Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalinen paine syödä epäterveellisesti on hirmuinen
19.05.2014 |
Kun menee kylään, pöytä notkuu toinen toistaa makeammista ja rasvaisemmista herkuista. Kieltäydy siinä nyt sitten kohteliaasti tai syö terveellisesti.
Kun olet reissussa ja piipahdat huoltoasemalla, vitriinin ainoa terveellinen vaihtoehto on se iänikuinen muna-anjovisvoileipä nuupahtaneella tillillä..
Jouluna sinun oletetaan kokkaavan sen seitsemän sorttia ja kesällä pitäisi tietysti grillata makkaraa ja syödä jäätelöä.
Työpaikkaruokalan ruuat kelluvat rasvassa ja ovat miltei kivettyneitä suolan määrästä. Terveellistä.
Kaupassa on hyviä tarjouksia: rasvaista jauhelihaa, marinoitua possua ja einespitsoja tai hampurilaisia.
Karppaa, karppaa, syö rasvaa - älä turhaan noudata virallisterveellistä ruokavaliota - se on aivan junttia.
Huoh. Laihduta tässä nyt sitten.
Olen muuten onnistunut, mutta työtä se vaatii.
Kommentit (192)
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:11"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 20:17"]
Ohis, mutta ei ole sen isännän/emännän/huoltoaseman syy jos ihminen itse ei osaa ns. hillitä halujaan ja syödä kohtuullisesti.
Sama juttu alkoholin kanssa: jos juhlissa muut ottavat ns. kohtuudella onnittelunmaljan, lasin viiniä ruuan kanssa ja avecin kahvin kera tmv. ja muuta juoppo notkuu koko illan baaritiskillä, niin ei se ole juhlien järjestäjän vika. Jos ei osaa kohtuudella viinaa/ruokaa, niin miksi muiden pitäisi siitä kärsiä?
Yleensä ihmiset haluavat juhlistaa esim. synttäreitään tekemällä hyvää ruokaa ja tarjomalla kakkua, miksi tuon sijasta pitäisi ottaa esiin Nutrilet paketit joista surauttaa "maistuvat" pirtelöt juhlavieraille, vain sen takia että joku läski koittaa laihduttaa/joku laiha pelkää lihovansa?
[/quote]
Mutta tuputatko sinä sille alkoholistille alkoholia, "kun eihän yksi drinksu mitään tee"? Tuohdutko sinä, jos alkoholisti juo mieluummin vettä? Rupeatko väittelemään ja kyseenalaistamaan, että absolutismi ei ole tervettä, vaan ihmiseltä pitäisi löytyä tarpeeksi selkärankaa juoda kohtuudella? Eikö juhlissasi tarjota vettä ollenkaan, ja jos vieraalle tulee jano eikä alkoholijuomat kelpaa, niin se on sitten voi voi?
Sehän se ongelman ydin on. Ei minua ainakaan haittaa, että en voi syödä samoja kakkuja kuin muutkin, vaikka vähän tekisikin mieli. Se haittaa, että jos menen vaikka kylään tai kahvikutsuille, minulle aletaan tuputtaa herkkuja vaikka väkisin. "Kyllä sinä nyt tämän kerran voit! Ota nyt, kuitenkin tekee mieli! Älä nyt viitsi olla tuollainen ilonpilaaja!" Tämän takia pysyttelen mieluiten kotona.
Ja olisihan sekin tietysti mukavaa, jos olisi edes yksi terveellisempi vaihtoehto tarjolla. Edes jotain pahuksen porkkanatikkuja...
[/quote]
No ei mulle ainakaan kukaan tuputa yhtään mitään herkkuja jos kerran niistä kieltäydyn. Etkö osaa sanoa ei?
[/quote]
Ai. Mulle tuputetaan. Osaan sanoa ei, mutta se ei mene perille. Monesti joutuu sanomaan ei monta kertaa, ja se ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:34"]
Numero 54:lle kysymys: miksi menet tuttaviesi luokse syömään tai kahvittelemaan jos et tarjottaviin voi koskea?
Elämä on täynnä valintoja!
Totuus on se, että kenenkään elämää ei pilaa se jos ottaa keksin tai palan kakkua, herkut eivät ole vaarallisia (juu, unohdetaan nyt mahdolliset allergiat, ne asia erikseen) mutta yksi pala kakkua ei lihota ketään vaan kyse on kokonaisuudesta, siitä miten elää/liikkuu/syö kokonaisuudessaan.
Mutta ruokanatsien ongelma on siinä, että he eivät voi hillitä itseään, ja se pala kakkua saa aikaan himon jonka seurauksena pitää saadaa lisää. Tässä on sama juttu kun alkoholismissa: ihmisen kykenemättömyys kontroilloida käytöstään.
Ja ongelmahan ei ratkea sillä että herkut tai viinat "piilotetaan", vaan ihmisen pitää oppia käyttämään noita oikein. Ja ei, kaikkien ei tarvitse juoda, mutta minusta on eri asia kieltäytyä viinasta kun esim. kahvipöydän tarjottavista, yleensä kun siinä on useampaa sorttia tarjolla, ihme jos ei yhtä keksiä tai vastaavaa voi ottaa.
