Lue keskustelun säännöt.
Yksi asia, joka mua ihmetyttää, kun haastattelen työnhakijoita:
15.05.2014 |
Yllättävän harva tuntuu olevan kunnolla valmistautunut. Ollaan muka hirveän kiinnostuneita työpaikasta muttei osata vastata ihan tyypillisiinkään kysymyksiin kuten "Miksi meidän pitäisi valita sinut" tai "Mitä tiedät meidän yrityksestä". Noin kahdeksan kymmenestä ei osaa vastata edes kysymykseen "Kerro mitkä sinussa on hyviä ominaisuuksia ja mitkä huonoja".
Ymmärrän sen ettei halua ladella valmiiksi keksittyjä vastauksia kuin apteekinhyllyltä, mutta jos nyt edes jotain muutakin pystyisi sanoa kuin "Voi apua, en mä osaa sanoa! Hirveitä kysymyksiä!" Eikö nuo nyt ole aika tyypillisiä juttuja, joita haastatteluissa kysytään..?
Kommentit (152)
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:33"]
Minua ärsyttää, että jokaisessa firmassa kuvitellaan että juuri he ovat jumalien lahja työttömälle työnhakijalle. Ja mitä trendikkäämpi ala, sitä enemmän kuvitellaan että juuri heillä on antaa jotakin muita enemmän. Harvoin näin oikeasti on, ja jos haastattelijan asenne on ylimielinen, moni menee tilanteessa jäihin.
[/quote]
Minua ärsyttää, että jokainen nainen kuvittelee että juuri he ovat jumalien lahja miehelle. Ja mitä trendikkäämpi nainen, sitä enemmän kuvitellaan, että juuri heillä on antaa jotakin muita enemmän. Harvoin näin oikeasti on ja jos naisen asenne on ylimielinen, moni menee tilanteessa jäihin.
-m77.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kyky lärpättää tyhjää on arvossaan työhaastatteluissa. Juttujen sisällöllä ei niin väliä, pääasia että vastaa.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:50"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:33"]
Minua ärsyttää, että jokaisessa firmassa kuvitellaan että juuri he ovat jumalien lahja työttömälle työnhakijalle. Ja mitä trendikkäämpi ala, sitä enemmän kuvitellaan että juuri heillä on antaa jotakin muita enemmän. Harvoin näin oikeasti on, ja jos haastattelijan asenne on ylimielinen, moni menee tilanteessa jäihin.
Ja se on inhimillistä ja täysin ymmärrettävää.
Suomessa ei ole kasvatettu ihmisiä siihen, että itsestään sanoa positiivisia asioita, eikä keskusteluihin, haastatteluihin ja muihin tilanteisiin opeteta missään. Kaikki eivät osaa olla rentoja vieraiden ihmisten kanssa, mutta se ei kerro vielä muuta kuin sen, että ei osaa olla rento haastattelutilanteessa (joka on suurimmalle osalle ihmisistä tilanne, että hakija on altavastaaja).
[/quote]
Mites jos tilanne on se, että on kaksi haastateltavaa, kummallakin pohjalla sama koulutus ja samankaltainen työhistoria. Valitsisitko sinä sen, joka tuijottelee kengänkärkiään eikä kerro itsestään juuri mitään vai sen, joka katsoo silmiin ja vastaa joka kysymykseen reippaasti ja avoimesti? Tietysti, jos on tarkoitus työskennellä ihan yksin, omassa työhuoneessa eikä juuri kohdata esim. asiakkaita, niin tuo ei ole ratkaisevaa. Aika monessa työssä vaan ollaan ihmisten kanssa tekemisissä eikä silloin voi pelätä ihmisiä.
Vaikka se onkin pelkästään haastattelutilanne, joka saa sen ihmisen sulkeutumaan, niin joka tapauksessa - kuka ottaa sen riskin että kokeilee tuuriaan ja palkkaa sen joka ei kerro itsestään oikeastaan mitään, sen sijaan että palkkaisi sen josta saa edes jotain irti?
[/quote]Mä valitsisin sen, josta intuitiivisesti tykkään enemmän. En välttämättä aina tykkää suoraan silmiin tuijottelijoista ja reippaista vastaajista. Joskus hiljainen ja vetäytyvä ihminen on miellyttävämpi.
[/quote]
Tottakai joku vastarannan kiiski vastaa av:lla näin mutten usko pätkääkään että joku rekrytoija kiinnostuu vetäytyvästä ihmisestä.
[/quote]No mä olen saanut töitä vaikka olen sangen vähäpuheinen ja hiljainen sekä UJO!
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:33"]
Minua ärsyttää, että jokaisessa firmassa kuvitellaan että juuri he ovat jumalien lahja työttömälle työnhakijalle. Ja mitä trendikkäämpi ala, sitä enemmän kuvitellaan että juuri heillä on antaa jotakin muita enemmän. Harvoin näin oikeasti on, ja jos haastattelijan asenne on ylimielinen, moni menee tilanteessa jäihin.
