Kummi avautuu - kyllästynyt olemaan ilmainen lastenhoitaja

Olen lapseton opiskelija, ja minulla on 3-vuotias kummilapsi, jolla on alle vuoden ikäinen pikkusisarus. Hoidan lapsia melko usein, koska muut kummit ja isovanhemmat asuvat kaukana. Pitkään pidin lastenhoitoa mukavana ajanvietteenä, koska tykkään kyseisistä lapsista kovasti, ja tykkään yleisesti lastenhoidosta ja ihmisten auttamisesta. Nyt kuitenkin alkaa minunkin jaksamiseni loppua.

Kiitosta en koe saavani. Olen tasan kerran viimeisen kolmen vuoden aikana saanut pienen rahallisen palkkion ns. könttäsummana, mutta muuten saan yleensä tyytyä ovelta huikattuun hätäiseen kiitokseen. En minä tosin rahaa niinkään kaipaa vaan aikani arvostamista. Esimerkiksi viime viikolla minua pyydettiin parin tunnin varoitusajalla hoitamaan lapsia, ja jouduin vähän nolona lähtemään aikaisemmin töistä (olen tuntipalkkalainen, joten tuo tarkoittaa minulle ihan suoraan menetettyjä tuloja) ja ryntäsin paikalle suoraan töistä väsyneenä ja nälkäisenä. Sitten selvisikin, ettei lasten äidillä ollutkaan kiire yhtään mihinkään, ja istuin heidän sohvallaan kännykkää näpräten tunnin, kun äiti kaikessa rauhassa ruokki lapsia ja laittoi nuoremman nukkumaan. Suoraan sanottuma mieluummin olisin ollut tuon ajan töissä.

Eilen minua pyydettiin iltapäivällä hoitamaan lapsia todella lyhyellä varoitusajalla, kun vanhempien aikataulut menivät ikävästi ristiin, ja lapset olisivat tarvinneet hoitoa ”noin vartiksi” (tähän päälle se, että olin aamupäivällä vahtinut lapsia pari tuntia). Totesin, että voisin tulla tosiaan ihan vähäksi aikaa, koska minulla oli illalla ystäväni juhlat. Lopulta lastenhoito venähti kahden tunnin mittaiseksi, enkä saanut kummaltakaan vanhemmalta mitään viestiä, jossa olisi kerrottu aikataulumuutoksista. Olin suhteellisen stressaantunut, koska emme olleet käyneet ollenkaan läpi lasten syömis- tai nukkumisaikatauluja, koska kyseessä piti olla niin lyhyt hoitokeikka. Pääsin siis lopulta kotiin, kun juhlat olivat jo alkaneet, ja tulin juhliin tunnin myöhässä, tukka kuin petolinnun perseellä ja meikit kulahtaneena, kun laittautumiseen ei jäänyt aikaa ollenkaan. Kun vähän ärsyyntyneenä totesin lasten isälle lähtiessäni, että nyt kyllä myöhästyn juhlista, niin sain vain väkinäisen ”hauskaa iltaa” -toivotuksen, enkä minkäänlaista anteeksipyyntöä tai pahoitteluja.

Nyt ärsyttää, koska en millään haluaisi enää suostua tällaiseen kohteluun, mutta samalla kyllä haluaisin viettää kummilapseni kanssa aikaa. Vanhemmilla on ymmärtääkseni suhteellisen tiukka taloudellinen tilanne, minkä vuoksi he joutuvat ottamaan työvuoroja viikonloppuisin ja iltaisin, jolloin lapsille on vaikeaa saada muuta hoitajaa. Lisäksi olen sen verran kiltti, etten vain osaa sanoa heille suoraan asiasta, varsinkin kun heillä on muitakin huolia elämässään.