Kuten alkoholismissakin, herkkiriippuvaisten kannattaa ihan oikeasti mennä terapiaan asian suhteen, jotta voisi oppia tavasta pois pitää ensin selvittää käyttäytymisensä syyt ja oppia ns. ratkaisumalleja siihen kuinka oppii ottamaan vain sen yhden palan.
TV2:ssa tuli tanskalainen ohjelma ylipianoisista lapsista, siellä yksi äiti valitti kuinka (vielä joulun alla!) kuinka ikävää on että juoksutapahtumassa lapset saivat palkinnoksi piparkakkujen makuisia karkkeja, ihan kuin niiden "satojen" hoikkien/normaalipainoisten lapsien olisi pitänyt saada "porkkanapussi" palkinnoksi siksi että joukossa on muutama lihava lapsi... Tuossakin se kokonaisuus vaikuttaa, jos 99% syö ns. hyvää jaterveellistä ruokaa, niin joskus sitä voi herkutellakin. Samoin voi valita että liikkuuko enemmän jolloin saa syödäkkin enemmän, vai liikkuuko minimaalisesti ja nipistää sitten ruuanmäärästä.
[/quote]
Elämä on nimenomaan valintoja. Minä sanon kermakakullesi Kiitos ei, vaikka miten vetoaisit tanskalaisohjelmien lapsiin kahvipöydässä. Minun valintani on olla syömättä ja olisi ystävällistä, jos kunnioittaisit päätöstäni.
[/quote]
Toki se on sinun valintasi ja en alkaisi tuputtaa, mutta tulisit varmaan siitäkin tilanteesta valittamaan tänne että sua painostettiin syömään ja kotimatkalla oli pakko käydä ostamassa kokonainen kakku itsellesi?
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:34"]
Numero 54:lle kysymys: miksi menet tuttaviesi luokse syömään tai kahvittelemaan jos et tarjottaviin voi koskea?
Elämä on täynnä valintoja!
Totuus on se, että kenenkään elämää ei pilaa se jos ottaa keksin tai palan kakkua, herkut eivät ole vaarallisia (juu, unohdetaan nyt mahdolliset allergiat, ne asia erikseen) mutta yksi pala kakkua ei lihota ketään vaan kyse on kokonaisuudesta, siitä miten elää/liikkuu/syö kokonaisuudessaan.
Mutta ruokanatsien ongelma on siinä, että he eivät voi hillitä itseään, ja se pala kakkua saa aikaan himon jonka seurauksena pitää saadaa lisää. Tässä on sama juttu kun alkoholismissa: ihmisen kykenemättömyys kontroilloida käytöstään.
Ja ongelmahan ei ratkea sillä että herkut tai viinat "piilotetaan", vaan ihmisen pitää oppia käyttämään noita oikein. Ja ei, kaikkien ei tarvitse juoda, mutta minusta on eri asia kieltäytyä viinasta kun esim. kahvipöydän tarjottavista, yleensä kun siinä on useampaa sorttia tarjolla, ihme jos ei yhtä keksiä tai vastaavaa voi ottaa.
Kuten alkoholismissakin, herkkiriippuvaisten kannattaa ihan oikeasti mennä terapiaan asian suhteen, jotta voisi oppia tavasta pois pitää ensin selvittää käyttäytymisensä syyt ja oppia ns. ratkaisumalleja siihen kuinka oppii ottamaan vain sen yhden palan.
TV2:ssa tuli tanskalainen ohjelma ylipianoisista lapsista, siellä yksi äiti valitti kuinka (vielä joulun alla!) kuinka ikävää on että juoksutapahtumassa lapset saivat palkinnoksi piparkakkujen makuisia karkkeja, ihan kuin niiden "satojen" hoikkien/normaalipainoisten lapsien olisi pitänyt saada "porkkanapussi" palkinnoksi siksi että joukossa on muutama lihava lapsi... Tuossakin se kokonaisuus vaikuttaa, jos 99% syö ns. hyvää jaterveellistä ruokaa, niin joskus sitä voi herkutellakin. Samoin voi valita että liikkuuko enemmän jolloin saa syödäkkin enemmän, vai liikkuuko minimaalisesti ja nipistää sitten ruuanmäärästä.
[/quote]
Kiitos! Tämä voisi olla suoraan minun kirjoitukseni, en vain ehtinyt sitä tehdä kun halusin ensin lukea ketjun loppuun. Juurikin näin. Ainoastaan ihmisillä, joilla on vääristynyt suhde ruokaan, tulee tällaisia "ongelmia" tarjottavien kanssa. Yksi kakkupala ei terveellistä ruokavaliota kaada, jos asenne ja suhde ruokaan ovat kunnossa. Ja jos eivät ole, niin se ei ole naapurin/sukulaisen/kaverin/huoltoaseman vika, vaan oma vika, ja itse olet ainoa joka sen voi korjata.
[/quote]
No hemmetti sentään, eikö vääristynyt suhde ruokaan ole koko jutun pointti? Kysymys kuuluukin, miksi on väärin yrittää tehdä jotain sille vääristyneelle suhteelle? Jos tietää, että yksi pala kakkua johtaa helposti ahmimiskierteeseen (vrt. alkoholisti ja yksi pieni lasillinen viiniä), niin miksi nyrpistelet nokkaasi sille, joka kakusta kieltäytyen edes yrittää tehdä ongelmalleen jotain?
