Leikitkö lapsesi kanssa esim hiekkalaatikolla?

Minulla on 1v poika :) ulkoillaan päivittäin ja nyt se on helppoa kun poika oppi niin aikaisin kävelemään, että viihtyy pitkäänkin ulkona :) en jätä poikaa ikinä yksin jo siitäkin syystä, että vuoden vanha tykkää tunkea kaikenlaista suuhunsa niin valvoa pitää jatkuvasti :) tykkään leikkiä poikani kanssa ja se on oikein mielekästä puuhaa meille molemmille :)

Tuli niiden kanssa myllerrettyä laatikollakin. Mä itse tykkäsin enemmän kuljeskella metsissä lasten kanssa. Tosin harvoin oli tilannetta, että oltiin ainoat pihalla, paljon kavereita vaikka pieni yhtiö onkin.

Puistossakin jätin pitkälle lasten oman luovuuden haltuun, mitä hiekkiksella tehtiin. Ei kaikki leikit saa olla valmiiksi leikittyjä.

Hienoa, että on näitä äitejä jotka tekevätkin jotain :) ei tietenkään liikaa saa yrittää, mutta edes lähellä saisi olla, eikä jättää noin pientä yksin varsinkin kun meidän pihassa ei juurikaan muita lapsia pihalla ole.

-ap

Meillä tyttö on jo pian kolme. Leikitään ulkona melkein päivittäin (kovimmilla pakkasilla, tuiskusateella ei ulkoilla, mennään vaikka uimaan, sisäpuuhapaikkoihin tai keksitään kotona jotain aktiviteettia). Meillä on kaikenlaisia mielikuvitusleikkejä ja välillä itsekin kontin pitkin maata, jos leikki sitä vaatii. Ja hauskaa on yhdessä. :)

Mä oon vähä huono leikkimään nukeilla tms. mutta yritän olla täysillä mukana pihaleikeissä.

Olen pitkään pähkäillyt tämän leikkimisasian kanssa. Neljävuotias poikani kitisee minua jatkuvasti leikkiin mukaan, ja usein suostunkin esim. leikkimään pikkuautoilla. Tämä kuitenkin johtaa yleensä siihen, että hän tuijottaa passiivisena, kun minä heiluttelen leluja yksin.

Omasta mielestäni tehtäväni ei ole olla lapsen leikkikaveri. Voin antaa hänelle alkuasetelman tai vinkkejä leikkiin, ja nyökkäillä hymyillen leikin edetessä, mutta mielestäni siitä lähtien on lapsen tehtävä luoda oma mielikuvitusmaailmansa. Poikkeuksena ehkä näyttelyleikit tiettyyn pisteeseen (esim. lääkärissä käyni), jotka vastaavat mielestäni kirjan lukemista, ja ovat elävä ja hauska keino antaa lapselle tietoa ja valmiita toimintamalleja johonkin uuteen tilansteeseen. Sitten kun lääkäriasiat ja kaikki instrumentit ovat jo ihan tuttuja, ei ole enää tehtäväni päivittäin maata lattialla pitkiä aikoja ja ohjata leikin kulkua ja kertoa lapselle mitä tehdä. Lapsella pitää siinä vaiheessa olla kykyä esim. hoitaa nallea, keksiä uusia instumentteja yllättävistä esineistä, rakentaa legoista sydänkäyräkone jne jne.

Minun vanhempani eivät koskaan leikkineet kanssani, ja vahvin muistoni lapsuudesta on se, että se oli leikin satumaailma ja luovan rakentelun aikaa. Minulla oli niin hauskoja leikkejä, että edelleen muistelen tosi positiivisesti niitä vuosia. Olisi ollut kauhistuttavaa, mikäli vanhempani olisivat kuvitelleet voivansa tehdä leikeistäni parempia. Hehän olisivat nimenomaan pilanneet sen taikamaailman aikuisten kalkkiutuneiden leikkitaiojen vuoksi. Olen nimittäin itsekin aikuistumisen myötä menettänyt sen lasten mahtavimman ominaisuuden eli mielikuvituksellisen leikin.

