Kauniin naisen ongelma:
Sopiiko, että pitää paikkansa, että mä olen ihan oikeasti kaunis? Ei siis sitä keskustelua tähän...
Saan paljon huomiota ulkonäköni vuoksi. Miehet kuolaavat perääni. Sellaiset miehet, jotka saisivat kenet tahansa. He haluavat minut. Huomio tuntuu mukavalta, siihen asti kun he ovat saaneet minut ja jatkavat matkaa. Minä ihastun, mies on tehnyt maalin. En osaa lukea ihmisiä. Olen objekti, en persoona. Naiset taas karttavat minua ja kohtelevat usein tylysti. Yritän olla kaikille mukava, mutta sillä ei tunnu olevan merkitystä.
Onko muita, joilla on samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (99)
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 20:34"]Sopiiko, että pitää paikkansa, että mä olen ihan oikeasti kaunis? Ei siis sitä keskustelua tähän...
Saan paljon huomiota ulkonäköni vuoksi. Miehet kuolaavat perääni. Sellaiset miehet, jotka saisivat kenet tahansa. He haluavat minut. Huomio tuntuu mukavalta, siihen asti kun he ovat saaneet minut ja jatkavat matkaa. Minä ihastun, mies on tehnyt maalin. En osaa lukea ihmisiä. Olen objekti, en persoona. Naiset taas karttavat minua ja kohtelevat usein tylysti. Yritän olla kaikille mukava, mutta sillä ei tunnu olevan merkitystä.
Onko muita, joilla on samanlaisia kokemuksia?
[/quote]
Oot mun kaksoissisar varmaanki! Samat hommat siis täälläkin.
: )
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:21"]
Miten kauneutesi liittyy tähän ongelmaan (tuo kateus on selvä projektio)?
[/quote]
Niin mikä kateus?
[/quote]
Niinpä. Tuon kirjoittaja on kyllä itse niin kirkas esimerkki projektiosta kuin olla saattaa. Syyttää toista kateuskortista, jota ei ole edes käytetty.
On se uskomaton homma, että vaikka aloittaja oikein pyysi, että ei heitetä keskustelua väännöksi mahtaako hän oikeasti olla kaunis, niin kuraa niskaan aina vaan. Tuo vääränlaisten miesten pörrääminen ja muiden vihamielisyys on ihan oikea ongelma kauniille naiselle, moni kokee jo ennen teini-ikää naisten vihamielisyyden vaikka ei ymmärrä siitä mitään. Veikkaan, etten ole ainoa, jolle on lapsuuden ja nuoruuden kauneudesta jäänyt päälle pysyvä pelko naisia kohtaan. Itse aikoinaan hoidin ongelmaa pukeutumalla kuin peikko. Onneksi iso osa ihmisistä on niin sokeita, etteivät näe kauneutta ennen kuin sitä alleviivataan.
Jotenkin tuntuu, että muissa maissa osataan paremmin sietää kauneutta, ja se käännetään nationalistiseksi ylpeydeksi, että katsokaas mitä meidän geeneistä saadaan aikaan. Meillä se on niin kauhea synti, ettei tosikaan. Ja toisaalta, jos olet ruma, olet kävelevä ympäristörikos. Mikään ei ole hyvä.
Jumala auttakoon, sano. Jospa täälläkin alettaisiin kasvattaa lapsia sillätapaa hyväksyvästi, että se ikiaikainen kateus hiukan hilliintyisi.
Eikö tuota tapahdu kaiken näköisille naisille? Omallekin kohdalle olisi osunut, mutta minä pihtaan, jos miehessä on vähänkään mitään epäilyttävää.
hmmm.... kuullostaa tutulta. Itse olin aikoinani tuossa samassa "kierteessä". Miehet vaihtui yhtä usein kuin pikkuhousut. Yhtään pitkää parisuhdetta ei ennen 27. ikävuotta ollut. Huomasin itse hakevani ns. hyvän näköisiä ja komeita miehiä. En kylläkään ole ikinä ollut kovin ulkonäkeskeinen miesten suhteen vaikka sellaisen kuvan minusta saikin, jopa minä itse. Nämä miehet useimiten kyllä sattuivat olemaan joko pelureita tai sitten muuten vain luonteeltaan jotenkin epäkelpoja että parisuhteista olisi tullut mitään. Tuntui että miehet vain halusivat "kaataa" hyvännäköisen naisen ja se siitä. Tosin itsekin tuli kyllä käytettyä tuota (seksistä paljon pitävänä) hyväksi eikä se minua sinänsä haitannut. Välillä kyllä tosin...
