Lue keskustelun säännöt.
Kun lasten hankkiminen kaduttaa
20.05.2014 |
http://www.iltalehti.fi/perhe/2014050218260145_pr.shtml
Minusta on vähän outoa, miten suuri tabu pettymys vanhemmuuteen ja lasten hankkimiseen on. Onhan se nyt selvä, että jos kahdeksan kymmenestä ihmisestä tekee tällaisen ison elämää muokkaavan päätöksen, joukkoon mahtuu myös väärin valinneita.
Olisi kaikkien etu, jos lopettaisimme puheen siitä, miten vanhemmuus on kaikkien mielestä ihaninta maailmassa ja vain mielisairas ihminen voi katua lasten hankkimista. Kun se ei vain pidä paikkaansa.
Myöskään ei pitäisi teeskennellä, että katumus on vain vaikeina hetkinä iskevä ohimenevä tunne. Tälläkin hetkellä moni isä ja äiti tietää varmasti sisimmässään, että tuli tehneeksi väärän valinnan.
Kommentit (101)
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:55"]
En tunne ainuttakaan lapsiperheellistä, joka väittäisi että ihminen pystyisi ennustamaan luotettavasti millaista hänen elämänsä perheellisenä tulisi olemaan.
[/quote]
En minäkään. Sen sijaan tunnen useita vanhempia, jotka ovat ennen lasten hankkimista arvelleet vanhemmuuden olevan positiivinen juttu, ja he ovat olleet oikeassa. Tietenkin aina voi sattua katastrofeja, jotka muuttavat tilannetta (lapsen vammautuminen, yksinhuoltajaksi joutuminen) mutta noin lähtökohtaisesti ei ole mitenkään mahdotonta päätellä, onko vanhemmuus linjassa sellaisen elämän kanssa, jota haluaa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:55"]
Jos ihminen kokee peruuttamattomassa asiassa tehneensä totaalisen virhearvion silloinkin kun lasten kanssa menee ihan ok, mutta kyse ei kuitenkaan ole sellaisesta tunne-elämän häiriöstä jota psykologillakaan voi hoitaa, mitä apua tuossa voi tarjota?
[/quote]
Apua ihan sen arjen pyörittämisessä ja lasten hyvinvoinnin varmistamisessa. Vanhemman rooli on kuitenkin aika kovaa työtä, ja siitä selviäminen on kahta vaikeampaa, jos koko homma tuntuu suurelta virheeltä.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:58"]
Ei. Ko henkilö ei kykene hallitsemaan tunteitaan. Ja nyt ei puhuta mistään yksittäisestä vitutuspäivästä.
[/quote]
Eli jos kadut vaikkapa koiran hankintaa tai uuden auton ostoa, et kykene hallitsemaan tunteitasi? Millä tavalla katumuksen tunteminen tarkoittaa sitä, ettei halltse tunteitaan?
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:52"]
Onko se todella tietoinen valinta haluta herätä vuosia imettämään keskellä yötä, vai onko se ehkä kuitenkin elämää, jotain itseä suurempaa, jota ei sinällään voi valita?
[/quote]
Kyllä se on tietoinen valinta. Nykyisin voi valita, hankkiiko lapsia vai ei. Mikään pakko ei ole koskaan synnytttää, herätä imettämään, sietää kiukkukohtauksia, kyyditä harrastuksiin tai rahoittaa ajokorttia. Kaikki tämä on täysin vapaaehtoista. Tilanne on ehkä uusi mutta myös peruuttamattomalla tavalla erilainen kuin vielä pari sukupolvea sitten. Emme voi enää teeskennellä, etteikö luotettavaa ehkäisyä olisi saatavilla. Tästä tosiaan seuraa, että valinnastaan joutuu kantamaan myös seuraukset, mutta ainakin meillä on nykyisin tämä valinta. Tuskin kukaan haluaa palata aikaan, jolloin lapset olivat lähinnä taloudellinen riippakivi ja ikävä muistutus seksin harrastamisesta.
[/quote]
joo mutta tämän seurauksena juuri tulee läjäpäin näitä "ylitsepääsemättömiä" katumuksen tunteita. Ja katumuksesta seuraa itseinhoa. Ja itseinhosta...
Katua voi siis lapsia tai "valintaa" jäädä lapsettomaksi.
