”Kivan” työkaverin loukkaava käytös
En oikein ymmärrä työkaverini käytöstä. Viihdyn hänen kanssaan ja minusta meillä sujuu yhteistyö hyvin. Ei ole ollut mitään konflikteja jne. Itsestäni tuntuu että tulemme ihan hyvin toimeen.
Hän on minulle mukava yleensä. Mutta on ollut pari tilannetta joissa hän on toisen ihmisen läsnäollessa käyttäytynyt minua kohtaan tosi loukkaavasti. Suoraan antanut puheillaan ymmärtää että hän ei halua tehdä töitä minun kanssa.
Vaikuttaa tosi ristiriitaiselta käytökseltä. Enkä ymmärrä mitä pahaa olen jänelle tehnyt :(( Yritän olla ystävällinen ja hoitaa omat työni niin hyvin kuin osaan.
Mikä ihme häntä vaivaa?? Miksi haluaa tahallisesti loukata yllättäin. Ei hänen tarvitse minusta pitää ja hänellä on oikeus mielipiteisiinsä. Mutta miksi pitää se minun kuulleni sanoa. En ymmärrä. Jos olisi joku teini, mutta kun jo vanhempi ihminen..
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hänestä mukava, mutta työyhteisössä sinua pidetään jotenkin outona, kyseenalaisena tai nolona, eikä tämä työkaveri sitten kehtaa olla julkisesti kaverisi. Tämä tuli ekana mieleen.
Tuskin johtuu tällaisesta. Tulen hyvin toimeen työkavereiden kanssa ja lähes kaikki muut kyllä ovat ystävällisiä minulle. Ihmettelen vaan miksi juuri tämä yksi käyttäytyy näin. ap
Oletko jotenkin tunaroinut tai hidastanut töitä? Ei halua tulla leimatuksi siihen samaan syssyyn. Oletko vähemmän osaava tai kokenut?
Tai käyttäydytkö ystävällisesti, mutta jotenkin tökerösti? Esim pulputatkoomia asioitasi, esim parisuhdekäänteitäsi tai juoruiletko tai oletko ykistyiselämässäsi tehnyt jotain, mistä hän haluaa sanoitua irti, tyyliin olet innokas persu tai petät puolisoasi?
Jostain syysTä hän ei halua, että teidät luokitellaan samalle puolelle ikäänkuin. Voi olla, että hän on hullu tai sinulla on jostain em syystä huono maine.
Mulla oli ihan mukava työkaveri, joka oli liian sosiaalinen. Hölötti joka päivä, mitä hassun hölmöä mies oli tehnyt ja miten perheen teinit taas sitä ja tätä. Ei huomannut, että muut eivät osallistunee tarinoihin esim kertomalla omiaan. Oli kiusalkusta, vaikka tarinat sikäli asiallisia, ei nyt mitä.n seksijuttuja, mutta jatkuvasti höpötti miehestään. Mies sitä, mies tätä, ei se osaa siivota, sitä tätä sitä tätä. Oli vähän päälle nelikymppinen ja hölötti, miten nyt sitä ollaan vanhoja, tästä se vanhuus alkaa, Mitään ei enää edessä, kunnes yksi hänen ikäisensä raskaana oleva väsyi tähän ja sanoi suoraan, että en koe itseäni vanhaksi ollenkaan, mulla On ainakin hyvin valoisa näkemys tulevaisuudestani, en ole nuori, mutten kyllä vanhakana ja tuntuu kurjalta, kun yrität leimata meidän ikäpolven joka päivä mummoiksi vain siksi, että olet itse tehnyt lapset 19- ja 22-vuotiaana.
En ikinä olis halunnut hänen kanssaan samaan huoneeseen tai projektiin. Kuten sanottu, ihan mukava ja hyvöntahtoinen, toivoin ja toivon hänelle hyvää, mutta Hiton rasittava käytännössä. Myös mielestäni jämähtänyt sinne nuoruuteensa. Ei yhtään huomannut sitä, että kukaan muu ei käsitellyt parisuhdettaan ja lastensa kriisejä työpaikalla, me uudmemat työntekijät emme olleet koskaan ketään heistä tavanneetkaan.