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:38"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:02"]
Ensinnäkin kyllä laihduttajatkin voivat syödä herkkuja satunnaisissa juhlissa, pieni pala kakkua ei kenekään dieettiä kaada.
[/quote]
En ole ap, enkä ole edes dieetillä, mutta kyllä "pieni pala kakkua" voi tuhota dieetin. Tutkimusten mukaan sokeri aiheuttaa aivoissa jopa enemmän riippuvuutta kuin heroiini ja kokaiini. Sitä ei vain niin huomaa, koska sokeri on sosiaalisesti hyväksytty huume...
Monilla käy niin, että jos retkahtaa sokeriin, retkahtaa oikein kunnolla. Täytyy "vieroitus" aloittaa kokonaan alusta. Kyllä se aika reippaasti dieetin kaataa. Eikä kyse ole tahdonvoiman puutteesta sen enempää kuin sellaisillakaan ihmisillä, jotka ovat koukussa vaikka heroiiniin tai nikotiiniin: joillakin ihmisillä on luontainen taipumus kehittää herkemmin riippuvuus tiettyihin aineisiin. (On esim. löydetty ns. "tupakoitsijan geeni".)
Tahdonvoima on se, mikä auttaa ylipäätään lopettamaan, mutta "narkkarin" on ihan turha yrittää käyttää huumettansa "vain pieninä annoksina silloin tällöin". Se ei vaan toimi niin. Ja narkkari se on sokerinarkkarikin.
T: entinen (hoikka mutta terveysongelmista kärsivä) sokerinarkkari joka ei käytä enää OLLENKAAN sokeria ja voi nyt hyvin
[/quote]
Amen. Allekirjoitan täysin. Työpaikan kahvipöydästä se lähti puoli vuotta sitten, koetan tässä pistää putkea poikki...Itku meinaa välillä tulla.
En ymmärrä tätä valitusta. Kylässä voi ottaa vain pienen palan tai sanoa että kiitos ei, olen dieetillä. Töihin voi ottaa omat eväät mukaan, jos ei tosiaan löydy edes salaatti- tai keittovaihtoehtoa (enpä ole sellaisessa lounaspaikassa koskaan vielä lounastanutkaan josta ei löytyisi terveellisiäkin vaihtoehtoja), ja matkoja varten voi ottaa omat eväät, jos ei huoltoasemien nykyään hyvinkin kattavat valikoimat kelpaa. Niinhän tekee todella moni esimerkiksi ruoka-aineallergioista kärsivä ihminen. Mikä tässä on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:34"]
Numero 54:lle kysymys: miksi menet tuttaviesi luokse syömään tai kahvittelemaan jos et tarjottaviin voi koskea?
Elämä on täynnä valintoja!
Totuus on se, että kenenkään elämää ei pilaa se jos ottaa keksin tai palan kakkua, herkut eivät ole vaarallisia (juu, unohdetaan nyt mahdolliset allergiat, ne asia erikseen) mutta yksi pala kakkua ei lihota ketään vaan kyse on kokonaisuudesta, siitä miten elää/liikkuu/syö kokonaisuudessaan.
Mutta ruokanatsien ongelma on siinä, että he eivät voi hillitä itseään, ja se pala kakkua saa aikaan himon jonka seurauksena pitää saadaa lisää. Tässä on sama juttu kun alkoholismissa: ihmisen kykenemättömyys kontroilloida käytöstään.
Ja ongelmahan ei ratkea sillä että herkut tai viinat "piilotetaan", vaan ihmisen pitää oppia käyttämään noita oikein. Ja ei, kaikkien ei tarvitse juoda, mutta minusta on eri asia kieltäytyä viinasta kun esim. kahvipöydän tarjottavista, yleensä kun siinä on useampaa sorttia tarjolla, ihme jos ei yhtä keksiä tai vastaavaa voi ottaa.
Kuten alkoholismissakin, herkkiriippuvaisten kannattaa ihan oikeasti mennä terapiaan asian suhteen, jotta voisi oppia tavasta pois pitää ensin selvittää käyttäytymisensä syyt ja oppia ns. ratkaisumalleja siihen kuinka oppii ottamaan vain sen yhden palan.
TV2:ssa tuli tanskalainen ohjelma ylipianoisista lapsista, siellä yksi äiti valitti kuinka (vielä joulun alla!) kuinka ikävää on että juoksutapahtumassa lapset saivat palkinnoksi piparkakkujen makuisia karkkeja, ihan kuin niiden "satojen" hoikkien/normaalipainoisten lapsien olisi pitänyt saada "porkkanapussi" palkinnoksi siksi että joukossa on muutama lihava lapsi... Tuossakin se kokonaisuus vaikuttaa, jos 99% syö ns. hyvää jaterveellistä ruokaa, niin joskus sitä voi herkutellakin. Samoin voi valita että liikkuuko enemmän jolloin saa syödäkkin enemmän, vai liikkuuko minimaalisesti ja nipistää sitten ruuanmäärästä.
[/quote]
Kiitos! Tämä voisi olla suoraan minun kirjoitukseni, en vain ehtinyt sitä tehdä kun halusin ensin lukea ketjun loppuun. Juurikin näin. Ainoastaan ihmisillä, joilla on vääristynyt suhde ruokaan, tulee tällaisia "ongelmia" tarjottavien kanssa. Yksi kakkupala ei terveellistä ruokavaliota kaada, jos asenne ja suhde ruokaan ovat kunnossa. Ja jos eivät ole, niin se ei ole naapurin/sukulaisen/kaverin/huoltoaseman vika, vaan oma vika, ja itse olet ainoa joka sen voi korjata.
