Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa :/ olenko yliherkkä vai sanooko mies väärin?
19.05.2014 |
En ole varma olenko yliherkkä kun loukkaannun seuraavista asioista, kertokaa mielipiteenne (olen tosi nuori, toisessa suhteessa ja en paljoa käsitä suhteista/siitä mikä on niinku normaalia, jotenka olisin kiitollinen kaikesta hyvästä palautteesta), haluaisin tietää olenko tyhmä jos loukkaannun seuraavista asioista hieman ja onko kukaan muu koskaan loukkaantunut semmoisista:
mies on jo muutaman kerran kommentoinut jalankokoani että se on iso naiseksi (koko 40 ja olen 173 cm pitkä), hänellä itsellä on koko 43 ja on 165 cm pitkä, nyt kun otin asian puheeksi hyvin rauhallisesti niin alkoi nauramaan ettei ole ikinä sanonut jalkaani isoksi (vaikka on usein, no onhan minulla iso jalka mutta kun minusta aina löytää negatiivista sanottavaa)
lääkäri sanoi että minun pitäisi saada lisää painoa koska kuukautiset loppuivat, painan 49 kiloa, mies sanoi että en ole laiha, ja sitten monesti sanonut että olen iso yms. vain koska no olen hoikkarakenteinen mutta lantioni on esim 90 cm niin ajatteleeko hän minun olevan iso siksi? hän itse painaa minua 35 kiloa enemmän enkä ole ikinä sanonut mitään.
samaan aikaan mies "kehuu" kaveriaan pieniluiseksi ja pieneksi yms. ja minua isoksi ja nauraa kun loukkaannun, olenko sitten tyhmä kun loukkaannun?
mies ei oikein tee mitään "uhrauksia" minun puolestani, vaikka minusta tuntuu että itse teen hänen puolestaan (henkilökohtainen tuntemukseni, me maksetaan esim kaikki puoliksi mutta itse joudun tekemään enemmän hänen vuokseen entä mitä hän tekee minun vuokseni)
tilasin hienot alusvaatteet ja olin eka kertaa miehen edessä hienoilla alusvaatteilla ja hän alkoi nauraa
koen yleisesti oloni jotenkin rumaksi ja riittämättömäksi hänen kanssaan, mutta en tiedä onko kyse miehestä vai minusta koska koin samalla tavalla edellisessä suhteessa (siinä kyllä minulla olikin useita painavia syitä kokea itseni huonoksi esim se että mies oli suurimman osan ajasta eksänsä kanssa ja epäilin pettämistä vaikka kuulemma vaan katsoivat elokuvia yms. ja sanoi minua vainoharhaiseksi, mutta myöhemmin kuulin sen kaverilta että sillä on vieä tunteita eksäänsä kohtaan ja että käyttäytyy itsekkääst ja käyttää hyväksi myös häntä kaveriaan (esim. ottaa yhteyttä vain kun tarvitse kyydin).
mies kehuu usein esim näyttelijöidn ja mallien ulkonäköä mutta olen koko 2 vuoden suhteen aikana kuullut vain muutaman kehun itseäni kohtaan vaikka olen varsin kaunis ja nätti (ainakin monien mielestä, tässäkin minulta on lähtenyt itsetunto osittain pois).
Mies tuntuu tykkäävän ja kehuvan pienikokoisia naisia mutta hän ei ymmärrä että jos hänen kaverinsa painaa 40 kiloa ja on 150 cm niin se ei tarkoita että minä olen lihava kun olen 49 kiloa ja paljon pidempi. Hän näkee vain painon tai oikeastaan ei des sitä. hän ajattelee että hänen naispuolinen ystävänsä on minua paljon laihempi koska hänellä on ilmeisesti vielä kevyempi ja ohuempi luurakenne entä minulla. Tosin kuulen ihmisten sanovan että oleva erittäin siro yms enkä ole romuluinen vaan minulla on ohuet käsivarret ranteet ymns. niin miksi olen miehen mielestä iso?
