Lasten erittäin tulehtuneet välit.

Minulla meni nuoremman sisareni kanssa välit kun en enää jaksanut kuunnella sitä päivittäistä huorittelua. Syitä on paljon muitakin mutta en nyt viitsi tarkemmin kertoa. Petollisuutta, maton jalkojen alta vetämistä ja yleistä epäreiluutta kuitenkin kyseessä. Välejä en aio korjata vaikka anteeksi pyytäisikin.

Veljeni kanssa minulla on vielä huonommat välit. Niiden menetys johtui siitä että vanhemmat suosivat kyseistä veljeä joka asiassa ja hän saakin ihan kaiken mitä sormellaan osoittaa. Vielä nykyäänkin ollessaan 20+.

Meillä ei noin paha tilanne ole, mutta paljon on riitaa ja tilanne räjähtelee ajoittain. Myös kolme lasta meillä ja tuntuu että kaksi nuorinta jopa vihaavat toisiaan välillä. Hyviäkin hetkiä on,halaavat ja sopivat. En tiedä mikä on normaalia ja mikä ei. Meillä lapset oli läheisiä jaleikkivätpaljon pieninä, riitoja ei paljon ollut.Mietin kanssa, miten aikuisena menee. Onko teillä samaa vai eri sukupuolta? Kumpia?Meillä tyttöjä.

Kakkonen, miten vanhempanne ovat suhtautuneet välien rikoutumiseen? Menikö teiltä välit kun asuitte vielä kotona vai vasta myöhemmin?

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:10"]Kakkonen, miten vanhempanne ovat suhtautuneet välien rikoutumiseen? Menikö teiltä välit kun asuitte vielä kotona vai vasta myöhemmin?

[/quote]

Isää minulla ei ole enää. Joi itsensä hengiltä.

Äitini on martyyri joka toimii täydellisellä hajoita ja hallitse tyylillä. Välirikoista on onnessaan koska tietää että osapuolet alkavat kilpailemaan hänen suosiostaan saadakseen liittolaisen hänestä välirikkoasiaan.

En itse lähde enää tuohon asiaan mukaan ollenkaan koska näen jo liian hyvin sen kaiken mikä asiassa on vikana.

Välit menivät kun asuin vielä kotona. Esikoisena muutin ensimmäisenä pois kotoa ja en ole koskaan ollut onnellisempi.

Anteeksi että kuulostan näin kovin katkeralta mutta kaikki asian ajatteleminen saa sapen kiehumaan.

Perheterapia. Mistä eripura on saanut alkunsa?

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:03"]

Meillä ei noin paha tilanne ole, mutta paljon on riitaa ja tilanne räjähtelee ajoittain. Myös kolme lasta meillä ja tuntuu että kaksi nuorinta jopa vihaavat toisiaan välillä. Hyviäkin hetkiä on,halaavat ja sopivat. En tiedä mikä on normaalia ja mikä ei. Meillä lapset oli läheisiä jaleikkivätpaljon pieninä, riitoja ei paljon ollut.Mietin kanssa, miten aikuisena menee. Onko teillä samaa vai eri sukupuolta? Kumpia?Meillä tyttöjä.

[/quote]

Tyttöjä ovat. Meillä eivät enää tee mitään yhdessä, eivät edes puhu muuten kuin pakolliset ja nekin tiuskimalla ja pahasti. Eivät oikastaan riitele, vaan vain vihaavat toisiaan ja se näkyy toiselle erittäin pahana puhumisena. En voisi kuvitellakaan että toisiaan halaisivat tai koskettaisivat, pakotettuna silmiään pyöritellen lakonisella äänellä pyytävät anteeksi.

Ei minkäänlaista hellyyttä, rakkaudesta tai edes empatiasta puhumattakaan.

-ap

Kuullostaa kyllä siltä, että perheessä on jotain vikaa emotioonaalisissa asioissa, jos kaksi noin nuorta voivat muodostaa toisiaan kohtaan noin suuren vihan... Toivon todella, että tämä on provo. Jos ei, niin koko perhe samantien perheterapiaan!!