Ihmiselle on tullut valinnan mahdollisuus ns. liian suureen asiaan, jossa se ei koskaan pysty tekemään 100% hyvää valintaa, valita oikea mies isäksi, oikea aika saada lapset, oikeanlainen äitiys jne... ja sitten seotaan omiin tunteisiin ja siihen, että ne herrantertut on oma valinta, oma egotrippi, joka pitää elää täysillä ja hoitaa kaikkein parhaimmin... raskasta, kaduttaa, ääh, mut en mä saa katua, se on väärin, koska minähän nämä lapset valitsin. Vitut. Ei meistä kukaan niitä valinnut erityisesti, eikä valinnut niiden isää, eikä juuri tätä elämää... jokainen vain elää ja toteuttaa viettejään ja halujaan... ja tämän tajuaminen vapauttaa melko paljon. Että välillä kaikki ympärillä vituttaa, mutta so what, olen elänyt elämääni enkä olisi voinut "valita" mitään toisin, koska elämä ei ole mikään v***n valintamyymälä
Nro 25, hyvä kirjoitus. Laittoi ajattelemaan. Ainakin itsestäni tuntuu että sitä on monessa asiassa erkaantunut "todellisuudesta". Kirjoituksesi kaltaiset näkökulmat ovat tärkeitä muistutuksia, joskus paluu perusasioiden äärelle tekee hyvää. Toki on niin että ympäröivä yhteiskunta puoltaa tekemään tiettyjä valintoja, hankala on yksin soudella vastavirtaan. Kiitos, harmi kun en voi peukuttaa kertaa enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:33"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:28"]
Niin, kysehän ei toki voi olla siitä, että vauvojen ja taaperoiden kanssa elämä on aika erilaista kuin koululaisten kanssa.
[/quote]
Miksi jankkaat? Kokemuksellasi ei ole mitään tekemistä tämän ketjun aiheen kanssa.
[/quote]
Totta kai on, ja sähän tässä jankkaat.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 10:12"]
Vitut. Ei meistä kukaan niitä valinnut erityisesti, eikä valinnut niiden isää, eikä juuri tätä elämää... jokainen vain elää ja toteuttaa viettejään ja halujaan...
[/quote]
Kuulostaa vähän siltä, ettei elämänhallintasi ole ihan kohdillaan. Rohkenisin nimittäin väittää, että useimmat meistä ovat kyllä valinneet ihan tietoisesti, kenen kanssa päättävät lisääntyä. Toisin kuin esität, ihmisen toimintaa ohjaavat mekanismit ovat paljon monisyisempiä kuin useimmilla muilla eläimillä. Meillä on viettien lisäksi mm. arvoja, jotka kertovat, millaiset asiat ovat meille tärkeitä, ja järki, jonka avulla voimme tehdä harkittuja päätöksiä. Nämä asiat ovat ihan yhtä luonnollinen osa ihmistä kuin pesärakennusvietti on osa varista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain olisi voinut olla tekemättä lapsia. Halu ja tarve saada niitä oli aivan liian suuri vaikka miten olisin järjellä koittanut itselleni selittää, ettei se ole ainoa vaihtoehto. Joskus kuitenkin kaduttaa lapset. Elämäni olisi paljon rennompaa ilman heitä. Toisaalta jos olisin päättänyt olla tekemättä lapsia, en olisi myöskään pystynyt olemaan onnellinen, jotain olisi puuttunut, joku syvä bioloinen tarve olisi jäänyt täyttymättä.
Olen monen muun kanssa samoilla linjoilla tässä ketjussa. Ihminen on lopulta vai eläin, ja eläimelle lisääntyminen ei ole mikään valintakysymys. Näitä asioita ei ohjaa järki ja harkinta vaan sisäisen pakottava tarve. Se on luonnollista.
Tiedän, että olisin katunut lasta (kun joskus ajatuksella leikittelin). Olen erittäin tyytyväinen omaan valintaani.
Vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 10:12"]
Ihmiselle on tullut valinnan mahdollisuus ns. liian suureen asiaan, jossa se ei koskaan pysty tekemään 100% hyvää valintaa
[/quote]
Kyllä oma valintani on ainakin mennyt ihan sataprosenttisesti nappiin. Tämä johtuu varmaan siitä, etten teeskentele olevani viettien armoilla oleva eläin, vaan olen ihan itse tehnyt omaa elämääni koskevat päätökset.
No joo. Jos olisin ollut tällä järjellä varustettu 15 vuotta sitten, olisin ehdottomasti siirtänyt lapsen hankintaa. Mahdollisesti olisin vela.
tulin äidiksi 18 vuotiaana. Ihan liian aikaisin. Kaikki jäi kokematta. Yksinasuminen, opiskelijamenot, bileet, matkustelu yms. Se tuli se menovaihe sitten myöhemmin ja tuntuu etten vieläkään ole siitä päässyt yli...
olin täysi kakara ja sain lapsen :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 10:12"]
Vitut. Ei meistä kukaan niitä valinnut erityisesti, eikä valinnut niiden isää, eikä juuri tätä elämää... jokainen vain elää ja toteuttaa viettejään ja halujaan...
