Miten jotku voi muistaa kaiken mitä heille puhuu?

Mulla on hyvä kuulomuistista. Mun ei tarvitse mitenkään erityisesti pinnistellä keskittyäkseni ja muistaakseni. Luetun muistamisen kanssa on taas ihan päinvastoin!

Olen onnekas, kun olen käynyt koulut ennen tätä tiimioppimisen aikaa ja olen saanut kuunnella rauhassa opettajien monologeja.

Mulla on myös tapana ihan OIKEASTI kuunnella, kun mulle puhutaan. Olen kyllä huomannut, että hyvin harvalla muulla näin on... On kauhea kiire päästä kertomaan omaa asiaansa, näplätään puhelinta tai touhutaan jotain muuta. Todella loukkaavaa ja rasittavaa.

Teen asiakaspalvelutyötä ja hyvästä kasvo- ja kuulomuistista on kyllä hyötyä, ja sitä arvostetaan, kun muistan mitä viimeksi puhuttiin.

Kotona tämä ei aina niin arvostusta herätä. Miehen mielestä olen rasittava, kun muistan sanatarkasti kaikki sanomiset pitkänkin ajan takaa...

Tulee kyllä mieleen sekin että hänellä ei varmaan ole paljon juttukavereita tai muistettavia asioita. Itselläni on aina miljoona muistettavaa asiaa mielessä ja keskustelen eri yhteyksissä monien ihmisten kanssa. Voi johtua näistäkin asioista

Ap

Ovat auditiivisia ihmisiä. Itse vetelin lukion läpi pelkästään kuuntelemalla tunneilla. Olen huono lukemaan, mutta hyvä muistamaan kuulemaani. Jos minun pitää muistaa joku teksti, luen sen ääneen itselleni kerran tai pari. Jää sillä mieleen. 

Tapasin nykyisen vanhemman työkaverin ohimennen kerran, kun olin lapsi. Muistin keskustelumme vielä melkein 20v myöhemmin, mutta en tunnistanut työkaveria ennen kuin yhteinen tuttava mainitsi hänet. Kuka tietää, jos muistan työkavereiden höpinät tästä päivästä 20v eteenpäin...

Olisitte iloisia, että joku muistaa teidän mielipiteenne ja sanomanne.

Joo, minäkin muistan helposti vaikkapa työkaverien lasten ja puolisoiden nimet, kun heidät on kerran mainittu. Ja muita vastaavia pikkujuttuja. Jos olen menossa uuteen paikkaan, katson reitin kerran Google Mapsista ja sitten muistan sen ulkoa ajaessa.

Esitän uusille ihmisille, että en muista, koska mua pidetään ihan friikkinä ja stalkkerina jos ilmaisen, että joo muistan, kun sanoit tästä kerran. Yleensä toinen ei muista kertoneensa ja sit mua katotaan kieroon, ihan ku oisin jostain kaivanu itse ne tiedot.

Vierailija kirjoitti:

Tulee kyllä mieleen sekin että hänellä ei varmaan ole paljon juttukavereita tai muistettavia asioita. Itselläni on aina miljoona muistettavaa asiaa mielessä ja keskustelen eri yhteyksissä monien ihmisten kanssa. Voi johtua näistäkin asioista

Ap

Veikkaanpa, että kyse on enemmän keskittymiskyvystä ja muistin tavasta toimia. Sinulla on todennäköisesti monta rautaa tulessa etkä keskity mihinkään kunnolla. Se toinen keskittyy siihen, mitä parhaillaan tapahtuu eikä mieti muuta samalla. Lisäksi sinä oletettavasti et ole hyvä oppimaan asioita kuulemalla, mutta se toinen taasen oppii parhaiten kuulemalla. 

Vierailija kirjoitti:

Tapasin nykyisen vanhemman työkaverin ohimennen kerran, kun olin lapsi. Muistin keskustelumme vielä melkein 20v myöhemmin, mutta en tunnistanut työkaveria ennen kuin yhteinen tuttava mainitsi hänet. Kuka tietää, jos muistan työkavereiden höpinät tästä päivästä 20v eteenpäin...

