Lue keskustelun säännöt.
En jaksa kuin itkeä (1,5-vuotiaan käytös)
16.05.2014 |
Olen ihan lopussa tuon meidän 1,5-vuotiaan käytökseen. On meidän ainoa lapsi, toinen olisi haaveissa mutta tuolla temperamentilla pelottaa edes miettiä sisarusta hänelle...
Suurin ongelma on tavaroiden paiskominen. heittelee kaikkea, lelut ovat jatkuvasti rikki kun eivät kestä kivilattialle paiskomista, aikani yritin tarjota hänelle ruokaa oikeista lautasista mutta alkoi tulla niin kalliiksi että oli pakko hankkia muoviset tilalle. Maitomuki lentää lattialle liioittelematta 10 kertaa yhden ruokailun aikana. Ihan oikeasti.
Olen niin väsynyt että en millään meinaa enää jaksaa. Olen asettunut hänen tasolleen ja tiukasti kieltänyt, olen yrittänyt sanoa että ei saa, menee rikki, olen toki jossain vaiheessa hermostunutkin, kuten tänäänkin kun alkoi järjestäen heitellä lelujaan kun jokin harmitti.
Onko kenelläkään muulla tällaista? Onko mitään keinoja miten voisin jatkaa? Toivoisin sydämeni pohjasta että joku vastaisi, että kuuluu ikään ja on ihan normaalia, mutta ei kenenkään sukulaisten tai kavereiden tarvitse siivota lasinsirpaleita päivittäin.
En ole ikinä uskonut horoskooppeihin mutta pitäisikö alkaa, joku varoitteli että skorpionilapsi on haasteellinen. Tiedä sitten.
Kommentit (70)
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 13:28"]
En olisi katsellut yhtään moista. Jos lautanen lentää, ruokailu loppuu. Jos leluja paiskitaan, lelut otetaan pois.
Oma lapsi oli hankalimmillaan tuossa iässä, mutta minä laiskana en lähtenyt mukaan. Jos ruoka tai lelu ei kiinnostanut, otin ne pois. Lapsi kiukkusi mutta pikku hiljaa tajusi, kun oli nälkä tai kun lelut oli hyllyn päällä. Sama juttu yleisillä paikoilla huutamisen kanssa. Mukaan kauppaan, museoon, kirjastoon pääsi hyvällä käytöksellä. kun ensimmäiset kaupparaivarit tuli, lapsi lähti auton turvaistuimeen huutamaan.
Vähän yli parivuotiaana kaikki alkoi sujua, ja sen jälkeen temppuilua ei ole ollut. Nyt lapsi jo murrosiässä. Toki murkkuilu näkyy, mutta väitän, että löperömmällä otteella lapsesta olisi kasvanut onneton ja riehuva, huonokäytöksinen teini. Nyt hän on tosi kiva, mukava ja hyvää seuraa.
Tiedän olevani 50-luvun kasvattaja. Mut en olisi jaksanut mitään löperöintiä pikkulapsen kanssa. Mitä aiemmin lapsi oppii talon tavat, sitä helpompaa hänen on tulla maailmassa toimeen. Tai en tiedä. Mulla kokemus vain tästä yhdestä lapsesta
Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi ja uskon että vanhemman lapsen kanssa kerrasta poikki-tapa toimiikin, myös ruokailun suhteen. 1,5 vuotiaan kanssa syöminen on kuitenkin eri asia. Lapsen pitäisi ruokailun jälkeen jaksaa useampi tunti tai mennä päiväunille. Nukkuuko nälkäinen lapsi? Ja miten käyttäytyy seuraavat kolme tuntia lapsi, jolla ruoka on jäänyt syömättä? Osaako lapsi kahden tunnin kuluttua ruoka-ajasta yhdistää huonon olonsa syömättä jääneeseen ruokaan? Ja mitä tarjoat lapselle välipalaksi kun hänellä on hirmuinen nälkä, mutta tarjolla on vain välipalaa, ei varsinaista ateriaa?
Minulla on juuri nyt saman ikäinen lapsi kuin ap:kin. Hän syö itse, mutta joku istuu AINA vieressä toisen lusikan kanssa ja auttaa tarvittaessa. Juomista saa vasta kun ruoka on syöty. Hänen kohdallaan on todettu, että syöminen ei suju, jos voi juoda välillä. Ei edes yritä pudottaa lautasta enää, koska vieressä istuva pitää siitä tarvittaessa kiinni.