Ja se on inhimillistä ja täysin ymmärrettävää.
Suomessa ei ole kasvatettu ihmisiä siihen, että itsestään sanoa positiivisia asioita, eikä keskusteluihin, haastatteluihin ja muihin tilanteisiin opeteta missään. Kaikki eivät osaa olla rentoja vieraiden ihmisten kanssa, mutta se ei kerro vielä muuta kuin sen, että ei osaa olla rento haastattelutilanteessa (joka on suurimmalle osalle ihmisistä tilanne, että hakija on altavastaaja).
[/quote]
Mites jos tilanne on se, että on kaksi haastateltavaa, kummallakin pohjalla sama koulutus ja samankaltainen työhistoria. Valitsisitko sinä sen, joka tuijottelee kengänkärkiään eikä kerro itsestään juuri mitään vai sen, joka katsoo silmiin ja vastaa joka kysymykseen reippaasti ja avoimesti? Tietysti, jos on tarkoitus työskennellä ihan yksin, omassa työhuoneessa eikä juuri kohdata esim. asiakkaita, niin tuo ei ole ratkaisevaa. Aika monessa työssä vaan ollaan ihmisten kanssa tekemisissä eikä silloin voi pelätä ihmisiä.
Vaikka se onkin pelkästään haastattelutilanne, joka saa sen ihmisen sulkeutumaan, niin joka tapauksessa - kuka ottaa sen riskin että kokeilee tuuriaan ja palkkaa sen joka ei kerro itsestään oikeastaan mitään, sen sijaan että palkkaisi sen josta saa edes jotain irti?
[/quote]
Valitsisin sen joka sopii kyseessä olevaan työyhteisöön paremmin. Kengänkärkien tuijottelu tai se ettei halua kertoa itsestään, ei tarkoita ettei olisi hyvä työssään. Haastattelutilanne on yleensä aivan erilainen kuin työssä eteen tulevat tilanteet.
[/quote]
Eli sä valitsisit todella sen joka vastaa kysymykseen 'Mitkä on sun hyviä ominaisuuksia työntekijänä' näin (tuijottaen kenkiään tai kynsiään): "En mää osaa tuohon sanoa.." sen sijaan että valitsisit sen joka katsoo silmiin ja sanoo "Oon oikeassa todella HYVÄ mun työssä ja sitoutunut kaikkeen mitä teen" ?!?
Ookei sitten.
Paras haastattelu missä olen ollut alkoi sillä, että haastattelija kertoi yrityksestä ja haun kohteena olevasta paikasta. Sitten hän kysyi olenko vielä kiinnostunut. Sitten alettiin käydä minun historiaani ja saatoin kertoa niistä asioista, jotka liittyvät hakemaani työhön. Sain paikan ja olin siellä 5 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:33"]
Minua ärsyttää, että jokaisessa firmassa kuvitellaan että juuri he ovat jumalien lahja työttömälle työnhakijalle. Ja mitä trendikkäämpi ala, sitä enemmän kuvitellaan että juuri heillä on antaa jotakin muita enemmän. Harvoin näin oikeasti on, ja jos haastattelijan asenne on ylimielinen, moni menee tilanteessa jäihin.
Ja se on inhimillistä ja täysin ymmärrettävää.
Suomessa ei ole kasvatettu ihmisiä siihen, että itsestään sanoa positiivisia asioita, eikä keskusteluihin, haastatteluihin ja muihin tilanteisiin opeteta missään. Kaikki eivät osaa olla rentoja vieraiden ihmisten kanssa, mutta se ei kerro vielä muuta kuin sen, että ei osaa olla rento haastattelutilanteessa (joka on suurimmalle osalle ihmisistä tilanne, että hakija on altavastaaja).
[/quote]
Mites jos tilanne on se, että on kaksi haastateltavaa, kummallakin pohjalla sama koulutus ja samankaltainen työhistoria. Valitsisitko sinä sen, joka tuijottelee kengänkärkiään eikä kerro itsestään juuri mitään vai sen, joka katsoo silmiin ja vastaa joka kysymykseen reippaasti ja avoimesti? Tietysti, jos on tarkoitus työskennellä ihan yksin, omassa työhuoneessa eikä juuri kohdata esim. asiakkaita, niin tuo ei ole ratkaisevaa. Aika monessa työssä vaan ollaan ihmisten kanssa tekemisissä eikä silloin voi pelätä ihmisiä.
Vaikka se onkin pelkästään haastattelutilanne, joka saa sen ihmisen sulkeutumaan, niin joka tapauksessa - kuka ottaa sen riskin että kokeilee tuuriaan ja palkkaa sen joka ei kerro itsestään oikeastaan mitään, sen sijaan että palkkaisi sen josta saa edes jotain irti?
