Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
32 v lapseton ja miehetön...
18.05.2014 |
eli tuo otsikon yhtälö alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. Olen eronnut ja nyt ei tunnu löytyvän sellaista miestä kenen kanssa voisi kuvitella edes asettuvansa paikoilleen ja perustavansa perheen. Kuitenkin ikää alkaa jo pikkusen olla ja vauvakuume kova...mutta yksin en lasta halua ruveta tekemään. Onko muita samassa tilanteessa olevia ja joita se jossain määrin ahdistaa?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi lapseton 33v. Elämän mittaisen ikisinkkuuden jälkeen yllättäen löysinkin miehen, mutta ei kyllä ole isämateriaalia. Mt-ongelmaa, ylikuormittuu välittömästi (ja sitten lepäilee vähintään vuorokauden), elämäntapatyötön jne.
Deittihistoriani perusteella en ikinä toista enää löydä jos tästä suhteesta lähden, mutta vähän tuntuu että katkeruus lapsettomaksi jäämisestä väkisin tuhoaa suhteen lopulta.
Jos sinä olet äitimateriaalia, niin lapset tuskin syrjäytyvät. Kaksi vanhemmaksi sopimatonta on sitten pahempi. Vai tarkoitatko sitä, että koko vastuu lapsista jäisi sinulle, kun mies ei tee mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
32 vuotias ja ei vielä ole lapsia? Alat olla vähän liian vanha, ehkä parempi jos olet vain yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi lapseton 33v. Elämän mittaisen ikisinkkuuden jälkeen yllättäen löysinkin miehen, mutta ei kyllä ole isämateriaalia. Mt-ongelmaa, ylikuormittuu välittömästi (ja sitten lepäilee vähintään vuorokauden), elämäntapatyötön jne.
Deittihistoriani perusteella en ikinä toista enää löydä jos tästä suhteesta lähden, mutta vähän tuntuu että katkeruus lapsettomaksi jäämisestä väkisin tuhoaa suhteen lopulta.
Jos sinä olet äitimateriaalia, niin lapset tuskin syrjäytyvät. Kaksi vanhemmaksi sopimatonta on sitten pahempi. Vai tarkoitatko sitä, että koko vastuu lapsista jäisi sinulle, kun mies ei tee mitään?
Mielestäni sopisin äidiksi, on rutiinit, vastuuntuntoa ja arki pyörii. Uskoisin että miehestä saisin apua lähinnä leikkipuistoreissuille ja välillä vahdiksi että saisin nukuttua/hieman omaa aikaa. Onhan sekin jo valtavasti enemmän kuin olla tukiverkoton yh.
Vierailija kirjoitti:
32-vuotias, eronnut, 1-lapsinen...
Ahdistaa se kuule tämäkin... Että pitikin lapsi tehdä väärän miehen kanssa, muuten luulen että voisin vielä edes haaveilla "siitä oikeasta", mutta se oli ja meni se mahdollisuus. Lapsi on oikea, siitä ei ole kyse. Mutta minusta sinulla ei ole vielä mitään hoppua, itse voisin kuvitella saavani lapsia vielä 40-vuotiaanakin, mutta nyt kun on jo tuo yksi, niin en tiedä... Taidan omistautua hänelle, ja toivon että löydän joskus elämäni rakkauden sellaisesta miehestä, jolla on lapset jo tehtynä.
Samat setit, eli 32 v., eronnut ja yksi lapsi.
Lapsen puolesta olen pahoillani, ettei saa ydinperhettä. Mutta muutoin taas ei ahdista.
Lapsi on aina se rakkain, enkä pysty edes ajattelemaan, että "tuli tehtyä väärän kanssa".
En tiedä, mihin tulevaisuus vie. Välillä tuntuu, että olisi vielä mukavaa kokea hyvä parisuhde. Toisinaan taas tuntuu, että hyvin menee yksinkin.
Lisää lapsia tuskin enää haluan.
Vierailija kirjoitti:
32 vuotias ja ei vielä ole lapsia? Alat olla vähän liian vanha, ehkä parempi jos olet vain yksin.
Nykyään ap on jo melkein 40v. Mitenhän kävi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
32-vuotias, eronnut, 1-lapsinen...
Ahdistaa se kuule tämäkin... Että pitikin lapsi tehdä väärän miehen kanssa, muuten luulen että voisin vielä edes haaveilla "siitä oikeasta", mutta se oli ja meni se mahdollisuus. Lapsi on oikea, siitä ei ole kyse. Mutta minusta sinulla ei ole vielä mitään hoppua, itse voisin kuvitella saavani lapsia vielä 40-vuotiaanakin, mutta nyt kun on jo tuo yksi, niin en tiedä... Taidan omistautua hänelle, ja toivon että löydän joskus elämäni rakkauden sellaisesta miehestä, jolla on lapset jo tehtynä.