Haluaisin kysyä toistakin asiaa: Kirjoitit että veit kaupassa suuttuneen lapsen autoon istumaan. Miten hoidit ostoksesi loppuun?
.
[/quote]
[/quote]
Lainaus meni pieleen...... Lukemalla selviää missä kohtaa kirjoittaja vaihtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän huonona juttuna tuota, että äiti menee toiseen huoneeseen syömään lapsen mieliksi. Miksi te mielistelette lapsianne? Edes koirat eivät saa käyttäytyä noin huonosti!
Toisekseen melko järjetöntä luulla, että horoskooppimerkillä olisi kasvatuksen kanssa mitään tekemistä. Nyt järki käteen, horoskooppiuskomukset pois ja kuria siihen pikkulasten kanssa elämiseen.
Ei ihme, että opettajat ja pk-henkilöstö on aivan ryytynyt, kun te annatte lastenne määrätä, missä seisotte, saatteko syödä pöydän ääressä. Ja mitä ihmettä on astioiden rikkominen? Ei hiisi vie, miksi kukaan ei herää?
Heittelyllä lapsi testaa reaktioita ja saa jotain haluamaansa. Mitä ikinä se onkaan. Nälkä opettaa kyllä olemaan heittelemättä ruokaa ja astioita. Voithan antaa ruokaa vaikka tunnin päästä uudelleen ettei käy kiukkuiseksi sen takia mutta sillä erää ruokailu loppuu siksi aikaa kun lapsi muistaa astian heittelyn.
Meillä myös astiat lentävät kun on kylläinen, tein siis jotain väärin siinä samalla.
Onko lapsella tarpeeksi puuhaa päivän aikana? Ja jos on jatkuvasti kiukkuinen, täytyy selvittää ettei taustalla ole kipu.
"Ei pidä joka päivä yrittää eri konstia ja hyppiä kuin hermostunut heinäsirkka raivoavan lapsen ympärillä. "
"Hauska juttu. Nämä vanhemmat, jotka puhuvat normaalia haastavammasta lapsestaan eivät ole kovinkaan jämäköitä kasvattamisessaan :)"
Ap tässä. Kirjoitin tähän juuri kysyäkseni kokemuksia ja neuvoja/vinkkejä, miten minun kannattaisi toimia. Jämäkkä koen olevani, ja jos löytäisin toimivan/järkevän konstin, toteuttaisin sitä sitten jatkossa toistaen, toistaen, toistaen... Anteeksi vain, että olen kokeillut eri keinoja enkä keksinyt oikeaa toimintatapaa heti ensimmäisestä kerrasta lähtien, kun jotain lensi. Tästähän juuri olen pahoillani itsekin :(
Joo. Päiväuniaika oli myös tiettyyn aikaan, oli syöty tai ei. Pari kertaa uni ei tullut nälän vuoksi. Eli uniaika oli lähinnä huutoa. Kamalia päiviä ne oli muttei niitä tainnut kovin monta olla. Kyllä viesti meni perille, kun ei annettu periksi. Taisi se nukkumaan opettelukin olla aluksi huutoa, mutta meistä vanhemmista kumpikaan ei halunnut valvoa öitä vuositolkulla tai järjestellä iltasirkuksia. Selvää on, että nälkäinen lapsi huutaa. Mutta siitähän oppii, että ruoka-aika on syömistä varten.
Kun kauppahuutokokeilu alkoi, lähdimme koko porukalla kauppaan. Jos kaupassa ei osattu käyttäytyä, lähdettiin auton turvaistuimeen huutamaan. Isä tai äiti auton ulkopuolelle tsekkaamaan turvallisuusjutut, toinen hoiti ostokset. Ei tuota tarvinnut tehdä ehkä kuin viisi krt.
nyt lapsi jo murkkuiässä, joten osa asioista on unohtunut. Näyttäisi kuitenkin vahvasti siltä, että onnellinen tuo tenava on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Heittelyllä lapsi testaa reaktioita ja saa jotain haluamaansa. Mitä ikinä se onkaan."