ja miksi kaikki muut ovat aina niin paljon kauniimpia? esim. näytin hänelle yhtä kuvaa jossa yksi parturi laittoi naisten hiuksia ja hän sanoi; ovatko nuo kaikki malleja, näyttävät ihan malleilta
sitten minulle vain sanoo että kaikki ovat erilaisia (ne mallit olivat ihan normaalin näköisiä, tekeekö se sitten ihmisestä kauniimkman jos on malli? jotkut miehet ovat minua luulleet malliksi mutta en ilmeisesti ole minlkään arvoine kun en ole työskennellyt mallina
mies esim sanoi että näkee aataminomenani ihan selvästi (naisillakin on aataminomena minulla se ei kyllä näy kun sillooin kun varjo osuu niin vähän)
mies huomaa kaikki pienet epätäydellisyydet minussa esim heti sanoo että tuossa on finni tai tuossa luomi jos huomaa jonkun.
Ja hän oli huolissaan omasta laihtumisestaan mutta minun laihtuminen ei kuulemma haitta vaikka kohta ei ole mitään jäljellä!
hänellä on toisten naisten kuvia kännykässä, tiedän kuitenkin ettei hän petä mutta ne naiset eivät näyttäneet miltään se nainen ilmeisesti oli tämä hänen ystävänsä eikä ollut minkään näköinen kysyin hänen ikäänsä ja sanoi vain : hän on nuori. ei paljastanut ikää
, mies on minua vanhempi joten kiinnosti tietää
Kommentit (85)
Itse asiassa koko 40 ei ole mikään iso kengännumero, ihan keskiverto varsinkin nuorilla tytöillä/naisilla. Kaupoistakin koot 39 ja 40 loppuu ensimmäisinä. Toki mummoilla kengänkoko on 37 tmv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, mies kutsuu sinua isoksi koska häneen verrattuna olet. Mutta vikahan ei tällöin ole sinussa vaan siinä että mies on lyhyt mieheksi. Ja sehän häntä harmittaa. Hänhän se on kauempana miesihanteesta kuin sinä naisihanteesta.
Sinuna kasvattaisin itsetuntoa niin että sanoisin tuon asian suoraan kun mies tulee sinua isoksi sanomaan. "Eikun mä olen alipainoinen, susta vaan tuntuu että mä olen iso koska sä olet itse keskimääräistä miestä paljon lyhyempi". Jos sitten suuttuisi niin hymyilisit että "voi, voi sua hassua" aivan kuten mies on sinun loukkaantumiseesi reagoinut.
Korpeaa tollanen ylimielinen äijänpännä.
ap täällä: näköjään lantionikaan ei ole niin leveä kun netistä lueskelin keskusteluja, kun lantioni on 90 cm ja monilla on 100 cm. 90-100 cm tuntuu olevan normi, en sitten tiedä vertaanko itseäni niihin hyvin ohuen lantion omaaviin, en ymmärrä miksi minut näetään sitten niin isona miesten mielestä kun lantionikin on aika normaali tai jopa ohut verrattuba moniin vrtaan itseäni näköjään aina ääripäihin en vain ymmärrä miten olen sitten muiden silmissä "iso" tai ainakin parin henkilön mielestä :/
Hei ap, olet varmasti ruumiinrakenteeltasi täysin normaali ja kaunis, nyt vain pahasti alipainoinen. 90 cm ei ole mikään leveä lantio! Sanoit tuossa että ainakin "parin henkilön mielestä" olet iso, voi kuule kun parilla henkilöllä voi olla vaikka mitä henkilökohtaisia syitä väittää sinua isoksi tai vaikka miksi, ilman että sillä olisi mitään tekoa sen kanssa mitä oikeasti olet. He ovat sanoneet niin koska ovat itse joko aivan sekaisin epärealistisine odotuksineen tai haluavat tahallisesti loukata sinua. Kaikki muut ihmiset joita elämässäsi olet tavannut eivät varmaan ole erikseen sanoneet ulkonäöstäsi juuri mitään, kuten normaalisti ei toisten ulkonäköä hirveästi kommentoidakaan, mutta eivät varmasti noilla spekseillä ole ajatelleet sinua edes isokokoiseksi vaan hoikaksi tytöksi.
