Lue keskustelun säännöt.
Miten niin moni lapsi saa pelata niin paljon?
Kyllästynyt nykymenoon
21.12.2020 |
Oikeasti tuntuu että ihan poikkeuksetta alakouluikäiset saa pelata monta tuntia päivässä pleikkarilla, xboxilla, puhelimella tms.
Tuntuuko kenestäkään muusta, että on hankala olla vanhempi joka rajoittaa pelaamista, kun tuntuu että kaikki kaverit notkuu pelien ääressä kaikki päivät?
Tehdään toki lasten kanssa yhdessä paljon, mutta ei se korvaa kaverien kanssa olemista.
Kumpi on pahempi, rajoittaa pelaamista jolloin lapsi joutuu olemaan paljon yksin vai antaa pelata (jolloin pelimaailma vie eikä muut jutut kohta kiinnosta)?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä kommentteja syvästi. Kommentoijat pikkulasten vanhempia tai lapsettomia?
Omat kolme lasta (13-19) saavat pelata niin paljon kuin huvittaa, kunhan hoitavat koulunsa, nukkuvat ja syövät. Nyt eivät ole pelanneet moneen päivään yhtään vaan ovat kavereiden kanssa, piirtävät tai soittavat kitaraa. En pakota enkä patistele mihinkään ja joku tunnin peliaika on suorastaan kettuilua..
Itse pelaan 5-6 tuntia päivässä.
No joo, en minäkään koskaan edes maistanut tupakkaa, kun katselin lapsena miten isällä aamulla kädet tärisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä kommentteja syvästi. Kommentoijat pikkulasten vanhempia tai lapsettomia?
Omat kolme lasta (13-19) saavat pelata niin paljon kuin huvittaa, kunhan hoitavat koulunsa, nukkuvat ja syövät. Nyt eivät ole pelanneet moneen päivään yhtään vaan ovat kavereiden kanssa, piirtävät tai soittavat kitaraa. En pakota enkä patistele mihinkään ja joku tunnin peliaika on suorastaan kettuilua..
Itse pelaan 5-6 tuntia päivässä.
No joo, en minäkään koskaan edes maistanut tupakkaa, kun katselin lapsena miten isällä aamulla kädet tärisivät.
Liittyy mihin? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä kommentteja syvästi. Kommentoijat pikkulasten vanhempia tai lapsettomia?
Omat kolme lasta (13-19) saavat pelata niin paljon kuin huvittaa, kunhan hoitavat koulunsa, nukkuvat ja syövät. Nyt eivät ole pelanneet moneen päivään yhtään vaan ovat kavereiden kanssa, piirtävät tai soittavat kitaraa. En pakota enkä patistele mihinkään ja joku tunnin peliaika on suorastaan kettuilua..
Itse pelaan 5-6 tuntia päivässä.
No joo, en minäkään koskaan edes maistanut tupakkaa, kun katselin lapsena miten isällä aamulla kädet tärisivät.
Liittyy mihin? :D
Välillä negatiivinen roolimalli voi viedä lasta paremmin oikeaan suuntaan kuin positiivinen.
5-6 tuntia pelaamista päivässä työpäivän päälle tarkoittaa sitä, että et juuri ole läsnä perheellesi. Jos taas olet työtön - no, elämäntapa sekin.
Minustakin jos koulu ja muut asiat hoidetaan hyvin niin pelatkoon. Se on nykyaikaa ja siinä on omat sosiaaliset ulottuvuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä kommentteja syvästi. Kommentoijat pikkulasten vanhempia tai lapsettomia?
Omat kolme lasta (13-19) saavat pelata niin paljon kuin huvittaa, kunhan hoitavat koulunsa, nukkuvat ja syövät. Nyt eivät ole pelanneet moneen päivään yhtään vaan ovat kavereiden kanssa, piirtävät tai soittavat kitaraa. En pakota enkä patistele mihinkään ja joku tunnin peliaika on suorastaan kettuilua..
Itse pelaan 5-6 tuntia päivässä.