Ap jatkaa... tätä olen yrittänyt miettiä, mikä on heittelyn syy. Jotenkin ajattelisin turhautumista, kiukun purkamista... toisaalta saattaa olla pöydässä ihan hyvällä tuulella, ja sitten yhtäkkiä vaan heittää. toisinaan taas itkee jo valmiiksi ja heittää käsistään kaiken, minkä hyppysiinsä saa. ainakaan pöydästä ei pyri pois, joten sinänsä voisikin toimia että pöydästä nostetaan pois kun pelleily alkaa (niin kuin joku kirjoittikin, jos haluaisi pois ja siksi heittelisi, niin pöydästä poistaminenhan vain vahvistaisi käytöstä).
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 13:47"][quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 13:33"]
Hauska juttu. Nämä vanhemmat, jotka puhuvat normaalia haastavammasta lapsestaan eivät ole kovinkaan jämäköitä kasvattamisessaan :). Se on toiston, toiston, toiston, toistoa elämä lasten kanssa. Kun yksi tulos saavutetaan, niin tulee uusi harjoittelun kohde.
Monesti tekisi mieli sanoa vanhemmalle, että sinä teet lapsestasi tuommoisen, kun annat lopulta aina periksi. Siksi se lapsi on muka kovapäinen. Hohhhoijaa.
[/quote]
Höpö höpö. Meillä on samanlaiset lapset kuin 35:lla ja toiminta raivoamisissakin samantapaista ollut. Toinen lapsi on rauhallisempi. Hän ei itseasiassa ole koskaan saanut kunnon raivaria ja kauppa ym. käyttäytyminen on ollut aina hyvää. Hänen kanssaan ei ole edes tarvinnut kerrata mitään. Ja kuopus on yhtä tulta ja tappuraa. Pienempänä sai raivokohtauksia, joihin ei auttanut mikään muu kuin että antoi rauhassa ja turvallisesti raivota ja puhti loppui (kerran lomareissulla raivosi tunnin sängyn alla, jonne kieriskeli, se tosin oli pahin tapaus). Sylissä pitäminen vain kiihdytti, puhumalla ei saanut mitään kontaktia, kun silmät kiinni raivosi räkä poskella. Ja kun raivo alkoi hiipua, ja lapsi alkoi kertomaan mikä harmitti niin kovin, niin sama saattoi alkaa uudelleen, kun tunnekuohu vei uudelleen mukanaan ja harmitus uusiutui. Raivo saattoi nousta nollasta sataseen hetkessä ja asiana saattoi olla aivan mitätön asia, kuten väärän värinen paprika lautasella tms. Lapsi ei yhtään osannut hallita tunnekuohujaan. Pikkuhiljaa, kun puheen tuottaminen alkoi parantua (alkoi hitaasti puhumaan), alkoivat myös raivoamiset vähentyä. Nyt lapsi on 3,5v, temperamenttia löytyy edelleen, mutta raivokohtaukset ovat lähes loppuneet vaikka muuten helposti kiukustuu/harmistuukin. Nyt kun osaa jo itse omin sanoin kertoa, mikä harmittaa ja ymmärtää meidän sanoittamiset (eli sinua varmaan harmittaa siksi, että...), päästään monesti heti alussa välttämään raivoaminen vaikka vähän muuten kiukuttaisikin. Eli ei siinä mikään kasvatus auta, vaan aika, omien tunteiden (lapsen ja omat) hallinta, turvallinen läsnäolo, antaa purkaa raivonsa mutta käydään jälkikäteen läpi, puheen kehittyminen jne.
Ainakin meillä kaksi niin totaalisen eriluontoista lasta, että aika erilainen kasvatus pitäisi olla, jotta siihen pääsee...
[/quote]
Juuri tätä Se meilläkin on. Pakko vielä sanoa kaikille, joiden mielestä auttaa, kun ruoan ottaa pois, vie kaupasta pois yms. Meillä lapsi raivonnut pukemisesta puoli vuotiaasta lähtien, potkii, lyö ja huutaa. Tätä jatkunut siis vuoden joka päivä noin 4-10 kertaa päivässä toistettuna eli n. 1460-3650 kertaa käyty läpi samalla tavalla antamatta periksi eikä ole vieläkään loppunut. Toinen lapsi sentään käyttäytyy kuin unelma ja häneen on toiminut ihan parin kerran "toistot".
t. 35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna, ap, nostaisin välittömästi lapsen jäähylle astioiden tai ruuan heittelystä, oli syy mikä tahansa. Ja itse jatkat syömistä.