[/quote]
No hemmetti sentään, eikö vääristynyt suhde ruokaan ole koko jutun pointti? Kysymys kuuluukin, miksi on väärin yrittää tehdä jotain sille vääristyneelle suhteelle? Jos tietää, että yksi pala kakkua johtaa helposti ahmimiskierteeseen (vrt. alkoholisti ja yksi pieni lasillinen viiniä), niin miksi nyrpistelet nokkaasi sille, joka kakusta kieltäytyen edes yrittää tehdä ongelmalleen jotain?
[/quote]
Kyllä sille ongelmalle saa yrittää tehdä jotain, mutta on turha tulla tänne väittämään että ongelma olisi kenenkään muun syytä. AP:han syyllistää aloituksessaan tyyliin koko suomalaisen yhteiskunnan siitä että hänen täytyy laihduttaa. Jokainen on vastuussa omasta painostaan, ei kukaan pakkosyötä.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:33"]
Aa, tää onkin uusi selitys läskeille. En ole vielä aiemmin kuullutkaan. Te siis kyläilette vähintään 4 viikossa sukulaisten luona jotka tuputtavat pullaa, ja näihin kyläilyihin kuuluu aina pitkät automatkat joita ei selviä perille ilman pysähdyspaikalla nautittua evästä? Koska jos ruokavalio on muuten terveellinen, on ihan saatanan sama otatko sen kakkupalan siellä kylässä vai et.
[/quote]
Ei se ainakaan minulle ole "ihan saatanan sama". Minä en ole ylipainoinen. En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta olen kyllä ollut ihan hitonmoinen sokerihiiri. Painon kanssa ei ollut ongelmia edes silloin, kun mussutin sokeria hulluna, mutta muita terveysongelmia oli kyllä vaikka kuinka paljon.
Pääsin luojan kiitos sokerista eroon, mutta jos otan sen kakkupalan kylässä, sokerikierre terveysongelmineen alkaa taas. Se on tapahtunut jo niin monta kertaa aiemmin, etten halua ottaa sitä riskiä. Minun on yksinkertaisesti parempi elää niin, että kieltäydyn kaikesta sokerista. Mutta monien tuttujen ihmisten on jostain syystä hyvin, hyvin vaikea hyväksyä tätä. Alkaa tuputtaminen, väittely ja jopa sokerin lisääminen ruokaan salaa. En itsekään ymmärrä miksi ihmisiä kiinnostaa minun syömiseni, mutta näin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:38"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:02"]
Ensinnäkin kyllä laihduttajatkin voivat syödä herkkuja satunnaisissa juhlissa, pieni pala kakkua ei kenekään dieettiä kaada.
[/quote]
En ole ap, enkä ole edes dieetillä, mutta kyllä "pieni pala kakkua" voi tuhota dieetin. Tutkimusten mukaan sokeri aiheuttaa aivoissa jopa enemmän riippuvuutta kuin heroiini ja kokaiini. Sitä ei vain niin huomaa, koska sokeri on sosiaalisesti hyväksytty huume...
Monilla käy niin, että jos retkahtaa sokeriin, retkahtaa oikein kunnolla. Täytyy "vieroitus" aloittaa kokonaan alusta. Kyllä se aika reippaasti dieetin kaataa. Eikä kyse ole tahdonvoiman puutteesta sen enempää kuin sellaisillakaan ihmisillä, jotka ovat koukussa vaikka heroiiniin tai nikotiiniin: joillakin ihmisillä on luontainen taipumus kehittää herkemmin riippuvuus tiettyihin aineisiin. (On esim. löydetty ns. "tupakoitsijan geeni".)
Tahdonvoima on se, mikä auttaa ylipäätään lopettamaan, mutta "narkkarin" on ihan turha yrittää käyttää huumettansa "vain pieninä annoksina silloin tällöin". Se ei vaan toimi niin. Ja narkkari se on sokerinarkkarikin.
T: entinen (hoikka mutta terveysongelmista kärsivä) sokerinarkkari joka ei käytä enää OLLENKAAN sokeria ja voi nyt hyvin
[/quote]
Amen. Allekirjoitan täysin. Työpaikan kahvipöydästä se lähti puoli vuotta sitten, koetan tässä pistää putkea poikki...Itku meinaa välillä tulla.
[/quote]
Mutta AP puhui myös makkaroista ja suolaisista herkuista. Ei ole kyse pelkästä sokeririippuvuudesta vaan ylipäänsä vääristyneestä suhteesta kaikenlaiseen ruokaan.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 20:32"]
Mikä on sun käsitys karppauksesta? Mulle jäi sun sepostuksesta aika ristiriitaiset tunnelmat.
[/quote]
En väittele tässä ketjussa karppauksesta. Siitä voi väitellä jossain toisessa ketjussa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:33"]
Aa, tää onkin uusi selitys läskeille. En ole vielä aiemmin kuullutkaan. Te siis kyläilette vähintään 4 viikossa sukulaisten luona jotka tuputtavat pullaa, ja näihin kyläilyihin kuuluu aina pitkät automatkat joita ei selviä perille ilman pysähdyspaikalla nautittua evästä? Koska jos ruokavalio on muuten terveellinen, on ihan saatanan sama otatko sen kakkupalan siellä kylässä vai et.