Siksi olen huolissani, kun oma poikani kuvittee, että hän tarvitsee minua voidakseen leikkiä. Se ei ole mielestäni totta, ja siksi tilanne turhauttaa minua. Ehkä jotkut vanhemmat ovat säilyttäneet paremmin leikkimistaidon, mutta olen edelleen sitä mieltä, että vanhemmat tehtävä on kannustaa lasta itsenäiseen leikkiin ja leikkiin muiden lasten kanssa

Aloittaja pitää hyvänä äitinä ilmeisesti sellaista, joka leikkii samalla tasolla lasten kanssa ja taputtelee hiekkakakkuja, ehkä lasten puolestakin. Minusta sellainen on liioiteltua ja kuka ties jopa johtaa siihen tilanteeseen, minkä kanssa itse nyt olen poikani kanssa. Tai voi olla, että olen täysin väärässä. Ehkä lapset ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaista opastusta toimiakseen.

Ehdottomasti olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsen hiekkalaatikolle vievät äidit saavat kyllä ottaa askeleen taakse ja hengähtää sisällä säätämisen ja kodin pyörittämisen keskeltä, ja esim. hoitaa joitakin omia henkilökohtaisia asioitaan puhelimitse, kun ovat jo vieneet lapsen paikkaan, jossa on valmiita leikkejä (kiipeilypaikkoja, likumäkiä) ja leikkiin inspiroivia työkaluja (hiekkaa, tikkuja, kiviä, lapioita, ämpäreitä...). Ei kaikkea pitäisi pureskella lapselle valmiiksi.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 19:45"]

Olen pitkään pähkäillyt tämän leikkimisasian kanssa. Neljävuotias poikani kitisee minua jatkuvasti leikkiin mukaan, ja usein suostunkin esim. leikkimään pikkuautoilla. Tämä kuitenkin johtaa yleensä siihen, että hän tuijottaa passiivisena, kun minä heiluttelen leluja yksin.

Omasta mielestäni tehtäväni ei ole olla lapsen leikkikaveri. Voin antaa hänelle alkuasetelman tai vinkkejä leikkiin, ja nyökkäillä hymyillen leikin edetessä, mutta mielestäni siitä lähtien on lapsen tehtävä luoda oma mielikuvitusmaailmansa. Poikkeuksena ehkä näyttelyleikit tiettyyn pisteeseen (esim. lääkärissä käyni), jotka vastaavat mielestäni kirjan lukemista, ja ovat elävä ja hauska keino antaa lapselle tietoa ja valmiita toimintamalleja johonkin uuteen tilansteeseen. Sitten kun lääkäriasiat ja kaikki instrumentit ovat jo ihan tuttuja, ei ole enää tehtäväni päivittäin maata lattialla pitkiä aikoja ja ohjata leikin kulkua ja kertoa lapselle mitä tehdä. Lapsella pitää siinä vaiheessa olla kykyä esim. hoitaa nallea, keksiä uusia instumentteja yllättävistä esineistä, rakentaa legoista sydänkäyräkone jne jne.

Minun vanhempani eivät koskaan leikkineet kanssani, ja vahvin muistoni lapsuudesta on se, että se oli leikin satumaailma ja luovan rakentelun aikaa. Minulla oli niin hauskoja leikkejä, että edelleen muistelen tosi positiivisesti niitä vuosia. Olisi ollut kauhistuttavaa, mikäli vanhempani olisivat kuvitelleet voivansa tehdä leikeistäni parempia. Hehän olisivat nimenomaan pilanneet sen taikamaailman aikuisten kalkkiutuneiden leikkitaiojen vuoksi. Olen nimittäin itsekin aikuistumisen myötä menettänyt sen lasten mahtavimman ominaisuuden eli mielikuvituksellisen leikin.

Siksi olen huolissani, kun oma poikani kuvittee, että hän tarvitsee minua voidakseen leikkiä. Se ei ole mielestäni totta, ja siksi tilanne turhauttaa minua. Ehkä jotkut vanhemmat ovat säilyttäneet paremmin leikkimistaidon, mutta olen edelleen sitä mieltä, että vanhemmat tehtävä on kannustaa lasta itsenäiseen leikkiin ja leikkiin muiden lasten kanssa

Aloittaja pitää hyvänä äitinä ilmeisesti sellaista, joka leikkii samalla tasolla lasten kanssa ja taputtelee hiekkakakkuja, ehkä lasten puolestakin. Minusta sellainen on liioiteltua ja kuka ties jopa johtaa siihen tilanteeseen, minkä kanssa itse nyt olen poikani kanssa. Tai voi olla, että olen täysin väärässä. Ehkä lapset ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaista opastusta toimiakseen.