Kyllä sanoma menee perille. ihminen oppii kuulemma 36 toiston avulla.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 12:48"]
täytyy kai vielä yrittää tuota positiiviosta.. olen kovasti yrittänyt kyllä kehua oikeaa toimintaa jne. tuo ruokailun keskeyttäminen kuulosti ihan hyvältä vinkiltä, mutta sitten nälkäiseksi jäädessään on taas entistä kiukkuisempi?
ap
[/quote]
Meillä uhmaikäinen sotki maitolasin kanssa, pelleili ruuan kanssa jne. Ruuat panin roskiin, toki harmitti kun toinen sitten nälissään itki mutta eipä tehnyt enää montaa kertaa samaa virhettä. Ei silloin ole nälkä jos on aikaa sotkea pöydässä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35:lle
Pukemisesta raivoaa monikin. Minä kyllä järkkäisin lyömisestä penalttia. Ulos ei ole pakko mennä Pitämään hauskaa. Jos lyö, jää sisälle. Lelut pois ja virikkeet nollaan. Oman pukemisrajoitteisen kersani vein pari kertaa pyjamassa hoitoon. Se oli melko kova paikka.
Jos pukemisraivo ei itseä haittaa, niin ei kai tuo edes ole kovin vaarallista. Lyömisestä pitää kyllä jokin sanktio tulla aina. Nykyisin pk:ssa ja ekaluokilla on ihan liikaa näitä lyöviä lapsia.
Hei, meillä tosi tempperamenttinen ja tulinen 1,5 vuotias poika. Aivan eri maata kuin esikoisemme. Kaikki kuvailemasi kuulostavat meidän arjeltamme. Poika lähti10 kuisena liikkeelle ja tahtoo kiivetä joka paikkaan. On varsin ketterä ja tuon tuosta seisoo pöydällä, pomppii sohvalla jne.
Kotona ollaan aika vähän, sillä energiaa niin paljon, että ulos on pakko mennä kaksi tai kolme kertaa päivässä. hermoja kiristää tosi paljon ja sisällä jatkuva sotku, kun repii ja heittelee kaiken lattialle,kaataa maito lasin monta kertaa päivässä, levittää kissan ruuat jne. Koskaan ei esikoisemme kanssa ollut tällaista, ja muista joskus silloin jopa miettineeni, että onpa jollakulla huonot kasvatusmetodit, kun niiden lapset käyttäytyivät niin kuin kuopukseni nyt.
No meille on nyt siunaantunut erittäin tulinen kaveri, ja näillä mennään. Ymmärrän tuskasi ja jaan sen täysin. Älä kuuntele helppojen lasten vanhempien ohjeita, ne eivät päde Nyt sinun tapaukseesi. Yritän itse motivoitua siitä, miten reipas ja uskalias, energinen ja toimelias poikamme on. Hän tulee varmasti selviytymään hyvin elämässä ja pitänee aikaisin löytää hänelle harrastus, johon hän voi purkaa energiaansa. Nyt on vaan purtava hammasta ja pidettävä hurjapää hengissä. tuleva uhmaikä tosin huolettaa kovin jo nyt. Voimia sinulle, me selviämme kyllä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on molemmilla lapsilla ollut kova heittelyvaihe suunnilleen tuon ikäisenä. Kävelevät vain pinon ohi ja vetävät sen lattialle! Onneksi pelkäävät sen verran kovia ääniä, että heittävät vain semmoisia asioita, jotka eivät räsähdä rikki. Muovisia astioita käytän kyllä ensisijaisesti tuon ikäisellä ihan vain vahinkojen takia.
Hyviä vinkkejä varmasti jo saitki tästä ketjusta. Meillä on skorppari poika, neljäs lapsi jo, erittäin haasteellinen käytös muihin verrattuna. Olen ollut erittäin tiukkana, lyödä ei saa, tavaroita ei saa rikkoa yms. Hyvä siitä vielä tulee, älä luovuta. Ja uhmaikä on alkanut meidän kaikilla lapsilla voimakkaana 1 vuotiaana ja loppunut 3-3.5 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Natsiäiti kommentoi.
Olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni kehitysmaassa. Sieltä saa perspektiiviä. Jos ruokaa heitellään lattialle, sitä on liikaa tarjolla. Kukaan ei Suomessa kuole nälkään. Järki käteen kasvattajille. Rakkaus merkitsee myös kurinpitoa. Onko näin, että vasta koulussa moni lapsi törmää elämän todelliseen luonteeseen ja siihen, että ihan kaikki ei ole sallittua.