[/quote]
Ei se ainakaan minulle ole "ihan saatanan sama". Minä en ole ylipainoinen. En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta olen kyllä ollut ihan hitonmoinen sokerihiiri. Painon kanssa ei ollut ongelmia edes silloin, kun mussutin sokeria hulluna, mutta muita terveysongelmia oli kyllä vaikka kuinka paljon.
Pääsin luojan kiitos sokerista eroon, mutta jos otan sen kakkupalan kylässä, sokerikierre terveysongelmineen alkaa taas. Se on tapahtunut jo niin monta kertaa aiemmin, etten halua ottaa sitä riskiä. Minun on yksinkertaisesti parempi elää niin, että kieltäydyn kaikesta sokerista. Mutta monien tuttujen ihmisten on jostain syystä hyvin, hyvin vaikea hyväksyä tätä. Alkaa tuputtaminen, väittely ja jopa sokerin lisääminen ruokaan salaa. En itsekään ymmärrä miksi ihmisiä kiinnostaa minun syömiseni, mutta näin se vaan on.
[/quote]
Viittasin tällä yhdellä kakkupalalla koko keskustelu järjettömyyteen. Jos luit aloituksen, huomasit että AP:lle ei kelpaa mitkään suolaisetkaan ruoat, ei makkarat, ei huoltsikan tarjottavat jne jne. Joten pelkkään sokeririippuvuuteen on aivan turha tässä yhteydessä vedota.
Tämän ketjun vastaukset osoittaa täysin miten oikeassa ap on siitä painostuksesta.
Joku outo määräilynhalu tuntuu monilla olevan sen suhteen mitä muiden pitää syödä.
Ymmärrän sinua, ap. Pidä pintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läskien ketjuloukkaantuminen siitä, että heidän laihiksiaan ei huomioida yhteiskunnassa samalla tavoin kuin oikeita erityisruokavalioita, kuten keliakia tai maidottomuus.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:58"]
Tämän ketjun vastaukset osoittaa täysin miten oikeassa ap on siitä painostuksesta.
Joku outo määräilynhalu tuntuu monilla olevan sen suhteen mitä muiden pitää syödä.
Ymmärrän sinua, ap. Pidä pintasi.
[/quote]
Minun mielestäni ap taas sai monia hyviä vinkkejä siihen, miten pärjätä tätä kokemaansa painostusta vastaan? Eväistä lähtien. Aion itsekin niitä soveltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:49"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:34"]
Numero 54:lle kysymys: miksi menet tuttaviesi luokse syömään tai kahvittelemaan jos et tarjottaviin voi koskea?
Elämä on täynnä valintoja!
Totuus on se, että kenenkään elämää ei pilaa se jos ottaa keksin tai palan kakkua, herkut eivät ole vaarallisia (juu, unohdetaan nyt mahdolliset allergiat, ne asia erikseen) mutta yksi pala kakkua ei lihota ketään vaan kyse on kokonaisuudesta, siitä miten elää/liikkuu/syö kokonaisuudessaan.
Mutta ruokanatsien ongelma on siinä, että he eivät voi hillitä itseään, ja se pala kakkua saa aikaan himon jonka seurauksena pitää saadaa lisää. Tässä on sama juttu kun alkoholismissa: ihmisen kykenemättömyys kontroilloida käytöstään.
Ja ongelmahan ei ratkea sillä että herkut tai viinat "piilotetaan", vaan ihmisen pitää oppia käyttämään noita oikein. Ja ei, kaikkien ei tarvitse juoda, mutta minusta on eri asia kieltäytyä viinasta kun esim. kahvipöydän tarjottavista, yleensä kun siinä on useampaa sorttia tarjolla, ihme jos ei yhtä keksiä tai vastaavaa voi ottaa.
Kuten alkoholismissakin, herkkiriippuvaisten kannattaa ihan oikeasti mennä terapiaan asian suhteen, jotta voisi oppia tavasta pois pitää ensin selvittää käyttäytymisensä syyt ja oppia ns. ratkaisumalleja siihen kuinka oppii ottamaan vain sen yhden palan.
TV2:ssa tuli tanskalainen ohjelma ylipianoisista lapsista, siellä yksi äiti valitti kuinka (vielä joulun alla!) kuinka ikävää on että juoksutapahtumassa lapset saivat palkinnoksi piparkakkujen makuisia karkkeja, ihan kuin niiden "satojen" hoikkien/normaalipainoisten lapsien olisi pitänyt saada "porkkanapussi" palkinnoksi siksi että joukossa on muutama lihava lapsi... Tuossakin se kokonaisuus vaikuttaa, jos 99% syö ns. hyvää jaterveellistä ruokaa, niin joskus sitä voi herkutellakin. Samoin voi valita että liikkuuko enemmän jolloin saa syödäkkin enemmän, vai liikkuuko minimaalisesti ja nipistää sitten ruuanmäärästä.