"yllättäen" mies jätti. Arvaa saimmeko kuulla sitä asiaa koko ajan. Kellekään ei tullut yllötyksenä, kun eukko oli haukkunut miestään vuodet työpaikalla, vaikkakin jotenkin rakkaudella. Mö vaihdoin työpaikkaa lopulta, en tämän takia. Mutta se saattoi nopeuttaa päätöstäni. Olin ollut hyvä ja pidetty työntekijä, tämä ikuisesti äänessä oleva oli ainakin meidän nuorempien mielestä todella rasittava, miinustekijä työyhteisössä. Esti myös normaalia tasapainaoista jutustelua, jossa kaikki toisivat jotain itsestään esiin, koska oli aina äänessä. Työnsä teki ihan ok. Jos multa olis kysytty, haluatko tähän tiimiin, olisin sanonut että en.
Olipa "yllättävää" että naisten kesken on tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä täysin näitä selkäänpuukottaja-puheita. Meillä on työpaikalla monta outoa ja kummallista, ja jos nyt rehellisillä korteilla pelataan, niin vähän kiusallisiakin ihmisiä. Pitäisikö minun olla vastaamatta heille kohteliaasti kuulumisia kyseltäessä tai olla kysymättä takaisin, etten vain teeskentele mukavaa ja oikeasti ajattele jotain ihan muuta? Ja kyllä, paras ystäväni kuka sattuu myös olemaan kollegani tietää ajatuksistani ja on myös samaa mieltä. Selän takana olemme varmaan tällaiset selkäänpuukottajakaverukset.
Mikä on outo ja kummallinen? Erilainen kuin sinä ja selkäänpuukottajakaverisi? Se tuntuu olevan aika pieni tuo normaaliuden laatikko vielä nykyäänkin...
Tilanne oli sellainen että hänen ei olisi tarvinnut mainita asiasta. Häneltä ei kysytty mitään. Tuli mieleen vain että kun oli sopiva hetki, hän halusi tölväistä. En halunnut ottaa asiaa puheeksi sen jälkeen. Sanottu mikä sanottu. Ei se siitä muuksi muutu vaikka jälkeenpäin kuinka selittelisi.
Ja meistä kahdesta ainakaan minä en ole se tunari ;) ap
Vierailija kirjoitti:
Ja meistä kahdesta ainakaan minä en ole se tunari ;) ap
Mutta mielestäsi hän on?
Eli joko tuntee alemmuutta, ehkä sinulla on korkeampi koulutus ja pidempi kokemus, olet osaavampi, mutta koet hänet tunariksi. (Onko oikeasti vai vaan vähemmän kokenut?) oletko varma ettet itse ole tölväissyt, pyöritellyt silmiäsi, antanut ymmärtää, että on sinua huonompi. Tai onko voinut vaikka olla sinun vastuulla esm perehdytys, jonka olet tehnyt ajatellen, että sinähän et ole teistä se tunari?
Jos hän on mielestäsi tunari, hän ei halua olla sellaisen ihmisen kanssa, joka antaa ymmärtää nöin olevan ja on sen sitten purppaissit ulos ainoassa mahdollisessa tilanteessa?
Joillain ihmisillä on tapana klikkiytyä ja tahallaan jättää joku ulkopuolelle. Varsinkin naiset tekee tuota, ei kaikki mutta monet. Jopa ihminen jota luulin hyväksi kaveriksi alkoi käyttäytymään siten että osoitti etten ole yhtä tärkeä kun joku hänen toinen kaverinsa. Kolmen kimppa ei usein onnistu, ainakaan jos yksi haluaa että on bestis ja muut b-luokan kavereita. Vaikka oikeasti kyllä se olisi mahdollista että on monta kaveria, ja kaikkia kohtelee kivasti. Vaikka olisikin joku läheisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja meistä kahdesta ainakaan minä en ole se tunari ;) ap
Mutta mielestäsi hän on?