Tapahtuipa sitten niin että tapasin täysin sattumalta miehen joka varmasti monen naisen mielestä on keskiverto "tavis" ulkonäöllisesti. Täytyy myöntää että silloisessa ulkonäkökeskeisyydessäni ja pinnallisuudessani en yleensä tuollaisen miehen kanssa olisi edes keskustellut mutta ajauduimme kuitenkin juttelemaan ja huomaamattamme keskustelimme monta tuntia luontevasti kuin olisimme vanhoja tuttuja. Seuraavana päivänä mies soitti minulle ja nyt ollaan oltu todella onnellisessa suhteessa jo kohta 7 vuotta...
Enpä oikein tiedä mitä tuossa nyt yritän sanoa mutta se on kuitenkin minun "tarinani". Ehkä yritän sanoa että jos olet yhtään samanlainen kuin minä olin aikoinani niin avarra maailmaasi ja olen varma että se oikea löytyy myös sinulle.
Ei kyllä pidä paikkaansa, jotkut naiset ovat aina ja ikuisesti kateellisia kauniille naisille vaikka naisilla ei olisi edes yhtään meikkiä tai kulkisi jätesäkkimaisessa asussa! itsellä ja tutuilla lukemattomia kokemuksia tästä etenkin naisten kateudesta. Kerran lauma tummia mamunaisia hyökkäsivät vaaleaakin vaaleamman silloisen ystäväni kimppuun kiusaamaan häntä, syynä ilmeisesti erilainen ulkonäkö. Itse olen kokenut pari vuotta vanhemmilta naisilta äärettömän tympeää kohtelua, yksikin junatyöntekijä ryntäsi avaamaan junan vessan oven ja kovaan ääneen valitti kaikesta aiheetta. En reakoinut tähän mitenkään mutta kyllähän se vieläkin ihmetyttää. Sen sijaan keski-ikäisiltä ja sitä vanhemmilta naisilta saan (yleensä) aina hyvää kohtelua ja hymyjä, johtuisikohan siitä ettei yli kolmikymppisten naisten yleensä tarvitse tuntea minkäänlaista "Kilpailuviettiä" nuorempia naisia kohtaan kun heillä on jo valmiina mies+talo+lapset jne. Luulen että tämä on se syy vaikka se onkin täysin naurettavaa ja eläimellistä olla kateellinen nuorille kauniille naisille, kaikki me vanhenemme ja kurtistumme!! Usein ihmiset eivät edes huomaa näitä "eläimellisiä" piirteitä itsessään, aivan samanlailla pulut ja kanat laumoissa tökkivät pienempiä ja nuorempia pois ruuan ääreltä koska kokevat olevansa paremmassa asemassa laumassa. Uskon että saisin täysin erilaista kohtelua kateellisilta naisilta jos esittelisin heille miestä ja sormustani, he eivät silloin kokisi niin suurta kilpailuviettiä, pitänee laittaa sormus taas sormeen niin ja pukeutua jätesäkkiin+terveyskaupan mummosandaaleihin. Minulta löytyy sellaiset oikeasti ja miehiltä sain viime kesänä "pahoja" katseita kun käytin "tyylittömiä" mummosandaaleita mutta ne vain ovat hyvät.
Raha herättää huomattavasti enemmän kateutta kun kauneus. Mitenkäs nuo rikkaat oikein pärjäävät, kun heidän elämänsä vasta vaikeaa luulisi olevan?
Miten se on mahdollista että muut ovat aina niin kauheita, ilkeitä, kateellisia. Kauniit sen sijaan aina niin kilttejä, ihania, ujoja, väärinymmärretyjä, kaltoinkohdeltuja?
Lasketteko jokaisen miehen kanssa käydyn keskustelun kauneudesta johtuvaksi iskuyritykseksi? Vai vongataanko teiltä kauniilta heti seksiä? Minulle tulee monet miehet puhumaan, mutta en ole koskaan ajatellut että he ovat liikenteessä sillä mielin. Samoin jos jonkun naisen kanssa on tullut sanomista en ajattele että se on ulkonäöstäni johtuvaa ja kateudesta kumpuavaa.
Omasta kokemuksesta sanoisin että jos jotain naista ollaan porukassa arvosteltu on se aina liittynyt siiten miten henkilön käyttäytyminen muihin vaikuttaa.