Nääh, mulla oli tommosta siskon kanssa ikävuosina 12-16, huorittelua ja muuta. Nykyään 10 vuotta myöhemmin ollaan parhaat ystävät. Ei siis välttämättä ole niin vakavaa kuin miltä ulkopuolisesta vaikuttaa...sillä ulkopuolinen on äitikin kahden siskon suhteessa.

Ei siis ole hakeuduttu perheterapiaan, kasvatusneuvolaan tms? Miksei, jos vuosia jo on ollut kärsimystä?

Onko kokeiltu rankaisemista? Asiattomasta käytöksestä välittömästi jäähyjä tms etujen menetyksiä ja pois vanhempien silmistä, ja asiallisesta käytöksestä kiitosta ja palkkioita? Olisiko tilanne alkanut siitä, että on kalasteltu huomiota vanhemmilta tappelemalla, ja siitä on tullut noidankehä? Varmasti kokenut ammattisilmä näkisi kaikenlaista perheen vuorovaikutuksesta, johon oma silmä on turta.

Kuinka te vanhemmat kohtelette lapsianne? Ovatko lapset teille tasavertaisesti rakkaita?

Tuttavani kertoi vastaavaa kolmesta lapsestaan. Tosin kohtelee lapsiaan eriarvoisesti. Sanoo itse pitävänsä eniten keskimmäisestä, joka on hänen mielestään älykkäin ja kiltein.

Ulkopuolisin silmin keskimmäinen lapsistaan on täysin uhriutunut, mutta syytä on vanhemmissa, joilta saa huomiota ja hyväksyntää "itkemällä" ja kantelemalla muista. Esikoinen ja kuopus eivät keskimmäisestä pidä. Näin ulkopuolisen silmin tämä on ymmärrettävää, sillä käytännössä keskimmäinen manipuloi tarvitsevuudellaan varsinkin äitiään.

Hmm.. En sano tätä nyt mitenkään v*ttuillakseni, vaan yritän oikeasti auttaa..voisiko olla, että suositte toista tyttöä tiedostamattanne enemmän?

Mulla on kolme vuotta nuorempi sisko, ja muistan kuinka tää kuopus oli oikeen vanhempien silmäterä. On myös 2 vuotta vanhempi veli, jonka kanssa olen todella läheisissä väleissä edelleen, ollut aina. Me veljen kanssa aina kiusattiin pikkusiskoa, koska meitä ärsytti suunnattomasti se, että sisko sai aina kaiken minkä halusi, sisko pääsi aina kauppaan mukaan, sai aina uusia leluja, häntä kehuttiin ja kannustettiin joka asiassa ym ym...

Tänä päivänäkin (ollaan kaikki 25-30v) äiti ja isä kustantaa siskon lomamatkoja, juhlavaatteita, huonekaluja.. Mulle ja veljelle ei koskaan mitään.. Enpä kyllä vanhempien rahoja tarviikkaan että eipä sillä... Vanhemmat maksoi siskon autokoulun, minä ja veli maksettiin omista kesätyörahoista omamme. Ollaan veljen kanssa tehty kesätöitä kaikki kesät 15vuotiaasta alkaen, sisko ei koskaan ollut kesätöissä. Lisäksi mulla ja siskolla oli samat keskiarvot peruskoulun päättötodistuksissa (8,8).. ,mun todistuksesta kommentit oli tyyliin "mä niiiin odotin ysin keskiarvoa", "miten sä oot saanu enkusta VAAN kasin?!" "kyllä matikasta ois helposti saanu kympin jos olisit panostanu siihen viimeisimpään kokeeseen".... Pikkusiskon sama todistus muutama vuosi myöhemmin: "kyllä me aina tiedettiin että sä pärjäät loistavasti", "waau, sä oot saanu ysin matikasta, äitin ja isän pikku nero!" "tätä pitää kyllä juhlia, sustahan tulee varmasti lääkäri ku oot näin lahjakas"

no tässä meidän perhetaustaa. Jos siskoa jossaan näen, saatan moi sanoa, ja se on siinä.. Samassa kaupungissa asuu, mutta eipä todella teee mieli jäädä juttelemaan siskon kanssa, lähinnä v*tuttaa koko naisen olemus. Suoraan sanottuna ylimielinen lehmä.. Veljen kanssa nähdään viikoittain, soitellaan lähes päivittäin. On rakas kun mikä..