Eli joko tuntee alemmuutta, ehkä sinulla on korkeampi koulutus ja pidempi kokemus, olet osaavampi, mutta koet hänet tunariksi. (Onko oikeasti vai vaan vähemmän kokenut?) oletko varma ettet itse ole tölväissyt, pyöritellyt silmiäsi, antanut ymmärtää, että on sinua huonompi. Tai onko voinut vaikka olla sinun vastuulla esm perehdytys, jonka olet tehnyt ajatellen, että sinähän et ole teistä se tunari?
Jos hän on mielestäsi tunari, hän ei halua olla sellaisen ihmisen kanssa, joka antaa ymmärtää nöin olevan ja on sen sitten purppaissit ulos ainoassa mahdollisessa tilanteessa?
Tarkoitin että jos jompikumpi on tunari, niin se en ole ainakaan minä. En pidä häntä tunarina. Enkä ole hänelle inhottava. Yritän olla tstävällinen. Ja meillä on omat työmmekin pääosin. ap
Vierailija kirjoitti:
Tilanne oli sellainen että hänen ei olisi tarvinnut mainita asiasta. Häneltä ei kysytty mitään.
Ja meistä kahdesta ainakaan minä en ole se tunari ;) ap
Mainita mistä asiasta? Jostakin kurjasta, mitä on tapahtunut? Vai siitä, ettei halua työskennellä kanssasi?
Ihmettelen tuota "Häneltä ei kysytty mitään." Kuulostaa passiivis-aggressiiviselta. Harvassa ovat tilanteet, missä ihminen ei saisi kysymättä sanoa mielipidettään työpaikalla jossain kokoontumisessa. Edelleen en tiedä, oliko tilanne työtä, työhön liittyvä vai ihan vapaa-ajan, siis lounastauko tms, jossa ei työskennellä eikä suunnitella työtä.
Minusta on myös epäreilua ja kieroa pahoittaa mielensä, mutta olla itse ottamatta reilusti asiaa esiin, kissaa pöydälle. Joko unohdetaan tollainen juttu tai yritetään ratkoa se mahdollisimman korrektisti.
Eli minusta näillä tiedoilla olet ap osallinen tässä asiassa. Jotenkin. Voin tietysti olla ihan väärässäkin, mutta viestintäsi ei ole suoraa, selkeää, avointa. Vaan vihjailevaa, vähän katkeraa. Ehkä se johtuu siitä, ettet halua teistä kumpaakaan tunnistettavan, mikä on kohteliasta ja asiallista ja ymmärrettävää kyllä.
Mikset kerro mikä se aavistuksesi on?
Kysy suoraan häneltä miksi toimii noin.
Työkaverin "ikävää" käytöstä ruoditaan, mutta onko sillä käytöksellä syynsä tarinoilla on usein toinen puoli.
Ap omasta mielestään osaava ja mukava työkamu. Mutta onko tämä näkemys olemassa hänen oman napansa ulkopuolella? Näkevätkö muut asian samoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä täysin näitä selkäänpuukottaja-puheita. Meillä on työpaikalla monta outoa ja kummallista, ja jos nyt rehellisillä korteilla pelataan, niin vähän kiusallisiakin ihmisiä. Pitäisikö minun olla vastaamatta heille kohteliaasti kuulumisia kyseltäessä tai olla kysymättä takaisin, etten vain teeskentele mukavaa ja oikeasti ajattele jotain ihan muuta? Ja kyllä, paras ystäväni kuka sattuu myös olemaan kollegani tietää ajatuksistani ja on myös samaa mieltä. Selän takana olemme varmaan tällaiset selkäänpuukottajakaverukset.
Mikä on outo ja kummallinen? Erilainen kuin sinä ja selkäänpuukottajakaverisi? Se tuntuu olevan aika pieni tuo normaaliuden laatikko vielä nykyäänkin...