[/quote]
Kuulostaa vähän siltä, ettei elämänhallintasi ole ihan kohdillaan. Rohkenisin nimittäin väittää, että useimmat meistä ovat kyllä valinneet ihan tietoisesti, kenen kanssa päättävät lisääntyä. Toisin kuin esität, ihmisen toimintaa ohjaavat mekanismit ovat paljon monisyisempiä kuin useimmilla muilla eläimillä. Meillä on viettien lisäksi mm. arvoja, jotka kertovat, millaiset asiat ovat meille tärkeitä, ja järki, jonka avulla voimme tehdä harkittuja päätöksiä. Nämä asiat ovat ihan yhtä luonnollinen osa ihmistä kuin pesärakennusvietti on osa varista.
[/quote]
juu mulla on toistaiseksi elämä "hallussa" ja ympäröivän moraalimittariston mukaan oikein erityisen kohdillaan (ydinperhe, kaksi lasta jne... koko setti) Mutta kuten nyt tämäkin palsta keskusteluineen osoittaa, moni on ihan sekaisin valintojensa kanssa, kun pitää valita omien arvojen mittainen imetys, omien arvojen mukainen ikä lisääntyä, omien arvojen mukainen ukko lasten isäksi, sitten pitää jättää se ukko ja ottaa uus, jolla on paremmat arvot jne... ihan paskaa se kaikki on ja sekoittaa ihmisten päät. Mitä enemmän ihminen käyttää esim. sanaa arvo, sen vähemmän se ymmärtää sen todellisesta sisällöstä mitään.
Ja vaikka mulla nyt onkin tämä elämänhallinta oikein erinomaista (heh hee), niin en mä tästä mitään ole erityisen tietoisesti valinnut enkä valinnut puolisoani vuosien tiukan moraalis-eettisen arvopohdinnan jälkeen, vaan minä vain rakastuin palavasti ja halusin sen kanssa sänkyyn ja naimisiin ja halusin tulla paksuksi. Sen lisäksi mun väsyttää ja ketuttaa usein ihan todella paljon tämä perheenäitiys, mutta en silti kadu koskaan lapsiani, koska en koe valinneeni heitä mistään valintamyymälästä. He eivät olleet mikään vaihtoehto jollekin toiselle vaihtoehtoiselle elämänskenaariolle. Minä toteutin vain viettejäni, en mitään pitkään harkittua projektia.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:06"][quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 08:56"]
Ehkä jokaisen kannattaisi nuorena hoitaa muiden lapsia niin tulisi edes jonkinlainen käsitys lapsista ja lastenhoidosta.
[/quote]
Valitettavasti jotkut äidit kommentoisivat niitä negatiivisia kokemuksiakin: "Voi, mutta se on aivan erilaista, kun lapsi on oma."
[/quote]
Niin koska se on eri asia. Olen ollut "nanny" ja inhosin sitä, lopetin kuukauden jälkeen. En silti kadu lasten tekemistä ja tykkään kyllä olla lasteni kanssa ja nautin kyllä esim. Äitiyslomasta jne.
Varmasti se siis voi mennä toisinkin päin. Joku voi nauttia lasten hoitamisesta mutta katua omien lasten tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että valintojesi ulkoistaminen viettien harteille on sinulle keino suojautua päätöstesi seurauksilta, mutta eihän nyt hyvänen aika hukkuneiden arvojen ongelmaan voi olla ratkaisuna se, että tehdään päätökset arvalla. Omien arvojen kirkastaminen on tärkeimpiä onnellisuustekijöitä ihan tutkitusti, ja useimmilla se on edessä viimeistään keski-ikäisenä. Totta kai edellytykset hyville valinnoille ovat sitä paremmat, mitä nuorempana niistä pääsee jyvälle.
Omien arvojen mukaan toimiminen ei sekoita kenenkään päätä. Päinvastoin se antaa ryhtiä ja suuntaa omalle tekemiselle.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 10:08"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:58"]
Ei. Ko henkilö ei kykene hallitsemaan tunteitaan. Ja nyt ei puhuta mistään yksittäisestä vitutuspäivästä.
[/quote]
Eli jos kadut vaikkapa koiran hankintaa tai uuden auton ostoa, et kykene hallitsemaan tunteitasi? Millä tavalla katumuksen tunteminen tarkoittaa sitä, ettei halltse tunteitaan?