Vaikea tosiaan kuvitella että kaksi lasta alkaisi spontaanisti toisiaan vihaamaan, kyllä siihen joku syy on ja joku tilanteeseen vaikuttanut. Sisarussuhteet on usein vaikeita, sisarus on aina siinä ja siksi häneen on hyvä purkaa kaikkea pahaakin. Lapset kokevat herkästi epäreiluuden tunnetta ja saattaa jäädä hampaankoloon juttuja jos kokee että kohdeltiin epäreilusti. 

Yksinkertaisin selitys olisi kilpailu noiden kahden välillä, vanhempien huomiosta tai perheen pomon paikasta tms. Vanhempien rooli on joka tapauksessa iso sisarusten välien muodostumisessa. 

Soita koulukuraattori tai koulupsykologi ja kysy, miten he voisivat auttaa. Tavata ja jututtaa tytöt jne. Ovat lapsia ja heidän asioitaan varten ja pystyvät neuvomaan, vaikka asia ei koulunkäyntiin liity. Puhukaa asiasta kotonakin suoraan. Mikä mättää jne. Jaksamista asian kanssa teille!

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:50"]

Vaikea tosiaan kuvitella että kaksi lasta alkaisi spontaanisti toisiaan vihaamaan, kyllä siihen joku syy on ja joku tilanteeseen vaikuttanut. Sisarussuhteet on usein vaikeita, sisarus on aina siinä ja siksi häneen on hyvä purkaa kaikkea pahaakin. Lapset kokevat herkästi epäreiluuden tunnetta ja saattaa jäädä hampaankoloon juttuja jos kokee että kohdeltiin epäreilusti. 

Yksinkertaisin selitys olisi kilpailu noiden kahden välillä, vanhempien huomiosta tai perheen pomon paikasta tms. Vanhempien rooli on joka tapauksessa iso sisarusten välien muodostumisessa. 

[/quote]

Niin, ja sehän viittaa siihen, että vanhemmat eivät pomonrooliaan osaa ottaa, jos lapsi alkaa siitä kilpailla. Jos olisit aloittaja pomo töissä ja alaiset kohtelisivat toisiaan niinkuin lapsesi, eikö kysymys olisi nimenomaan siitä, että pomo tavalla tai toisella sallii sen?

On tietysti epäreilua muiden sanoa näin, mutta nimenomaan ulkopuolinen osaa tuoreesti järkyttyä tilanteesta, jossa joku saa solvata toista vapaasti, eikä ylemmässä asemassa oleva estä tätä tai edes kunnolla protestoi. Mutta nykyisin lopulta aika harvat vanhemmat taitavat osata kunnolla kantaa sitä pomonviittaa. Useimmat pärjäävät lasten kanssa siksi, että on sattuman säkällä oltu riittävän taitavia tai riittävän yhteensopivia ja helppoja persoonia, eikä kohdalle ole osunut riittävästi stressiä, jotta homma olisi alkanut mennä alamäkeen.

Tuntuu, että hirveän usein sisarusten huonot välit laitetaan vanhempien syyksi. Lapsetkin ovat kuitenkin ihmisiä ja kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti vain tule toimeen keskenään. Vika ei siis välttämättä ole perheessä tai vanhemmissa, vaan kahden välisessä henkilökemiassa. On toki perheitä, joissa selvästi suositaan yhtä lasta tai toimitaan jotenkin muuten niin että välit tulehtuvat. Mutta aina ei ole kyse siitä.