No joo, en minäkään koskaan edes maistanut tupakkaa, kun katselin lapsena miten isällä aamulla kädet tärisivät.
Liittyy mihin? :D
Välillä negatiivinen roolimalli voi viedä lasta paremmin oikeaan suuntaan kuin positiivinen.
5-6 tuntia pelaamista päivässä työpäivän päälle tarkoittaa sitä, että et juuri ole läsnä perheellesi. Jos taas olet työtön - no, elämäntapa sekin.
Olen työtön ja pelaan öisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse pelannut paljon ja mielestäni on täysin turhaa kuluttaa lapsuutta pelaamiseen. Itse ainakin aion rajoittaa omien lasteni pelaamista sitten kun ovat niin isoja, että kiinnostavat pelaamisesta (jos ikinä kiinnostuvat). Aikuisena pelaatkoon vaikka päivät ja yöt läpeensä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pelannut paljon ja mielestäni on täysin turhaa kuluttaa lapsuutta pelaamiseen. Itse ainakin aion rajoittaa omien lasteni pelaamista sitten kun ovat niin isoja, että kiinnostavat pelaamisesta (jos ikinä kiinnostuvat). Aikuisena pelaatkoon vaikka päivät ja yöt läpeensä.
Mitäs jos sinua olisi rajoitettu? Mitä älyllisesti haastavampaa olisit siis tehnyt, kun vanhempasi olisivat takavarikoineet kaikki koneesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset saa pelata niin paljon kuin haluaa jos tekee myös muutakin, käy ulkona ja hoitaa kouluhommat. Eivät pelaa koskaan koko päivää, innostuvat tekemään muutakin, joko keskenään tai vanhemman innostamana. Pelaavat myös pokemonia joka saa heidät liikkumaan ulkona, ja käydään joskus autolla etsimässä pokemonipaikkoja pitkin kaupunkien nähtävyyksiä.
Meidän pojat on kokeilleet kaikkea mahdollista, mutta haluavat pelata ja miksi ei kun keskiarvot huitelee lähes kympissä. Olen itse entinen kilparatsastaja ja olin talleilla lapsena 6 tuntia päivässä. Jos mun vanhemmat olis kieltäneet tämän ja sanoneet, ok vain kolme tuntia viikossa- soita selloa mielummin niin eihän siinä olis mitään järkeä ollut. Ajat muuttuu, samoin harrastukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, sitä en todellakaan halua.
Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.
Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.
Ap
Mitä haittaa siiitä sitten on, jos ei mikään muu kiiinnosta? Johan sillä lapsella on koulu, siellä liikuntaakin ja todennäköisesti koulumatkoilla. On sitä muuta ihan tarpeeksi vaikka pelaisi aina silloin kun ei nuku, syö , ole koulussa, tee läksyjä tai kotitöitä joihn pitää osallistua.
Miettikää nyt ihmiset omalle kohdallekin miten masentavaa olisi, jos työpäivien jälkeeen joku vielä tulisi määräilemään, miten pakollisilta hommilta jäävä aika pitäisi käyttää. Ei, et saa pelata tai katsoa Netflixiä tai kutoa tai mitä nyt kukakin keksii tehdä, vaan pakko mennä ulos kylmään ja pimeään tai johonkin harrastukseen joka ei kiinnosta yhtään.
Kysyt, mitä haittaa siitä on, jos mikään muu kuin pelaaminen ei kiinnosta?
Kannattaa ihan ensiksi ymmärtää, että peliala on miljardibisnes, jonka suurimpana tavoitteena on tehdä pelaamisesta kiinnostavaa. Pelisuunnittelijat tekevät kaikkensa, että käyttäjä pelaisi vielä viisi minuuttia. Haastetta ja palkintoja oikeassa suhteessa, oikeita ääniä, oikeita värejä, dopamiiniryöppyä aivoille.
