Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauniin naisen ongelma:
15.05.2014 |
Sopiiko, että pitää paikkansa, että mä olen ihan oikeasti kaunis? Ei siis sitä keskustelua tähän...
Saan paljon huomiota ulkonäköni vuoksi. Miehet kuolaavat perääni. Sellaiset miehet, jotka saisivat kenet tahansa. He haluavat minut. Huomio tuntuu mukavalta, siihen asti kun he ovat saaneet minut ja jatkavat matkaa. Minä ihastun, mies on tehnyt maalin. En osaa lukea ihmisiä. Olen objekti, en persoona. Naiset taas karttavat minua ja kohtelevat usein tylysti. Yritän olla kaikille mukava, mutta sillä ei tunnu olevan merkitystä.
Onko muita, joilla on samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (99)
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:51"] [quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:41"]Voi kyynel näitä humble brag -juttuja. Yhyy, mä olen liian kaunis ja fiksu, nyyh. Newsflash: jos et osaa "upeata" ulkonäköäsi käyttää hyväksesi, et ole kovin fiksu.[/quote] Haiskahtaa vähän kateudelta, kun täytyy nälviä toisen ongelmasta ja arvella ongelmasta kertomisen motiiviksi halua itse asiassa ylpeillä omasta kauneudesta... Mutta kyllä oikeasti kauneus VOI olla ongelma, monellakin tapaa, samalla kuin normaaliin nähden poikkeavan korkea älykkyys voi tunnetusti olla ongelma ihmiselle... Itselleni on kauneus ollut ongelma siksi, että olen ollut paitsi kaunis, myös ihan valtavan ujo ja suorastaan ihmispelkoinen. Minä olen aina kaivannut sitä, että saisin olla rauhassa, huomaamaton, kadota massaan. Mutta murrosiästä eteenpäin olen joutunut kärsimään miesten lähestymisyrityksistä ja katseista, jotka saavat minut tuntemaan oloni ahdistuneeksi, sellaiseksi kuin saaliseläimellä jota saalistaja katsoo. Välttääkseni näitä ahdistavia kontakteja olen kehittänyt ylpeän, kylmän ja kovan ulkokuoren, niin ettei kukaan uskalla lähestyä minua. Olen onnistunutkin, mutta kääntöpuoli on pohjaton yksinäisyys. [/quote]
Vähän samanlaisia kokemuksia. Työpaikoilla mua on aina vähän ahdistanut ja pelottanut miesten lähestymiset. Ei ne mitään törkeitä tietenkään ole olleet, mutta mua on aina ujostuttanut ja hermostuttanut kaikki miesten yritykset. Vieläkin tän ikäisenä (38) jännittää aina kaikki pikkujoulut ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:41"]
Voi kyynel näitä humble brag -juttuja. Yhyy, mä olen liian kaunis ja fiksu, nyyh.
Newsflash: jos et osaa "upeata" ulkonäköäsi käyttää hyväksesi, et ole kovin fiksu.
[/quote]
Mä luulen, että "humble brag" toimii paljon paremmin jos ei sitä tehdä anonyyminä... Olisiko mahdotonta että ihan oikeasti kauniilla naisella voisi olla - jopa tähän kauneuteen liittyviä - ihmissuhdeongelmia, joita ei ehkä (juuri mainitsemastasi syystä) voisi pohtia kuin anonyymillä palstalla?
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 22:46"]Vinkki: Ota yrittäjä. Kunnollinen. Jousta. Katso läpi sormien tilanteita. Sulta ei kielletä mitään. Se pitää sua kuin kukkaa kämmenellä kun olet valmis samaan.
[/quote]
Jestas taas mikä yleistys!
T. Yrittäjä
Minkä ikäinen olet? Nelikymppisenä oletkin sitten päässyt tuosta ongelmasta ja olet samalla viivalla muiden naisten kanssa..