Varmaan joku KUKA osaa kirjoittaa oikein äidinkieltään 👍
Kyllä pitäisi puhua ihan suoraan ja nätisti kertoa missä on parantamisen varaa. Ei mitään alkeellista ärähtelyä, joukon edessä nolaamista, mykkäkoulua tms aggressiota, joista varsinainen viesti ja toive jää täysin epäselväksi. Nuo aggressiota vain tähtäävät ja johtavat kohteen murentamiseen ja tuhoamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitäisi puhua ihan suoraan ja nätisti kertoa missä on parantamisen varaa. Ei mitään alkeellista ärähtelyä, joukon edessä nolaamista, mykkäkoulua tms aggressiota, joista varsinainen viesti ja toive jää täysin epäselväksi. Nuo aggressiota vain tähtäävät ja johtavat kohteen murentamiseen ja tuhoamiseen.
No just näin! Siinä tilanteessa vaan aloin kelaamaan että mitä kaikkea olenkaan tehnyt väärin ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Vai eikö hän vaan siedä minua henk koht syistä. Tuli tosi petetty olo. Kun olin luullut että asiat on sujuneet hyvin, eikä ollut ollutmitää syytä epäillä ettei olisi. Jos hän olisi kertonut suoraan mikä on vialla, niin olisin yrittänyt parantaa. Mutta ei. Sen sijaan asia tulee ilmi tuollaisessa tilanteessa törkeänä loukkauksena. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitäisi puhua ihan suoraan ja nätisti kertoa missä on parantamisen varaa. Ei mitään alkeellista ärähtelyä, joukon edessä nolaamista, mykkäkoulua tms aggressiota, joista varsinainen viesti ja toive jää täysin epäselväksi. Nuo aggressiota vain tähtäävät ja johtavat kohteen murentamiseen ja tuhoamiseen.
No just näin! Siinä tilanteessa vaan aloin kelaamaan että mitä kaikkea olenkaan tehnyt väärin ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Vai eikö hän vaan siedä minua henk koht syistä. Tuli tosi petetty olo. Kun olin luullut että asiat on sujuneet hyvin, eikä ollut ollutmitää syytä epäillä ettei olisi. Jos hän olisi kertonut suoraan mikä on vialla, niin olisin yrittänyt parantaa. Mutta ei. Sen sijaan asia tulee ilmi tuollaisessa tilanteessa törkeänä loukkauksena. ap
Ap anteeksi nyt, mutta kerrot koko ajan epäloogisesti tätä asiaa.
Että jospa hän olisi kertonut suoraan. Mutta kun hän on sanonut suoraan, niin se on väärin.
Emme saa selvää, että onko hän sanonut tosi rumasti ja veemäisesti, asiattomasti, ilkeästi ja kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vai onko hän sanonut nimenomaan asiallisesti, että ei tahdo työskennellä kanssasi.
Jos viestintäsi on tällaista myös työssä, tässä on jo se syy. Ei saa selvää, mitä tarkoitat.
Tilanteesta ei saa selvää kertomasi perusteella muuta kuin että olet saanut palautetta, joka tuli sinulle yllätyksenä.
Mutta emme tiedä, oliko palaute asiatonta osastoa "v...un akka, vihaan sua, oot idiootti", jolloin hänellä olisi ihan omia ongelmiaan vai onko hän sanonut "valitettavasti meidän on lomautettava myös sinut, ap, kun yrityksemme on joutunut olemaan näin pitkään koronan vuoksi suljettuna. Pystymme pitämään töissä enää vain Pirkon, mutta toivotaan, että voimme jatkaa joulun jälkeen myös sinun kanssasi".
Tämä ei tule ilmi tekstistäsi. Vaikka sitä on kysytty.
Mä olen ollu aika monessa työpaikassa enkä ikinä ole kokenut tarvetta kuulua mikään hiton "liittoumaan" kuulostaa todella typerältä ja jotenkin ala-aste touhulta. No yksi oli tämmönen kun itse olin palkka tuetussa töissä aikoinani niin eräs lähihoitaja oli melko töykeä eikä vastannut tervehdyksiin niin otin sen kannan että hän on minulle ilmaa enkä vastannut puhunut hänelle mitään koko sopimukseni ajan. Toimi hyvin. Pelle luuli että voi tylyttää mua kun hän on sentään lähihoitaja ja itse olin avustaja.