32 v lapseton ja miehetön...

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 22:50"]

Nro 17 tässä uudestaan. Minulle saa kirjoitella osoitteeseen perheviela@gmail.com. Ainoa asia minkä voin taata on, että vastaan viestiin. Siitä eteenpäin se on sitten siitä kiinni, että kuinka kemiat osuu yhteen jne.

[/quote]

Et voi olla tosissasi. Vaimosi varmaan tietää ja tykkää suunnitelmallisesta elämäntyylistäsi?

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 22:30"]

Millaista miestä te yksinäiset naiset olette itsellenne ajatelleet?

Omakohtainen tilanteeni on, että naimisiin mennessä sovittiin vaimon kanssa yrittävämme vähintään kolmea lasta, oma toiveeni olisi ollut neljä. Eli tuo kolme oli sopiva kompromissi. Ja toista lastamme odottaessaan hän sitten ilmoitti, että lapsiluku on nyt sitten täynnä, jos toinen lapsi on tyttö. Ja saimmekin aivan loistotytön!

Nyt lapset on kunnialla kasvatettu ja olen pikkuhiljaa alkanut pohtimaan uuden perheen perustamista. Ei pidä käsittää väärin, en ole eroamassa tuon lapsiluvun takia, vaan ihan muista syistä, mutta on tuo tietenkin osa ongelmaa, kun lapset ovat kuitenkin iso ja tärkeä päätös.

Itse olen ihan normaali suomalainen mies, työssäkäyvä, puhuva ja pussaava, ehdottoman luotettava ja melkomoisen päättäväinen.

Eli jos kohdalle sattuu nainen, jonka kanssa kemiat ja arvot kohtaa, olisi ehdottoman valmis suunnittelemaan yhteistä elämää ja kantamaan miehen vastuun.

[/quote]

Kuule, tollasta miestä huoli ykskään täysjärkinen ihminen. Mikäköhän sulla mahtaa olla elämässäs vikana, etkai oikeasti kuvittele, että joku nuori pikkuvaimo ja uudet lapset korjaa ongelmat?

Pistän paremmaksi.Olen 32 v nainen joka ei ole ikinä asunut miehen kanssa.Ei vain ole sattunut kohdalle sitä oikeata ja viihdyn yksin.Ihan sama löytyykö ikinä sitä ukkoa.Miehet on paskoja ja kaikki mun kaverit vain valittaa miten ukot vain juo eivätkä tee kotitöitä ikinä.Lisäksi pettävät ja pitävät naisia pelkkinä kotiorjina.

AP = pilaantunutta tavaraa. ri muuta kun kissaostoksille!

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 22:53"][quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 21:15"]

eli tuo otsikon yhtälö alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. Olen eronnut ja nyt ei tunnu löytyvän sellaista miestä kenen kanssa voisi kuvitella edes asettuvansa paikoilleen ja perustavansa perheen. Kuitenkin ikää alkaa jo pikkusen olla ja vauvakuume kova...mutta yksin en lasta halua ruveta tekemään. Onko muita samassa tilanteessa olevia ja joita se jossain määrin ahdistaa?

[/quote]

Mulla sama homma kuin sulla, mutta lisäksi olen juuri toipumassa syövästä ja määräaikainen työsuhde loppuu kohta ja uutta ei näköpiirissä. 

[/quote]

Ihmeitä voi tapahtua, mäkin olin reilu vuosi sitten vielä työttömänä, toipumassa syövästä ja sydänsuruista ja taas yhden jo suht alkuunsa kariutuneen ihmissuhdeyrityksen ja kaiken muun elämän epävarmuuden keskellä epätoivoinen siitä, saanko ikinä perhettäkään.

Syöpä ei ole uusinut ja voin olla sen kanssa rauhallisin mielin. Mulle tarjottiin aivan yllättäen sijaisuutta tosi kivasta paikasta, ja sen jälkeen toista, ja kolmatta...josta olen jäämässä kohta äitiyslomalle!

Rakkautta en ole elämääni löytänyt, vauva sai alkunsa iloisena yllätyksenä yhdestä epämääräisestä säädöstä. Meistä ei isän kanssa ole tulossa paria, mutta hänellekin vauva oli mukava uutinen. Lapsella tulee siis olemaan molemmat vanhemmat elämässään, vaikkemme saman katon alla asukaan.