[/quote]
Kiitos! Tämä voisi olla suoraan minun kirjoitukseni, en vain ehtinyt sitä tehdä kun halusin ensin lukea ketjun loppuun. Juurikin näin. Ainoastaan ihmisillä, joilla on vääristynyt suhde ruokaan, tulee tällaisia "ongelmia" tarjottavien kanssa. Yksi kakkupala ei terveellistä ruokavaliota kaada, jos asenne ja suhde ruokaan ovat kunnossa. Ja jos eivät ole, niin se ei ole naapurin/sukulaisen/kaverin/huoltoaseman vika, vaan oma vika, ja itse olet ainoa joka sen voi korjata.
[/quote]
No hemmetti sentään, eikö vääristynyt suhde ruokaan ole koko jutun pointti? Kysymys kuuluukin, miksi on väärin yrittää tehdä jotain sille vääristyneelle suhteelle? Jos tietää, että yksi pala kakkua johtaa helposti ahmimiskierteeseen (vrt. alkoholisti ja yksi pieni lasillinen viiniä), niin miksi nyrpistelet nokkaasi sille, joka kakusta kieltäytyen edes yrittää tehdä ongelmalleen jotain?
[/quote]
Kyllä sille ongelmalle saa yrittää tehdä jotain, mutta on turha tulla tänne väittämään että ongelma olisi kenenkään muun syytä. AP:han syyllistää aloituksessaan tyyliin koko suomalaisen yhteiskunnan siitä että hänen täytyy laihduttaa. Jokainen on vastuussa omasta painostaan, ei kukaan pakkosyötä.
[/quote]
Minusta tuntuu, että te jotkut luette tahallanne väärin ap:n aloituksen ja muutkin ketjun viestit. En näe ap:n missään valittavan, että yhteiskunta pakkosyöttää. Jokaisen ruokaongelma on totta kai omansa. Mutta minä ihmettelen - kuten ap:kin - miksi monet tahot tekevät hyvin vaikeaksi sen, että yrittää korjata ongelmaansa.
Vaikeahan tätä on ymmärtää, jos itselläsi ei ole mitään ongelmaa ruuan kanssa, etkä siis ole siihen tuputtamiseen ja valinnan vaikeuteen törmännyt. Good for you.
Minusta on todella hyvä, että joku ylipainoinen ystävä yrittää laihduttaa terveellä tavalla. Itse yritän tukea tällaisia ystäviä kaikin tavoin. En ainakaan aktiivisesti yritä tehdä laihduttamista heille vaikeammaksi.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:01"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:49"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:34"]
Numero 54:lle kysymys: miksi menet tuttaviesi luokse syömään tai kahvittelemaan jos et tarjottaviin voi koskea?
Elämä on täynnä valintoja!
Totuus on se, että kenenkään elämää ei pilaa se jos ottaa keksin tai palan kakkua, herkut eivät ole vaarallisia (juu, unohdetaan nyt mahdolliset allergiat, ne asia erikseen) mutta yksi pala kakkua ei lihota ketään vaan kyse on kokonaisuudesta, siitä miten elää/liikkuu/syö kokonaisuudessaan.
Mutta ruokanatsien ongelma on siinä, että he eivät voi hillitä itseään, ja se pala kakkua saa aikaan himon jonka seurauksena pitää saadaa lisää. Tässä on sama juttu kun alkoholismissa: ihmisen kykenemättömyys kontroilloida käytöstään.
Ja ongelmahan ei ratkea sillä että herkut tai viinat "piilotetaan", vaan ihmisen pitää oppia käyttämään noita oikein. Ja ei, kaikkien ei tarvitse juoda, mutta minusta on eri asia kieltäytyä viinasta kun esim. kahvipöydän tarjottavista, yleensä kun siinä on useampaa sorttia tarjolla, ihme jos ei yhtä keksiä tai vastaavaa voi ottaa.
Kuten alkoholismissakin, herkkiriippuvaisten kannattaa ihan oikeasti mennä terapiaan asian suhteen, jotta voisi oppia tavasta pois pitää ensin selvittää käyttäytymisensä syyt ja oppia ns. ratkaisumalleja siihen kuinka oppii ottamaan vain sen yhden palan.
TV2:ssa tuli tanskalainen ohjelma ylipianoisista lapsista, siellä yksi äiti valitti kuinka (vielä joulun alla!) kuinka ikävää on että juoksutapahtumassa lapset saivat palkinnoksi piparkakkujen makuisia karkkeja, ihan kuin niiden "satojen" hoikkien/normaalipainoisten lapsien olisi pitänyt saada "porkkanapussi" palkinnoksi siksi että joukossa on muutama lihava lapsi... Tuossakin se kokonaisuus vaikuttaa, jos 99% syö ns. hyvää jaterveellistä ruokaa, niin joskus sitä voi herkutellakin. Samoin voi valita että liikkuuko enemmän jolloin saa syödäkkin enemmän, vai liikkuuko minimaalisesti ja nipistää sitten ruuanmäärästä.
[/quote]
Kiitos! Tämä voisi olla suoraan minun kirjoitukseni, en vain ehtinyt sitä tehdä kun halusin ensin lukea ketjun loppuun. Juurikin näin. Ainoastaan ihmisillä, joilla on vääristynyt suhde ruokaan, tulee tällaisia "ongelmia" tarjottavien kanssa. Yksi kakkupala ei terveellistä ruokavaliota kaada, jos asenne ja suhde ruokaan ovat kunnossa. Ja jos eivät ole, niin se ei ole naapurin/sukulaisen/kaverin/huoltoaseman vika, vaan oma vika, ja itse olet ainoa joka sen voi korjata.