Tuon jälkeen tuntuu varmasti tylsältä alkaa harjoitella vaikka soittimen soittamista. Tai juosta vielä silloinkin kun kylkeen pistää. Tai opetella englannin sanastoa sanakokeeseen. Kaikki mikä kehittäisi pitkäjänteisyyttä, tuntuu tylsältä. Ihminen viihdyttää itsensä lobotomiaan,
Ja turha vedota nyt siihen, miten moni tekee pelaamisesta itselleen ammatin, se on varsin marginaalinen porukka.
Jaa. Meillä lapset pelaa paljon ja ilman rajoituksia. Ei heidän tarvi soitta kitaraa tai muuta soitinta kun sellainen ei kerran kiinnosta. EIkä juosta jos kylkeen pistää. Koulu pitää hoitaa, mutta he on monesta aineesta hyvin kiinnostuneita, erityisesti matemaattisista ja luonnontieteistä, ja on erittäin hyvät todistukset ollut aina.
En usko että heille pelaamisesta ammattia tulee, mutta it:stä ja koodaamisesta voi hyvin tulla kuten molemmilla vanhemmillakin. Eikä ole ollenkaan hullumpi suunta elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, sitä en todellakaan halua.
Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.
Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.
Ap
Mitä haittaa siiitä sitten on, jos ei mikään muu kiiinnosta? Johan sillä lapsella on koulu, siellä liikuntaakin ja todennäköisesti koulumatkoilla. On sitä muuta ihan tarpeeksi vaikka pelaisi aina silloin kun ei nuku, syö , ole koulussa, tee läksyjä tai kotitöitä joihn pitää osallistua.
Miettikää nyt ihmiset omalle kohdallekin miten masentavaa olisi, jos työpäivien jälkeeen joku vielä tulisi määräilemään, miten pakollisilta hommilta jäävä aika pitäisi käyttää. Ei, et saa pelata tai katsoa Netflixiä tai kutoa tai mitä nyt kukakin keksii tehdä, vaan pakko mennä ulos kylmään ja pimeään tai johonkin harrastukseen joka ei kiinnosta yhtään.
Kun addiktio ei pitemmän päälle ole mukavaa tekemistä. Lapsi, joka pelaa kaiken vapaa-aikansa kärsii siellä koulussa ja päivällispöydässä.
No ei ainakan meidän lpsset kärsiviltä vaikuta, vaikka pelaa ja koodaa paljon. Itsekin olin varsin tyytyväinen lapsena, vaikka pelasin paljon. En näe pellaamista mitenkään sen ihmeempänä kuin vaikka lukemista tai jotain soitto- tai urheiluharrastusta josta tykkää niin paljon että sitä haluaa tehdä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, sitä en todellakaan halua.
Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.
Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.
Ap
Mitä haittaa siiitä sitten on, jos ei mikään muu kiiinnosta? Johan sillä lapsella on koulu, siellä liikuntaakin ja todennäköisesti koulumatkoilla. On sitä muuta ihan tarpeeksi vaikka pelaisi aina silloin kun ei nuku, syö , ole koulussa, tee läksyjä tai kotitöitä joihn pitää osallistua.
Miettikää nyt ihmiset omalle kohdallekin miten masentavaa olisi, jos työpäivien jälkeeen joku vielä tulisi määräilemään, miten pakollisilta hommilta jäävä aika pitäisi käyttää. Ei, et saa pelata tai katsoa Netflixiä tai kutoa tai mitä nyt kukakin keksii tehdä, vaan pakko mennä ulos kylmään ja pimeään tai johonkin harrastukseen joka ei kiinnosta yhtään.
Kun addiktio ei pitemmän päälle ole mukavaa tekemistä. Lapsi, joka pelaa kaiken vapaa-aikansa kärsii siellä koulussa ja päivällispöydässä.
No ei ainakan meidän lpsset kärsiviltä vaikuta, vaikka pelaa ja koodaa paljon. Itsekin olin varsin tyytyväinen lapsena, vaikka pelasin paljon. En näe pellaamista mitenkään sen ihmeempänä kuin vaikka lukemista tai jotain soitto- tai urheiluharrastusta josta tykkää niin paljon että sitä haluaa tehdä paljon.
