Lue keskustelun säännöt.
En jaksa kuin itkeä (1,5-vuotiaan käytös)
16.05.2014 |
Olen ihan lopussa tuon meidän 1,5-vuotiaan käytökseen. On meidän ainoa lapsi, toinen olisi haaveissa mutta tuolla temperamentilla pelottaa edes miettiä sisarusta hänelle...
Suurin ongelma on tavaroiden paiskominen. heittelee kaikkea, lelut ovat jatkuvasti rikki kun eivät kestä kivilattialle paiskomista, aikani yritin tarjota hänelle ruokaa oikeista lautasista mutta alkoi tulla niin kalliiksi että oli pakko hankkia muoviset tilalle. Maitomuki lentää lattialle liioittelematta 10 kertaa yhden ruokailun aikana. Ihan oikeasti.
Olen niin väsynyt että en millään meinaa enää jaksaa. Olen asettunut hänen tasolleen ja tiukasti kieltänyt, olen yrittänyt sanoa että ei saa, menee rikki, olen toki jossain vaiheessa hermostunutkin, kuten tänäänkin kun alkoi järjestäen heitellä lelujaan kun jokin harmitti.
Onko kenelläkään muulla tällaista? Onko mitään keinoja miten voisin jatkaa? Toivoisin sydämeni pohjasta että joku vastaisi, että kuuluu ikään ja on ihan normaalia, mutta ei kenenkään sukulaisten tai kavereiden tarvitse siivota lasinsirpaleita päivittäin.
En ole ikinä uskonut horoskooppeihin mutta pitäisikö alkaa, joku varoitteli että skorpionilapsi on haasteellinen. Tiedä sitten.
Kommentit (70)
Vinkkinä minultakin olisi tuo tilanteiden jäähdyttäminen ja shown välttäminen. Jos lapsi yksin kotona äidin kanssa niin monet tilanteet vääristyvät. Eli äidillä aikaa temppuilla.
Meillä on auttanut syömisey koko perheen kanssa ja kokonaan huomion kiinnittäminen aikuisiin tai muuhun keskusteluun. Huoniota ei saa kiukuttelemalla. Jos heitellään niin kiellän kerran ja NÄYTÄN kädestä pitäen muten pidetään mukista.. Jos jatkuu niin ruokailu päättyy mutta ei heittelyn tuloksenavasn muuten. En halua tehdä heittelystä tapaa lopettaa ruokailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hulluinta on se, että kun kovapäinen lapsi menee hoitoon, muuttuu käytös samantien. Huutajalapsi huomaa, että aikuiset ei hypikään käskyjen mukaan ja tajuaa, miten olla ihmisiksi.
Ei kyse ole lapsesta lainkaan vaan aikuisen reaktiosta. Suurin osa lapsen käyttäytymisestä on opetettua. Aikuinen vain ei tajua, että ollessaan muka jämäkkä hän onkin kangistunut kaavoihin eikä huomaa jutun jujua lainkaan.
Mä meelkeein liimaisin lautaset kiinni johonkin vanhaan pöytään. Huomaa, ettei nee lautaset lennäkään niin innostus hiipuu.
Anna vähemmän leluja, sitten kun heittää sitä niin on vähän aikaa kokonaan ilman. Mdeillä parivuotiaalla tepsi se, että ne lelut meni kaapin päälle jäähylle.
No lapsihan on melkein vauva vielä, eihän tuollaisesta nyt kannata numeroa tehdä. Kiellät aina ja kun ei tehoa syötät ruuan. Lelujahan voi paiskoa jos ne eivät mene rikki. Tai siis miksi ei, meillä ainakin ovat paiskoneet ja minusta se on ollut ihan normaalia käytöstä taaperoilta.
Kaksi neuvoa: joillekin pikkulapsille tosiaan pitää sanoa 100 000 kertaa joku asia ennenkuin menee perille eikä aina silloinkaan. Toinen vielä tärkeämpi: jos jonkin asian kanssa on ihan aina vaikeaa, luultavasti vaadit lapselta liikaa. Anna olla ja yritä myöhemmin uudelleen. Aivan turha tapella samasta asiasta joka päivä.
Itse syötin lapset ainakin 2-vuotiaaksi asti, aina kai se lautanen olisi ollut lattialla vahingossa tai tahallaan. Oikein hyvin osaavat kaikki nykyään syödä silti. Minusta kolmen lapsen äitinä tuntuu että vaadit vähän liikaa noin pieneltä. Löysää ihan itsesi takia.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 12:54"]
Tuon ikäinen ei ymmärrä että tekee tuhmuuksia, turha suuttua tai itkeä, hänelle se on leikki johon olet jo mennyt mukaan, rikki menevät tavarat pois ulottuvilta.