Tässä nyt yksi vertailukohta, kun takerrut mm. tuohon ulkonäköön ja painoon. Painan yli kaksi kertaa enemmän kuin sinä, olen siis pahasti ylipainoinen. Olen viisi senttiä pidempi kuin sinä ja jalan koko on ainakin 43, ei aina edes se mahdu. Mieheni on minua pikkuisen lyhyempi ja hänen jalkansa on jopa pienempi kuin minulla. Tällä hetkellä mies taitaa painaa vähän enemmän kuin minä (koska olen laihtunut ja mies valitettavasti lihonut paljon), mutta aiemmin minä olen ollut häntä painavampi. Ikinä hän ei ole mollannut tai kommentoinut minun ulkonäköä, painoa tms. mitenkään negatiivisesti. Joskus harvoin, siis hyvin harvoin, kannustaa jatkamaan liikuntaharrastusta, muttei puhu mitään painon pudottamisesta tai anna ymmärtää että juuri minun pitäisi erityisesti liikkua koska olen niin lihava. Tiedän että hän mielellään näkisi minut parikymmentä kiloa hoikempana, muttei ole ikinä mitään sellaista sanonut tai antanut ymmärtää edes silloin kun itse oli treenannut itsensä hyvään kuntoon. Eikä tämä silti ole mikään ihannemies ja täydellinen, vaan ihan tavis.
Olet masentunut, yksinäinen ja sinulla on ollut vaikea lapsuus. Siinä on jo vaikka kuinka monta syytä, jotka aiheuttaa vääristymiä sun ajattelussa ja jotka sun pitäisi osata ottaa huomioon, kun mietit onko joku oikein vai väärin. Olet huonossa parisuhteessa jostakin ulkopuoliselle käsittämättömästä syystä. Ihan niin kuin tässä joku sanoi, olet työttömän, lihavan ja lyhyen, ILKEÄN ja TYHMÄN, itseäsi kaksi kertaa vanhemman miehen kanssa, joka ei välitä nähdä sitä vaivaa mitä sinä näet, ja joka ei ole edes kelvannut muille naisille vaikka mielipiteet on olevinaan niin asiantuntevia. Miksi ihmeessä? Voihan häntä vähän sääliä siitä tyhmyydestä ja hänen omista ongelmistaan, mutta ei noin ilkeän tyypin kanssa tarvitse olla parisuhteessa kun hän selvästi yrittää painaa sinua alas että tuntisi oman olonsa paremmaksi. Siksi että luulet että tarvitset edes jonkun, se oli toinen asia mihin takerrut noissa viesteissäsi, että pitää olla joku. Olet yksinäinen ja turvaton ja masentunut, siksi tietysti, mutta älä jää tuohon vaikka oletkin masentunut. Tuo suhde ei varmasti auta sinua paranemaan. Olet nuori, ei sulla tarvitse edes olla suhdetta vaan voit hyvin olla itseksesi, etsiä ensin ystäviä ja itseäsi ja vasta sitten, kun tunnet että itsetuntosi ja -tuntemuksesi on vähän paremmalla tolalla ja olet jollakin tavalla käsitellyt ongelmiasi, ja kun löydät jonkun jonka kanssa haluat olla ja jonka kanssa olemisesta tulee hyvä olo, alat parisuhteeseen. Mutta niin kauan kuin olet tuossa tilassa, hakeudut vääränlaisten ihmisten seuraan etkä edes huomaa mitä sinulle tehdään. Vasta kun olet tasapainoisempi itse, voit saada tasapainoisemman suhteen. Siihen asti voit ihan hyvin olla yksin, ei siinä ole mitään vikaa että keskittyy itseensä ja rakentaa omaa elämäänsä. Sulla on hyvin aikaa, harva 20 v. edes hyvällä lapsuudella on kovin tasapainoinen. Tsemppiä ja aurinkoisempaa kesää!
Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa miehessä? Hän on sinulle liian vanhakin. Yrittää parantaa omaa itsetuntoaan sinua mollaamalla. Ei sillä että ulkonäkö mitään merkitsisi, mutta miehellä taitaa silläkin osa-alueella olla paljon puutteita kun arvostelee ulkonäköäsi.
Jätä se ja opettele olemaan ihan itsesi kanssa ja arvostamaan itseäsi. Sen jälkeen löytyy kyllä ihan normaali mieskin jonka kanssa on hyvä olla.