Sen siitä saa, jos vehkaa ainoastaan pleijereitten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ollut vähän vastaavia ongelmia elämäni varrella nykyään vähän helpottanu keski-iän ja keskivartalolihavuuden ansiosta :) Edelleen kelpaisin mieluiten "pokaaliksi" yhden illan juttuihin. Onneksi ystäviä on tähän ikään mennessä ehtinyt kertyä, mutta muutama läheinen ystävä on sanonut, että olivat alkuun ennakkoluuloisia. Kyllä se oikea mies minullekin joskus löytyy ja jos ei, niin ei sekään maailmanloppu ole :)
Minulla oli myös aiemmin tämä sama ongelma eli suunnaton kauneuteni aiheutti paljon erilaisia ongelmia. Nyt nelikymppisenä olen päässyt tuosta kurjuudesta mutta luonnevikani on ja pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso käsi. Olen 39-vuotias nainen ja edelleen kaunis ja hoikka. Ja yksin.
Olen koettanut solmia seurustelusuhteita miesten kanssa, mutta toistuvasti joudun pettymään. Ilmeisesti luonteeni on harvinaisen tylsä ja mitäänsanomaton, koska kukaan ei halua kanssani vakavaa.
Suurin osa naisista on iloisia ja ottavat minut hyvin huomioon, mutta on niitäkin jotka automaattisesti vaihtavat vihavaihteelle kun näkevät minut ensimmäisen, toisen ja satoja kertoja :D Onneksi niitä ei ole kuin kourallinen, se viha on aika vaikea kestää. Nekin jotka ovat varovaisia, sulavat kyllä kun hetken heidän kanssaan juttelee.
Sensijaan joskus mun on vaikea saada ihmiset ottamaan itseni vakavasti. Se on aika ärsyttävää etenkin ammatillisessa mielessä.
Hei, täällä kohtalontoveri.
Olen kaunis, mutta sen lisäkseni mielestäni hauska, mukava, älykäs...monta muuta asiaa. Luulisi, että mies olisi iloinen ja ylpeä minusta, kun opiskelen arvostettuun ammattiin ja olen pärjännyt opinnoissani aina todella hyvin.
Jossain vaiheessa alkaa kuitenkin aina lyttääminen, haukkuu tyhmäksi ja mistään mitään ymmärtäväksi. Tämä siis siinä vaiheessa, jos suhde on jo edennyt pidemmälle. Usein se kuitenkin tyssää jo alkuunsa, kun käy ilmi, että seksi ainoastaan kiinnostaa. Aluksi ollaan niin herrasmiestä, sanotaan, että jos ikinä saisi minut, olisi maailman onnellisin mies. Ja kas, kun satun menemään halpaan, juttu lähtee aina menemään alaspäin, kun seksiä on tullut.
En ole ikinä harrastanutkaan seksiä kuin vasta vähintään parin kuukauden tapailun jälkeen, mutta lähes poikkeuksetta tuon jälkeen saa vain paskaa niskaansa.
Kaipaan sitä, että joku ihan oikeasti rakastaisi minua. Siis minua. Onhan se kiva, jos joku sanoo kauniiksi, mutta en minä sitä halua kuulla - miksei joku kerrankin sanoisi, onpa sinun kanssasi kiva viettää aikaa, olet hauska, olet mukava, kanssasi on kiva keskustella. Ei miehet tuon kahden kuukauden jälkeen enää jaksa viettää aikaa kanssani tekemällä jotain yhdessä, paitsi tietenkin seksiä jaksavat harrastaa.
Olen niin kyllästynyt. Baarien lipeviä miehiä olen vältellyt jo pidempään. Vuosi sitten kuitenkin tapasin miehen, joka oli aivan erilainen kuin muut aiempani - minua useita vuosia vanhempi, ei mitenkään erityisen komea, vaikutti niin mukavalta ja sympaattiselta kuitenkin, että halusin antaa mahdollisuuden. Alussa palvoi maata jalkojeni alla, ja kun lopulta ihastuin häneen kunnolla, hän alkoikin katsella ympärilleen ja näin flirttaavan toisille, ei panostanut meidän suhteeseemme ollenkaan.
