Miten niin moni lapsi saa pelata niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Ei, sitä en todellakaan halua.

Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.

Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.

Ap

Jotenkin vapaa-aika on kulutettava. Mulla meni pitkään ennen kuin innostuin liikunnasta lapsuuden jälkeen, kun vanhemmat olivat tuhonneet sen pakottamalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei, sitä en todellakaan halua.

Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.

Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.

Ap

Mitä haittaa siiitä sitten on, jos ei mikään muu kiiinnosta? Johan sillä lapsella on koulu, siellä liikuntaakin ja todennäköisesti koulumatkoilla. On sitä muuta ihan tarpeeksi vaikka pelaisi aina silloin kun ei nuku, syö , ole koulussa, tee läksyjä tai kotitöitä joihn pitää osallistua.

Miettikää nyt ihmiset omalle kohdallekin miten masentavaa olisi, jos työpäivien jälkeeen joku vielä tulisi määräilemään, miten pakollisilta hommilta jäävä aika pitäisi käyttää. Ei, et saa pelata tai katsoa Netflixiä tai kutoa tai mitä nyt kukakin keksii tehdä, vaan pakko mennä ulos kylmään ja pimeään tai johonkin harrastukseen joka ei kiinnosta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, sitä en todellakaan halua.

Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.

Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.

Ap

Mitä haittaa siiitä sitten on, jos ei mikään muu kiiinnosta? Johan sillä lapsella on koulu, siellä liikuntaakin ja todennäköisesti koulumatkoilla. On sitä muuta ihan tarpeeksi vaikka pelaisi aina silloin kun ei nuku, syö , ole koulussa, tee läksyjä tai kotitöitä joihn pitää osallistua.

Miettikää nyt ihmiset omalle kohdallekin miten masentavaa olisi, jos työpäivien jälkeeen joku vielä tulisi määräilemään, miten pakollisilta hommilta jäävä aika pitäisi käyttää. Ei, et saa pelata tai katsoa Netflixiä tai kutoa tai mitä nyt kukakin keksii tehdä, vaan pakko mennä ulos kylmään ja pimeään tai johonkin harrastukseen joka ei kiinnosta yhtään.

Kun addiktio ei pitemmän päälle ole mukavaa tekemistä. Lapsi, joka pelaa kaiken vapaa-aikansa kärsii siellä koulussa ja päivällispöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Anna pelata yksinään. Mikään ei ole niin vittumaista kuin lapsen kaveri kylässä joka ei saa kännykkäänsä irti kädestään, kun äiti ei ole vahtimassa pelaamista.

Ilmeisesti olet vähän ulkona skenestä ja todennäköisesti lapseton. Nykyään ruutuaikaa rajoitetaan sovelluksella, ei selän takana seisomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, sitä en todellakaan halua.

Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.

Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.

Ap

Mitä haittaa siiitä sitten on, jos ei mikään muu kiiinnosta? Johan sillä lapsella on koulu, siellä liikuntaakin ja todennäköisesti koulumatkoilla. On sitä muuta ihan tarpeeksi vaikka pelaisi aina silloin kun ei nuku, syö , ole koulussa, tee läksyjä tai kotitöitä joihn pitää osallistua.

Miettikää nyt ihmiset omalle kohdallekin miten masentavaa olisi, jos työpäivien jälkeeen joku vielä tulisi määräilemään, miten pakollisilta hommilta jäävä aika pitäisi käyttää. Ei, et saa pelata tai katsoa Netflixiä tai kutoa tai mitä nyt kukakin keksii tehdä, vaan pakko mennä ulos kylmään ja pimeään tai johonkin harrastukseen joka ei kiinnosta yhtään.

Samaa mieltä. Kaikki mekin täällä nyt vietämme aivan turhaa aikaa vauvapalstalla. Tämä ei kehitä meitä pätkääkään, kulutamme vain aikaa. Miksi lasten pitäisi olla jotenkin parempia ihmisiä kitaransoittotunteineen yms, kun mekään emme niin tee?

Pysyvät pois jaloista

Lapsista tulee ärsyyntyneitä, vihaisia, lyhytpinnaisia, pakko-oireisia.