Ihmisiä ei ärsytä se että jollain on esim. kauniit rinnat vaan se että niitä pusketaan siihen nenän alle kokoajan. Selitetään kuinka muut ovat kateellisia, kuinka vaikeaa "iso" rintaisen on löytää rintaliivejä. Kuinka miehet kuolaavat perässä. Muita alkaa vähitellen ärsyttämään tällainen humble brag, mutta henkilö itse kuittaa sen muiden kateudella. Muut saattavat sanoa täysin rehellisesti että pitävät vaikka ihan pienistä rinnoista mutta sekin selitetään valheeksi ja kateudeksi. Ja taas muita ärsyttää tämä rintatyyppi vielä enemmän.
Luulen että se on ihan äärettömän harvinaista olla niin kaunis että kaikki 100% pitävät niin kauniina että se aiheuttaisi suurta kateutta kaikissa muissa ympärillä olevissa ihmisissä. Yksittäisissä ihmisissä kateutta voi herättää sitten vaikka jonkun vanhat kumisaappatkin.
Meillä on vähän kallimpi auto perheessä ja jostain syystä mies kokee jatkuvasti, että muut ovat hänelle kateellisia ja siitä syystä suorastaan ahdistelevat häntä liikenteessä. Kummallista kyllä, minä en koskaan koe tuolla samalla autolla ajaessani vastaavaa. Hmm...
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:30"]
Paljon mahdollista. Ihan tavalliset kunnon miehetkin lähestyvät minua, mutta en kiinnostu heistä. Valitsen itse sen, joka on vaikein saada - sen, jonka muutkin haluavat. Tekevätkö miehetkin sitten samoin kanssani?[/Quote]
Siinä on vastaus kysymykseesi. Valitset itse ne kusipäät. Sinun pitää oppia, että et voi saada elämässä kaikkea. Sellainen mies, joka kelpaa kaikille (monille), hyvin harvoin sitoutuu kehenkään, ja silloin kun sitoutuu, valitsee usein juuri tavallisen tasapainoisen naisen, koska tietää, että ne tyrkylle tulevat kaunottaret ovat usein itsekin pelimielellä tai hyöty mielessä.
Osa miehistä, ns. pelimiehet, harrastavat juuri tuota rajojensa koettelua. Ja kun tavoite on saavutettu, on aika valita seuraava haaste. Jos olet kaunis, niin epäilemättä seuraasi rikastuu sellaisia, mutta tuskin se on kovin vaikeaa karsia heitä pois. Mutta usein silloin joutuu valitsemaan vähän tylsemmän miehen. Oletko kokeillut joskus tehdä itsestäsi tavallisempaa jättämällä pakkelit pois ja pukeutumalla tylsästi? Sekin voi auttaa vähän.
[/quote]
En ole tyrkyllä.
ap
Ei millään pahalla mutta... kyllä ne halutut miehetkin yleensä pariutuu kun löytää hyvän. Jos miehen ympärillä pörrää paljon naisia, kehittyy miehestä todella nirso ja nainen kelpaa vain seksiin, jos tämä on tyhmä/pinnallinen/lapsellinen/epävarma/sekopää tms.
Toki naistenmiehiäkin on monenlaisia, siellä on hunks-tanssijoita, naiiveja elämäntapataiteilijoita ym. Mutta jos naisten mies on sellainen fiksu, vahvaitsetuntoinen, kunnianhimoinen ja vaikka vielä korkeastikoulutettu, niin yleensä hän vaatii naiselta paljon ja missin ulkonäölläkään ei miestä napata, jos nainen on henkisesti keskivertotasoa.
Omalla kohdalla ongelman "ratkaisin" itseni tutkimuksen sivutuotteena. Heräsin siihen, että vaikka jatkuvasti sain kommentteja kauneudestani, älykkyydestäni ja mukavuudestani, en tahtonut löytää miestä, joka arvostaisi minussa minua itseäni. Aloin todella tutkiskella minuuttani, olemistani, käyttäytymistäni jne. Tottakai tällainen peilailu on ollut jo vuosia kestävää ja jatkuu aina vaan, mutta minulla oli tällainen "henkiseen kasvuun huomion kiinnitämisen jakso".