[/quote]
No hemmetti sentään, eikö vääristynyt suhde ruokaan ole koko jutun pointti? Kysymys kuuluukin, miksi on väärin yrittää tehdä jotain sille vääristyneelle suhteelle? Jos tietää, että yksi pala kakkua johtaa helposti ahmimiskierteeseen (vrt. alkoholisti ja yksi pieni lasillinen viiniä), niin miksi nyrpistelet nokkaasi sille, joka kakusta kieltäytyen edes yrittää tehdä ongelmalleen jotain?
[/quote]
Kyllä sille ongelmalle saa yrittää tehdä jotain, mutta on turha tulla tänne väittämään että ongelma olisi kenenkään muun syytä. AP:han syyllistää aloituksessaan tyyliin koko suomalaisen yhteiskunnan siitä että hänen täytyy laihduttaa. Jokainen on vastuussa omasta painostaan, ei kukaan pakkosyötä.
[/quote]
Minusta tuntuu, että te jotkut luette tahallanne väärin ap:n aloituksen ja muutkin ketjun viestit. En näe ap:n missään valittavan, että yhteiskunta pakkosyöttää. Jokaisen ruokaongelma on totta kai omansa. Mutta minä ihmettelen - kuten ap:kin - miksi monet tahot tekevät hyvin vaikeaksi sen, että yrittää korjata ongelmaansa.
Vaikeahan tätä on ymmärtää, jos itselläsi ei ole mitään ongelmaa ruuan kanssa, etkä siis ole siihen tuputtamiseen ja valinnan vaikeuteen törmännyt. Good for you.
Minusta on todella hyvä, että joku ylipainoinen ystävä yrittää laihduttaa terveellä tavalla. Itse yritän tukea tällaisia ystäviä kaikin tavoin. En ainakaan aktiivisesti yritä tehdä laihduttamista heille vaikeammaksi.
[/quote]
Miten voit lukea aloituksen etkä näe siellä yhteiskuntaa? AP syyttää sukulaisten ja kavereiden lisäksi työpaikkaruokaloita, huoltoasemia ja kauppojen valikoimaa ja hintoja. Sehän on yhteiskunta. Hinnat ja palvelut. Kouluruokailuista puhumattakaan, joihin on ketjussa myös viitattu. Vai mitä sun mielestä yhteiskunnalla tarkoitetaan?
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:00"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:58"]
Tämän ketjun vastaukset osoittaa täysin miten oikeassa ap on siitä painostuksesta.
Joku outo määräilynhalu tuntuu monilla olevan sen suhteen mitä muiden pitää syödä.
Ymmärrän sinua, ap. Pidä pintasi.
[/quote]
Minun mielestäni ap taas sai monia hyviä vinkkejä siihen, miten pärjätä tätä kokemaansa painostusta vastaan? Eväistä lähtien. Aion itsekin niitä soveltaa.
[/quote]
Niin, vaikkei vinkkejä edes pyytänyt. Kertoi vain huomanneensa tämän sosiaalisen painostuksen laihduttamisessa myötä, ja tämä ketju kyllä todistaa sen. Ap kertoi jo ekassa viestissään laihduttaneensa onnistuneesti, mutta silti puolet ketjussa huuteli "läskin selityksistä".
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:54"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:33"]
Aa, tää onkin uusi selitys läskeille. En ole vielä aiemmin kuullutkaan. Te siis kyläilette vähintään 4 viikossa sukulaisten luona jotka tuputtavat pullaa, ja näihin kyläilyihin kuuluu aina pitkät automatkat joita ei selviä perille ilman pysähdyspaikalla nautittua evästä? Koska jos ruokavalio on muuten terveellinen, on ihan saatanan sama otatko sen kakkupalan siellä kylässä vai et.
[/quote]
Ei se ainakaan minulle ole "ihan saatanan sama". Minä en ole ylipainoinen. En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta olen kyllä ollut ihan hitonmoinen sokerihiiri. Painon kanssa ei ollut ongelmia edes silloin, kun mussutin sokeria hulluna, mutta muita terveysongelmia oli kyllä vaikka kuinka paljon.
Pääsin luojan kiitos sokerista eroon, mutta jos otan sen kakkupalan kylässä, sokerikierre terveysongelmineen alkaa taas. Se on tapahtunut jo niin monta kertaa aiemmin, etten halua ottaa sitä riskiä. Minun on yksinkertaisesti parempi elää niin, että kieltäydyn kaikesta sokerista. Mutta monien tuttujen ihmisten on jostain syystä hyvin, hyvin vaikea hyväksyä tätä. Alkaa tuputtaminen, väittely ja jopa sokerin lisääminen ruokaan salaa. En itsekään ymmärrä miksi ihmisiä kiinnostaa minun syömiseni, mutta näin se vaan on.
[/quote]
Viittasin tällä yhdellä kakkupalalla koko keskustelu järjettömyyteen. Jos luit aloituksen, huomasit että AP:lle ei kelpaa mitkään suolaisetkaan ruoat, ei makkarat, ei huoltsikan tarjottavat jne jne. Joten pelkkään sokeririippuvuuteen on aivan turha tässä yhteydessä vedota.