Todellakin pitää rajoittaa! No limits on käytännössä pelaamista kunnes nukutaan. Ja kyllä sitä muuta tekemistä alkaa keksimään, kun vehkeet on kiinni. Kaikki lapset ei todellakaan osaa rajoittaa omaa pelaamistaan vaikka muuta väittäisi.

T: ingengör

Meidän poikaa ei edes kiinnosta pelit eikä meillä ole mitään pelikonetta.

Pihapelit ja pyöräily kiinnostaa enemmän.

Puhelimella nettiä selaa ja katsoo youtubea, tietokonettakaan ei ole.

Ihme homma, kun ei aina saisi juopotella vaikka on töissä 8-16.

Tietenkin pelaamista tulee rajata, jos lapsi ei itse pysty siihen. Leikki-ikäiset hahmottavat maailmaa ja oppivat leikin kautta. Jos kaikki aika käytetään pelikoneella, niin onhan se huolestuttavaa. Lapset leikkivät luonnostaan sinne 9-10 asti ainakin. Nykyään moni lopettaa leikin jo heti eskarin jälkeen, kun pelit imaisevat maailmaansa.

Isommatkin tarvitsevat elämäänsä kaverisuhteita, liikuntaa ja muuta. Jos viettää koululaisvuodet pelkästään pelaten niin kiinnostuuko sitä elämästä koskaan?

Meillä poika on pienestä asti ollut kiinnostunut kaikesta elektroniikasta. On saanut pelata, pienempänä vähemmän mutta isompana enemmän mutta sillä ehdolla että koulu pitää hoitaa kunnolla ja kotona ollaan ulkona ja jos ei muuta niin käy lenkillä. Tämä on toiminut ja nyt aikuisena opiskelee koodaamista ja muuta tietokonejuttua josta minä vanha äiti en ymmärrä yhtään mitään. Toiset lapset urheilee, toiset on muusta kiinnostunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun täytyy vain hyväksyä, että lapset eivät ole sellaisia nykyään, millainen sinä ( ja sun kaverit) olivat lapsena. Heillä on erilaiset mielenkiinnon kohteet, eikä sille mitään voi. Joten relaa ja annan lasten pelata.

Pitääkö hyväksyä silloinkin, jos lapsen mielenkiinnon kohteena on vaikka ylensyönti tai liiman haistelu?

Nuo eivät ole mielenkiinnon kohteita, vaan riippuvuuksia jotka on hyvä katkaista jo nuorena. Liiman haistelu voi tappaa aivot missä iässä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, sitä en todellakaan halua.

Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.

Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.

Ap

Mitä haittaa siiitä sitten on, jos ei mikään muu kiiinnosta? Johan sillä lapsella on koulu, siellä liikuntaakin ja todennäköisesti koulumatkoilla. On sitä muuta ihan tarpeeksi vaikka pelaisi aina silloin kun ei nuku, syö , ole koulussa, tee läksyjä tai kotitöitä joihn pitää osallistua.

Miettikää nyt ihmiset omalle kohdallekin miten masentavaa olisi, jos työpäivien jälkeeen joku vielä tulisi määräilemään, miten pakollisilta hommilta jäävä aika pitäisi käyttää. Ei, et saa pelata tai katsoa Netflixiä tai kutoa tai mitä nyt kukakin keksii tehdä, vaan pakko mennä ulos kylmään ja pimeään tai johonkin harrastukseen joka ei kiinnosta yhtään.

Kysyt, mitä haittaa siitä on, jos mikään muu kuin pelaaminen ei kiinnosta?

Kannattaa ihan ensiksi ymmärtää, että peliala on miljardibisnes, jonka suurimpana tavoitteena on tehdä pelaamisesta kiinnostavaa. Pelisuunnittelijat tekevät kaikkensa, että käyttäjä pelaisi vielä viisi minuuttia. Haastetta ja palkintoja oikeassa suhteessa, oikeita ääniä, oikeita värejä, dopamiiniryöppyä aivoille.