[/quote]
Valitsisin sen joka sopii kyseessä olevaan työyhteisöön paremmin. Kengänkärkien tuijottelu tai se ettei halua kertoa itsestään, ei tarkoita ettei olisi hyvä työssään. Haastattelutilanne on yleensä aivan erilainen kuin työssä eteen tulevat tilanteet.
[/quote]
Eli sä valitsisit todella sen joka vastaa kysymykseen 'Mitkä on sun hyviä ominaisuuksia työntekijänä' näin (tuijottaen kenkiään tai kynsiään): "En mää osaa tuohon sanoa.." sen sijaan että valitsisit sen joka katsoo silmiin ja sanoo "Oon oikeassa todella HYVÄ mun työssä ja sitoutunut kaikkeen mitä teen" ?!?
Ookei sitten.
[/quote]No mutta, jokainen tietää, että toi sun jälkimmäinen tyyppisi valehtelee ja kehtaa jopa katsoa suoraan päin näköä valehdellessaan. Eli ainakaan minä en palkkaisi lahjakasta valehteljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta vänkyröintiä ap saanut vastaansa. Joo, kliseiset kysymykset tai ei, niin ei se kyllä niin mene, että työnhakijan ei tarvitse tietää edes mihin on hakemassa. Liikuttavaa usko myös siihen, että se hiljainen maahantuijottelija on vaan niin aito ja hyvä työssään kun taas reipas on patologinen narsisti ja näyttelee. Kyllä sitä haastattelua kantsii harjoitella etukäteen, kuten monia muitakin asioita elämässä. Vaikkapa silmiinkatsomista ja hyviä tapoja. Jännittäminen ei haittaa, mutta lukkiutuja nyt ei vaan saa sitä paikkaa.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:33"]
Minua ärsyttää, että jokaisessa firmassa kuvitellaan että juuri he ovat jumalien lahja työttömälle työnhakijalle. Ja mitä trendikkäämpi ala, sitä enemmän kuvitellaan että juuri heillä on antaa jotakin muita enemmän. Harvoin näin oikeasti on, ja jos haastattelijan asenne on ylimielinen, moni menee tilanteessa jäihin.
Ja se on inhimillistä ja täysin ymmärrettävää.
Suomessa ei ole kasvatettu ihmisiä siihen, että itsestään sanoa positiivisia asioita, eikä keskusteluihin, haastatteluihin ja muihin tilanteisiin opeteta missään. Kaikki eivät osaa olla rentoja vieraiden ihmisten kanssa, mutta se ei kerro vielä muuta kuin sen, että ei osaa olla rento haastattelutilanteessa (joka on suurimmalle osalle ihmisistä tilanne, että hakija on altavastaaja).
[/quote]
Mites jos tilanne on se, että on kaksi haastateltavaa, kummallakin pohjalla sama koulutus ja samankaltainen työhistoria. Valitsisitko sinä sen, joka tuijottelee kengänkärkiään eikä kerro itsestään juuri mitään vai sen, joka katsoo silmiin ja vastaa joka kysymykseen reippaasti ja avoimesti? Tietysti, jos on tarkoitus työskennellä ihan yksin, omassa työhuoneessa eikä juuri kohdata esim. asiakkaita, niin tuo ei ole ratkaisevaa. Aika monessa työssä vaan ollaan ihmisten kanssa tekemisissä eikä silloin voi pelätä ihmisiä.
Vaikka se onkin pelkästään haastattelutilanne, joka saa sen ihmisen sulkeutumaan, niin joka tapauksessa - kuka ottaa sen riskin että kokeilee tuuriaan ja palkkaa sen joka ei kerro itsestään oikeastaan mitään, sen sijaan että palkkaisi sen josta saa edes jotain irti?
[/quote]
Valitsisin sen joka sopii kyseessä olevaan työyhteisöön paremmin. Kengänkärkien tuijottelu tai se ettei halua kertoa itsestään, ei tarkoita ettei olisi hyvä työssään. Haastattelutilanne on yleensä aivan erilainen kuin työssä eteen tulevat tilanteet.
[/quote]
Eli sä valitsisit todella sen joka vastaa kysymykseen 'Mitkä on sun hyviä ominaisuuksia työntekijänä' näin (tuijottaen kenkiään tai kynsiään): "En mää osaa tuohon sanoa.." sen sijaan että valitsisit sen joka katsoo silmiin ja sanoo "Oon oikeassa todella HYVÄ mun työssä ja sitoutunut kaikkeen mitä teen" ?!?
Ookei sitten.
[/quote]No mutta, jokainen tietää, että toi sun jälkimmäinen tyyppisi valehtelee ja kehtaa jopa katsoa suoraan päin näköä valehdellessaan. Eli ainakaan minä en palkkaisi lahjakasta valehteljaa.