Ehdottomasti olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsen hiekkalaatikolle vievät äidit saavat kyllä ottaa askeleen taakse ja hengähtää sisällä säätämisen ja kodin pyörittämisen keskeltä, ja esim. hoitaa joitakin omia henkilökohtaisia asioitaan puhelimitse, kun ovat jo vieneet lapsen paikkaan, jossa on valmiita leikkejä (kiipeilypaikkoja, likumäkiä) ja leikkiin inspiroivia työkaluja (hiekkaa, tikkuja, kiviä, lapioita, ämpäreitä...). Ei kaikkea pitäisi pureskella lapselle valmiiksi.

[/quote]

kirjoitit hyvin! Kiitos siitä :)

En tietenkään tarkoita, että lapsen leikit pitäisi äidin leikkiä, mutta naapurini tytär on tosiaan viime viikolla täyttänyt vasta vuoden ja ei vielä liiku kuin ryömimällä ja muutenkin on passiivisen oloinen lapsi niin ihmettelin vaan kun kahdesti olen tämän äidin pihalla nähnyt ja toisella kertaa jätti siihen hiekkalaatikolle istumaan (ei tuonut leluja tms vaan oikeasti jätti hiekkaa syömään ja meni itse lisäämään kuvan fb:hen jonka jälkeen soitteli johonkin (katse ei lapseen päin) ja toisella kertaa jätti tytön yksin keinuun ja lähti sisälle?! seurasin huolestuneena ja onneksi äiti palasi keinulle 7min kuluttua sisältä). Tarkoitukseni oli siis kysellä onko tämä normaalia nykymaailmassa vai ei? :) meidän pihassa ei ikinä ole muita eli se lapsi on ollut aivan yksin niin mietin pitäisikö äidille varovasti sanoa asiasta jotain

ap

.

Ap hankkii kaupasta hiekkaleikkisetin ja vie ne naapurin lapselle hiekkalaatikolle.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 20:00"]

Ap hankkii kaupasta hiekkaleikkisetin ja vie ne naapurin lapselle hiekkalaatikolle.

[/quote]

Tekisin näin kyllä, mutta meidän pihassa on iso laatikko leluja josta saa kyllä käyttöönsä ottaa ketä vain :) 

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 19:55"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 19:45"]

[/quote]

kirjoitit hyvin! Kiitos siitä :)

En tietenkään tarkoita, että lapsen leikit pitäisi äidin leikkiä, mutta naapurini tytär on tosiaan viime viikolla täyttänyt vasta vuoden ja ei vielä liiku kuin ryömimällä ja muutenkin on passiivisen oloinen lapsi niin ihmettelin vaan kun kahdesti olen tämän äidin pihalla nähnyt ja toisella kertaa jätti siihen hiekkalaatikolle istumaan (ei tuonut leluja tms vaan oikeasti jätti hiekkaa syömään ja meni itse lisäämään kuvan fb:hen jonka jälkeen soitteli johonkin (katse ei lapseen päin) ja toisella kertaa jätti tytön yksin keinuun ja lähti sisälle?! seurasin huolestuneena ja onneksi äiti palasi keinulle 7min kuluttua sisältä). Tarkoitukseni oli siis kysellä onko tämä normaalia nykymaailmassa vai ei? :) meidän pihassa ei ikinä ole muita eli se lapsi on ollut aivan yksin niin mietin pitäisikö äidille varovasti sanoa asiasta jotain

ap

.

[/quote]

No huh, tässä tapauksessa pitkä sepustukseni olisi pitänyt mennä toiseen paikkaan. Tässä ei ole enää äidin leikkitaidoista kyse vaan heitteillejätöstä. Vauva 7 min yksin keinussa? Itse soittaisin jo viranomaisille. Nelivuotiaan poikani lisäksi minulla on yksivuotias, jota seuraan herkeämättä katseellani. Hän kyllä leikkii / sotkee omatoimisesti itse ja ihmettelee isoveljeä, mutta ikinä en tuon ikäistä jättäisi valvomatta.

7min on vuoden ikäiselle tosi pitkä aika jäädä yksin. Itse en ole kumpaakaan jättänyt yksin, vaikka toinen olisikin pysynyt siinä keinussa.