[/quote]
Niin, ihmisillä on eri tavalla vääristyneitä suhteita ruokaan... onko tässä jotain uutta? Voin puhua vain omasta puolestani, minulla on ongelmana pelkkä sokeri. Jollain muulla sitten ahmimishäiriöitä ja muuta. Ap:llä on erilaiset ongelmat kuin minulla, mutta tunnen silti sympatiaa häntä kohtaan, koska tiedän, miten vaikeaksi sosiaalinen paine nämä asiat tekee.
Tavallaan ymmärrän ap:n pointin ja tavallaan myös vastustajien. Ensimmäisenä tosiaan tulisi hoidattaa päänsisäiset asiat kuntoon. Terapiaan vaan, sitten kun suhde ruokaan on kunnossa, ei tuputtaminen tunnu enää tuputtamiselta jne.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:48"]
Lisäys vielä noista huoltoaseman vitriineistä. Oletan, että se oli vain esimerkki: totta kai ilman huoltoaseman vitriiniruokia voi elää. Mutta kun kyse on myös ylipäätään ravintoloiden, kahviloiden, pikkukioskien, jne. jne. valikoimista. Matkoilla on hyvin vaikea olla pistäytymättä missään. Okei, menomatkalla voi valmistautua syömällä tukevan aamiaisen, ettei tarvitse käydä kioskeilla tai huoltoasemilla tai junan ravintolavaunussa tai syödä lentokoneen ruokia, mutta ei kukaan ota matkoille mukaan kokonaista kylmälaukullista dieettiruokia. On hyvin vaikea matkustella käymättä koskaan missään kahvilassa/ravintolassa. Ei mahdotonta, mutta vaikeaa.
T: 19
[/quote]
Tässä tullaan siihen juttuun, että normaalisti ilman niitä voi elää, mutta otetaan esim. rekkakuskit tai bussikuskit. Noista vitriineistä on todella vaikea löytää sitä terveellistä vaihtoehtoa.
Eväät voi tietysti pitää mukana, jos autossa on jääkaappi, mutta tauolla tulee usein käytyä huoltiksilla ainakin vessassa ja joskus on ihan kiva syödäkin siellä. Vaihtoehdot terveelliseen evääseen on kyllä todella vähissä huoltoasemilla.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:34"]
Numero 54:lle kysymys: miksi menet tuttaviesi luokse syömään tai kahvittelemaan jos et tarjottaviin voi koskea?
Elämä on täynnä valintoja!
Totuus on se, että kenenkään elämää ei pilaa se jos ottaa keksin tai palan kakkua, herkut eivät ole vaarallisia (juu, unohdetaan nyt mahdolliset allergiat, ne asia erikseen) mutta yksi pala kakkua ei lihota ketään vaan kyse on kokonaisuudesta, siitä miten elää/liikkuu/syö kokonaisuudessaan.
Mutta ruokanatsien ongelma on siinä, että he eivät voi hillitä itseään, ja se pala kakkua saa aikaan himon jonka seurauksena pitää saadaa lisää. Tässä on sama juttu kun alkoholismissa: ihmisen kykenemättömyys kontroilloida käytöstään.
Ja ongelmahan ei ratkea sillä että herkut tai viinat "piilotetaan", vaan ihmisen pitää oppia käyttämään noita oikein. Ja ei, kaikkien ei tarvitse juoda, mutta minusta on eri asia kieltäytyä viinasta kun esim. kahvipöydän tarjottavista, yleensä kun siinä on useampaa sorttia tarjolla, ihme jos ei yhtä keksiä tai vastaavaa voi ottaa.
Kuten alkoholismissakin, herkkiriippuvaisten kannattaa ihan oikeasti mennä terapiaan asian suhteen, jotta voisi oppia tavasta pois pitää ensin selvittää käyttäytymisensä syyt ja oppia ns. ratkaisumalleja siihen kuinka oppii ottamaan vain sen yhden palan.
TV2:ssa tuli tanskalainen ohjelma ylipianoisista lapsista, siellä yksi äiti valitti kuinka (vielä joulun alla!) kuinka ikävää on että juoksutapahtumassa lapset saivat palkinnoksi piparkakkujen makuisia karkkeja, ihan kuin niiden "satojen" hoikkien/normaalipainoisten lapsien olisi pitänyt saada "porkkanapussi" palkinnoksi siksi että joukossa on muutama lihava lapsi... Tuossakin se kokonaisuus vaikuttaa, jos 99% syö ns. hyvää jaterveellistä ruokaa, niin joskus sitä voi herkutellakin. Samoin voi valita että liikkuuko enemmän jolloin saa syödäkkin enemmän, vai liikkuuko minimaalisesti ja nipistää sitten ruuanmäärästä.
[/quote]
Kiitos! Tämä voisi olla suoraan minun kirjoitukseni, en vain ehtinyt sitä tehdä kun halusin ensin lukea ketjun loppuun. Juurikin näin. Ainoastaan ihmisillä, joilla on vääristynyt suhde ruokaan, tulee tällaisia "ongelmia" tarjottavien kanssa. Yksi kakkupala ei terveellistä ruokavaliota kaada, jos asenne ja suhde ruokaan ovat kunnossa. Ja jos eivät ole, niin se ei ole naapurin/sukulaisen/kaverin/huoltoaseman vika, vaan oma vika, ja itse olet ainoa joka sen voi korjata.