Kamalaa.. Onneksi et ole minun työkaveri :D

jos puhetta papattaa solkenaan ja tauotta niin sen informaatioarvo lähenee nollaa ja muutenkin menee ns toisesta korvasta ulos samoin tein

🥱

Se johtuu siitä kun jotkut kuuntelee. Minä taas en ymmärrä millaisia dementikkoja suurin osa ihmisistä on. Ette muista mitään mistä on puhuttu tai mitä itse olette sanoneet. Valehtelettekin ihan älyttömästi ja jankkaatte samoja asioita vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olisitte iloisia, että joku muistaa teidän mielipiteenne ja sanomanne.

Toisaalta näinkin. Työkaverini vaikuttaa siltä että on oikeasti kiinnostunut mitä toiset puhuu ja on aidosti läsnä. Harvinaista tänä päivänä.

Mutta häritsee silti välillä kun tietää että kaiken mitä tänään hänelle sanon, hän muistaa pitkien aikojen päästä. Pitää yrittää skarpata koko ajan :D

Vierailija kirjoitti:

Olisitte iloisia, että joku muistaa teidän mielipiteenne ja sanomanne.

En näe mitään ilon aihetta siinä, että eräs tuttavani kaivelee aina tavatessamme vuosikausia vanhoja sanomisiani ja aloittaa vääntämisen siitä, mitä sillä ja sillä sivulauseen äänensävyllä tarkoitin. Joskus on vaan parempi antaa olla ja unohtaa. 

Eikö teillä kaiken muistavillaole paljon keskustelukumppaneita? Vai muistatteko muka kaikkien puheet?

Minä muistan kuulemani kymmenien vuosien jälkeen, mutta lukemaani en yhtä hyvin. Olen yli 40-vuotias. Muistan lapsuudestani esimerkiksi mitä pappi puhui kirkossa. Noin 10 vuotta sitten olin sukujuhlissa ja muistan tarkkaan mitä puhuttiin. Muistan jokaisen nuoruuden poikaystäväni sanomiset. Muistan kaikki opettajieni puheet. Olen synnyttänyt kaksi lasta. Muistan joka ikisen lääkärin ja kätilön sanat. Tiedän tämän olevan erikoinen ominaisuus. Olisi mukava käyttää tätä johonkin hyödylliseen. Olen myyntityössä ja muistan aina kaikki mistä asiakkaan kanssa sovittiin. Siinä tästä on myös hyötyä.

Mulla on todella hyvä muisti. Opin pääasiassa kuuntelemalla. Kaikki nippelitieto jää helposti päähän, riittää että olen asian kuullut kerran. Välillä ärsyttää miten muut ihmiset ei muista tai muistavat väärin jonkun asian/tilanteen jossa minä olin mukana eivätkä usko kun kerron miten homma oikeasti meni. Hyvä muisti lienee ominaisuus siinä missä huonomuistisuuskin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kaiken muistavillaole paljon keskustelukumppaneita? Vai muistatteko muka kaikkien puheet?

On. Muistan. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kaiken muistavillaole paljon keskustelukumppaneita? Vai muistatteko muka kaikkien puheet?

Onko se niin vaikeaa uskoa, että toisilla ihmisillä on parempi muisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kaiken muistavillaole paljon keskustelukumppaneita? Vai muistatteko muka kaikkien puheet?

Onko se niin vaikeaa uskoa, että toisilla ihmisillä on parempi muisti?

Se on vaikeaa uskoa

Jostain syystä joillekin kertyy enemmän muistoja ja joillekin ei juuri mitään. Onkohan tätä tutkittu, mistä johtuu? Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään: en muista elämästäni oikeastaan mitään. Ainoastaan joitain yksittäisiä tapahtumia tai tunteita sieltä täältä. Esim. kerran tätini kysyi oliko eräs henkilö rippijuhlissani. Ajattelin, että what, en kyllä muista, ja ai olitko SINÄ minun rippijuhlissani. :D Ääneen sanoin vain, että oli, koska en kehdannut myöntää, etten muista kummankaan olleen juhlissani. Jälkeenpäin mietin, että kai tätini siellä oli, kun hän taitaa olla kummini, tosin en ole aivan varma tästäkään... :D

Olen 29-vuotias, joten en kai ole mikään dementikko. Muistot eivät vain jää mieleen. Olen kylläkin jo pitkään epäillyt, että minulla olisi ADD, joten se ehkä vaikuttaa tähänkin?

Muistan kaiken.