[/quote]
Miten niin valehtelee? Miten sun mielestä käyttäytyy ihminen joka puhuu totta? Tai se joka valehtelee? Mistä tiedät sen, kuka haastattelutilanteessa valehtelee? Jos joku sanoo tekevänsä työnsä hyvin, niin oletatko automaattisesti että se ihminen valehtelee?
Suomessa ei joidenkin mielestä koskaan saa sanoa mitään positiivista itsestään (edes työhaastattelussa) niin ettei joku heti ajattele, että on valehtelija...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:52"]
Hakijan asuntolainat ja lemmikkien hankinnat ei voisi vähempää kiinnostaa.
[/quote]
Jos rekryät myyjää provisiopalkalla, niin tuo asuntolaina takaa sen että myyntiä tulee.
Mitä te rekrytoijat haluaisitte kuulla vastaukseksi siihen, kun kysytään, että "miksi olet paras hakijamme?"
Kysymys on mielestäni aivan idioottimainen. Olen parissa _työharjoittelu_haastattelussa törmännyt tähän kysymykseen. En omista kyseiseltä alalta minkäänlaista työkokemusta, ja sitten kysytään, että miksi sinä olisit parempi kuin kymmenen muuta hakijaamme? Ööööööö... Haluan oppia uutta? Olen ehdottomasti paras persoona (vaikken ole tavannut edes muita hakijoita). Miten tuohon voi antaa fiksun vastauksen olematta ylimielinen? Miten voin vakuuttaa olevani paras, kun tiedän itsekin, että varmasti joku toinen hakija on osaavampi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:13"]
Onneksi olen it-alalla, ja olen saanut töitä aina kun olen halunnut, vaikka olen sulkeutunut nörtti, joka olen niin inhorehellinen, etten viitsi teeskennellä edes työhaastatteluissa. Saatan sanoa ettei minua eriytisemmin kiinnosta tämä firma tai edes ala, mutta jotain sitä on elääkseen tehtävä. Tai kertoa huonoksi puolekseni laiskuuden ja surffailun netissä työaikana.
Toisaalta viimeiset 10 vuotta on ollut niin ettei minun ole tarvinnut hakea töitä, vaan niitä on minulle tarjottu silloinkin kun en ole ajatellut vaihtaa paikkaa. Tällä alalla vielä onneksi ilmeisesti asiaosaaminen ja kokemus riittää kun toteutustyön tekijöitä haetaan, ei tarvitse olla "supliikkimies".
[/quote]
No mutta tämähän juuri on sellainen rehellinen ja hyvää itsetuntemusta osoittava vastaus, jollaisia ainakin minä rekrytoijana toivonkin saavani, kun kysyn työntekijän huonoista puolista. En yhtään ihmettele, että sinut on helppo haluta töihin, varsinkin jos vielä substanssiosaamisesi on hyvää tasoa.
Kukaan epärehellinen henkilö ei vastaa tuohon kysymykseen noin kuin sinä. Nämä "hyvä puoleni on ahkeruus ja huono puoleni työnarkomania" -tyyppiset vastaukset ovat masentavia ja paljastavat heti, että joko hakija ei näe itseään totuudenmukaisesti tai ei ainakaan kerro itsestään haastattelijalle rehellisesti.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:33"]
Minua ärsyttää, että jokaisessa firmassa kuvitellaan että juuri he ovat jumalien lahja työttömälle työnhakijalle. Ja mitä trendikkäämpi ala, sitä enemmän kuvitellaan että juuri heillä on antaa jotakin muita enemmän. Harvoin näin oikeasti on, ja jos haastattelijan asenne on ylimielinen, moni menee tilanteessa jäihin.
Ja se on inhimillistä ja täysin ymmärrettävää.
Suomessa ei ole kasvatettu ihmisiä siihen, että itsestään sanoa positiivisia asioita, eikä keskusteluihin, haastatteluihin ja muihin tilanteisiin opeteta missään. Kaikki eivät osaa olla rentoja vieraiden ihmisten kanssa, mutta se ei kerro vielä muuta kuin sen, että ei osaa olla rento haastattelutilanteessa (joka on suurimmalle osalle ihmisistä tilanne, että hakija on altavastaaja).
[/quote]
Mites jos tilanne on se, että on kaksi haastateltavaa, kummallakin pohjalla sama koulutus ja samankaltainen työhistoria. Valitsisitko sinä sen, joka tuijottelee kengänkärkiään eikä kerro itsestään juuri mitään vai sen, joka katsoo silmiin ja vastaa joka kysymykseen reippaasti ja avoimesti? Tietysti, jos on tarkoitus työskennellä ihan yksin, omassa työhuoneessa eikä juuri kohdata esim. asiakkaita, niin tuo ei ole ratkaisevaa. Aika monessa työssä vaan ollaan ihmisten kanssa tekemisissä eikä silloin voi pelätä ihmisiä.