Niin ja olet alipainoinen, koita saada painosi kohdilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaussuhde on toisen hyväksymistä ja arvostamista sellaisena kuin on. Mies alistaa sinua, koska pelkää että lähdet, kuten todennäköisesti käy tuolla ikäerolla. Älä jää tuollaiseen suhteeseen, etenkään jos teillä ei ole lapsia. Mies on narsisti, joka syö vähitelleniitsetunnon sinulta kokonaan.
Rakkaussuhde on toisen hyväksymistä ja arvostamista sellaisena kuin on. Mies alistaa sinua, koska pelkää että lähdet, kuten todennäköisesti käy tuolla ikäerolla. Älä jää tuollaiseen suhteeseen, etenkään jos teillä ei ole lapsia. Mies on narsisti, joka syö vähitelleniitsetunnon sinulta kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 21:17"]
enkä itse vaadi mieheltä juuri mitään, eikä minulla ole ollut edes suuria kriteerejä [/quote]
Kannattaisi vaatia edes asiallista käytöstä, mielellään myös sitä että mies oikeasti välittää sinusta ja haluaa olla juuri sinun kanssasi ja osoittaa sen sekä sanoin että teoin.
Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
Rakas Ap!
Muista sinua rakastetaan ja sinut hyväksytään sellaisena kuin olet. Tekstissäsi olet antanut itsestäsi hyvin ulkonäkökeskeisen vaikutelman. Yritä nyt keskittyä muihin asioihin itsessäsi kuin ulkonäköön koska se ei pitkälle kanna.
Ota paperia ja kynää ja kirjoita kaksikymmentä hyvää asiaa itsestäsi jotka eivät liity mitenkään ulkonäköön. Mieti mitä kaikkea muuta olet kuin ulkonäkö. Jos et itse keksi kysy ystävältäsi tai äidiltäsi. Sitten mietit miten voisit kasvattaa pääomaasi ja kehittää itseäsi ihmisenä ja elää tätä elämää tekemällä juttuja ja opiskelemalla asioita jotka kantavat senkin jälkeen kun kolmekymppisenä tulee suonikohjuja ja ekat rypyt.
Omasta mielestäni elämä on spiraali joka alkaa pienestä pisteestä. Alussa katsotaan vain omaa napaa, minä, minä, minä. Ollaan siis epävarmoja omasta minästä. hyväksytäänkö minut? Rakastetaanko minua? Olenko normaali?
Kun aikaa kuluu ja saat omat lapset spiraali laajenee ja minä ajautuu taka-alalle koska usein jo on oppinut kuka on ja mistä on tulossa ja minne menossa. Ja kun lapsi on vaikka sairas tajuaa ettei se oma kengänkoko kuulu edes top 1000listalle murheissa.
Kun keskittyy rakastamaan muita, palvelemaan muita ja olemaan toista ihmistä varten silloin saa elämästä eniten irti.
Muista kehittää itseäsi ihmisenä, sitä pääomaa ei kukaan voi koskaan sinulta varastaa. Rakasta itseäsi! Hali! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksuja kommentteja oletkin jo saanut ja kuten yllä on ehdotettu, kannattaa keskittyä elämän muihinkin osa-alueisiin kuin ulkonäköön.
Silti en voi olla vielä sanomatta tuohon että miehesi huolestui omasta laihtumisestaan mutta sinä voisit hänen mielestään vielä laihtua: Opeta miestäsi laskemaan painoindeksi.
Jos miehesi on 84 kiloa ja 165 cm on hänen painoindeksinsä 30,8 eli ylittää merkittävän ylipainon rajan. Sinun painoindeksisi taas on 16,3 joka vastaa merkittävää alipainoa.
Näiden tosiasioiden valossa on aika turhaa tuhlata edes yhtä ajatusta miehesi typerille kommenteille. Mä jo nauraisin tuossa vaiheessa sille pullerolle että mitä ihmettä oikein jauhat, oletkos aivan seonnut.