Tätä harrastusasiaa voisi verrata syömiseen. Varmasti moni on kasvanut ihan hyvin pelkällä spagetilla ja ketsupilla, ja itse söin lapsena perunaa ja kastiketta melkein joka päivä, mutta lapsilleni haluan tarjota vähän monipuolisempaa ruokaa. Osittain siksi, että he oppivat nauttimaan eri mauista, osittain siksi että itse en jaksaisi syödä spagettia joka päivä.
Meillä kaikki lapset soittavat jotakin, ja pelaamme lautapelejä ja ulkoilemme perheenä. Näiden lisäksi saa sitten pelata rajoitetusti jos haluaa. Aika usein haluavat.
Tämä tuntuu kyllä jakavan mielipiteitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei vielä ole tuon ikäisiä lapsia, mutta kyllä sitä minun mielestä pitäisi rajottaa. Eikö välillä voisi ihan vaikka ulkona leikkiä tai pelailla kavereiden kanssa jotain? Jalkapalloo yms.
Ei kaikkia kiinnota futis. Varsinkaan tuolla pimeessä loskassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, sitä en todellakaan halua.
Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.
Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.
Ap
Eihän tuollaisessa ajassa pääse edes tunnelmaan, ja moninpelaaminen porukoissa on aika hankalaa jos joutuu kesken häipymään kun äiti määrää.
Tulevaisuuden ja jo nykyisyyden maailma on paljolti virtuaalinen, enkä usko että teet lapselle palvelusta yrittämällä kasvattaa häntä oman lapsuutesi maailmaan ja ihanteisiin.
Virtuaalisen maailman kyllä pystyy ottamaan haltuun vanhempanakin, muutenhan me vanhat kävyt emme osaisi ollenkaan esimerkiksi pelata uusia pelejä.
Sen sijaan jos lapsena ei liiku riittävästi, ei myöhemmin pysty kompensoimaan kropan heikkoutta. Samoin riittävää lukutaitoa on vaikea hankkia vanhempana. Niin kauan kuin minä päätän, lapseni syövät monipuolisesti, liikkuvat, lukevat ja harjoittavat käden taitoja päivittäin.
-Ei ap.
Tuo on hieno ajatuksena, mutta tarkoittaa käytännössä sitä, että laitat oman elämäsi sivuun noin 18 vuoden ajaksi. Sinä joudut tekemään (saat tehdä) tuota kaikkea yhdessä lastesi kanssa, koska kaverit elävät toisenlaisessa maailmassa. Minusta olisi julmaa, että vanhemman päätöksellä lapsesta tulee sivustaseuraaja, joten vanhemman velvollisuus on ulkoilla mukana, lukea yhdessä, askarrella, urheilla jne. eikä vain tuupata lasta pihalle olemaan yksin.
Ei siitä ole kuin sata vuotta, kun liiallista lukemista pidettiin sielulle ja ruumiille vaarallisena. Menee näkökyky, selkä kieroutuu, ruoka ei maita ja kaikki muu jää, kun eletään kirjojen mielikuvitusmaailmassa.
Sosiaalinen ulottovuus? Epäsosiaalista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, sitä en todellakaan halua.
Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.
Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.
Ap
Eihän tuollaisessa ajassa pääse edes tunnelmaan, ja moninpelaaminen porukoissa on aika hankalaa jos joutuu kesken häipymään kun äiti määrää.
Tulevaisuuden ja jo nykyisyyden maailma on paljolti virtuaalinen, enkä usko että teet lapselle palvelusta yrittämällä kasvattaa häntä oman lapsuutesi maailmaan ja ihanteisiin.
Virtuaalisen maailman kyllä pystyy ottamaan haltuun vanhempanakin, muutenhan me vanhat kävyt emme osaisi ollenkaan esimerkiksi pelata uusia pelejä.
Sen sijaan jos lapsena ei liiku riittävästi, ei myöhemmin pysty kompensoimaan kropan heikkoutta. Samoin riittävää lukutaitoa on vaikea hankkia vanhempana. Niin kauan kuin minä päätän, lapseni syövät monipuolisesti, liikkuvat, lukevat ja harjoittavat käden taitoja päivittäin.
