ALS PELOTTAA :(

Olet jo kk päivät pelännyt. Toivottavasti olet jo tilannut ajan lääkärille, koska mikään täältä saamasi vastaus tuskin poistaa jo alitajuntaasi pesiytynyttä pelkoa. Itselläni on ollut usein elohiiri silmäluomessa. Olen huono nukkuja, luen usein aamuyöhön asti. Nykimisestä muistan käsivarressa olleen hyvin erottuvan "hyppimisen" jonka aiheuttajaksi osoittautui niska/hartia/yläselän jännitystilat. Sängyssä lukeminen rasitti lihaksia. Sinäkin ap joko imetät tai pulloruokit. Kannattelet pikkuistasi käsivarsilla. Saatat jopa jättää viereesi nukkumaan. Tuskin kukaan äiti nukkuu hyvin pikkuinen vieressään, aina on toinen silmä auki pelkästä pelosta, jottei lapselle käy hunosti. Kokeile rentoutumista esim. sänkyyn vatsallesi tai asentoon missä ei satu mihinkään.  Pyydä puolisoasi hieromaan niskaa/hartioita/selkää. Ehkä päätäkin, jäät vain kuuntelemaan rauhallista hengitystäsi ja tavoittelet mahdollisimman rentouttavaa oloa. Jäsenesi alkavat painaa ja toivon mukaan nukahdat rentoon uneen.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 12:09"]

Kyllä mäkin pelkäsin opiskeluaikoina ALS-tautia, kun mulle tuli lihasnykinää ympäri kehoa. Se oli oikeasti kauheaa aikaa, kun pelkäsin niin kovasti, ja lopulta menin neurologille. Stressi mulla oli nykimiseen syynä ja nykiminen loppui vähitellen, kun väsymys ja stressi helpottivat. Sitten nykinää tuli uudestaan, kun mun yksi lapsista oli n. 4 kk:n ikäinen ja taas pelkäsin. Kävin neurologilla ja syyksi paljastui taas stressi ja väsyminen. Nytkin elohiirtä on aina ajoittain, mutta enää en pelkää, vaikka olen jo sen ikäinen, että ALS:kin olisi ihan mahdollista. Tuosta mun ekasta nykimiskaudesta on nyt aika lailla tasan 30 vuotta aikaa. Magnesiumia kannattaa ilman muuta ottaa ravintolisänä.

[/quote]Ahaa, mun lähisukulaisella on tuota nykimistä, se on lääkityksen haittavaikutuksia. Sillä on adhd ja saa lääkitystä, amfetamiinia ja liikakäyttää siksi kun lääke saa sen hihittelemään joten ilmeisesti hauskaa on ja reseptit ei koskaan riitä sille.

Täällä yksi, jolla kilpirauhasen avjaatoiminta. Ja toisinaan olen paljon näytöllä, ja on kausia, kun silmässäni on päivittäin elohiiri. Stressi myös laukaisee sen.

Luulotautinen sinä olet.... hakeudu hoitoon.

kyllä sinä olet teininä hankkinut lapsesi, olet nyt 19. NineTEEN. Teen-pääte tarkoittaa, että on vielä teini-iässä. Kun täytät 20, et ole enää teini.

Rauhoitu sinä pieni ihminen. Sulla on ollut paljon murhetta, oot stressaantunut ja tarvitset ennenkaikkea henkistä tukea. Mulla on ollut elämssäni kaikenlaista nykimistä, särkyä, pakotusta, vihlontaa ja muuta - nyt olen 42v ja edelleen varsin hengissä. Just tollasta silmän nykimistä oli noin vuoden, myös jaloissa nyki ja sykki elohiiri tms. ja oli kaikenlaista tärinää jne. Voi kuule, niitä tulee - mutta vain äärimmäisen harvoin se terkoitta yhtään mitään muuta, kuin jotain perus lihasjumitusta tai vastaavaa. Sua pelottaa, koska äidillesi tuli vakava sairaus, johon hän menehtyi - mutta sen ei tarvitse fyysisesti liittyä mitenkään sinuun. Ikäsi puolesta et kuulu mihinkään riskiryhmään. Oon ihan varma, ettei sulla ole mitään sairautta, oot fyysisesti täysin terve - mutta stressaantunut olet ja paniikissa; koet turvattomuutta koska olet nuori ja tarvitsisit edelleen äitiäsi. Lämmin halaus sulle ja tiedätkö mitä: sä pärjäät kyllä ja löydät varmasti vielä paljon iloa elämääsi.

sukulaisellani als alkoi noin :P

Miehelläni todettiin epilepsia ja nämä olivat ensioireet.

mulla oireet samanlaisia.. MIELIPITEITÄ!?!?!

up

Oletko ihan tosissasi? Nykiminen on ihan tavallista. Ota magnesiumia.