Ap, mainitsit alkupostauksessasi, että joudut uhraamaan paljon miehesi vuoksi. Onko sulla omia harrastuksia? Painoindeksisi on 16,4 eli sulla on merkittävä alipaino. Hanki huoletta lisää painoa muutama kilo. Suosittelen lämpimästi esim. kevyttä kuntosaliharjoittelua kolmisen tuntia viikossa. Muista myös syödä terveellistä ruokaa tarpeeksi. Salilla saa hyvin tyhjennettyä päänsä huolista.
Jos hän ei tunnu huomaavan, että hänen tyylinsä loukkaa sinua, hän on ehkä vain hieman ajattelematon. Jos hän ei välitä siitä, loukkaannutko, hän käyttää sinua hyväkseen.
Mä itse olen kanssa tosi herkkätunteinen. Suorasukaisten ihmisten kanssa tulee välillä itku herkästi, samoin myös tilanteissa, jotka eivät muuten suju kuten pitäisi. Onko sulla ketään läheistä kaveria tai sukulaista, jonka kanssa voisit jutella asioista? Mulla auttoi jutteleminen parin läheisen ihmisen kanssa, kun oli poikakaverin kohtelussa oli puutteita. Erottiin tosin sovussa, kun hänkin myönsi, että on liian erilaiset toiveet siitä, mitä parisuhteen ja yhteisen tulevaisuuden pitäis sisältää.
T. Pohtija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP: reality check! (en lukenut koko ketjua kun en jaksanut vielä ja anteeksi jos sanon nyt vähän ilkeästi)
Miehesi on 43-vuotias vain vähän seurustellut mies. Tällaisen miehen sanomisilleko sinä annat noin paljon painoa? Onko miehessä joku vika, kun hän on tuossa iässä kokemattomampi? Minkä takia itse olet miehen kanssa? Mitä hyvää hänessä on, jos hän vain piikittelee sinua olemattomasta ylipainostasi (olet oikeasti alipainoinen, siitä kertoo jo kuukautisten puuttuminenkin) ja luomista ja finneistä?
Et ole yliherkkä. Ja kyllä, kumppanisi sanoo väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkiudu eroon tuollaisesta miehestä, ei tuo ole normaalia.
Seuraavaksi työstät oman pääkoppasi kuntoon ja vasta sitten uuteen suhteeseen fiksumman miehen kanssa.
Olet sairaalloisen laiha jo valmiiksi, tarvitset ehdottomasti vähintään 10kg lisää painoa voidaksesi hyvin. Aataminomenakin näkyy todennäköisesti vain sen takia, että olet yksinkertaisesti niin hirvittävän laiha. Tuolla menolla vaarannat terveytesi ja mm. lisääntymiskykysi. Kannattaa harkita tarkkaan, onko tämä mies sen arvoinen.
Miehellä tuossa on todennäköisesti taustalla ainakin osittain se, että hän on itse noin lyhyt mieheksi, kokee jonkinlaista alemmuudentuntoa.
Sulla on huono itsetunto, ja miehesi käyttää sitä häikäilemättä hyväksi. Kyllä hän on huomannut, että nuo kommentit kolahtavat, kunhan haluaa lyödä lyötyä ettet vaihtaisi parempaan. Tuo kommentti, että sanoi miehestä että hyvä kuva sinusta, oli selvästi joko huonoa huumoria, tai yritystä saada sinut tuntemaan itsesi miehekkääksi. Itse veikkaan jälkimmäistä (ihan oikeasti ap, nyt herätys, ei hän oikeasti luullut että sinä olet kuvassa; joko huumorilla heitti tai sitten loukatakseen).
Ihan ensimmäisenä alat hankkia lisää sitä painoa ja alat rakentamaan sitä itsetuntoasi. Lue vaikka aiheesta kirjallisuutta, tai googlettele mitä asialle voit tehdä. Sitten kun alat nähdä itsesi arvokkaana, alat myös nähdä mitkä kommentit ovat tarkoitettu puhtaasti sinun loukkaamiseksi, ja mitkä ovat vain ronsia huumoria. Sen perusteella voit päättääkin jaksatko katsella tuota ukkoa enää. Minä en jaksaisi. Minun mielestä tuossa on kaikki tyypilliset henkisen vallankäytön merkit. Vaikka kyse olisikin huumorista, niin onhan hän jo pakostakin ymmärtänyt että sinä et noita lohkaisuja ota vitsillä. Juuri noin ihmiset tekevät kun he haluavat murentaa pala palalta huonon itsetunnon omaavaa ihmistä entisestään; esitetään pieniä puolihuolimattomia ihon alle meneviä kommentteja esim ulkonäöstä, mutta samaan aikaan tehdään selväksi ettei kenenkään muun ulkonäköä kuin sinun kommentoida ikävästi. Jos joku ystäväsi kohtelisi sua noin, niin kaikki täällä sanoisivat jo sitä kateelliseksi, ilkeäksi kusipääksi, joka on mahdollisesti narsisti.
