”Kivan” työkaverin loukkaava käytös
En oikein ymmärrä työkaverini käytöstä. Viihdyn hänen kanssaan ja minusta meillä sujuu yhteistyö hyvin. Ei ole ollut mitään konflikteja jne. Itsestäni tuntuu että tulemme ihan hyvin toimeen.
Hän on minulle mukava yleensä. Mutta on ollut pari tilannetta joissa hän on toisen ihmisen läsnäollessa käyttäytynyt minua kohtaan tosi loukkaavasti. Suoraan antanut puheillaan ymmärtää että hän ei halua tehdä töitä minun kanssa.
Vaikuttaa tosi ristiriitaiselta käytökseltä. Enkä ymmärrä mitä pahaa olen jänelle tehnyt :(( Yritän olla ystävällinen ja hoitaa omat työni niin hyvin kuin osaan.
Mikä ihme häntä vaivaa?? Miksi haluaa tahallisesti loukata yllättäin. Ei hänen tarvitse minusta pitää ja hänellä on oikeus mielipiteisiinsä. Mutta miksi pitää se minun kuulleni sanoa. En ymmärrä. Jos olisi joku teini, mutta kun jo vanhempi ihminen..
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä täysin näitä selkäänpuukottaja-puheita. Meillä on työpaikalla monta outoa ja kummallista, ja jos nyt rehellisillä korteilla pelataan, niin vähän kiusallisiakin ihmisiä. Pitäisikö minun olla vastaamatta heille kohteliaasti kuulumisia kyseltäessä tai olla kysymättä takaisin, etten vain teeskentele mukavaa ja oikeasti ajattele jotain ihan muuta? Ja kyllä, paras ystäväni kuka sattuu myös olemaan kollegani tietää ajatuksistani ja on myös samaa mieltä. Selän takana olemme varmaan tällaiset selkäänpuukottajakaverukset.
Näin kai se nyt on monilla. Mutta kyse onkin siitä että haluatko loukata tietoisesti näitö ihmisiä joille vain esität mukavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hänestä mukava, mutta työyhteisössä sinua pidetään jotenkin outona, kyseenalaisena tai nolona, eikä tämä työkaveri sitten kehtaa olla julkisesti kaverisi. Tämä tuli ekana mieleen.
Tuskin johtuu tällaisesta. Tulen hyvin toimeen työkavereiden kanssa ja lähes kaikki muut kyllä ovat ystävällisiä minulle. Ihmettelen vaan miksi juuri tämä yksi käyttäytyy näin. ap
Oletko jotenkin tunaroinut tai hidastanut töitä? Ei halua tulla leimatuksi siihen samaan syssyyn. Oletko vähemmän osaava tai kokenut?
Tai käyttäydytkö ystävällisesti, mutta jotenkin tökerösti? Esim pulputatkoomia asioitasi, esim parisuhdekäänteitäsi tai juoruiletko tai oletko ykistyiselämässäsi tehnyt jotain, mistä hän haluaa sanoitua irti, tyyliin olet innokas persu tai petät puolisoasi?
Jostain syysTä hän ei halua, että teidät luokitellaan samalle puolelle ikäänkuin. Voi olla, että hän on hullu tai sinulla on jostain em syystä huono maine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: Joku peli sillä työkaverilla on meneillään. Siitä sen tietää, kun purkautuu tuolla tavalla sinulle silloin kun ylimääräisiä korvapareja on paikalla.
Elämä on näytelmä. Kannattaa valita roolinsa huolella...
Jotenkin näin varmaan :D On minulla jotain aavistuksia siitä mikä se peli voisi olla. Mutta silti ihmetten mitä pahaa olen hänelle tehnyt ja miksi olen hänelle ongelma. Ja miten joku voi käyttäytyä noin ristiriitaisesti. ap
No jos sulla on aavistuksia, niin sittenhän tiedät mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Kolme ei vaan toimi, naisilla ainakaan.
