Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten erittäin tulehtuneet välit.
15.05.2014 |
Meillä on kolme lasta, joista 10- ja 14- vuotiaat eivät ole tulleet toimeen keskenään koskaan. Välit ovat olleet tulehtuneet jo vuosia ja asioille on yritetty perheenä tehdä vaikka mitä.
Nämä lapset eivät siis pysty toimimaan tai edes puhumaan toisilleen edes tyydyttävän nätisti; on tiuskimista, syyttelyä, v.....lua..
Toisen ääni ärsyttää, asento ärsyttää, oleminen ärsyttää..Enkä tarkoita tavallista ärsytystä, vaan oikeaa vihaa toisiaan kohtaan.
Tänään tilanne kärjistyi ja puutuin lasten keskinäiseen kommunikaatioon, jolloin pitkien raivareiden, keskusteluiden ja itkujen jälkeen vanhempi lapsista sanoi, että hänellä on tästä lähtien vain yksi sisarus, eikä aio missään tilanteessa huomioida toista millään tavalla.
Tämä tilanne ei ole tavallista sisarusten välistä kiistelyä. On ilmiselvää jo, etteivät nämä kaksi voi vaan sietää toisiaan, ei vapaaehtoisesti eikä pakotettuina. Eikä enää edes pikkulapsista kyse, vaan nuorista, joilla muutoin on ihan normaali sosiaalinen elämä.
Voiko tällainen sisarussuhde koskaan parantua? Edes aikuisena?
Mitä ihmettä voimme tehdä asian eteen? Ollaan keskusteltu, annettu molemmille aikaa, positiivista palautetta, negatiivista palautetta, tehty yhdessä juttuja..
Ihmisestä ei tarvitse pitää tietenkään, mutta nämä ovat sentään sisaruksia ja kuitenkin olen varma, että jättäisivät toisensa palavaan taloon yrittämättäkään pelastaa..
Onko kellään kokemusta sisarusten vihasuhteesta ja miten meni esim. aikuisena välit?
Kommentit (22)
Paljon on tekemistä sillä, mitä vanhemmat tekevät, ja mitä sallitaan. Ja paljon on tekemistä myös henkilökemioilla. Lasten tappelua on useammanlaista.
Meillä on ilkeilyyn nollatoleranssi, kaikki huomattu katkaistaan heti. Lapset kuitenkin saavat vapaasti selvittää riitansa itse (se on sitä normaalia huutoa ja tappelua tyyliin "Toi vei mun lelun"), siihen sekaannutaan vasta, kun snojen sijaan käyttävät nyrkkejä. (Jep, nämä pieniä, tappelijoita neljä, iältään 1,5v-10v).
Sitten on sitä toisenlaista, henkilökemioista johtuvaa ilkeilyä. Sitä ei siedetä ollenkaan vaan homma katkaistaan heti ensimmäiseen nälväisyyn. Pahimmin täällä nälvii toisiaan 12v tyttö ja 10v poika, mutta samaa ilkeilyä on näkyvissä myös 10v pojalla ja 4v pojalla. Kemiat eivät vain kohtaa. Tykätä ei toisesta tarvi vaikka kuinka olisi veli tai sisko, mutta toimeen täytyy tulla.
Ilkeilyn kohdalla tarvii tosiaan olla tarkkana myös siinä vanhemman roolissa, löytyykö taustalta mustasukkaisuutta (aiheellista tai aiheetonta), tai jotain muuta vanhempien lietsomaa katkeruutta... Kyllä tulee peilin edessä vietettyä aikaa paljon, kun vikaa tenavien ilkeilyyn hakee itsestään.
Meillä on kuitenkin päästy siihen, että tenavat tulevat toimeen keskenään ja koko porukallakin voi olla kivaa.
-äitix5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 00:21"]
Tuntuu, että hirveän usein sisarusten huonot välit laitetaan vanhempien syyksi. Lapsetkin ovat kuitenkin ihmisiä ja kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti vain tule toimeen keskenään. Vika ei siis välttämättä ole perheessä tai vanhemmissa, vaan kahden välisessä henkilökemiassa. On toki perheitä, joissa selvästi suositaan yhtä lasta tai toimitaan jotenkin muuten niin että välit tulehtuvat. Mutta aina ei ole kyse siitä.
Monelta kaveriltani olen kuullut, että lapsena oli jatkuvaa tappelua siskon/veljen kanssa, mutta aikuisena ihan hyvät välit. Sitten taas toisaalta se, mikä on kenenkin mielestä pahaa tappelua ja huonoja välejä, on hirmu suhteellista.
Teidän tapauksessa kyllä hakisisin ulkopuolista apua, kun omat konstit ei riitä. En tiedä, auttaako tuossa mikään muu kuin aika, mutta ainakin kannattaa yrittää.
[/quote]Jos ei pidä toisesta niin tarkottaako se että haukutaan, solvataan ja riidellään koko ajan, aina ja kaikesta? Tietenkään kaikki sisarukset eivät ole samalla aaltopituudella ja kasva parhaiksi kavereiksi mutta ap:n kertomassa tilanteessa ei kuulosta olevan kyse siitä että lapset eivät pidä toisistaan/heillä ei ole sisarusmaista kiintymyssuhdetta vaan siitä että lapset vihaavat toisiaan. Vihaan on kyllä varmasti joku syy ja kun ymmärsin että tilanne alkanut aika nuorena niin perheen sisäiset asiat on todennäköisin syy.. Vai kuka kahdeksanvuotias muka osaa sanoa että toinen on ihmisenä sellainen etten voi sietää sitä? Kyllä lapsilla ne vihan syyt kumpuaa yksinkertaisista asioista - kun toinen sai tuota ja minä en, kun minä sain huonomman kun toi toinen, kun toi toinen aina ja kun minä en koskaan jne. Lapsi on itsekäs eikä osaa katsoa asioita toisen kannalta ellei sitä hänelle opeteta.
Toisaalta sitten taas muistan että itsekin tietyssä iässä muutaman vuoden nuorempi siskoni ajoi minut suunnilleen hulluuden partaalle ihan vain olemalla olemassa :D Kyse oli siis ihan omista päänsisäisistä asioista ja nuoruuden mielialanheittelyistä, nuorella impulssikontrollikin on vielä huonoa. Voisiko olla vaan joku tuollaisesta alkanut kierre? Milloin tämä on alkanut? Onko lapsista vanhemmalle jäänyt jotain hampaankoloon jo silloin kun pienempi sisarus syntyi? Pidän aika epätavallisena ajattelua että pienet lapset (ap sanoo että lapset nyt 10 ja 14, jatkunut vuosia) luonnostaan vaan vihaisivat toisiaan koska persoonat on liian erilaiset (tai ehkä liian samanlaiset?)
13