Vaikka se onkin pelkästään haastattelutilanne, joka saa sen ihmisen sulkeutumaan, niin joka tapauksessa - kuka ottaa sen riskin että kokeilee tuuriaan ja palkkaa sen joka ei kerro itsestään oikeastaan mitään, sen sijaan että palkkaisi sen josta saa edes jotain irti?
[/quote]
Valitsisin sen joka sopii kyseessä olevaan työyhteisöön paremmin. Kengänkärkien tuijottelu tai se ettei halua kertoa itsestään, ei tarkoita ettei olisi hyvä työssään. Haastattelutilanne on yleensä aivan erilainen kuin työssä eteen tulevat tilanteet.
[/quote]
Eli sä valitsisit todella sen joka vastaa kysymykseen 'Mitkä on sun hyviä ominaisuuksia työntekijänä' näin (tuijottaen kenkiään tai kynsiään): "En mää osaa tuohon sanoa.." sen sijaan että valitsisit sen joka katsoo silmiin ja sanoo "Oon oikeassa todella HYVÄ mun työssä ja sitoutunut kaikkeen mitä teen" ?!?
Ookei sitten.
[/quote]
Minä hylkäisin jälkimmäisen välittömästi valehtelijana tai liian suuria itsestään luulevana, jollei sitten hänellä ole todella hyviä näyttöjä siitä, että hän todella on niin hyvä kuin väittää. Ja siinä tapauksessa hän ei olisi hakemassa töitä, vaan hänelle olisi tarjottu paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:33"]
Minua ärsyttää, että jokaisessa firmassa kuvitellaan että juuri he ovat jumalien lahja työttömälle työnhakijalle. Ja mitä trendikkäämpi ala, sitä enemmän kuvitellaan että juuri heillä on antaa jotakin muita enemmän. Harvoin näin oikeasti on, ja jos haastattelijan asenne on ylimielinen, moni menee tilanteessa jäihin.
Ja se on inhimillistä ja täysin ymmärrettävää.
Suomessa ei ole kasvatettu ihmisiä siihen, että itsestään sanoa positiivisia asioita, eikä keskusteluihin, haastatteluihin ja muihin tilanteisiin opeteta missään. Kaikki eivät osaa olla rentoja vieraiden ihmisten kanssa, mutta se ei kerro vielä muuta kuin sen, että ei osaa olla rento haastattelutilanteessa (joka on suurimmalle osalle ihmisistä tilanne, että hakija on altavastaaja).
[/quote]
Mites jos tilanne on se, että on kaksi haastateltavaa, kummallakin pohjalla sama koulutus ja samankaltainen työhistoria. Valitsisitko sinä sen, joka tuijottelee kengänkärkiään eikä kerro itsestään juuri mitään vai sen, joka katsoo silmiin ja vastaa joka kysymykseen reippaasti ja avoimesti? Tietysti, jos on tarkoitus työskennellä ihan yksin, omassa työhuoneessa eikä juuri kohdata esim. asiakkaita, niin tuo ei ole ratkaisevaa. Aika monessa työssä vaan ollaan ihmisten kanssa tekemisissä eikä silloin voi pelätä ihmisiä.
Vaikka se onkin pelkästään haastattelutilanne, joka saa sen ihmisen sulkeutumaan, niin joka tapauksessa - kuka ottaa sen riskin että kokeilee tuuriaan ja palkkaa sen joka ei kerro itsestään oikeastaan mitään, sen sijaan että palkkaisi sen josta saa edes jotain irti?
[/quote]
Valitsisin sen joka sopii kyseessä olevaan työyhteisöön paremmin. Kengänkärkien tuijottelu tai se ettei halua kertoa itsestään, ei tarkoita ettei olisi hyvä työssään. Haastattelutilanne on yleensä aivan erilainen kuin työssä eteen tulevat tilanteet.
[/quote]
Eli sä valitsisit todella sen joka vastaa kysymykseen 'Mitkä on sun hyviä ominaisuuksia työntekijänä' näin (tuijottaen kenkiään tai kynsiään): "En mää osaa tuohon sanoa.." sen sijaan että valitsisit sen joka katsoo silmiin ja sanoo "Oon oikeassa todella HYVÄ mun työssä ja sitoutunut kaikkeen mitä teen" ?!?
Ookei sitten.
[/quote]No mutta, jokainen tietää, että toi sun jälkimmäinen tyyppisi valehtelee ja kehtaa jopa katsoa suoraan päin näköä valehdellessaan. Eli ainakaan minä en palkkaisi lahjakasta valehteljaa.