Olen niin kyllästynyt tähän hokemaan, että naisvaltaisilla työpaikoilla on enemmän juoruilua ja kuppikuntia. K-päisyys tai päinvastoin kollegiaalisuus ei liity sukupuoleen!
Meitä oli kolmen naisen tiimi. Yksi ei suoriutunut niin hyvin kuin olisi pitänyt. Minä ja kolmas työkaveri emme koskaan puhuneet pahaa hänestä kahdestaan, vaan aina käytimme hänestä puhuessamme positiivista ja kollegiaalista kieltä, vaikka meitä molempia varmaan kyllä turhauttikin. Työkaveri sitten lähti, emme tietenkään ole alkaneet puhua hänestä pahaa, enintään olemme yhdessä todenneet, että tämä paikka ei ollut hänelle kaikkein sopivin. Siihen on kohta tulossa uusi työntekijä, ja ilolla otamme hänet vastaan ja autamme ja kannustamme häntä kaikin tavoin, onpa sitten nainen tai mies.
Kolme toimii oikein hyvin, etenkin naisilla. Sorry off-topic.
Musta on täysin loogista, että on työtehtävissä perus ystävälkinen, mutta samalla mainitsee jossain muussa yhteydessä ettei tahdo työskennellä kanssasi JOS on niin, että sinä et vain huomaa, mutta teet virheitä. Onko niin?
Onko jokin deadline ylitetty, joku työn osa mennyt pilalle, oletko sössinyt vahingossa jossain oleellisessa niin, että virheesi aiheutti myös hänelle ongelmia? Oletko aina myöhässä, jätätkö toisten vastuulle omia juttujasi tai vaikeutatko keskittymistä esim juttelemalla koko ajan, kun muut tahtoisivat olla hiljaa. Höpötätkö turhia ja yli rajojen asiakastapaamisissa? Vuodatko liikesalaisuudet, josta koko tiimi joutuu pulaan?
Meillä oli työyhteisössä tosi kiva työntekijä, joka kuitenkin häiritsi kaikkia Vitsailemalla ja höpöttämällä (ihan kivoja, oli kuten sanoin kiva ihminen) tauotta. Hänestä oli helllpo pitää ihmisenä, mutta työkaverina hän oli käytännössä sietämätön. Työssä,me oli vaiheita, joissa oli paljon kirjoittamista ja tarkkaa muistiinpanemista. Häneltä se onnistui samalla höpöttäen, meiltä muilta ei niinkään. Hän oli myös aina ekana valmis ja alkoi heti vitsailun, kun toisilla oli tärkein keskittymisen vaihe. Sehänei ollut niin vakavaa, että siitä olisi osannut sanoa, sitä aina toivoi, että hän ymmärtäisi itse. Ei koskaa ymmärtänyt. Ihmetteli, kun ei edennyt esimiesasemaan, vaikka osaaminen ja koulutus olis sen mahdollistaneet. Oli käytännössä rasittava ja hyvin voisin kuvitella, että joku olisi sanonut, ettei halua työskennellä hänen kanssan, sillä hän ihan pelkkää ystävällisyyttään häiritsi ja vaikeutti muiden töitä. Joku olisi voinut sanoa sen lopulta karun selvästikin, jotta saisi paremman istumapaikan ja pääsisi eri projektiin kuin hän. Silti hänen kanssaan mielelläön istuisi lounaalla tai kahvitauolla.
Jos taas et tee mitään hönöä, käytös on outoa. Ja väärää. Mutta kerro aavistuksistasi, jouta mainitsit olevan. Silloinhan tää ei ole mitäN puun takaa. On jotain, mihin tämä liittyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: Joku peli sillä työkaverilla on meneillään. Siitä sen tietää, kun purkautuu tuolla tavalla sinulle silloin kun ylimääräisiä korvapareja on paikalla.