Niinpä. Ahdistaa se täälläkin:
Tässä sitä kituutellaan rakkaudettomassa avioliitossa edelleen. Liitto on pitkään ollut ns. järkiliitto omaisuuden, jne vuoksi.
Vaimoni kolahti jollain lailla aikanaan, muttei vienyt niinsanotusti jalkoja alta. Myöhemmässä vaiheessa sitten kuulet hänestä monenlaista, joka syö ne vähätkin ihastuksenrippeet.
Nuorempana ei sitä oikeaa löytynyt, vaikka vientiäkin olisi ollut. Nostinkohan riman liian ylös (En puhtaasti ulkonäköperusteisesti!), harmi. Olisi pitänyt deittailla varmaan satoja naisia...
Haluaisin yksinkertaisesti vain herätä sellaisen naisen vierestä, jonka näkeminen ja läheisyys saisi hymyni korville. Naisen joka katsoo rakastavasti silmiin ja jota voisin katsoa rakastavasti silmiin.
Illalla ei malttaisi nukahtaa, vaan haluaisi vain olla toisen lähellä. Välttämättä ei tarvittaisi edes sanoja, kun molemmilla olisi hyvä olla toistensa lähellä.
Tämän unelmanaisen pienenpienet teot, ilmeet ja huumorintaju saisivat minut rakastumaan häneen päivittäin.
Sellaisen ihanan ihmisen kaipaisin elämääni, kenen kanssa on yksinkertaisesti helppo olla ja levollinen mieli.
T. 40v 2 lapsen isä.
Lapseni ovat aivan mahtavia, myös kavereitteni mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, sulla on hyvin aikaa. Äläkä usko noita "nyt tuulemaan"-juttuja: parasta mitä voit itsesi ja tilanteesi eteen tehdä on rentoutua ja elää päivä kerrallaan. Rakkaus ei tapahdu pakosta, suunnitelman mukaan, jännittyneessä olotilassa, vaan pikemminkin silloin kun sitä vähiten odotat etkä juokse sen perässä. -Isosisko 40v
Haha jos antaisit pitkään sinkkuna olleelle miehellä samat neuvot, niin yksin saisi hän olla takuuvarmasti maaiman tappiin asti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vauvakuume menee ajan kanssa ohi, älä huoli. Jos siis niin kävisi, että et ketään potentiaalista tapaisi. Maailma on täynnä vaihtoehtoja ja elämä voi olla ihanaa ja täydellistä ilman lapsiakin. Minä olen myös 32v ja lapseton. ”Kärsin” hirveästä vauvakuumeesta viimeiset 10v mutta nyt se on kadonnut kuin tilauksesta. :) Ei haittaisi siis yhtään jos jää lapset saamatta, kun en niitä enää yhtään kaipaa. Tsemppiä!
Mitä ihmettä täällä nostetaan jotain 7 vuotta vanhaa ketjua..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä täällä nostetaan jotain 7 vuotta vanhaa ketjua..?
Aihe ei tule ikinä muuttumaan:
20v kannattaa sitoutua, etsiä se oikea ja tehdä lapset.
30v kaikki hyvät ihmiset ovat varattuja ja elävät sitä lapsiarkea kaiken asuntovelan, työkiireiden ja ruuhkavuosien keskellä.
40v alkaa saamaan aikaa itselleen, parisuhteelle ja ystäville.
50v on lastenlasten aika, joita jaksaa vielä tässä iässä katsella.
Jos aloitat tuon "Asteikon" kymmenen vuotta myöhemmin, niin aika moni asia menee perseelleen. Vedäpä hokkarit jalkaan lapsen kanssa nelivitosena, kun saman voisit tehdä kolmevitosena. On vissi ero.
Olet jokaisessa vaiheessa 10v myöhässä ja oman jaksamisen äärirajoilla. Miettisin miljoona kertaa, alkaisinko vaipparalliin yli kolmekymppisenä. Suurimmalla osalla ystävistä vapparalli on tuolloin +30v jo takana.
Nykypäivänä, kun ihminen ei ole niin radikaalisti pirteämpi/ jaksavampi, kuin 80-90 luvulla esimerkiksi, jolloin lapset tehtiin parikymppisinä. Nykypäivän työelämäkin syö mehuja ihan erillälailla vs kasari ja ysäri. Yli nelikymppisenä mielellään lepää työpäivän jälkeen ja antaa teinien touhuta kavereidensa kanssa. Et myöskään vaikuta ihan kalkkikselle...
Vähän kuin työpaikkailmoituksessa, "palkataan 25v uraohjus, jolla 30v työkokemus".