[/quote]
Kyllä ymmärtää! Ihme pahveja ihmiset, jotka kuvittelee että lapsi ei tajua mitään ennen x ikävuotta.
[/quote]
Ei noin pieni ymmärrä. Se on ehkä leikkiä, mielenilmausta. Tuon ikäinen ei osaa vielä analysoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Miksi sitten minun ei-huippuälykäs lapseni tajusi nopeasti jo 9-kuisena, että ruokaa ei heitellä lattialle? Pari kertaa iltapala loppui lautasen heittämiseen ja huutoon, kun syöttötuoli (ja lapsi) vedettiin pois pöydän äärestä ja ruokailu oli häneltä ohi. Sen jälkeen ei tehnyt mieli pelleillä pöydässä.
Olen opettajana huomannut, että monen äidin mielestä juuri minkäänikäinen lapsi ei ole vielä kyllin vanha mihinkään. Eräs kutosluokkalaisen äiti juuri väitti minulle, ettei hänen poikansa VOI olla luokassa hiljaa, kun tehdään matikan tehtäviä, koska poika on luonteeltaan "ääneen ajattelija". Mitäpä siitä, että tuo kovaääninen ajattelu haittasi luokkakavereita, kun ei lapselta voi vaatia mitään?
Lapselta voi odottaa jo hyvin pienenä kaikenlaista. Käytöstapoja aletaan opetella jo yksivuotiaana. Turha on itkeä, jos parivuotias pyörittelee koko huushollia, mikäli äiti hellii ajatusta siitä, ettei tuo pienokainen millään VOI TAJUTA tai YMMÄRTÄÄ.
Kuulkaas, kun kanatkin oppivat vaikka minkälaisia asioita ehdollistamisen kautta, hyvin nopeasti vieläpä. Ja kana on aika lailla aivokapasiteetiltaan hölmömpi kuin se puolitoistavuotias tuittupää. Ehdollistaminen toimii mainiosti kaikkien elämän pikku asioiden oppimisessa.
66 jatkaa.
Toisaalta nämä ovat jokaisen perheen omia asioita. Jos jaksaa ja haluaa siivoilla lapsen sotkuja ja pinna riittää jatkuvaan puljaamiseen, niin voi kai esim. pöytätapojen opettelua siirtää myöhempäänkin ajankohtaan. Koulussa on aika paljon itse asiassa ekaluokkalaisia, joille syöminen haarukalla on vaikeaa. Me opehuoneessa juuri puhuimme, että emme puutu moiseen. Syökööt käsin, kun huoltajat ovat nähneet hyväksi lykätä tapakasvatuksen antamista.
Valintakysymyksiä. Vapaa maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin viestin 60, mutta vielä lisäisin sen, että jos annan lapselle sormiruokaa, en laita koko annosta eteen vaan pieninä erinä ja lopetan sitten, jos menee lattialle. Jos ruokaa menee lattialle, se tapahtuu yleensä siinä vaiheessa kun lapsi ei enää jaksa syödä.
Meillä varsinainen arjen pelasta on monet perhekahvilat ja vanhempi-lapsi kerhot. Kun arjessa on toimintaa ja sosiaalisia kontakteja, on kaikki kiukuttelu vähäisempää. Jos joudutaan vaikka sairastelun vuoksi olemaan useampi päiviä kotona, siinä turhautuu sekä äiti että lapsi.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 12:52"]
Tukistamaan en suostu. ja siis nokkamukissa on maito ja sitä heittelee, ja syödäkin olen antanut koska osaa syödä hienosti lusikalla itse, KUNNES... ensin lentää lusikka, ja sitten lautanen jos en ehdi saada kiinni. Muki lentää sitten heti kun kaikki ei mene niinkuin hän haluaisi.
[/quote]
No sitten teet niin, että jos lapselle itse syöminen on ylpeyden aihem josta toki voit kehua, se itse syöminen loppuu siinä kohtaa kun tavarat alkaa lennellä, ja sinä syötät loppuun.
Meidän lapsi on 1 v 3 kk eli vähän pienempi ja hänelläkin on heittelykausi. En usko, että se ainakaan tässä vaiheessa on vielä mitään varsinaista pahantekoa vaan jotain testaamista, miten erilaiset asiat toimii. En jaksa jatkuvaa siivoamista tai kieltämistä vaan yritän ratkaista asian helpoimman kautta pitämällä kaikki särkyvät/sotkevat heiteltävät poissa lapsen ulottuvilta. Kaikki lelut on sellaisia, että niiden heittely ei haittaa, joten niiden kanssa saa rauhassa touhuta. Syötän lapsen ja juomat tarjoan taika-mukista.