunnistaa ruuan ulkonäöstä ne satunnaiset ruokalajit, mistä ei pidä. Enää en pistä maistamaan "edes vähän kaikkea", se kuului sinne varhaislapsuuteen.

Ei jösses...pitäis varmaan mennä sinne kouluun ihan syöttämäänkin se teini. "Maista nyt edes lusikallinen". Jep jep.

t. Se 15-vuotiaan mutsi

Puolet vanhemmista voi pitää turhana ko. viestejä ja toinen puoli laittaa törkeitä haukkumaviestejä, että ope on laiska eikä tee töitään, jos et ilmoita tuollaisista poikkeuksista. Vaikea miellyttää kaikkia. Tässä työssä kyllä oppii sem, että aina teet väärin jonkun huoltajan mielestä.

t. Ope

Voiko koulua käydä nykyään ilman wilmaa? En haluaisi joutua kommunikoimaan noin turhista asioista lapsen opettajan kanssa, enkä lukea turhia viestejä.

Miksei siellä voida oikeasti tiedottaa vain hyvin tärkeistä asioista? Ahdistaa jo ajatuskin, etten taatusti äitinä lue s-postiani päivittäin ja sitten olen ihan pihalla.

Minäkin kommentoin kynänasiaan. On nimittäin alkanut nyppiä vanhempien asen ne siitä, miten niitä kynien hukkaajia pitäisi paapoa, kun kynät ovat niin halpoja.

Ostin viime syksynä omilla rahoilla 80 kpl lyijykyniä. En muista hintaa, taisivat olla 10 tai 20 kpl:n paketeissa. Kyllä niihin muutama kymppi upposi mutta ajattelin, että niistä riittäisi pariksi vuodeksi varakyniksi, kun aina on luokassa jollakulla kynät kadoksissa.

Opetan 240 oppilasta, ja jouluna 80 kynästä oli jäljellä 10 kpl. Miten ne olivat kadonneet? Joka tunti joku lainasi niitä. Oppilaat naureskelivat, kun muistutin palauttamisesta, mutta ihan aina en itsekään muistanut asiaa. Ei se mitään. Kyniähän riitti. Laitoin kyniin teipit ja kirjoitin niihin nimeni, mutta edelleen niitä katosi. Kirjoitin ylös, kuka oli lainannut, mutta kas kummaa, oppilaat olivat hukanneet ne seuraavaan kertaan mennessä.

Kevätlukukaudella päätin laittaa jokaisen hukkaajan kotiin viestin, että ei omista omia kyniä eikä ole palauttanut lainakynää. Mitäs sainkaan vanhemmilta vastaukseksi? Varmaan samat jutut, mitä täältäkin saan. Missä on auktoriteettini? Jos en itse muista vaatia lainakynää takaisin, miten voin olettaa, että oppilas voi sen muistaa? Peruskoulu on ilmainen, joten kynätkin ovat ilmaisia.

Vanhemmista siis olin nipo ja heistä oli täysiin normaalia ja hyväksyttävää, että lapsi otti luokastani tavaroita. Kynät, kumit, liimat, sakset, kaikki vaan mukaan, kun peruskouluhan on ilmainen. Ei niitä tarvitse palauttaa.

Missä on nykypäivän lasten käytöstavat? Miten ihmeessä tässäkin ketjussa voidaan vaatia yhteydenpidon vähentämistä, kun lapset eivät kykene yläasteikäisinä varustamaan itsensä koulupäivään oikeilla välineillä? Jos oppilas ei kykene säilyttämään kynää, miten hän muka pystyy muistamaan poikkeuspäivät tai oikeat liikuntavarusteet?

Entä missä vaiheessa on tullut hyväksyttäväksiu ottaa tavaroita ja jättää ne palauttamatta, koska ne maksavat vähän?

Kynä tuntuu monesta vanhemmasta mitättömältä asialta, mutta pienistä puroista ne suuret virrat syntyvät. Jos vie kynän, vie seuraavalla kerralla jotain muutakin. Jos kokeessa ei ole kynää mukana, ei siellä liikuntatunnillakaan ole niitä oikeita varusteita. Ja jos vanhemmat ovat sitä mieltä, että noin pieniä juttuja ei tarvitse muistaakaan, ei se lapsi tule koskaan niitä muistamaan.

Onko tuo kynäasia selitetty varmasti yhtä perusteellisesti vanhemmille? Koska kun minä olin koulussa, 80-luvulla, niin äitini ei tarvinnut ostaa yhtä yhden kynää, vaan kynät sai aina koulusta! 

En minä niitä hukannut, mutta en muista ikinä jonkun kynän olleen koululle ongelma. Ei ole opettajien, eikä vanhempien vika, jos nykyään on niin köyhää, että on eri meininki. Selittäkää, selittäkää, selittäkää. 

Mielestäni opettaja kuormittaa itseään turhaan, jos kirjoittaa jokaisesta pienestäkin asiasta viestin Wilmaan. Siinä voi myös auktoriteetti karista, jos yläkoululaisen opettaja kirjaa päivittäin viestejä tyyliin 'istui pipo päässä tunnilla', 'ei syönyt ruokatunnilla', 'ei laskinta mukana', 'käveli punaisia päin', 'nähtiin ettei käyttänyt suojatietä', 'ei koskaan osaa mitään', 'ei taaskaan osannut mitään'. Nämä olivat tyypillisiä merkintöjä poikani edellisen koulun Wilma-aktiiviopettajilta. Nuo viimeiset kommentit eivät edes pitäneet paikkaansa, vaan tulkitsin ne loukkaaviksi (poikani oli koulukiusattu, mikä aiheutti sen ettei hän mm uskaltanut juuri suutaan koulussa avata). Tällainen viestintä oli turhaa ja hölmöä. Oletan myös, että hyvällä opettajalla on silmää, mistä huomauttaa oppilaalle, mitä viestii vanhemmille ja mistä jättää viestimättä.

Poikani nykyisestä koulusta en ole kertaakaan saanut vastaavanlaisia viestejä. Luokanopettajallakin on ihan erilainen strategia luokan suuntaan. Kerran kysyin huolestuneena käyttääkö poikani pipoa tunneilla. Luokanopettaja (noin 60v) vastasi, että 'kyllä. Se on tyylikäs pipo ja pukee poikaasi hyvin. Olemme sopineet, että hän ottaa sen pois juhlatilanteissa ja opettaja x:n tunneilla, koska x on vähän vanhanaikainen. Kukaan ei ole valittanut.' Näin sen pitää ollakin. Poikani pitää minua paljon nipompana kuin opettajiaan.

Entä jos ilmoitan kouluun, että mulla ei ole tietokonetta, eikä sähköpostia? Jos näin myös olisi? Mitä sitten?