No kun ei tätä ennen ole ollut, vasta kuukauden =(

Menet nyt ensin neurologille, olet nyt ihan itse diagnosoinut itsesi. Et kerro vielä isällesi mitään. Oletko taipuvainen hypokondriaan noin muuten?

ALS ei kyllä ikäiselläsi ole mikään ensimmäinen diagnoosivaihtoehto. Sairastumisikä on yleensä 50 luokkaa tai yli. Tavallisin ensioire ei ole lihasnykinät vaan yleensä alkaa nielemisvaikeuksilla ja lihasten väsymisenä. Juveniileja muotojakin on mutta ovat erittäin harvinaisia ja toisaalta näillä parempi ennuste. Sinuna unohtaisin nyt ALSin murehtimisen enkä todellakaan alkaisi isälle mainostamaan. Varaa kuitenkin lääkäriaika asian selvittelyyn. Esim. kalsiumarvot, kilpirauhasarvot kannattaa selvittää. Sanoisin, että 99,9% varmuudella syyksi paljastuu joku muu kuin ALS.

Väsyminen ja stressi voivat myös aiheuttaa noita elohiiriä. Als on muuten harvinainen, etenkin naisilla.

Käy sairaanhoitajan luona ja lopeta murehtiminen. Ihmisellä tulee vaikka kärsä tai häntä kipeäksi, jos sitä pelkää ja ajattelee koko ajan.

Sinun kannattaisi mennä terapiaan tms. jotta voit lakata pelkäämästä ja stressaamasta, stressihän aiheuttaa vaikka mitä sairauksia joten olisi loogista pyrkiä pääsemään eroon siitä. Joo, onhan toki erittäin pieni mahdollisuus että nykimiset johtuisi ALS:ista tai jostain muusta tappavasta sairaudesta, mutta yhtä hyvin voit olla fyysisesti täysin terve. Toki voit siltikin jäädä auton alle tai kompastua mattoon ja halvaantua tai joku voi ampua sinut kuoliaaksi tai karhu voi hyökätä kimppuun- yritän vain sanoa, että vaikka saisit yhden sairauden poissuljettua niin se ei tarkoita, ettetkö voi silti heittää henkeäsi hetkenä minä hyvänsä. Tämän faktan valossa voit joko käyttää kaiken elossaoloaikasi peläten sitä muutaman sekunnin mittaista ajanjaksoa, kun joku päivä kuolet, tai tehdä pelkoon käytetyllä energialla jotain muuta.

Voi olla, että pelkäät sairauksia pakonomaisesti jotta sinun ei tarvitse käsitellä jotain niiden taustalla olevaa tunnetta, esim. vaikka äidin kuoleman aiheuttamia tunteita

tai jotain muuta.

Ootko se sama luulotautinen, joka pelkäsi lapsellaan olevan leukemia, kun kuumetta oli 39c?

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 12:00"]

Ootko se sama luulotautinen, joka pelkäsi lapsellaan olevan leukemia, kun kuumetta oli 39c?

[/quote]

En todellakaan.. Pelottaapahan vain. =/ -ap

Kyllä mäkin pelkäsin opiskeluaikoina ALS-tautia, kun mulle tuli lihasnykinää ympäri kehoa. Se oli oikeasti kauheaa aikaa, kun pelkäsin niin kovasti, ja lopulta menin neurologille. Stressi mulla oli nykimiseen syynä ja nykiminen loppui vähitellen, kun väsymys ja stressi helpottivat. Sitten nykinää tuli uudestaan, kun mun yksi lapsista oli n. 4 kk:n ikäinen ja taas pelkäsin. Kävin neurologilla ja syyksi paljastui taas stressi ja väsyminen. Nytkin elohiirtä on aina ajoittain, mutta enää en pelkää, vaikka olen jo sen ikäinen, että ALS:kin olisi ihan mahdollista. Tuosta mun ekasta nykimiskaudesta on nyt aika lailla tasan 30 vuotta aikaa. Magnesiumia kannattaa ilman muuta ottaa ravintolisänä.