[/quote]
Sä vertaat nyt autoa ja koiraa lapseen, joka on sun omaa verta. Aivan eri luokan asia katumukselle. Ja johan tuossa tuli selväksi, että tunne kielletään, eikä siitä puhuta. Sama on mielisairaudessa, sairauden tuntoa ei ole. Mun mielipiteeni on, että niitä voidaan hyvin verrata keskenään. Älä yritä muuttaa alkuperäistä aihetta.
onnellisuusvaatimuus kumpuaa nimenomaan siitä, että lapset nähdään valintana, ja se mitä itse saa valita, siihen pitää olla tyytyväinen ja onnellinen...
nykyään ajatellaan helposti että lapsi on vaihtoehto ja sitten on paljon muita vaihtoehtoja kuten nousujohteinen ura, hyvä aikuinen parisuhde ilman lapsia, aikuisten ehdoilla tehtävät matkat Roomaan ja Balille, rauhalliset viini-illat tyttöporukalla jne. jne.. .. katalogi, ja kun tästä katalogista saa vapaasti valita, omasta valinnastaan täytyy olla onnellinen. Onnellisuus on helvetin raskas laji ja harva jaksaa olla kovin kauan putkeen onnellinen. Itse olen mieluummin ripauksen onneton perheenäiti, se on ihan normaali tila, eikä siinä ole mitään syytä katua mitään.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 10:45"]
Ja johan tuossa tuli selväksi, että tunne kielletään, eikä siitä puhuta. Sama on mielisairaudessa, sairauden tuntoa ei ole. Mun mielipiteeni on, että niitä voidaan hyvin verrata keskenään.
[/quote]
Pakko myöntää, etten kirjoitustesi perusteella ymmärrä kantaasi ollenkaan. Voitko vielä kirjoittaa auki, minkä vuoksi katumisen osoittaminen on merkki siitä, ettei "hallitse tunteitaan", mitä tuo tunteiden hallitsemattomuus tarkoittaa, ja miksi se on mielisairauden muoto? Käytä ihan vaikka useampi virke.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 10:49"]
nykyään ajatellaan helposti että lapsi on vaihtoehto ja sitten on paljon muita vaihtoehtoja kuten nousujohteinen ura, hyvä aikuinen parisuhde ilman lapsia, aikuisten ehdoilla tehtävät matkat Roomaan ja Balille, rauhalliset viini-illat tyttöporukalla jne. jne.. .. katalogi, ja kun tästä katalogista saa vapaasti valita, omasta valinnastaan täytyy olla onnellinen.
[/quote]
On totta, että jokainen meistä voi valita, ryhtyykö vanhemmaksi vai ei. Ja on myös totta, että ihmiselämän rajallisuudesta johtuen sitten jää jotakin muuta valitsematta. Vaikkapa sitten se aikuinen parisuhde ja aikuisten ehdoilla vietetty vapaa-aika.
Mikä valinta sitten onkaan, se ei välttämättä tee onnelliseksi. Voi valita myös väärin. Se on inhimillistä. Valitettavasti siinä missä ammattia, puolisoa tai asuinpaikkaa voi vaihtaa, lapsen hankinta on päätöksenä peruuttamaton. Siksi lapsen katuminen kai onkin niin suuri tabu. Meille on vaikea ajatus, että elämämme voi lapsen vuoksi mennä peruuttamattomalla erilaiseksi kuin oikeasti haluaisimme. Se ajatus on paljon helpompi kieltää ja teeskennellä, ettei niin tapahdu.
Halusin lapsen ja tiesin sen. Vaikka vanhemmuus on ollut rankkaa ja monesti veemäistä, niin en ole katunut. Ehkä siksi että olen aina tajunnut ettäsaan sanoa myös sen että perseestähän tämä on. Ja silti sydämessään nauttii tästä. Lapsen sain 21 vuotiaana niin lienee se helpottanut tätä sopeutumista kun ei ole ehtinyt elämäänsä petaamaan just tätä hommaa varten. Tämä nyt on osa elämää ;)
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:52"]
Onko se todella tietoinen valinta haluta herätä vuosia imettämään keskellä yötä, vai onko se ehkä kuitenkin elämää, jotain itseä suurempaa, jota ei sinällään voi valita?
[/quote]
Kyllä se on tietoinen valinta. Nykyisin voi valita, hankkiiko lapsia vai ei. Mikään pakko ei ole koskaan synnytttää, herätä imettämään, sietää kiukkukohtauksia, kyyditä harrastuksiin tai rahoittaa ajokorttia. Kaikki tämä on täysin vapaaehtoista. Tilanne on ehkä uusi mutta myös peruuttamattomalla tavalla erilainen kuin vielä pari sukupolvea sitten. Emme voi enää teeskennellä, etteikö luotettavaa ehkäisyä olisi saatavilla. Tästä tosiaan seuraa, että valinnastaan joutuu kantamaan myös seuraukset, mutta ainakin meillä on nykyisin tämä valinta. Tuskin kukaan haluaa palata aikaan, jolloin lapset olivat lähinnä taloudellinen riippakivi ja ikävä muistutus seksin harrastamisesta.