ap kirjoittaa:
"Muista sinua rakastetaan ja sinut hyväksytään sellaisena kuin olet. Tekstissäsi olet antanut itsestäsi hyvin ulkonäkökeskeisen vaikutelman. Yritä nyt keskittyä muihin asioihin itsessäsi kuin ulkonäköön koska se ei pitkälle kanna.Omasta mielestäni elämä on spiraali joka alkaa pienestä pisteestä. Alussa katsotaan vain omaa napaa, minä, minä, minä. Ollaan siis epävarmoja omasta minästä. hyväksytäänkö minut? Rakastetaanko minua? Olenko normaali? "
Kiitoksia paljon! En oikeasti ole ulkonäkökeskeinen, esimerkiksi huomaan muissa ihmisissä vain luonteen enkä yleensäkään pidä ketään huononnäköisenä yms, paitsi itseäni! Olen itseäni kohtaan ylikriittinen (vaikka itseäni kauniiksi sanoinkin ensimmäisessä viestissä, ei siksi että niin ajattelisin vaan siksi että pari ihmistä on niin sanonut ja olen yleisellä tapaa "kaunis" tai sillä tavalla miten esim mediassa käsitetään kaunis mikä ei tietenkään tarkoita juuri oikeaa kauneutta mutta kuitenkin niin, ettei minua oikeastaan voisi rumaksi sanoa kuten ei ketään muutakaan, mutta silti olen koko ikäni joutunut kuulemaan negatiivista ulkonäöstäni yms.). Jostain syystä olen hirveän epävarma siinä että minkälaisena muut ihmiset pitävät ulkonäköni, vaikka näen itse muut ihmiset kauniina miltei poikkeuksetta. Ihailen usein esim. muita naisia mutta pidän silti itseäni rumana, heti jos joku ilkeyksissään sanoo niin, minäkuvani siis riippuu siitä mitä muut sanovat. Kiitoksia teiltä keneltä tulut oikein hyvää apua tilanteeseeni, en olisi uskonut että tulee niin paljon kannustavaa palautetta. Minulla on tosiaan ongelma tuossa kysyn jatkuvasti itseltäni rakastetaanko minua, ja kun pommitetaan negatiivisia asioita, alan itsekin vähitellen uskomaan niitä, Samalla en ymmärrä miksei minua voi rakastaa kun näen suhteita joissa kummatkin puoliskot on rakastettuja.
"Ap, mainitsit alkupostauksessasi, että joudut uhraamaan paljon miehesi vuoksi. Onko sulla omia harrastuksia? Painoindeksisi on 16,4 eli sulla on merkittävä alipaino. Hanki huoletta lisää painoa muutama kilo. Suosittelen lämpimästi esim. kevyttä kuntosaliharjoittelua kolmisen tuntia viikossa. Muista myös syödä terveellistä ruokaa tarpeeksi. Salilla saa hyvin tyhjennettyä päänsä huolista.Mä itse olen kanssa tosi herkkätunteinen. Suorasukaisten ihmisten kanssa tulee välillä itku herkästi, samoin myös tilanteissa, jotka eivät muuten suju kuten pitäisi. Onko sulla ketään läheistä kaveria tai sukulaista, jonka kanssa voisit jutella asioista? Mulla auttoi jutteleminen parin läheisen ihmisen kanssa, kun oli poikakaverin kohtelussa oli puutteita. Erottiin tosin sovussa, kun hänkin myönsi, että on liian erilaiset toiveet siitä, mitä parisuhteen ja yhteisen tulevaisuuden pitäis sisältää."