Elämä on näytelmä. Kannattaa valita roolinsa huolella...
Jotenkin näin varmaan :D On minulla jotain aavistuksia siitä mikä se peli voisi olla. Mutta silti ihmetten mitä pahaa olen hänelle tehnyt ja miksi olen hänelle ongelma. Ja miten joku voi käyttäytyä noin ristiriitaisesti. ap
No jos sulla on aavistuksia, niin sittenhän tiedät mistä on kyse.
Niin. Joku selitys asialle siis on. Mikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hänestä mukava, mutta työyhteisössä sinua pidetään jotenkin outona, kyseenalaisena tai nolona, eikä tämä työkaveri sitten kehtaa olla julkisesti kaverisi. Tämä tuli ekana mieleen.
Tuskin johtuu tällaisesta. Tulen hyvin toimeen työkavereiden kanssa ja lähes kaikki muut kyllä ovat ystävällisiä minulle. Ihmettelen vaan miksi juuri tämä yksi käyttäytyy näin. ap
Oletko jotenkin tunaroinut tai hidastanut töitä? Ei halua tulla leimatuksi siihen samaan syssyyn. Oletko vähemmän osaava tai kokenut?
Tai käyttäydytkö ystävällisesti, mutta jotenkin tökerösti? Esim pulputatkoomia asioitasi, esim parisuhdekäänteitäsi tai juoruiletko tai oletko ykistyiselämässäsi tehnyt jotain, mistä hän haluaa sanoitua irti, tyyliin olet innokas persu tai petät puolisoasi?
Jostain syysTä hän ei halua, että teidät luokitellaan samalle puolelle ikäänkuin. Voi olla, että hän on hullu tai sinulla on jostain em syystä huono maine.
On todella turhauttavaa, jos itse on huolellinen ja pyrkii eteenpäin tai pyrkii esim vakinaistamaan työpaikan ja samassa tiimissä on joku mukava, mutta hömelö, joka käytännössä estää tiimiä tekemästä sitä tulosta, johon tämä motivoitunut pystyisi ilman sitä symppistä hömelöä. Ja kaikkien työpaikat vaakalaudalla se yhteisen tuloksen vuoksi.
Onko kyseessä tällainen asetelma?
Mitä lie onkaan niin ei kenenkään tarvitse tommosta kestää. Siinähän menee työpäiväkin ja keskittyminen harakoille. Mitään ei siis kannata puhua hänen kanssaan tästä asiasta, kun voipi olla et saavuttuasi paikalle kaikki kattoo sua ilmeellä o. O eikä puhu mitään. Tosta sit onkin kiva jatkaa töitä... Lyhytsanaisuutta ja perus ok ystävällinen käytös nyt tähän hätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hänestä mukava, mutta työyhteisössä sinua pidetään jotenkin outona, kyseenalaisena tai nolona, eikä tämä työkaveri sitten kehtaa olla julkisesti kaverisi. Tämä tuli ekana mieleen.
Tuskin johtuu tällaisesta. Tulen hyvin toimeen työkavereiden kanssa ja lähes kaikki muut kyllä ovat ystävällisiä minulle. Ihmettelen vaan miksi juuri tämä yksi käyttäytyy näin. ap
Oletko jotenkin tunaroinut tai hidastanut töitä? Ei halua tulla leimatuksi siihen samaan syssyyn. Oletko vähemmän osaava tai kokenut?
Tai käyttäydytkö ystävällisesti, mutta jotenkin tökerösti? Esim pulputatkoomia asioitasi, esim parisuhdekäänteitäsi tai juoruiletko tai oletko ykistyiselämässäsi tehnyt jotain, mistä hän haluaa sanoitua irti, tyyliin olet innokas persu tai petät puolisoasi?
Jostain syysTä hän ei halua, että teidät luokitellaan samalle puolelle ikäänkuin. Voi olla, että hän on hullu tai sinulla on jostain em syystä huono maine.