Se oikea löytyy ehkä joskus tai ei, nyt asialla ei ole enää niin kamalaa kiirettä lapsettomuuden pelko takaraivossa. Toki olisin halunnut koko paketin, lapsen rakastamani miehen kanssa, mutta tämä meni nyt näin, olen tästäkin tosi onnellinen. Seuraavat vuodet menevät varmasti aikalailla lapselle omistautuen.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 22:57"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 22:50"]

Nro 17 tässä uudestaan. Minulle saa kirjoitella osoitteeseen perheviela@gmail.com. Ainoa asia minkä voin taata on, että vastaan viestiin. Siitä eteenpäin se on sitten siitä kiinni, että kuinka kemiat osuu yhteen jne.

[/quote]

Et voi olla tosissasi. Vaimosi varmaan tietää ja tykkää suunnitelmallisesta elämäntyylistäsi?

[/quote]

Niin, vaimo on itse useamman kerran ehdotellut eroa vuosien varrella. Itse olen harannut vastaan monistakin syistä, mutta vähitellen olen itsekin kallistunut sille kannalle. Ja toisaalta aika alkaa olemaan kypsä, kun lapset alkavat olemaan omillaan.

Elämä on ihan siedettävää tälläisenään kuin se nyt on, että sen puoleen en haluaisi erota ennen kuin on näkyvissä selkeästi parempaa tulevaisuutta. Eroaminen on kuitenkin aikamoinen urakka ja kallistakin ja haluan kantaa vastuun lasten ja ex-vaimon tulevaisuudesta omalta osaltani.

Molemmat ollaan hakemassa uutta suuntaa elämässä ja sen puoleen jossain vaiheessa nämäkin suunnitelmat tulevat otettavaksi pöydälle.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 21:52"]

32-vuotias, eronnut, 1-lapsinen...

Ahdistaa se kuule tämäkin... Että pitikin lapsi tehdä väärän miehen kanssa, muuten luulen että voisin vielä edes haaveilla "siitä oikeasta", mutta se oli ja meni se mahdollisuus. Lapsi on oikea, siitä ei ole kyse. Mutta minusta sinulla ei ole vielä mitään hoppua, itse voisin kuvitella saavani lapsia vielä 40-vuotiaanakin, mutta nyt kun on jo tuo yksi, niin en tiedä... Taidan omistautua hänelle, ja toivon että löydän joskus elämäni rakkauden sellaisesta miehestä, jolla on lapset jo tehtynä.

[/quote]

Tarkalleen sama tilanne mutt lapsia kaksi.. :/ Ei kiva ollenkaan.

Tuon ikäisen lapsettoman naisenhan ainakin pitäisi olla unelmavaimomateriaalia 30+ sinkkumiehille.....

Minut jätti mies kun olin 32-vuotias. Itse en silloin vielä murehtinut ollenkaan tulevaisuuttani. Ajattellin, että tässä elelen niin eiköhän sitä joku sopiva mies tule vastaan. No, ei oikein tullut. 35 vuoden iässä tajusin, että ei tässä voi loputtomiin odotella jos lapsihaave kerran on. Päätin alkaa aktiivisesti etsiä miestä, sen sijaan että odottelisin että elämä tuo kohdalle jonkun "sattumalta". Nettideittejä lähinnä kokeilin. Nettideitit johtivatkin pariin seurustelusuhteeseen, mutta vain noin vuoden mittaisiin. 

Nyt täytän kesällä jo 40 ja olen edelleen miehetön. Lapsesta en enää edes haaveile, se juna meni jo, vaikka biologisesti vielä voisikin olla mahdollista kun ei kerran vaihdevuodet vielä ole iskeneet... Olen kuitenkin jo liian mukavuudenhaluinenkin enää ryhtymään lapsiperhearkeen. Edelleen vaan haaveilen elämänkumppanin löytämisestä, mutta toisaalta viihdyn niin hyvin yksinkin, että mitä vaan ukkoa en ota, vaan täytyisi oikeasti jotenkin synkata hyvin henkisellä puolella yhteen, että vaihtaisin yksinäisyyteni parisuhteeeseen.

Up

Kyllä, mutta ikää jo 37v.

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin tuonikäisten joukosta löytää enää puolison. Ne on suurin osa joko sekundaa tai uraohjuksia.

Tässä se kiteytyy Suominaisen vaatimukset.

