Miten jotku voi muistaa kaiken mitä heille puhuu?

Muistan tosi hyvin mitä on puhuttu ja tapahtumia vuosikymmentenkin takaa esim

vaikka olisi ollut joku 5min. tapaaminen. Tietenkin riippuu myös tilanteesta. Jos siinä on ollut jotain outoa muistan erittäin hyvin. Tuo voi auttaa selvittämään joitain myöhemmin ilmeneviä kryptisiä arvoituksia ja juonikuvioita, jos sellaisia ilmenee myöhemmin elämässä. (Tirskshdus) Huvittavinta on, että saatan näyttäytyä huonomuistisena, koska en saata muistaa sovittuja tapaamisia tai mihin laitoin äskettäin jonkun tavaran. Tiedän itse, että sen johtuvan vain siitä, että sillä hetkellä olen ajattelemassa aika syvällisestikin jotain. Pystyn kyllä olemaan skarppina jos haluan. Ja ilman kehuja voin vain mainita, että itselläni on ihan oikeasti ollut aihetta muistella ja vaipua ajatuksiin enemmän kuin muilla noin yleensä tiettyjen tapahtumien takia.

Jossain määrin se tuntuu loukkaavaltakin, jos toinen ei muista yhtään mitä on juteltu. Varsinkin jos on ollut ns. syvällisempi.

Siitä tulee olo, ettei hänelle ole ollut mitään merkitystä koko keskustelulla, vaikka hän itse olisi ollut se aktiivisempi kertoja.

Muistan tosi hyvin keskusteluja, ja on jännää pistää merkille kuinka paljon ihmiset valehtelevat ja muuttelevat tarinoitaan.

Muistan joitakin keskusteluja kymmenien vuosien takaa sillä tavalla, että muistan mitä toinen osapuoli sanoi, mutta en yhtään muista mitä itse sanoin. Tietysti se haittaa, kun muistan esimerkiksi sen että toinen suuttui minulle tai ärsyyntyi minuun, mutta en tiedä miksi.

Minä muistan yleensä hyvin asioita. Toisaalta lähinnä vaan niitä, joista olen kiinnostunut.

Joskus on outoa, kun tuntuu, että itse muistaa paljonkin jonkun kaverin elämänhistoriasta ja asioista, mutta sille kaverille ihan perusjutut minun elämästäni ovat aina ihan uusia. Siis vaikka sisarusten määrä ja mitä he tekevät. Itse taas muistaa vuosien varrelta hyvinkin tarkasti, mitä kaveri on sisaruksistaan ja suvustaan kertonut.

Osa ihmisistä ei oikeasti ole kovin kiinnostuneita toisista ihmistä. Anoppini esimerkiksi. Hän varmasti pitää minusta, mutta hänelle kaikki tapahtuu tai on kiinnostavaa vain suhteessa hänen omiin kokemuksiinsa. Tuntuu oudolta, että itse tietää hänen mummovainajansa nimen ja vanhempiensa kotipaikat yms, mutta hän ei muista esim missä minä minä olen lapsena asunut. Hän on siis samanlainen kaikille ihmisille, ei vain minulle.

Kyllä sitä ajan kanssa kokee enemmän läheisyyttä niihin ihmisiin, jotka osoittavat muistavansa asioita joita olen kertonut. Vaikka se ei välttämättä edes ole minuun liittyvä asia, vaan kyseisen ihmisen ominaisuus.

Mä oon sellainen, ja se on kuormittavaa ja kiusallista - elämän varrella on itselle sanottu, ja tietty on itsekin sanonut, asioita jotka tosiaan haluaisi unohtaa. Tää liitettynä kuvamuistiin lienee syy jatkuvaan unettomuuteen, kuvat ja sanat vaan vilisee päässä kun pitäisi saada unta. 

Nimiä en muista hyvin, siis tuntemattomien tai jos esitellään ohimennen joku, mutta asiat muistan. Mies aina kummastelee miten muistan kaiken menneiltä vuosilta ja vuosikymmeniltä. Kyllä minulla on tietyissä kohden erittäin hyvä muisti jne mutta nimimuisti esim. olematon. Enkä tarkoita mitään riitoja mistä muistan asiat vaan ihan ylipäätään minulle kerrotut ja puhutut asiat.

Asperger

Muistaahan sen jos puhuu vähän, mutta asiaa. Jos se leipäläpi källättää taukoamatta 24/7, niin eihän sitä millään voi muistaa mitä on sanonut, missä ja kenelle. Sitähän voi puhua itsensä jopa pussiin.

Ap, joillakin ihmisillä on tosi hyvä muisti.  Se on luonnonlahja.

Ja muistiin jäävät hyvin myös asiat joista ihminen on kiinnostunut.

Ja muistaminen osoittaa myös sen, että ihminen on kuunnnellut kun hänelle puhuttu ja kuunnellut muiden keskusteluita tarkasti myös.

Älykkäillä ihmisillä on yleensä hyvä muisti.

Asperger muistaa. Ei kaikki tietenkään, mutta joillakin on hyvä muisti. 

Mulla oli hyvä muisti nuorempana, kun elämä oli suoraviivaista ja kuormitus vähäistä.

Nyt, kun on iso perhe, vaativa työ, harrastukset ja huonot unet, on muisti ihan olematon.

Kyky unohtaa on myös suoja henkisesti raskaissa ammateissa. En jaksaisi työssäni jos kaikki kohtaamisen kuolema, suru ja kärsimys jäisi muistiin pysyvästi.

Kohtaamani.