En ole vielä täysin menettänyt toivoani, mutta mistä ihmeestä löydän miehen, joka olisi kanssani luonteeni takia, ei ulkonäön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:47"]
Sussa on jotain mikä vetää kusipäämiehiä puoleensa. Sun käytöksessä siis.
[/quote]
Paljon mahdollista. Ihan tavalliset kunnon miehetkin lähestyvät minua, mutta en kiinnostu heistä. Valitsen itse sen, joka on vaikein saada - sen, jonka muutkin haluavat. Tekevätkö miehetkin sitten samoin kanssani?
Mikä se sitten minussa on, mikä vetää puoleensa? Miehet sanovat minua vahvaksi, kiinnostavaksi, seksikkääksi, tyylikkääksi, kauniiksi, haastavaksi, älykkääksi (olen akateemisesti koulutettu keskiverto mutta sanavalmis tyyppi). Olen oikeasti paljon epävarmempi ja herkempi kuin miehet kuvittelevat. En mene kehuista päästäni pyörälle, käsken pikemminkin lopettaa höpöttämisen, koska haluan myös itse valita, en olla se kohde. En ole enää nuori tyttö eivätkä ne miehet mitään poikasia. Minulla on pitkä parisuhde takana.
Ap
[/quote]
Olenko minä käynyt kirjoittelemassa täällä tiedostamattani? Kuin minun näppikseltäni tämä teksti. Eli kohtalotovereita on, ap.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:49"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:21"]
Miten kauneutesi liittyy tähän ongelmaan (tuo kateus on selvä projektio)?
[/quote]
Niin mikä kateus?
[/quote]
Niinpä. Tuon kirjoittaja on kyllä itse niin kirkas esimerkki projektiosta kuin olla saattaa. Syyttää toista kateuskortista, jota ei ole edes käytetty.
On se uskomaton homma, että vaikka aloittaja oikein pyysi, että ei heitetä keskustelua väännöksi mahtaako hän oikeasti olla kaunis, niin kuraa niskaan aina vaan. Tuo vääränlaisten miesten pörrääminen ja muiden vihamielisyys on ihan oikea ongelma kauniille naiselle, moni kokee jo ennen teini-ikää naisten vihamielisyyden vaikka ei ymmärrä siitä mitään. Veikkaan, etten ole ainoa, jolle on lapsuuden ja nuoruuden kauneudesta jäänyt päälle pysyvä pelko naisia kohtaan. Itse aikoinaan hoidin ongelmaa pukeutumalla kuin peikko. Onneksi iso osa ihmisistä on niin sokeita, etteivät näe kauneutta ennen kuin sitä alleviivataan.
Jotenkin tuntuu, että muissa maissa osataan paremmin sietää kauneutta, ja se käännetään nationalistiseksi ylpeydeksi, että katsokaas mitä meidän geeneistä saadaan aikaan. Meillä se on niin kauhea synti, ettei tosikaan. Ja toisaalta, jos olet ruma, olet kävelevä ympäristörikos. Mikään ei ole hyvä.
Jumala auttakoon, sano. Jospa täälläkin alettaisiin kasvattaa lapsia sillätapaa hyväksyvästi, että se ikiaikainen kateus hiukan hilliintyisi.
[/quote]
Tämä "kateus": "Naiset taas karttavat minua ja kohtelevat usein tylysti. " :D
Mut joo, en edelleenkään ymmärrä, miten aloittajan ulkonäkö (jota en suinkaan kyseenalaistanut) liittyy kuvailtuun miesten käytökseen. Kokemukseni mukaan kaikenlaiset naiset saattavat joutua tuollaisen käytöksen kohteeksi.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli kyllä mieleen näistä viesteistä, että tässäkin keskustelussa tosi moni kaunis nainen on jopa liiallinen tietoinen kauneudestaan, ehkä ympäristön ihmisetkin tunnistavat tämän ja pitävät sitä koppavuutena/ylimielisyytenä jne?