[/quote]
Miten niin valehtelee? Miten sun mielestä käyttäytyy ihminen joka puhuu totta? Tai se joka valehtelee? Mistä tiedät sen, kuka haastattelutilanteessa valehtelee? Jos joku sanoo tekevänsä työnsä hyvin, niin oletatko automaattisesti että se ihminen valehtelee?
Suomessa ei joidenkin mielestä koskaan saa sanoa mitään positiivista itsestään (edes työhaastattelussa) niin ettei joku heti ajattele, että on valehtelija...
[/quote]
Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu kehua itseään. Vaatimaton kehuminen vielä menetteleisi, mutta tavallista työtä hakeva suomalainen ei ikinä kehuisi olevansa todella hyvä ja sitoutunut, vaikka se pitäisi paikkansa. Jos siis joku kehuu itseään tuolla tavalla, hän joko valehtelee tai on jollain tavalla psyykkisesti epävakaa persoona, jollei ole ulkomaalainen tai pitkään ulkomailla oleillut.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 11:19"]
Mitä te rekrytoijat haluaisitte kuulla vastaukseksi siihen, kun kysytään, että "miksi olet paras hakijamme?"
Kysymys on mielestäni aivan idioottimainen. Olen parissa _työharjoittelu_haastattelussa törmännyt tähän kysymykseen. En omista kyseiseltä alalta minkäänlaista työkokemusta, ja sitten kysytään, että miksi sinä olisit parempi kuin kymmenen muuta hakijaamme? Ööööööö... Haluan oppia uutta? Olen ehdottomasti paras persoona (vaikken ole tavannut edes muita hakijoita). Miten tuohon voi antaa fiksun vastauksen olematta ylimielinen? Miten voin vakuuttaa olevani paras, kun tiedän itsekin, että varmasti joku toinen hakija on osaavampi?
[/quote]
Itseasiassa tuo kuulostaa ihan pätevältä vastaukselta, lukuunottamatta viimeistä lausetta. Jätät sen pois niin et turhaan mollaa itseäsi, etenkin kun et voi olla varma että joku toinen hakija on osaavampi. Itse en siis yleensä osallistu haastatteluihin, mutta jos osallistuisin, niin tuo vastaus miellyttäisi minua. Toki voi olla, että ammattirekrytoija ei pitäisi oman työnsä arvostelusta tuolla tavalla.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 11:00"]
Eli kyky lärpättää tyhjää on arvossaan työhaastatteluissa. Juttujen sisällöllä ei niin väliä, pääasia että vastaa.
[/quote]
Puheliaisuus sinänsä ei ole mikään vaatimus, mutta jos cv:ssä mainostat avoimmuutta ja tulevasi kaikkien kanssa toimeen, pitää myös käyttäytymisen tukea näitä väitteitäsi. Muuten asetat kyseenalaiseksi kaiken muunkin hakemuksessa kirjoittamasi. Joissain töissä myös oikeasti on tärkeää saada suunsa auki tarvittaessa, toki hiljaisemmillekin on omat hommansa joissa he voivat olla hyviä.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 11:09"]
Uskomatonta vänkyröintiä ap saanut vastaansa. Joo, kliseiset kysymykset tai ei, niin ei se kyllä niin mene, että työnhakijan ei tarvitse tietää edes mihin on hakemassa. Liikuttavaa usko myös siihen, että se hiljainen maahantuijottelija on vaan niin aito ja hyvä työssään kun taas reipas on patologinen narsisti ja näyttelee. Kyllä sitä haastattelua kantsii harjoitella etukäteen, kuten monia muitakin asioita elämässä. Vaikkapa silmiinkatsomista ja hyviä tapoja. Jännittäminen ei haittaa, mutta lukkiutuja nyt ei vaan saa sitä paikkaa.
[/quote]
Aivan. Kuulkaa armaat työnhakijat, kun haastattelijan tehtävä ei todellakaan ole kehittää jatkuvasti uudenlaisia haastattelukysymyksiä pysyäkseen mukana muotivirtauksissa, tai vältellä haastattelussa "kliseitä". Se työhaastattelu ei ole mikään taiteellinen performanssi, jossa pyritään mukailemaan haastateltavan makua ja mieltymyksiä, vaan keino selvittää haastateltavan persoonallisuuden piirteitä työnantajan tarpeiden näkökulmasta. Kysymysten uutuusarvolla ei ole minkään maailman merkitystä. Jos siis jokin tietty kysymys toimii hyvin tietyn asian selvittämisessä, sitä käytetään yhä, vaikka se olisi jo vuosikymmeniä ollut käytössä.