Emmä ymmärrä tämän alapeukutusta.
On kysytty, mistä tuollainen käytös voi johtua. Tässä on spekuloitu, mistä se voi johtua.
On kivoja ihmisiä, jotka on kuitenkin taidoiltaan, keskittymiseltään tai tilannetajultaan työpaikan heikoimpia lenkkejä. Joku uusi, epävarma, mutta osaava ja keskittyvä työntekijä voi yrittää varmistaa oman työnsä jatkumisen tai uransa etenemisen ottamalla hajurakoa siihen kivaan, mutta kömpelöön työntekijään.
Et kertonut millainen se tilanne on. Oliko se asiallinen Työnjaon palaveri, jossa esimies kysyi, kuka haluaa mihinkin tiimiin ja hän kertoi, että ei haluaisi sinun kanssasi. Vai oliko se sosiaali en kahvitauko, missä hän turhaan ja asiasta irrallaan alkoi arvostella sinua. Näissä on tosi iso ero. Molemmay tuntuisi kurjalta, mutta palaveritilanteessa sellainen on vain nieltävä, ettei miellytä kaikkia.
Oikeesti myös, jos olet vaikka joku Trumpin kannattaja Qanon-hörhö, uusi työntekijä voi hyvinkin haluta irtisanoutua Jutuistasi pelastaaKseen oman uskottavuutensa.
Vaikea sanoa, ellet kerro vähän enemmän. Toivottavasti tilanne ratkeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko oll kyse vitsistä? Varsinkin miehillä on taipumus vittuilla. Ihan vitsinä.
Ei ole vitsistä kyse jos vain "vitsailijaa" naurattaa.
Ei olekaan. Silti miesten keskuudessa toimitaan näin. Ja samat ihmiset auttavat toisiaan hädän tullessa.
Juu naisethan ei ole tällaisia vittuilijoita ollenkaan... älkää viitsikö!! :'D
On naisetkin, mutta niiltä naisilta ei löydy yhteishenkeä myöhemminkään. Heillä vittuilu on todellista, ei vitsiä.
Omaa miestäni katsellessani olen huomannut, että kielenkäyttö on karkeaa, mutta jos joku on pulassa, niin häntä autetaan, siinä vittuilun ohella. Eli se vittuilu on vitsin kerrontaa.
Naisten kohdalla en ole tällaista huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Musta on täysin loogista, että on työtehtävissä perus ystävälkinen, mutta samalla mainitsee jossain muussa yhteydessä ettei tahdo työskennellä kanssasi JOS on niin, että sinä et vain huomaa, mutta teet virheitä. Onko niin?
Onko jokin deadline ylitetty, joku työn osa mennyt pilalle, oletko sössinyt vahingossa jossain oleellisessa niin, että virheesi aiheutti myös hänelle ongelmia? Oletko aina myöhässä, jätätkö toisten vastuulle omia juttujasi tai vaikeutatko keskittymistä esim juttelemalla koko ajan, kun muut tahtoisivat olla hiljaa. Höpötätkö turhia ja yli rajojen asiakastapaamisissa? Vuodatko liikesalaisuudet, josta koko tiimi joutuu pulaan?