Tuon jälkeen tuntuu varmasti tylsältä alkaa harjoitella vaikka soittimen soittamista. Tai juosta vielä silloinkin kun kylkeen pistää. Tai opetella englannin sanastoa sanakokeeseen. Kaikki mikä kehittäisi pitkäjänteisyyttä, tuntuu tylsältä. Ihminen viihdyttää itsensä lobotomiaan,

Ja turha vedota nyt siihen, miten moni tekee pelaamisesta itselleen ammatin, se on varsin marginaalinen porukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun täytyy vain hyväksyä, että lapset eivät ole sellaisia nykyään, millainen sinä ( ja sun kaverit) olivat lapsena. Heillä on erilaiset mielenkiinnon kohteet, eikä sille mitään voi. Joten relaa ja annan lasten pelata.

Pitääkö hyväksyä silloinkin, jos lapsen mielenkiinnon kohteena on vaikka ylensyönti tai liiman haistelu?

Nuo eivät ole mielenkiinnon kohteita, vaan riippuvuuksia jotka on hyvä katkaista jo nuorena. Liiman haistelu voi tappaa aivot missä iässä vain.

Sähköinen pelaaminenkin valitettavasti menee helposti riippuvuuden puolelle, jos sitä ei aikuinen kontrolloi.

Vierailija kirjoitti:

Sun täytyy vain hyväksyä, että lapset eivät ole sellaisia nykyään, millainen sinä ( ja sun kaverit) olivat lapsena. Heillä on erilaiset mielenkiinnon kohteet, eikä sille mitään voi. Joten relaa ja annan lasten pelata.

Jep. Pitää hyväksyä että lukutaito heikkenee ja älykkyysosamäärä laskee. Ei sille mitään voi, pitää vain relata.

Tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, sitä en todellakaan halua.

Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.

Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.

Ap

Mitä haittaa siiitä sitten on, jos ei mikään muu kiiinnosta? Johan sillä lapsella on koulu, siellä liikuntaakin ja todennäköisesti koulumatkoilla. On sitä muuta ihan tarpeeksi vaikka pelaisi aina silloin kun ei nuku, syö , ole koulussa, tee läksyjä tai kotitöitä joihn pitää osallistua.

Miettikää nyt ihmiset omalle kohdallekin miten masentavaa olisi, jos työpäivien jälkeeen joku vielä tulisi määräilemään, miten pakollisilta hommilta jäävä aika pitäisi käyttää. Ei, et saa pelata tai katsoa Netflixiä tai kutoa tai mitä nyt kukakin keksii tehdä, vaan pakko mennä ulos kylmään ja pimeään tai johonkin harrastukseen joka ei kiinnosta yhtään.

Kysyt, mitä haittaa siitä on, jos mikään muu kuin pelaaminen ei kiinnosta?

Kannattaa ihan ensiksi ymmärtää, että peliala on miljardibisnes, jonka suurimpana tavoitteena on tehdä pelaamisesta kiinnostavaa. Pelisuunnittelijat tekevät kaikkensa, että käyttäjä pelaisi vielä viisi minuuttia. Haastetta ja palkintoja oikeassa suhteessa, oikeita ääniä, oikeita värejä, dopamiiniryöppyä aivoille.

Tuon jälkeen tuntuu varmasti tylsältä alkaa harjoitella vaikka soittimen soittamista. Tai juosta vielä silloinkin kun kylkeen pistää. Tai opetella englannin sanastoa sanakokeeseen. Kaikki mikä kehittäisi pitkäjänteisyyttä, tuntuu tylsältä. Ihminen viihdyttää itsensä lobotomiaan,

Ja turha vedota nyt siihen, miten moni tekee pelaamisesta itselleen ammatin, se on varsin marginaalinen porukka.