Te, jotka loukkaannutte, pahastutte tai ärsyynnytte kun teiltä kysytään jotakin haastavaa (esim. tuo "Miksi olet paras hakijamme?", johon ei tietenkään voi vastata mitenkään järkevästi), paljastatte omalla reaktiollanne itsestänne haastattelijalle juuri sen, mitä hän haluaakin tietää. Ei haastateltavalta hyödytä kysellä, miten tämä reagoi yllättävissä ja haastavissa sosiaalisissa tilanteissa, koska juuri kukaan ei osaa vastata tuohon totuudenmukaisesti. Paljon enemmän informaatiota saadaan, kun haastateltava vain laitetaan sellaiseen tilanteeseen, ja tarkkaillaan miten hän siitä selviytyy. Ihan sama asia kielitaidon kanssa - jokainen varmaan ymmärtää että ei paljon hyödytä kysyä haastateltavalta, kuinka hyvin tämä puhuu ranskaa. Käyttökelpoista tietoa saa vain alkamalla keskustella haastateltavan kanssa ranskaksi.
Tässä ketjussa on paljon pahansuopia kommentteja, joissa rekrytoijaa on pyritty lyttäämään esim. kliseisien kysymysten esittämisestä tai muilla tuulesta temmatuilla perusteilla - ilmiselvästi vain yritetty saada hänelle paha mieli. Miettikääpä kommentoijat, mitä tuollainen kertoo teistä ihmisinä! Jos sama ominaisuus näkyy teissä myös haastattelun aikana, ei ole mikään ihme jos joillakuilla teistä on hankaluuksia saada työtä.
87
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 09:10"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 09:05"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 09:01"]
Ihme vastauksia täällä.
Ei rekrytoija kuuntele niinkään sitä, MITÄ kerrot heikkouksiksi tms. Hän kuuntelee sitä, MITEN asiasta puhut. Ajattelun taso kertoo ihmisestä paljon.
Jos on opetellut fraasit ulkoa, eikä oikein omaa näyttelijän lahjoja, niin ei tarvitse ihmetellä, jos ei oikein saa töitä.
[/quote]Tarkoitat, että työpaikkoja saavat vain hyvät näyttelijät? Muusta varsinaisesta ammattitaidosta viis.
[/quote]
Kyllä puhetaidot auttavat ihmistä samaan hakemansa työpaikkansa. Vaikka ei varsinaisesti ole ammattitaitoisin, mutta jos osaa esiintyä, niin se on aina plussaa.
[/quote]
Juu ja tässä onkin se syy miksi palkataan näitä ekstroverttejä esiintyjiä ja introvertit sun muut jäävät taka-alalle, sekä tehdään samalla firmalle karhunpalvelus kun otetaan mieluummin se esiintyjä kuin se hiljaisempi ammattitaitoinen. Aika yleistä monissa suomalaisissa firmoissa mutta monin paikoin Euroopassahan on suuntaus jo toinen. Paras yhdistelmä kun useilla aloilla on sellainen, että on erityyppisiä ihmisiä töissä eikä vain samanlaisia, silloin tulee erilaiset vahvuudetkin eri tavoin esiin ja hyöty on suurempi. Tällä tarkoitan, että usein ne sanavalmiit esiintyjät todellakin vain esittävät, sama pätee monesti myös sitten siihen itse työhön, esitetään kiireistä ja milloin mitäkin vaikka ei juuri saada oikeasti mitään aikaan. Siinä missä taas otetaan joskus se hieman esiintymistaidottomampi joka on ahkera, koska aika ei mene muille esittämiseen ja juoruilemiseen. Eli ehkä kannattaa joskus ottaa huomioon sekin, että jokin hieman esiintymistaidottomampi tai hiljaisempi voi olla todella kova tekemään töitä ja ehtii jopa ajatellakin siinä työnsä lomassa esim. uusia hyviä ideoita kun aika ei mene turhuuksiin. Ei se usein tarkoita sitä että jos haastateltava ei ole se kaikkein paras esiintyjä jännittävässä haastattelussa, että hänen kanssaan olisi jotenkin vaikea tulla toimeen työpaikalla. Introvertithan riitautuvat harvemmin kuin ekstovertit. Näin kärjistettynä esimerkkinä:)
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:33"]
Minua ärsyttää, että jokaisessa firmassa kuvitellaan että juuri he ovat jumalien lahja työttömälle työnhakijalle. Ja mitä trendikkäämpi ala, sitä enemmän kuvitellaan että juuri heillä on antaa jotakin muita enemmän. Harvoin näin oikeasti on, ja jos haastattelijan asenne on ylimielinen, moni menee tilanteessa jäihin.
Ja se on inhimillistä ja täysin ymmärrettävää.
Suomessa ei ole kasvatettu ihmisiä siihen, että itsestään sanoa positiivisia asioita, eikä keskusteluihin, haastatteluihin ja muihin tilanteisiin opeteta missään. Kaikki eivät osaa olla rentoja vieraiden ihmisten kanssa, mutta se ei kerro vielä muuta kuin sen, että ei osaa olla rento haastattelutilanteessa (joka on suurimmalle osalle ihmisistä tilanne, että hakija on altavastaaja).