Meillä oli työyhteisössä tosi kiva työntekijä, joka kuitenkin häiritsi kaikkia Vitsailemalla ja höpöttämällä (ihan kivoja, oli kuten sanoin kiva ihminen) tauotta. Hänestä oli helllpo pitää ihmisenä, mutta työkaverina hän oli käytännössä sietämätön. Työssä,me oli vaiheita, joissa oli paljon kirjoittamista ja tarkkaa muistiinpanemista. Häneltä se onnistui samalla höpöttäen, meiltä muilta ei niinkään. Hän oli myös aina ekana valmis ja alkoi heti vitsailun, kun toisilla oli tärkein keskittymisen vaihe. Sehänei ollut niin vakavaa, että siitä olisi osannut sanoa, sitä aina toivoi, että hän ymmärtäisi itse. Ei koskaa ymmärtänyt. Ihmetteli, kun ei edennyt esimiesasemaan, vaikka osaaminen ja koulutus olis sen mahdollistaneet. Oli käytännössä rasittava ja hyvin voisin kuvitella, että joku olisi sanonut, ettei halua työskennellä hänen kanssan, sillä hän ihan pelkkää ystävällisyyttään häiritsi ja vaikeutti muiden töitä. Joku olisi voinut sanoa sen lopulta karun selvästikin, jotta saisi paremman istumapaikan ja pääsisi eri projektiin kuin hän. Silti hänen kanssaan mielelläön istuisi lounaalla tai kahvitauolla.
Jos taas et tee mitään hönöä, käytös on outoa. Ja väärää. Mutta kerro aavistuksistasi, jouta mainitsit olevan. Silloinhan tää ei ole mitäN puun takaa. On jotain, mihin tämä liittyy.
Tällaisessa tilanteessa minusta on tiimikavereilla vastuu avata suunsa ja sanoa ystävällisesti ja jämäkästi asiasta työkaverille. Jos vihjailu ei mene perille. On väärin kaikkia kohtaan, että padotaan turhautumista eikä sanota niin kuin asia on. Itsekin tämä höpöttäjä aistii, että tunnelma on nuiva, mutta ei ymmärrä syytä. Teette kaikille karhunpalveluksen, kun ette puhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on täysin loogista, että on työtehtävissä perus ystävälkinen, mutta samalla mainitsee jossain muussa yhteydessä ettei tahdo työskennellä kanssasi JOS on niin, että sinä et vain huomaa, mutta teet virheitä. Onko niin?
Onko jokin deadline ylitetty, joku työn osa mennyt pilalle, oletko sössinyt vahingossa jossain oleellisessa niin, että virheesi aiheutti myös hänelle ongelmia? Oletko aina myöhässä, jätätkö toisten vastuulle omia juttujasi tai vaikeutatko keskittymistä esim juttelemalla koko ajan, kun muut tahtoisivat olla hiljaa. Höpötätkö turhia ja yli rajojen asiakastapaamisissa? Vuodatko liikesalaisuudet, josta koko tiimi joutuu pulaan?
Meillä oli työyhteisössä tosi kiva työntekijä, joka kuitenkin häiritsi kaikkia Vitsailemalla ja höpöttämällä (ihan kivoja, oli kuten sanoin kiva ihminen) tauotta. Hänestä oli helllpo pitää ihmisenä, mutta työkaverina hän oli käytännössä sietämätön. Työssä,me oli vaiheita, joissa oli paljon kirjoittamista ja tarkkaa muistiinpanemista. Häneltä se onnistui samalla höpöttäen, meiltä muilta ei niinkään. Hän oli myös aina ekana valmis ja alkoi heti vitsailun, kun toisilla oli tärkein keskittymisen vaihe. Sehänei ollut niin vakavaa, että siitä olisi osannut sanoa, sitä aina toivoi, että hän ymmärtäisi itse. Ei koskaa ymmärtänyt. Ihmetteli, kun ei edennyt esimiesasemaan, vaikka osaaminen ja koulutus olis sen mahdollistaneet. Oli käytännössä rasittava ja hyvin voisin kuvitella, että joku olisi sanonut, ettei halua työskennellä hänen kanssan, sillä hän ihan pelkkää ystävällisyyttään häiritsi ja vaikeutti muiden töitä. Joku olisi voinut sanoa sen lopulta karun selvästikin, jotta saisi paremman istumapaikan ja pääsisi eri projektiin kuin hän. Silti hänen kanssaan mielelläön istuisi lounaalla tai kahvitauolla.