Vain harvasta paljon peliaikaa saaneesta tulee ammattilainen. Mutta yhdestäkään vain puoli tuntia päivässä pelaavasta ei tule ammattilaista. Miksi samalla innolla ei suhtauduta näihin, jotka harrastavat jääkiekkoa kaikki illat ja viikonloput ollaan pelimatkoilla? Ei näistäkään tule selänteitä kuin todella harvasta.

eri

Hyvä se on tottua olemaan yksin jo lapsesta saakka. Sitä kuitenkin tulee aikuisena olemaan yksin. Ymmärrän kyllä pointin kavereiden "tärkeydelle". Ne ei vaan ole enää tätä päivää. Lueppa tämä ketju vauva.fi/keskustelu/3981051/minka-takia-et-ole-halunnut-ystavystya-jonkun-kanssa?changed=1608208164

Tuon luettuani en voi kun todeta, että suomalaiset on todella itsekeskeisiä. Kaveri ei saisi odottaa itseltä mitään, mutta kaverin pitäisi kuitenkin antaa kaverisuhteeseen suht paljon, jotta on kaveruuden arvoinen. Jos näin ei tapahdu, niin ei muuta kun hylkyyn. 

Mielestäni ei voi yhtään moralisoida lasten pelaamista, jos itse viettää ruutujen edessä paljon aikaa. Jos vanhempi haluaa, että lapsi pelaa vähemmän, hän näyttää itse mallia tekemällä jotain muuta kuin ruudun tuijotusta.

Ja miten tämä muiden pelaaminen liittyy sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, sitä en todellakaan halua.

Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.

Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.

Ap

Mitä haittaa siiitä sitten on, jos ei mikään muu kiiinnosta? Johan sillä lapsella on koulu, siellä liikuntaakin ja todennäköisesti koulumatkoilla. On sitä muuta ihan tarpeeksi vaikka pelaisi aina silloin kun ei nuku, syö , ole koulussa, tee läksyjä tai kotitöitä joihn pitää osallistua.

Miettikää nyt ihmiset omalle kohdallekin miten masentavaa olisi, jos työpäivien jälkeeen joku vielä tulisi määräilemään, miten pakollisilta hommilta jäävä aika pitäisi käyttää. Ei, et saa pelata tai katsoa Netflixiä tai kutoa tai mitä nyt kukakin keksii tehdä, vaan pakko mennä ulos kylmään ja pimeään tai johonkin harrastukseen joka ei kiinnosta yhtään.

Kysyt, mitä haittaa siitä on, jos mikään muu kuin pelaaminen ei kiinnosta?

Kannattaa ihan ensiksi ymmärtää, että peliala on miljardibisnes, jonka suurimpana tavoitteena on tehdä pelaamisesta kiinnostavaa. Pelisuunnittelijat tekevät kaikkensa, että käyttäjä pelaisi vielä viisi minuuttia. Haastetta ja palkintoja oikeassa suhteessa, oikeita ääniä, oikeita värejä, dopamiiniryöppyä aivoille.

Tuon jälkeen tuntuu varmasti tylsältä alkaa harjoitella vaikka soittimen soittamista. Tai juosta vielä silloinkin kun kylkeen pistää. Tai opetella englannin sanastoa sanakokeeseen. Kaikki mikä kehittäisi pitkäjänteisyyttä, tuntuu tylsältä. Ihminen viihdyttää itsensä lobotomiaan,

Ja turha vedota nyt siihen, miten moni tekee pelaamisesta itselleen ammatin, se on varsin marginaalinen porukka.

Vain harvasta paljon peliaikaa saaneesta tulee ammattilainen. Mutta yhdestäkään vain puoli tuntia päivässä pelaavasta ei tule ammattilaista. Miksi samalla innolla ei suhtauduta näihin, jotka harrastavat jääkiekkoa kaikki illat ja viikonloput ollaan pelimatkoilla? Ei näistäkään tule selänteitä kuin todella harvasta.

eri

Henkilökohtaisesti en pidä päähän ulkoisesti kohdistuvia iskuja sisältävää lajia yhtään sen parempana kuin henkisesti taannuttavaa peliharrastusta.

Eli jääkiekkoon pätee minun osaltani ihan sama sääntö kuin pelaamiseenkin. Kohtuudella OK, mutta lapsuutta sille ei uhrata. Ei, vaikka joskus kymmeniä vuosia sitten Selänteestä on tullut Selänne.

Mitenkäs muuten tuo autourheilu? Oletko antanut lapsellesi mahdollisuutta olla seuraava Kimi Räikkönen? Kartingin parista on kuitenkin aika paljon suurempi todennäköisyys nousta maailman huipulle kuin E-urheilusta tai jääkiekosta.