Määrittääkö kaunis nainen itse itsensä vain kauniina ihmisenä ja näin luonne/persoona jää alikehittyneeksi?
Jos ihminen esim. aina pieleen menneessä ihmiskontaktissa päätyy nopeasti siihen että syy löytyy omasta ulkonäöstään, jää varmasti käymättä se tarpeellinen pohdinta omasta käytöksestä/luonteesta/kontaktitavasta ja tarpeesta muokata sitä, koska syy löytyi heti jo siitä kauniista olemuksesta?
+
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:41"]
Voi kyynel näitä humble brag -juttuja. Yhyy, mä olen liian kaunis ja fiksu, nyyh.
Newsflash: jos et osaa "upeata" ulkonäköäsi käyttää hyväksesi, et ole kovin fiksu.
[/quote]
Osaan kyllä. Olen saanut sen avulla paljon huomiota, seuraa, baarissa mun ei tarvitse käyttää rahaa, jos en itse niin valitse. Työpaikkojakin olen saanut. Itse asiassa jokaisen, jonka olen halunnut. Naisesimiehiä kiinnostaa hyvät paperini, miehet, joita on ollut enemmän, eivät papereiden perään ole kyselleet. Toiveitani toteutetaan mielellään. Mutta elämää ja onnea ei voi ulkonäöllä ostaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ Niin, jopa minä saan positiivista palautetta miehiltä. Useimmiten ulkonäköäni kuvaillaan "eksoottiseksi": En ole kaunis missään perinteisessä mielessä. Ap:n kuvailema miesten huomio ei kohdallani nykyään johda seksiin (koska olen naimisissa :D), mutta silloin kun on johtanut, aivan samanlaisia hylkäämisen kokemuksia minullakin on. Olen myös kokenut tylyä kohtelua toisten naisten taholta. En silti ole koskaan hakenut syitä ongelmiin ulkonäöstäni: Jos minua kohdellaan tylysti, mietin kyllä ensisijaisesti, miten itse lähimmäisiäni kohtelen. Silti, useimmiten ongelmat johtuvat vuorovaikutuksen häiriöistä, eivät minusta (kaikki ei pyöri napani ympärillä) tai vastapuolesta yksinään vaan nimenomaan vuorovaikutuksesta.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 00:06"]
^ Niin, jopa minä saan positiivista palautetta miehiltä. Useimmiten ulkonäköäni kuvaillaan "eksoottiseksi": En ole kaunis missään perinteisessä mielessä. Ap:n kuvailema miesten huomio ei kohdallani nykyään johda seksiin (koska olen naimisissa :D), mutta silloin kun on johtanut, aivan samanlaisia hylkäämisen kokemuksia minullakin on. Olen myös kokenut tylyä kohtelua toisten naisten taholta. En silti ole koskaan hakenut syitä ongelmiin ulkonäöstäni: Jos minua kohdellaan tylysti, mietin kyllä ensisijaisesti, miten itse lähimmäisiäni kohtelen. Silti, useimmiten ongelmat johtuvat vuorovaikutuksen häiriöistä, eivät minusta (kaikki ei pyöri napani ympärillä) tai vastapuolesta yksinään vaan nimenomaan vuorovaikutuksesta.