Jos taas et tee mitään hönöä, käytös on outoa. Ja väärää. Mutta kerro aavistuksistasi, jouta mainitsit olevan. Silloinhan tää ei ole mitäN puun takaa. On jotain, mihin tämä liittyy.
Tällaisessa tilanteessa minusta on tiimikavereilla vastuu avata suunsa ja sanoa ystävällisesti ja jämäkästi asiasta työkaverille. Jos vihjailu ei mene perille. On väärin kaikkia kohtaan, että padotaan turhautumista eikä sanota niin kuin asia on. Itsekin tämä höpöttäjä aistii, että tunnelma on nuiva, mutta ei ymmärrä syytä. Teette kaikille karhunpalveluksen, kun ette puhu.
Tää tapahtu kauan sitten ja oli mulla ainakin määräaikaineN työsuhde,kesätyö.
Kukana ei viitsinyt loukata ihmistä, joka oli kiva ja avulias ja jotenkin karismaattinen, kai hänen kanssaan halutitin pysyä ystävänä.
Itse kesätyössä en katsonut asiksemi alkaa ohjeistaa aikuista ihmistä, pelasin juurikin varman päälle, että sain seuraavaksikin kesäsko töitä. Ehkä joku puuttui. Mulla oli mielikuva, että epäsuorasti siitä sanottiin, mutta ei ymmärtänyt yhtään.
Nyt aikuisena osaisin suoraan ja rehdisti, ihan mukavasti, sanoa tuosta kyllä.
Muakin kiinnostaa, mikä oli se tilanne, missä sanoi näin.
Sanoiko asiallisesti, että mieluummin on toisessa tiimissä (jolloin ei ehkä edes liittynyt sinuun) ja sinä vain pahoitit mielesi? Vai sanoiko asiattomasti, psykopelaten, pyrkien ilkeyteenja nöyryyttämiseen?
Puhuttiinko tilanteessa työpareista tai tiimeistä noin muuten? Oliko siis tilanne, jossa nimenomaan käsitellään tällaista asiaa?
No, kyllähän ne vähemmän osaavatkin voivat liittoutua osaajaa vastaan. Ei tämä nyt niin yksinkertainen sosiaalinen peli ja leikkikenttä ole... Aina kun ihmisiä on kehissä, mikään inhimillinen ei lähtökohtaisesti ole vierasta, saati mahdotonta.
Mä säälin lapsen päiävkodin varhaiskasvatuksen opettajaa. Skarppi, vastuullinen, ystävällinen, superosaava ja ihana ihminen kaupan päälle. Työparina juro, kireä, huolimaton, umpimielinen, vaitonainen ja ei-lämmin hoitaja, mitn onkin tuolla alalla. Jos olisin se ope, en haluaisi jatkaa tämän kanssa. Hidastaa kaikkea fiksua ja mukavaa, mitä opettaja yrittää.
Voin kuvitella, että juro uhriutuisi sadalla, jos hänen kanssaa ei haluttaisi jatkaa osana samaa tiimiä. Nyt opettaja joutuu kannattelemaan lasten lisäksi häntäkin, paikkaamaan töppäyksiä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä täysin näitä selkäänpuukottaja-puheita. Meillä on työpaikalla monta outoa ja kummallista, ja jos nyt rehellisillä korteilla pelataan, niin vähän kiusallisiakin ihmisiä. Pitäisikö minun olla vastaamatta heille kohteliaasti kuulumisia kyseltäessä tai olla kysymättä takaisin, etten vain teeskentele mukavaa ja oikeasti ajattele jotain ihan muuta? Ja kyllä, paras ystäväni kuka sattuu myös olemaan kollegani tietää ajatuksistani ja on myös samaa mieltä. Selän takana olemme varmaan tällaiset selkäänpuukottajakaverukset.
Näin kai se nyt on monilla. Mutta kyse onkin siitä että haluatko loukata tietoisesti näitö ihmisiä joille vain esität mukavaa?