Minulla ei ole vielä mitään harrastuksia paitsi kävely silloin tällöin. Perhetilanteen vuoksi minulla ei ole juuri ketään kenelle puhua, suurin osa kavereista on juuri aloittanut ammatilliset opinnot ja yliopisto-opinnut tänä vuonna ja viime vuonna eri kaupungeissa ja minä olen jämähtänyt samalle pikku paikkakunnalle. En tiedä auttaisiko muutto tmvs, täällä kun ei juuri ole mahdollisuutta tehdä mitään. Olen veljeni kanssa puhunut ja hän on sanonut minulle että minun kannattaa erota, tosin hän sanoi niin jo ihan suhteen alussa. Muita läheisiä minulla ei juuri ole.
"Miehesi on 43-vuotias vain vähän seurustellut mies. Tällaisen miehen sanomisilleko sinä annat noin paljon painoa? Onko miehessä joku vika, kun hän on tuossa iässä kokemattomampi? Minkä takia itse olet miehen kanssa? Mitä hyvää hänessä on, jos hän vain piikittelee sinua olemattomasta ylipainostasi (olet oikeasti alipainoinen, siitä kertoo jo kuukautisten puuttuminenkin) ja luomista ja finneistä?"
Pidin miehestä sen takia kun ei ollut heti yrittämässä mitään kuten muutama nuorempi joiden kanssa kävin treffeillä, tämäkin tosin laajemmin ajateltuna voi johtua siitä että paikkakunta on pieni ja nuokaan pojat ei ilmeisesti tiedä normaalista treffeillä käynnistä mitään jos ensimmäisellä kerralla aletaan jo ehdotella jotain, mikä tarkoittaa että kiinnostukseni lopahtaa alkuunsa. No kuitenkin alussa mies sanoin niin kovasti välittävänsä yms. mutta se on ollut enemmän sanoja eikä tekoja ja tämän lisäksi ajan kuluessa hän ei sano edes enää välittävänsä juuri. Tosin ajattelin että hän välittää koska alkoi itkeä kun puhuin erosta mutta sitten kuitenkin kaikki jatkuu samalla tavalla.Mies ei tunnu olevan sosiaalisilta taidoila kovin hyvä tosin hänellä on muutama kaveri mutta tapaa kavereitaan vain ehkä kerran muutamassa kuukaudessa. Tästä voi johtua miksei ole seurustellut juurikaan aiemmin, kun ei ole sen sosiaalisempi kuin minäkään.
En tiedä miksi annan hänen sanomisilleen niin paljon painoa :( varmaan sen takia kun hän välittää minusta edes hiukan enemmän kuin perheeni joilta olen saanut elämässäni vielä paljon enemmän paskaa niskaan, tuntuu jotenkin että tyydyn sen takia mieheen joka ei ainakaan joka päivä vihaa minua ja varsinkaan hän ei jätä minua/on läsnä, vaikkakin negatiivisella tavalla, mutta perheeni ei ikinä ollut läsnä missään pahoissa vastoinkäymisisssä mitä olen joutunut kohtaamaan lapsena :(
Anteeksi teille etten kaikkiin kommennteihin jaksa vastata, tykkäsin kuitenkin kaikista ja luin kaikki ajateuksella läpi, väsyttää vain niin kamalasti
"Tunnut todella epävarmalta ja määrität itsesi jollain lailla suhteessa olemisen kautta. Hei, ei se että on suhteessa tee sinusta tai elämästäsi mitenkään parempaa (kuten varmasti olet jo itsekin huomannut)."
"Aika kauhea yhdistelmä olette eikä rakkautta välillänne ole. Joten miksi jatkaa?"