[/quote]
3
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:45"]
Ihan vaan aloituksen perusteella: ongelma ei ole se kauneus (vaikka se varmasti vetää enemmän miehiä puoleesi kuin jos olisit vähemmän kaunis) vaan se ettet osaa lukea ihmisiä. Lisäksi kun sanot, että haluat sen jonka kaikki haluavat, voi hyvin olla että saat tuolla metodilla pelureita eli tyyppejä, jotka saavat kicksinsä juuri siitä että KAIKKI haluavat heitä (sekin kun on asia mihin voi jonkin verran itse vaikuttaa, ainakin jos luonto ei ole antanut ihan toivottomia kortteja), mikä ei voi mitenkään johtaa pysyvään parisuhteeseen, koska silloin heidän pitäisi luopua kaikista muista (eikä koskaan voi tietää, onko nurkan takana joku parempi...). Ehkä sinussa itsessäsikin on vähän pelurin vikaa, koska olet tässä asiassa noin kilpailuhenkinen?
[/quote]
Viisaita sanoja. Ehkä mäkin olen vähän sellainen, pintapuolisesti, en pohjimmiltani. Eivät ne miehet minulle mitään ole alunperinkään luvanneet. Annan itsevarman ensivaikutelman, mikä voi johtaa miehet pitämään minua samanlaisena kuin itseään. Sekin toimisi hyvin, jos en pahoittaisi mieltäni ja jäisi kaipaamaan.
Ap
Pitää erikseen sanoa, että onpas ollut mukavia vastaajia. Odotetaan iltaa...
Ap
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 15:08"]
Minkä ikäinen olet? Nelikymppisenä oletkin sitten päässyt tuosta ongelmasta ja olet samalla viivalla muiden naisten kanssa..
[/quote]
Ei kyllä pidä vähimmässä määrinkään paikkaansa, hah. Kolmeviiden jälkeen todellinen kauneus vasta tulee esiin, todelliset kaunottaret nousevat esiin kun muut vanhenevat. Ajatelkaa vaikka Mette MAnnosta, Sophia Lorenia yms. Hurjan kauniita naisia vaikka eivät mitään parikymppisiä.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 15:08"]
Minkä ikäinen olet? Nelikymppisenä oletkin sitten päässyt tuosta ongelmasta ja olet samalla viivalla muiden naisten kanssa..
[/quote]
Ei kyllä pidä vähimmässä määrinkään paikkaansa, hah. Kolmeviiden jälkeen todellinen kauneus vasta tulee esiin, todelliset kaunottaret nousevat esiin kun muut vanhenevat. Ajatelkaa vaikka Mette MAnnosta, Sophia Lorenia yms. Hurjan kauniita naisia vaikka eivät mitään parikymppisiä.
[/quote]
Tavallaan totta. Koska 20v naisista lähes kaikki on kauniita, mutta 40v enää vain pieni osa. Sori mutta olen tätä mieltä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:41"]
Voi kyynel näitä humble brag -juttuja. Yhyy, mä olen liian kaunis ja fiksu, nyyh.
Newsflash: jos et osaa "upeata" ulkonäköäsi käyttää hyväksesi, et ole kovin fiksu.
[/quote]
Haiskahtaa vähän kateudelta, kun täytyy nälviä toisen ongelmasta ja arvella ongelmasta kertomisen motiiviksi halua itse asiassa ylpeillä omasta kauneudesta...
Mutta kyllä oikeasti kauneus VOI olla ongelma, monellakin tapaa, samalla kuin normaaliin nähden poikkeavan korkea älykkyys voi tunnetusti olla ongelma ihmiselle... Itselleni on kauneus ollut ongelma siksi, että olen ollut paitsi kaunis, myös ihan valtavan ujo ja suorastaan ihmispelkoinen. Minä olen aina kaivannut sitä, että saisin olla rauhassa, huomaamaton, kadota massaan. Mutta murrosiästä eteenpäin olen joutunut kärsimään miesten lähestymisyrityksistä ja katseista, jotka saavat minut tuntemaan oloni ahdistuneeksi, sellaiseksi kuin saaliseläimellä jota saalistaja katsoo. Välttääkseni näitä ahdistavia kontakteja olen kehittänyt ylpeän, kylmän ja kovan ulkokuoren, niin ettei kukaan uskalla lähestyä minua. Olen onnistunutkin, mutta kääntöpuoli on pohjaton yksinäisyys.