Työtön pummi, tai hyvin tienaava: Mikään ei ole hyvä. Haaveillaan siitä prinsessamaailman utopiasta.

jos maailmassa ei kerran ole vapaita miehiä, niin sitten joudut olemaan yksin. tai voithan sinä ottaa naisen pariksi. sekin on nykyään ok

Vierailija kirjoitti:

Minut jätti mies kun olin 32-vuotias. Itse en silloin vielä murehtinut ollenkaan tulevaisuuttani. Ajattellin, että tässä elelen niin eiköhän sitä joku sopiva mies tule vastaan. No, ei oikein tullut. 35 vuoden iässä tajusin, että ei tässä voi loputtomiin odotella jos lapsihaave kerran on. Päätin alkaa aktiivisesti etsiä miestä, sen sijaan että odottelisin että elämä tuo kohdalle jonkun "sattumalta". Nettideittejä lähinnä kokeilin. Nettideitit johtivatkin pariin seurustelusuhteeseen, mutta vain noin vuoden mittaisiin. 

Nyt täytän kesällä jo 40 ja olen edelleen miehetön. Lapsesta en enää edes haaveile, se juna meni jo, vaikka biologisesti vielä voisikin olla mahdollista kun ei kerran vaihdevuodet vielä ole iskeneet... Olen kuitenkin jo liian mukavuudenhaluinenkin enää ryhtymään lapsiperhearkeen. Edelleen vaan haaveilen elämänkumppanin löytämisestä, mutta toisaalta viihdyn niin hyvin yksinkin, että mitä vaan ukkoa en ota, vaan täytyisi oikeasti jotenkin synkata hyvin henkisellä puolella yhteen, että vaihtaisin yksinäisyyteni parisuhteeeseen.

Laske rimaa. Sun juna tosiaan meni jo...

Golddigger kirjoitti:

Sano AP nyt suoraan:

Onko Gull-karuselli siis nyt ohitse?

Olet huomannut, että ikäisesi kunnon miehet ovat avioliitossa ja heillä on useampikin lapsi jo tuohon ikään hommattuna?

Et jaksa enää yökerhoja joka viikonloppu, etkä baareja massiivisten krapuloiden vuoksi?

Vetovoimasi on hiipumassa ja baarista pitää ottaa se, mitä saa?

Rahatilanne nollilla?

Haluat okt:n, mökin, veneen, auton, jne heti valmiina?

tällaisia naisia on miehille tarjolla. yleensä niillä on vielä lapsia parin eri miehen kanssa. sitten niillä on vielä tatuointeja ja lävistyksiä.

olen miehenä ottanut sen kannan, että kyllä miehilläkin on oikeus nirsoilla noissa tapauksissa, kun naisetkin sitä nirsoilua harrastaa

Vierailija kirjoitti:

Pistän paremmaksi.Olen 32 v nainen joka ei ole ikinä asunut miehen kanssa.Ei vain ole sattunut kohdalle sitä oikeata ja viihdyn yksin.Ihan sama löytyykö ikinä sitä ukkoa.Miehet on paskoja ja kaikki mun kaverit vain valittaa miten ukot vain juo eivätkä tee kotitöitä ikinä.Lisäksi pettävät ja pitävät naisia pelkkinä kotiorjina.

Eli olet täysin "Kavereittesi" vietävänä ja heität elämäsi tämän vuoksi hukkaan. Onnittelut!

Ei ne kaverisi miestensä kanssa olisi, jos ne olisivat paskoja...

Täällä yksi lapseton 33v. Elämän mittaisen ikisinkkuuden jälkeen yllättäen löysinkin miehen, mutta ei kyllä ole isämateriaalia. Mt-ongelmaa, ylikuormittuu välittömästi (ja sitten lepäilee vähintään vuorokauden), elämäntapatyötön jne.

Deittihistoriani perusteella en ikinä toista enää löydä jos tästä suhteesta lähden, mutta vähän tuntuu että katkeruus lapsettomaksi jäämisestä väkisin tuhoaa suhteen lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisen lapsettoman naisenhan ainakin pitäisi olla unelmavaimomateriaalia 30+ sinkkumiehille.....

ap:n kuvailun perusteella unelmamateriaalia. todellisuudessa noista tapauksista paljastuu yleensä mt-ongelma, tatuointeja tai 18 kissaa vuokrayksiössä.

Vai että yksinäisyys ärsyttää? Jännästi tämäkin on taas miesten vika. Kaikki on aina miesten vika.

Kaikille 30+ miehille elämänohjeena, kokemuksesta, voin kertoa, että jos nainen alkaa kättelyssä puhua lapsenhankinnasta, eikä itseäsi asia nappaa, juokse!

Sinusta ollaan haaveilemassa maksumiestä.

Sinulla ei ole muuta virkaa, kuin toimia luovuttajana. Siementen ja rahojen.

Alapeukkua, tiedän.