Leikin lasten kanssa välillä hiekkalaatikolla, välillä en. Joskus kaipaa sellaista omaa aikaa ja tarkistaa asioita. Monesti tarkistan kännykällä aikatauluja, uutisia, säätiedotuksia joiden perusteella suunnittelen missä ulkoillaan, milloin siivotaan kunnolla yms. Tosin istun aina lasten lähellä, katse heidän suuntaansa ja nostan katsetta jatkuvasti puhelimelta, että näen varmasti kaiken.

Lisäksi mielestäni ei aina voi ohjata leikkiä tai opettaa siihen, että on mukana. Meillä ainakin lapset keksii paljon paremmin leikkejä ilman vanhempaa, kuten havunneulasista eläimiä yms.

Välillä taas leikin mukana, teen hiekkakakkuja, leikin autoilla, ruoanlaitto leikkejä, mielikuvitusleikkejä, heitellään palloa, milloin mitäkin. Yritän löytää kultaista keskitietä, että lapset oppisivat leikkimään yksin ja toisten lasten kanssa, mutta saisivat kuitenkin leikkiä myös vanhempien kanssa.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 19:55"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 19:45"]

[/quote]

kirjoitit hyvin! Kiitos siitä :)

En tietenkään tarkoita, että lapsen leikit pitäisi äidin leikkiä, mutta naapurini tytär on tosiaan viime viikolla täyttänyt vasta vuoden ja ei vielä liiku kuin ryömimällä ja muutenkin on passiivisen oloinen lapsi niin ihmettelin vaan kun kahdesti olen tämän äidin pihalla nähnyt ja toisella kertaa jätti siihen hiekkalaatikolle istumaan (ei tuonut leluja tms vaan oikeasti jätti hiekkaa syömään ja meni itse lisäämään kuvan fb:hen jonka jälkeen soitteli johonkin (katse ei lapseen päin) ja toisella kertaa jätti tytön yksin keinuun ja lähti sisälle?! seurasin huolestuneena ja onneksi äiti palasi keinulle 7min kuluttua sisältä). Tarkoitukseni oli siis kysellä onko tämä normaalia nykymaailmassa vai ei? :) meidän pihassa ei ikinä ole muita eli se lapsi on ollut aivan yksin niin mietin pitäisikö äidille varovasti sanoa asiasta jotain

ap

.

[/quote]

No huh, tässä tapauksessa pitkä sepustukseni olisi pitänyt mennä toiseen paikkaan. Tässä ei ole enää äidin leikkitaidoista kyse vaan heitteillejätöstä. Vauva 7 min yksin keinussa? Itse soittaisin jo viranomaisille. Nelivuotiaan poikani lisäksi minulla on yksivuotias, jota seuraan herkeämättä katseellani. Hän kyllä leikkii / sotkee omatoimisesti itse ja ihmettelee isoveljeä, mutta ikinä en tuon ikäistä jättäisi valvomatta.

[/quote]

Sinun pitkä sepustus oli kyllä niin fiksu, että hyvä kun sen tänne kirjoitit! :) Olen itse vasta 19v lapseton niin en oikein osaa hahmottaa miten tuollaisen vuoden ikäisen kanssa kuuluisi toimia! :( pakko varmasti seuraavaksi johonkin ilmoittaa jos näen vielä tuollaista tapahtuvan!

ap

5 jatkaa... Minäkin annan lapsen kehitellä leikkinsä itse ja olen mukana, jos hän haluaa. Yritän tukea lapsen omaa mielikuvitusta, ja hän kyllä keksii yksinkin tekemistä. Mielestäni on kuitenkin lapsestakin hauskaa, että äiti tulee leikkeihin mukaan.

Omat vanhempani leikkivät myös mukana joskus ja se oli mielestäni hauskaa. Muistan kuitenkin leikkineeni paljon myös yksin/sisarusteni kanssa. Kultainen keskitie...

5 jatkaa... Minäkin annan lapsen kehitellä leikkinsä itse ja olen mukana, jos hän haluaa. Yritän tukea lapsen omaa mielikuvitusta, ja hän kyllä keksii yksinkin tekemistä. Mielestäni on kuitenkin lapsestakin hauskaa, että äiti tulee leikkeihin mukaan.

Omat vanhempani leikkivät myös mukana joskus ja se oli mielestäni hauskaa. Muistan kuitenkin leikkineeni paljon myös yksin/sisarusteni kanssa. Kultainen keskitie...