Monelta kaveriltani olen kuullut, että lapsena oli jatkuvaa tappelua siskon/veljen kanssa, mutta aikuisena ihan hyvät välit. Sitten taas toisaalta se, mikä on kenenkin mielestä pahaa tappelua ja huonoja välejä, on hirmu suhteellista.

Teidän tapauksessa kyllä hakisisin ulkopuolista apua, kun omat konstit ei riitä. En tiedä, auttaako tuossa mikään muu kuin aika, mutta ainakin kannattaa yrittää.

Mulla ja sisaruksillani oli ihan tajuttoman huonot välit nuorempina kun asuttiin saman katon alla, oli myös fyysistä väkivaltaa ja mt-ongelmia. Nykyään ollaan todella läheisiä ja vietetään paljon aikaa yhdessä, kun kaikki asuu omillaan ja kaikki on aikuisia (20+ v). Sun kannattaa hakea jo nyt ulkopuolista apua, mutta halusin vain sanoa että ajan kanssa tilanne voi olla ihan toinen. Paljon tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 00:07"]

Soita koulukuraattori tai koulupsykologi ja kysy, miten he voisivat auttaa. Tavata ja jututtaa tytöt jne. Ovat lapsia ja heidän asioitaan varten ja pystyvät neuvomaan, vaikka asia ei koulunkäyntiin liity. Puhukaa asiasta kotonakin suoraan. Mikä mättää jne. Jaksamista asian kanssa teille!

[/quote]

Ei kuulu koulukuraattorille tai koulupsykologille kun on perheen sisäinen ongelma. Perheneuvola sopivampi. Sieltäkin löytyy sosiaalityöntekijä (kuraattori) ja psykologi.

Kohteletteko varmasti tasapuolisesti molempia? Meillä nuorempaa veljeä hemmoteltiin aina eikä tämän tarvinnut tehdä mitään. Oikeasti vihasin veljeäni teini-ikäisenä tästä syystä, välit oli tosi huonot. Nykyään ihan ok välit, mutta olemme tosi vähän tekemisissä. Ymmärrän nykyään että tilanne oli vanhempieni syytä, ei veljeni.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:30"]Ei siis ole hakeuduttu perheterapiaan, kasvatusneuvolaan tms? Miksei, jos vuosia jo on ollut kärsimystä?

Onko kokeiltu rankaisemista? Asiattomasta käytöksestä välittömästi jäähyjä tms etujen menetyksiä ja pois vanhempien silmistä, ja asiallisesta käytöksestä kiitosta ja palkkioita? Olisiko tilanne alkanut siitä, että on kalasteltu huomiota vanhemmilta tappelemalla, ja siitä on tullut noidankehä? Varmasti kokenut ammattisilmä näkisi kaikenlaista perheen vuorovaikutuksesta, johon oma silmä on turta.

[/quote]

Rangaistuksillakaan ei voi saada ketään pitämään toisesta ihmisestä jos ei vain pidä

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:25"]

Nääh, mulla oli tommosta siskon kanssa ikävuosina 12-16, huorittelua ja muuta. Nykyään 10 vuotta myöhemmin ollaan parhaat ystävät. Ei siis välttämättä ole niin vakavaa kuin miltä ulkopuolisesta vaikuttaa...sillä ulkopuolinen on äitikin kahden siskon suhteessa.

[/quote]

Tää voisi olla yhden sukulaistytön kirjoittama. Varmasti aina tappelemassa ja huutamassa kun kävi, luonteeltaan täysin erilaisia. Nyt kun ovat nuoria äitejä, tuntuvat olevan läheisiä ja äitinsäkin usein ihmettelee, miten niin nykyään tulevat hyvin toimeen. 

Sen sijaan tiedän tapauksia, että ennen toisilleen läheiset sisarukset ovat ilmiriidoissa eivätkä ole missään tekemisissä toistensa kanssa.