Juuri se on näillä tiedoilla epäselvää, että onko halunnut loukata tietoisesti vai onko ap halunnut loukkaantua tietoisesti? Kumpikin olisi kurjaa ja väärää toimintaa.
Toivottavasti vain väärinkäsitys, joka saadaan sovittua ja setvittyä parhain päin.
Aloittaja on epäsuosittu työyhteisössään, eikä tuo loukannut työkaveri ilkeä olla kaverisi toisten nähden, koska aloittajaa pidetään jotenkin nolona. Näin se vaan on. Useamman tuonkaltaisen tilanteen nähnyt yli 30-vuotisen urani aikananaisvaltaisella alalla.
Tuo on hyvinkin yleistä, ja yleensä loukattu ei millään usko tätä, vaan mielestään tulee kaikkien kanssa loistavasti toimeen. Eikä usko että selän takana puhuttaisiin hänestä pahaa.
Aloittajana alkaisin vähitellen suunnittella työpaikan vaihdosta.
Vastaa ap kysymyksiin, niin yritetään pohtia ratkaisuja!!!
Minusta oli kyllä vähän epäilyttävä tuo, että Sinulla on aavistuksia. Silloinhan tilanteeseen on joku syy, hyvä tai huono, mutta et halua tuoda sitä esiin. Ymmärrät, ettet halua tulla tunnistetuksi. Mutta vaikuttaa oudolta psykopeliltä ensin ihmetellä suu apposen auki, ettet yhtään ymmärrä mist on kyse. Pari viestä myöhemmin paljastat, että sinulla on jotain aavistuksia. Tällaisenaan ikävä kyllä vaikuttaa, ettet itse ole avoimesti viestivä ja objektiivisesti tilanteita tarkastelava työkaveri...
Mutta saatan tajuta tuon väärin, mielelläni pohtisin. Minulla on paljon kokemusta työyhteisöistä kun en ole enää nuori ja olen nähnyt monenlaisen tilanteen ratkeavan ihan ok.
En ymmärrä ap:n sanoja "suoraan antanut puheillaan ymmärtää".
Mitä tuo tarkoittaa? Joko sanotaan suoraan tai annetaan ymmärtää. Ei voi suoraan antaa ymmärtää.
Tää valitettavasti saa ajattelemaan, että ap vähän sotkee asioita. Jos on akateeminen, tarkka työ, tuo on vaikea juttu työntekijässä. Epäselvä, epälooginen puhe siis.
Epäloogista oli sekin, että toivoi, että ei olisi hänen kuultensa sanonut, ettei halua yhteistyötä vaan selän takana se olisi pitånyt hoitaa. Mä ainakin haluaisin nimenomaan tietää, jos joku ei tahdo mua tiimiin, sellaisessa tilanteessahan voisi myös tiedustella perusteluja ja ehdottaa jotain muutoksia omassa työskentelyssä.
Silti joku ilkeys olisi väärin sellaisessakin tilanteessa. En saa ap sun tekstistä selvää, onko ollut oikeasti täysin perusteettomasti ilkeä vai onko tilanne vaan ollut tavallaan välttämätön (vastuunjakoa palaverissa) ja väkisinkin kurja kaikille osapuolille.
Minä en ymmärrä täysin näitä selkäänpuukottaja-puheita. Meillä on työpaikalla monta outoa ja kummallista, ja jos nyt rehellisillä korteilla pelataan, niin vähän kiusallisiakin ihmisiä. Pitäisikö minun olla vastaamatta heille kohteliaasti kuulumisia kyseltäessä tai olla kysymättä takaisin, etten vain teeskentele mukavaa ja oikeasti ajattele jotain ihan muuta? Ja kyllä, paras ystäväni kuka sattuu myös olemaan kollegani tietää ajatuksistani ja on myös samaa mieltä. Selän takana olemme varmaan tällaiset selkäänpuukottajakaverukset.