Tällä hetkellä elän autuasta aikaa kun en meikkaa, en kiinnitä liiaksi huomiota pukeutumiseen, (joskin pukeudun tilanteen edellyttämällä tavalla) enkä yritä muutenkaan näyttää hyvältä. Ehkä enemmänkin yritän olla täysin oma itseni. Samalla lopetin tietoisesti miehen etsimisen, ja kuinkas kävikään. Löysin rinnalleni ihanan miehen, joka ei välttämättä ole Suomen komein, mutta tulemme uskomattoman vaivattomasti toimeen ja voimme olla rentoja toistemme seurassa.
Samalla olen saanut todeta, että muut naiset eivät ole enää niin ennakkoluuloisia tai kateellisia kuin ennen. Saan yhä kehuja ulkonäöstäni ja mistä ikinä, mutta en viesti muulle maailmalle että yritän tietoisesti näyttää kauniilta. Ihana avokkini kehuu usein minua kauniiksi, mutta muistaa usein sanoa, että se ei ole syy miksi hän on kanssani, vaan se on vain mukavaa plussaa.
Onpa vaikeaa kirjoittaa tekstiä, missä itsestään puhuu "ylentävästi". Pointtina kuitenkin, että kauneutta voi myös karsia pois, jos haluaa muilta ihmisiltä rehellisemmän kuvan itsestään. Huoliteltu minäni saa hyvin erilaista kohtelua niin miehiltä kuin naisilta kuin arkiminäni. Suosittelen ehostuksen välttämistä ainakin kokeilumielessä. :)
Mistä olisit valmis luopumaan havittelemassasi täydellisessä miehessä? Jos ne ns. täydelliset ovat pelimiehiä, jostakin täytyy luopua jotta alat tavata sellaisia vakavasti otettavia fiksuja vastuullisia miehiä, jotka hakisivat sinussa elinikäistä kumppania eikä hetken valloitusta.
Haetko tinkimättömiä uraohjuksia? Pitkiä komeita miehiä, varakkaista suvuista ja asuvat itse omistamassaan korttelissa Stadin keskustassa?
Laatua on monenlaista. Siellä missä on liikaa tarjontaa, siellä on liikaa vaihtoehtoja jotta koskaan päättäisi mihin asettuu aloillensa. Houkutukset vievät, ja siitä tulee paha tapa.
t. 50
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:47"]
Sussa on jotain mikä vetää kusipäämiehiä puoleensa. Sun käytöksessä siis.
[/quote]
Paljon mahdollista. Ihan tavalliset kunnon miehetkin lähestyvät minua, mutta en kiinnostu heistä. Valitsen itse sen, joka on vaikein saada - sen, jonka muutkin haluavat. Tekevätkö miehetkin sitten samoin kanssani?
Mikä se sitten minussa on, mikä vetää puoleensa? Miehet sanovat minua vahvaksi, kiinnostavaksi, seksikkääksi, tyylikkääksi, kauniiksi, haastavaksi, älykkääksi (olen akateemisesti koulutettu keskiverto mutta sanavalmis tyyppi). Olen oikeasti paljon epävarmempi ja herkempi kuin miehet kuvittelevat. En mene kehuista päästäni pyörälle, käsken pikemminkin lopettaa höpöttämisen, koska haluan myös itse valita, en olla se kohde. En ole enää nuori tyttö eivätkä ne miehet mitään poikasia. Minulla on pitkä parisuhde takana.
Ap
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:51"]
Voisiko olla, ettet ole vain kovin hyvä lukemaan ihmisiä ja kiinnostut nimenomaan niistä pelimiehistä?
Itse olen myös ilmeisesti varsin kaunis enkä ole törmännyt vastaavaan. Tai siis kyllähän sitä nyt tietyntyyppiset pelimiehet aina yrittävät minua, mutta en ole heistä edes kiinnostunut enkä ota näitä iskuyrityksiä tosissani. Ystävällisten ja naisia kunnioittavien miesten kanssa taas tulen todella hyvin juttuun, eikä ole ollut ongelmia löytää poikaystäviä! Ihania miehiä kyllä riittää, täytyy vain osata katsoa kuka on vilpitön ja kuka haluaa sinut vain valloitukseksi listalleen.
Tuon kyllä allekirjoitan, että tietyntyyppiset naiset ovat tylyjä, ainakin ensi alkuun. Olen kyllä luonteeltani tosi kiltti ja ystävällinen, joten suurimman osan saan sulatettua heti alkuunsa kun huomaavat, että olenkin ihan kiva! :)
[/quote]
Siitä nimenomaan on kysymys: en osaa lukea ihmisiä. Senkin olen huomannut, että jos olen sitkeästi kiva naisille, he yllättyvät persoonastani.