-Ei ap.
Tuo on hieno ajatuksena, mutta tarkoittaa käytännössä sitä, että laitat oman elämäsi sivuun noin 18 vuoden ajaksi. Sinä joudut tekemään (saat tehdä) tuota kaikkea yhdessä lastesi kanssa, koska kaverit elävät toisenlaisessa maailmassa. Minusta olisi julmaa, että vanhemman päätöksellä lapsesta tulee sivustaseuraaja, joten vanhemman velvollisuus on ulkoilla mukana, lukea yhdessä, askarrella, urheilla jne. eikä vain tuupata lasta pihalle olemaan yksin.
Ei siitä ole kuin sata vuotta, kun liiallista lukemista pidettiin sielulle ja ruumiille vaarallisena. Menee näkökyky, selkä kieroutuu, ruoka ei maita ja kaikki muu jää, kun eletään kirjojen mielikuvitusmaailmassa.
Minulla on kolme lasta, joten kyllä he saavat keskenäänkin aikaan kaikenlaista sisällä ja ulkona. Ja kyllä noilla näyttää olevan myös kavereita siellä ulkona.
Toki vietän myös aikaa omien lasteni kanssa ja pidän sitä etuoikeutena. Outo argumentti pelien puolesta, että niiden avulla ei tarvitsisi olla niin paljoa oman perheensä kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, sitä en todellakaan halua.
Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.
Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.
Ap
Eihän tuollaisessa ajassa pääse edes tunnelmaan, ja moninpelaaminen porukoissa on aika hankalaa jos joutuu kesken häipymään kun äiti määrää.
Tulevaisuuden ja jo nykyisyyden maailma on paljolti virtuaalinen, enkä usko että teet lapselle palvelusta yrittämällä kasvattaa häntä oman lapsuutesi maailmaan ja ihanteisiin.
Virtuaalisen maailman kyllä pystyy ottamaan haltuun vanhempanakin, muutenhan me vanhat kävyt emme osaisi ollenkaan esimerkiksi pelata uusia pelejä.
Sen sijaan jos lapsena ei liiku riittävästi, ei myöhemmin pysty kompensoimaan kropan heikkoutta. Samoin riittävää lukutaitoa on vaikea hankkia vanhempana. Niin kauan kuin minä päätän, lapseni syövät monipuolisesti, liikkuvat, lukevat ja harjoittavat käden taitoja päivittäin.
-Ei ap.
Tuo on hieno ajatuksena, mutta tarkoittaa käytännössä sitä, että laitat oman elämäsi sivuun noin 18 vuoden ajaksi. Sinä joudut tekemään (saat tehdä) tuota kaikkea yhdessä lastesi kanssa, koska kaverit elävät toisenlaisessa maailmassa. Minusta olisi julmaa, että vanhemman päätöksellä lapsesta tulee sivustaseuraaja, joten vanhemman velvollisuus on ulkoilla mukana, lukea yhdessä, askarrella, urheilla jne. eikä vain tuupata lasta pihalle olemaan yksin.
Ei siitä ole kuin sata vuotta, kun liiallista lukemista pidettiin sielulle ja ruumiille vaarallisena. Menee näkökyky, selkä kieroutuu, ruoka ei maita ja kaikki muu jää, kun eletään kirjojen mielikuvitusmaailmassa.
Minulla on kolme lasta, joten kyllä he saavat keskenäänkin aikaan kaikenlaista sisällä ja ulkona. Ja kyllä noilla näyttää olevan myös kavereita siellä ulkona.
Toki vietän myös aikaa omien lasteni kanssa ja pidän sitä etuoikeutena. Outo argumentti pelien puolesta, että niiden avulla ei tarvitsisi olla niin paljoa oman perheensä kanssa...