Voi olla vanhanaikaista, mut miettikää hetki köyhiä lapsia ja sitä, mikseivät nämä heittele ruokaa tai lyö, jos heitä puetaan.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:38"]
Natsiäiti kommentoi.
Olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni kehitysmaassa. Sieltä saa perspektiiviä. Jos ruokaa heitellään lattialle, sitä on liikaa tarjolla.
Voi olla vanhanaikaista, mut miettikää hetki köyhiä lapsia ja sitä, mikseivät nämä heittele ruokaa tai lyö, jos heitä puetaan.
On täysin mieletöntä verrata tilanneta kehitysmaan lapsiin, joilla energiatasot alhaalla veden ja ruuan puutteen vuoksi, joissa lasten ruumiillinen kuritus yleistä, ja lapsikuolleisuus suurta.
Vika ei ole sinussa eikä kasvatusmetodeissasi. Lapset syntyy erilaisin tempperamentein. Se mikä toimii yhdelle ei toimi toiselle. Jäähypenkki puhumattomalle 1,5 vuotiaalle on aivan typerää samoin kuin ruuatta jättäminenkin.
No kun nämä ohjeet ruokailun lopettamisesta ja syöttötuolin siirtämisestä eivät päde niihin haastavimpiin lapsiin, kun niin tehdään jo joka päivä kokoajan. Opettajanakin sinä viestin 66 kirjoittanut ymmärrät varmasti lasten erilaisuuden ja toisten lasten erityistarpeet. johdonmukaisuus on tärkeää mutta monesti huomoin toisaalle kiinnittäminen on ainoa, joka todella auttaa. Tilannetta helpottaa se, kun lapsi oppii kommunikoimaan ja asioista voidaan keskustella syy seuraussuhtein.
1,5v on vielä tosi pieni. Jäähy ei toimi noin pienellä, etenkään jos on tempperamenttinen. Lapsi ei vielä kykene hillitsemään käyttäytymistään seurausten pelossa. Isommatkin itsepäiset ja tempperamenttiset lapset vaativat paljon toistoja. Oma 4 v tyttöni on esimerkiksi viikon ajan aamupalan aloittanut vääntämällä leivän murusiksi kun on kuulema huono leipä. Olen poistanut pöydästä ja seuraavan kerran ruokaa on saanut lounaalla. Joka aamu viikon ajan itkenyt nälkäänsä koko aamun, mutta seuraavana aamuna taas sama kiukuttelu kun luonto ei anna hänellä periksi.
Miettisin sinuna onko tämä niin vakava kasvatusasia 1,5-vuotiaalla, että siitä kannattaa tehdä niin iso juttu, että kaikilla on paha mieli. Mitäs jos tarjoat muoviastioista ja istut vieressä pitämässä lautasesta kiinni. Kun heittää, et tee asiasta numeroa. Anna mahdollisimman paljon sormiruokaa ja syötä itse. Muutama kuukausi näin pienellä on jo pitkä aika. Käytös voi muuttua itsestään ja toisaalta ymmärrys kasvaa. Jossain vaiheessa lähempänä 2v aloitat kasvattamisen tässä asiassa, että nyt olet jo iso tyttö ja isot tytöt eivät heittele...
Meillä on todella kiltti lapsi, mutta kyllä hänkin juurikin tuossa iässä oli aivan mahdoton! Multa paloi pinna ihan jatkuvasti ja olin ihan kypsä tilanteeseen. Meillä oltiin jämäköitä ja joka kerta kiellettiin ja jaksettiin kertoa miksi se ja se on väärin tehdä. Tiedän ettei tuossa tilanteessa tämä lohduta yhtään, mutta 6kk päästä teillä voi asiat olla aivan toisin.
Meillä ainakin kun lapsi täytti 2v alkoi käytös täysin muuttua. Tuotiin lisäksi kuviohin rangaistukseksi 2 minuutin jäähy kun tilanne menee ihan liian hurjaksi eikä osata kuunnella. Lapsi on todella aktiivinen ja toki kokeilee rajoja, mutta mulla on ainakin mielenrauha palautunut kun lapsen käytös on parantunut huomattavasti.