Ihmettelen tuota, että epäillään jonkun kauneutta. Itse tunnen lukuisia mielestäni huikean kauniita naisia ja näen katukuvassakin sellaisia. Kyllähän kauniita ihmisiä on paljon, en usko omaan ainutlaatuisuuteeni.
Ap
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:30"]
Paljon mahdollista. Ihan tavalliset kunnon miehetkin lähestyvät minua, mutta en kiinnostu heistä. Valitsen itse sen, joka on vaikein saada - sen, jonka muutkin haluavat. Tekevätkö miehetkin sitten samoin kanssani?
[/quote]
Ehkä kyse on juuri tuosta, että et itse kiinnostu niistä, jotka kohtelisivat sinua paremmin.
Oma kokemukseni, kun varsinkin nuorempana olin varsin hyvän näköinen, on, että kaunista naista lähestyy kaikenlaiset miehet. Ihan se kauneus ja biologisesti ehdollistunut vetovoima vetää heitä vaistomaisesti puoleensa, ne iänikuiset hedelmällisyyden merkit jne. Se, millaisia kokemuksia nainen sitten miehistä ja suhteista saa, riippuu paljon siitä, millaisia miehiä hän itse valikoi siitä monenkirjavasta lähestyjien joukosta.
Itselläni esimerkiksi ei ole ollut ongelmia asian kansas, koska olen tuntenut luontaista vastahakoisuutta esimerkiksi komeita, itsevarmoja ja muiden suosiossa olevia miehiä kohtaan - siis juuri päinvastoin kuin kerrot sinulla olevan. Minua ovat viehättäneet ujot, hiljaiset nörttityypit, joiden on ollut vaikea uskaltaa edes lähestyä minua. Mutta minä olen viehtynyt niihin ja jopa rohkaissut lähestymään tai lähestynyt itse, ja alfauroot on minulta saaneet pelkkää jääkuningattaren kylmyyttä ja torjuntaa.
Voi kyynel näitä humble brag -juttuja. Yhyy, mä olen liian kaunis ja fiksu, nyyh.
Newsflash: jos et osaa "upeata" ulkonäköäsi käyttää hyväksesi, et ole kovin fiksu.
Tutulta kuulostaa. Nuorempana minua tuli "iskemään" aina ne komeat vilkkusilmät-pojat ja niistä tarinoista ei juuri koskaan mitään vakavampaa tullut. Poikia pörräsi aina ympärillä ja ottajia piisasi. Olen tajunnut tuon vasta myöhemmin mistä johtui etten löytänyt nuorena vakavaa seurustelukumppania. Olisi pitänyt "tyytyä" vähän eri näköisiin poikiin, jotka olis nähneet muutakin kuin ulkonäköni.
Nyt nelikymppisen ikään ehtineenä huomiota tulee miehiltä edelleen. Olen naimisissa, joten en tietenkään näihin yrityksiin lähde mukaan. Mutta siihen olen törmännyt, että työpaikoilla, on naiset kateellisia. Kai se osaksi ulkonäöstäni johtuu. Naiset osaa olla todella ilkeitä, kun ovat kateellisia.
Ihan vaan aloituksen perusteella: ongelma ei ole se kauneus (vaikka se varmasti vetää enemmän miehiä puoleesi kuin jos olisit vähemmän kaunis) vaan se ettet osaa lukea ihmisiä. Lisäksi kun sanot, että haluat sen jonka kaikki haluavat, voi hyvin olla että saat tuolla metodilla pelureita eli tyyppejä, jotka saavat kicksinsä juuri siitä että KAIKKI haluavat heitä (sekin kun on asia mihin voi jonkin verran itse vaikuttaa, ainakin jos luonto ei ole antanut ihan toivottomia kortteja), mikä ei voi mitenkään johtaa pysyvään parisuhteeseen, koska silloin heidän pitäisi luopua kaikista muista (eikä koskaan voi tietää, onko nurkan takana joku parempi...). Ehkä sinussa itsessäsikin on vähän pelurin vikaa, koska olet tässä asiassa noin kilpailuhenkinen?
Vinkki: Ota yrittäjä. Kunnollinen. Jousta. Katso läpi sormien tilanteita. Sulta ei kielletä mitään. Se pitää sua kuin kukkaa kämmenellä kun olet valmis samaan.