Lapsesi korvaavat kaverit sisaruksilla, jotta sinun ei tarvitse nähdä vaivaa ja toimia niin kuin lapsilta vaadit. Onhan se tuokin tapa sitoa lapset perheeseen, kun ulkopuolista maailmaa pitää uhkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, sitä en todellakaan halua.
Olen vaan huomannut, että jos pelaa koko päivän, niin mikään muu ei tosiaan kiinnosta. Mutta kun pelaa vähemmän niin löytyy kiinnostusta paljon muuhunkin. Ongelma on vaan se, että sit niitä muita juttuja pitää tehdä yksin.
Ja meillä tosiaankin saa pelata, kavereiden kanssa ja yksin, mutta ei rajattomasti vaan kolmena päivänä viikossa pari kolme tuntia kerrallaan.
Ap
Eihän tuollaisessa ajassa pääse edes tunnelmaan, ja moninpelaaminen porukoissa on aika hankalaa jos joutuu kesken häipymään kun äiti määrää.
Tulevaisuuden ja jo nykyisyyden maailma on paljolti virtuaalinen, enkä usko että teet lapselle palvelusta yrittämällä kasvattaa häntä oman lapsuutesi maailmaan ja ihanteisiin.
Virtuaalisen maailman kyllä pystyy ottamaan haltuun vanhempanakin, muutenhan me vanhat kävyt emme osaisi ollenkaan esimerkiksi pelata uusia pelejä.
Sen sijaan jos lapsena ei liiku riittävästi, ei myöhemmin pysty kompensoimaan kropan heikkoutta. Samoin riittävää lukutaitoa on vaikea hankkia vanhempana. Niin kauan kuin minä päätän, lapseni syövät monipuolisesti, liikkuvat, lukevat ja harjoittavat käden taitoja päivittäin.
-Ei ap.
Tuo on hieno ajatuksena, mutta tarkoittaa käytännössä sitä, että laitat oman elämäsi sivuun noin 18 vuoden ajaksi. Sinä joudut tekemään (saat tehdä) tuota kaikkea yhdessä lastesi kanssa, koska kaverit elävät toisenlaisessa maailmassa. Minusta olisi julmaa, että vanhemman päätöksellä lapsesta tulee sivustaseuraaja, joten vanhemman velvollisuus on ulkoilla mukana, lukea yhdessä, askarrella, urheilla jne. eikä vain tuupata lasta pihalle olemaan yksin.
Ei siitä ole kuin sata vuotta, kun liiallista lukemista pidettiin sielulle ja ruumiille vaarallisena. Menee näkökyky, selkä kieroutuu, ruoka ei maita ja kaikki muu jää, kun eletään kirjojen mielikuvitusmaailmassa.
Minulla on kolme lasta, joten kyllä he saavat keskenäänkin aikaan kaikenlaista sisällä ja ulkona. Ja kyllä noilla näyttää olevan myös kavereita siellä ulkona.
Toki vietän myös aikaa omien lasteni kanssa ja pidän sitä etuoikeutena. Outo argumentti pelien puolesta, että niiden avulla ei tarvitsisi olla niin paljoa oman perheensä kanssa...
Lapsesi korvaavat kaverit sisaruksilla, jotta sinun ei tarvitse nähdä vaivaa ja toimia niin kuin lapsilta vaadit. Onhan se tuokin tapa sitoa lapset perheeseen, kun ulkopuolista maailmaa pitää uhkana.
Mitähän taas sinusta voisi todeta sen perusteella, että kutsut videopelejä ”ulkopuoliseksi maailmaksi”...
Ihmettelen näitä kommentteja syvästi. Kommentoijat pikkulasten vanhempia tai lapsettomia?
Omat kolme lasta (13-19) saavat pelata niin paljon kuin huvittaa, kunhan hoitavat koulunsa, nukkuvat ja syövät. Nyt eivät ole pelanneet moneen päivään yhtään vaan ovat kavereiden kanssa, piirtävät tai soittavat kitaraa. En pakota enkä patistele mihinkään ja joku tunnin peliaika on suorastaan kettuilua..
Itse pelaan 5-6 tuntia päivässä.