Älä luovuta ja pidä rajoista kiinni. Kyllä se päivä vielä koittaa kun lapsesi osaa käyttäytyä.
No minä syöttäisin lapsen jos se ei itse vielä osaa olla heittelemättä lautasta. Samoin nokkamuki tms josta ei lennä maidot ja vedet lattialle, vaikka sen heittäisikin alas. Kuka nyt särkyviä lautasia antaa noin pienelle.??
Samoin ne lelut pois joita ei vielä osaa käsitellä. Jätä vaikka vaan pehmolelut.
Näin sun ei tarvi enää kieltää, ja negatiivisuuden kierre katkeaa. Meillä lapset välillä oikein innostuvat siitä, mikä on kiellettyä. Huomaavat että saavat härdellin aikaan jos esim. kaatavat maidon lattialle. Joten maito juodaan vanhemman valvovan silmän alla. Tuhmuudet karsitaan "huomaamattomasti kieltämällä", eli huonosta käytöksestä ei tehdä suurta numeroa.
Noin pieni ei vielä ymmärrä kasvatuskeskusteluja tai rangaistuksia. Kasvatuksen pitää olla ihan fyysisesti ohjailevaa. Kyllä se vanhemman ulkoinen ohjaus lopulta, useiden toistojen jälkeen, juurtuu myös lasta sisäisesti ohjaavaksi toiminnoksi.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 13:28"]
En olisi katsellut yhtään moista. Jos lautanen lentää, ruokailu loppuu. Jos leluja paiskitaan, lelut otetaan pois.
Oma lapsi oli hankalimmillaan tuossa iässä, mutta minä laiskana en lähtenyt mukaan. Jos ruoka tai lelu ei kiinnostanut, otin ne pois. Lapsi kiukkusi mutta pikku hiljaa tajusi, kun oli nälkä tai kun lelut oli hyllyn päällä. Sama juttu yleisillä paikoilla huutamisen kanssa. Mukaan kauppaan, museoon, kirjastoon pääsi hyvällä käytöksellä. kun ensimmäiset kaupparaivarit tuli, lapsi lähti auton turvaistuimeen huutamaan.
Vähän yli parivuotiaana kaikki alkoi sujua, ja sen jälkeen temppuilua ei ole ollut. Nyt lapsi jo murrosiässä. Toki murkkuilu näkyy, mutta väitän, että löperömmällä otteella lapsesta olisi kasvanut onneton ja riehuva, huonokäytöksinen teini. Nyt hän on tosi kiva, mukava ja hyvää seuraa.
Tiedän olevani 50-luvun kasvattaja. Mut en olisi jaksanut mitään löperöintiä pikkulapsen kanssa. Mitä aiemmin lapsi oppii talon tavat, sitä helpompaa hänen on tulla maailmassa toimeen. Tai en tiedä. Mulla kokemus vain tästä yhdestä lapsesta
Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi ja uskon että vanhemman lapsen kanssa kerrasta poikki-tapa toimiikin, myös ruokailun suhteen. 1,5 vuotiaan kanssa syöminen on kuitenkin eri asia. Lapsen pitäisi ruokailun jälkeen jaksaa useampi tunti tai mennä päiväunille. Nukkuuko nälkäinen lapsi? Ja miten käyttäytyy seuraavat kolme tuntia lapsi, jolla ruoka on jäänyt syömättä? Osaako lapsi kahden tunnin kuluttua ruoka-ajasta yhdistää huonon olonsa syömättä jääneeseen ruokaan? Ja mitä tarjoat lapselle välipalaksi kun hänellä on hirmuinen nälkä, mutta tarjolla on vain välipalaa, ei varsinaista ateriaa?
Minulla on juuri nyt saman ikäinen lapsi kuin ap:kin. Hän syö itse, mutta joku istuu AINA vieressä toisen lusikan kanssa ja auttaa tarvittaessa. Juomista saa vasta kun ruoka on syöty. Hänen kohdallaan on todettu, että syöminen ei suju, jos voi juoda välillä. Ei edes yritä pudottaa lautasta enää, koska vieressä istuva pitää siitä tarvittaessa kiinni.
Haluaisin kysyä toistakin asiaa: Kirjoitit että veit kaupassa suuttuneen lapsen autoon istumaan. Miten hoidit ostoksesi loppuun?
.
[/quote]