Hyvät kysymykset :(
tiedän ettei suhde tee kenestäkään parempaa ihmistä mutta minulla ei ole perheeseeni yms, juurikaan mitään välejä painavien syiden vuoksi, tai siis tapaamme kyllä mutta emme voi puhua oikein mistään, eikä välittämistä perheeltä ole oikein koskaan tullut. (tätä asiaa en liioittele vaan yritän kirjoittaa niinkuin ulkopuolisena koska aiemmin esimerkiksi perheterapiassa minulle tuotiin tämä ilmi, ja olin itse ajatellut asiaa jo aiemmin), vanhemmillani on ollut hankala lapsuus ja minä olen joutunut siitä kärsimään esim. lievän fyysisen väkivallan muodossa ja että minua ei ole huomioitu mitenkään (lapsena vietin miltei kaikki aikani yksin jouduin huolehtimaan pikkuveljestä ja vanhemmat vain riitelivät ja joudin tätä seuraamaan), mikä taas on syönyt nyt myöhemmin välejä kun parin vuoden sisään olen alkanut ymmärtämään että minua kohtaan on toimittu väärin. Samalla löydän miehen joka vaikuttaa välillä välittävän minusta (vaikkakaan ei niinkuin oikeassa suhteessa), ja oikeasti pelkään että tulisin itsetuhoiseksi jos olisinkin yksin (minulla ilmeisesti on läheisriippuvaisuus??) Pienetkin huomionosoitukset tuntuvat hyvältä vaikka tiedostankin että kaikki ovat oikeassa siinä että minun pitäisi erota, varsinkin kun negatiivisia asioita on niin paljon enemmän entä positiivisia.
ap jatkaa:
"Jos miehesi on 84 kiloa ja 165 cm on hänen painoindeksinsä 30,8 eli ylittää merkittävän ylipainon rajan. Sinun painoindeksisi taas on 16,3 joka vastaa merkittävää alipainoa.
Näiden tosiasioiden valossa on aika turhaa tuhlata edes yhtä ajatusta miehesi typerille kommenteille. Mä jo nauraisin tuossa vaiheessa sille pullerolle että mitä ihmettä oikein jauhat, oletkos aivan seonnut."
Kylläpäs osui ja upposi tuo :( minulla on jotenkin epätodellinen olo että uskon kaiken mitä mies sanoo, vaikka esim tuo että hänhän on oikeasti isompi kuin minä, en sitten tiedä kuvittelenko jotenkin että miehet voivat olla isompia, kun tuntuu että ulkonäköpaineita tulee joka suunnasta :( ja itse sitten herkkänä otan kaikki vastaan. Jotenkin en osaa ajatellakaan tuota, kun ajattelen vaan jotenkin että mies voi olla iso ja minun pitää jotenkin olla "pieni" kun olen nainen, mikä on kyllä ihan pöljää ajattelua, enkä näin oikeasti ajattele muutenkuin alitajunnassa, ja toisaalta jotenkin kuvittelen että minunn pitäisi vastata juuri sitä mitä muut haluavat minun olevan, eikä sitä kuka oikeasti olen. En edes enää tiedä "kuka olen" tai kuka haluaisin olla :(
tuosta painosta että mun tosiana pitää yrittää nostaa sitä koska tästä ei muuten tule mitään kun laihdun entisestään, näin sattumalta yhtä tuttua jonka näin joskus 3 kk sitten ja sanoi että olen laihtunut taas :( olenb yrittänyt alkaa syödä säännöllisesti nyt kun tuntuu ettei ajatuskaan kulje muuten ja pyörittelen koko ajan samoja asioita päässä saamatta vastauksia mihinkään :( paitsi tietenkin teidän viestit on paljon jo selkeyttäneet ajatuksiani!
kunnon kusipää. Heitä mäkeen tollanen.
Minun on vaikea edes uskoa todeksi tätä. Nuori, kaunis ja näyttävä nainen asuu yhdessä lyhyen, ylipainoisen, ilkeän vanhan miehen kanssa, kuuntelee tämän häijyjä arvosteluja, etsien vikaa itsestään.
Sinun epävarmuutesi tekee sinusta aran uhrin, miehesi epävarmuus taas tekee hänestä ilkeän tyypin, joka etsii vikoja muista tunteakseen olonsa paremmaksi.
Aika kauhea yhdistelmä olette eikä rakkautta välillänne ole. Joten miksi jatkaa?
Alue: Aihe vapaa
No huhhuh mikä tilanne. Olet nuori ja kaunis nainen ja jostain syystä vanhan pienen miehen kanssa, joka ei edes arvosta sinua vaan päinvastoin vähättelee ja mollaa. Etsi ihmeessä oman ikäinen mies joka osaa arvostaa sinua. Kammottava mies, oikea moukka.