Eli mieti vähän vaatimuksiasi, mitkä ovat haaveita, mitkä lapsuudenkodin oppia. Mitä oikeasti haluat elämältäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi 32 vuotias lapseton sinkku. Nelivuotinen suhde päättyi alkuvuodesta. Itse pidän itseäni vielä nuorena, mutta hedelmällisyys ei kestä ikuisesti, sen tiedän. Kun selviän tästä erotuskasta, voi olla jo liian myöhäistä lapsille ja sitten jään lapsettomaksi. Ja mistä edes löytäisi kunnollisen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä täällä nostetaan jotain 7 vuotta vanhaa ketjua..?
Aihe ei tule ikinä muuttumaan:
20v kannattaa sitoutua, etsiä se oikea ja tehdä lapset.
30v kaikki hyvät ihmiset ovat varattuja ja elävät sitä lapsiarkea kaiken asuntovelan, työkiireiden ja ruuhkavuosien keskellä.
40v alkaa saamaan aikaa itselleen, parisuhteelle ja ystäville.
50v on lastenlasten aika, joita jaksaa vielä tässä iässä katsella.
Jos aloitat tuon "Asteikon" kymmenen vuotta myöhemmin, niin aika moni asia menee perseelleen. Vedäpä hokkarit jalkaan lapsen kanssa nelivitosena, kun saman voisit tehdä kolmevitosena. On vissi ero.
Olet jokaisessa vaiheessa 10v myöhässä ja oman jaksamisen äärirajoilla. Miettisin miljoona kertaa, alkaisinko vaipparalliin yli kolmekymppisenä. Suurimmalla osalla ystävistä vapparalli on tuolloin +30v jo takana.
Nykypäivänä, kun ihminen ei ole niin radikaalisti pirteämpi/ jaksavampi, kuin 80-90 luvulla esimerkiksi, jolloin lapset tehtiin parikymppisinä. Nykypäivän työelämäkin syö mehuja ihan erillälailla vs kasari ja ysäri. Yli nelikymppisenä mielellään lepää työpäivän jälkeen ja antaa teinien touhuta kavereidensa kanssa. Et myöskään vaikuta ihan kalkkikselle...
Omassa tuttavapiirissäni lapset on saatu siinä kolmekymppisenä. 29-36-vuotiaana. Monilla kyllä jo usean vuoden suhde siinä alla.
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin tuonikäisten joukosta löytää enää puolison. Ne on suurin osa joko sekundaa tai uraohjuksia.
LOL, väittäisin että mainitsemasi ääripäät edustavat maksimissaan muutamaa prosenttia väestöstä. Siihen väliin jää +90% normaaleja.
Rakastan lapsiani tottakai ylikaiken, mutta eilen ensimmäistä kertaa ajattelin, että voisimpa elää yksin ja vain itselleni. Ei lapsia, ei miestä. Aloittaisin aamun hyvin nukutun yön jälkeen, kävisin lenkillä, tekisin aamupalan ja loikoilisin vain sohvalla. Laittautuisin ja lähtisin töihin tai kaupungille.. johonkin, vain yksin. Vain minä!
T: Neljän lapsen äiti. Lapset 7v, 5v, 3v ja nuorin vasta 7kk. Koko ajan joku pyytää ja vaatii jotain. En ehdi edes päivässä istua alas :D
Mutta tsemppiä kuitenkin! Ymmärrän haaveen omasta perheestä. Uskon, että kaikella on aikansa <3 Niin teilläkin saada oma perhe ja lapsia kuin itsellänikin surffailla joskus ihan rauhassa keskustelupalstalla. (Nyt kaksi pienintä nukkuu päikkäreitä, toiseksi vanhin leikkii legoilla ja vanhin on mummulassa)
Miehen kannalta huono diili pariutua naisen kanssa jolla on jo lapsikume päällä.
Naisen todellinen motiivi on se lapsen ja perheen saaminen, ja tämä tiedostamattaan katso läpi sormien piirteitä miehessä jotka mahdollisesti tulevat johtamaan seksittömään ja kuivahtaneeseen suhteeseen jatkossa.
Mies tulisi etsiä ennen kuin tekee mieli lapsia ja muita asioita. Vain silloin on varmaa että mies on sellainen jonka nainen haluaa.
Mutta tähän naiset eivät tee. Ne ajat kun ei tarvita miestä, pyöritään sellaisten miesten kanssa jotka ovat haluttavampia. Ja näiden miesten sitouttamiseen ei oma taso riitäkään.
Alue: Aihe vapaa
No eikö "kättelyssä" ole joka tapauksessa hyvä tuoda lapsihaaveet esille jos ikää on 30+? Säästyy molempien aikaa mikäli ei toiveet kohtaa.