[/quote]
Mites jos tilanne on se, että on kaksi haastateltavaa, kummallakin pohjalla sama koulutus ja samankaltainen työhistoria. Valitsisitko sinä sen, joka tuijottelee kengänkärkiään eikä kerro itsestään juuri mitään vai sen, joka katsoo silmiin ja vastaa joka kysymykseen reippaasti ja avoimesti? Tietysti, jos on tarkoitus työskennellä ihan yksin, omassa työhuoneessa eikä juuri kohdata esim. asiakkaita, niin tuo ei ole ratkaisevaa. Aika monessa työssä vaan ollaan ihmisten kanssa tekemisissä eikä silloin voi pelätä ihmisiä.
Vaikka se onkin pelkästään haastattelutilanne, joka saa sen ihmisen sulkeutumaan, niin joka tapauksessa - kuka ottaa sen riskin että kokeilee tuuriaan ja palkkaa sen joka ei kerro itsestään oikeastaan mitään, sen sijaan että palkkaisi sen josta saa edes jotain irti?
[/quote]
Valitsisin sen joka sopii kyseessä olevaan työyhteisöön paremmin. Kengänkärkien tuijottelu tai se ettei halua kertoa itsestään, ei tarkoita ettei olisi hyvä työssään. Haastattelutilanne on yleensä aivan erilainen kuin työssä eteen tulevat tilanteet.
[/quote]
Eli sä valitsisit todella sen joka vastaa kysymykseen 'Mitkä on sun hyviä ominaisuuksia työntekijänä' näin (tuijottaen kenkiään tai kynsiään): "En mää osaa tuohon sanoa.." sen sijaan että valitsisit sen joka katsoo silmiin ja sanoo "Oon oikeassa todella HYVÄ mun työssä ja sitoutunut kaikkeen mitä teen" ?!?
Ookei sitten.
[/quote]No mutta, jokainen tietää, että toi sun jälkimmäinen tyyppisi valehtelee ja kehtaa jopa katsoa suoraan päin näköä valehdellessaan. Eli ainakaan minä en palkkaisi lahjakasta valehteljaa.
[/quote]
Miten niin valehtelee? Miten sun mielestä käyttäytyy ihminen joka puhuu totta? Tai se joka valehtelee? Mistä tiedät sen, kuka haastattelutilanteessa valehtelee? Jos joku sanoo tekevänsä työnsä hyvin, niin oletatko automaattisesti että se ihminen valehtelee?
Suomessa ei joidenkin mielestä koskaan saa sanoa mitään positiivista itsestään (edes työhaastattelussa) niin ettei joku heti ajattele, että on valehtelija...
[/quote]
Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu kehua itseään. Vaatimaton kehuminen vielä menetteleisi, mutta tavallista työtä hakeva suomalainen ei ikinä kehuisi olevansa todella hyvä ja sitoutunut, vaikka se pitäisi paikkansa. Jos siis joku kehuu itseään tuolla tavalla, hän joko valehtelee tai on jollain tavalla psyykkisesti epävakaa persoona, jollei ole ulkomaalainen tai pitkään ulkomailla oleillut.
[/quote]
Ai. No mä palkkasin joka tapauksessa juuri eilen henkilön, joka vastasi noin. Ehkä tämä oli sitten yksi tapaus tuhannesta vai miten? Tietysti oli muitakin ratkaisevia seikkoja kuten se, että ilmapiiri haastattelussa oli koko ajan mukava ja rento. Ei todella antanut itsestään mitään epävakaata kuvaa:D Hänen jälkeensä tuli haastateltava, joka ei antanut itsestään mitään. Tausta näillä henkilöillä oli suhteellisen sama. Epävakaana pidin lähinnä sitä toisena tullutta joka katseli enemmän ikkunasta ulos ja pitkin seiniä ja lattiaa kuin mun silmiä.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:33"]
Minua ärsyttää, että jokaisessa firmassa kuvitellaan että juuri he ovat jumalien lahja työttömälle työnhakijalle. Ja mitä trendikkäämpi ala, sitä enemmän kuvitellaan että juuri heillä on antaa jotakin muita enemmän. Harvoin näin oikeasti on, ja jos haastattelijan asenne on ylimielinen, moni menee tilanteessa jäihin.
Ja se on inhimillistä ja täysin ymmärrettävää.
Suomessa ei ole kasvatettu ihmisiä siihen, että itsestään sanoa positiivisia asioita, eikä keskusteluihin, haastatteluihin ja muihin tilanteisiin opeteta missään. Kaikki eivät osaa olla rentoja vieraiden ihmisten kanssa, mutta se ei kerro vielä muuta kuin sen, että ei osaa olla rento haastattelutilanteessa (joka on suurimmalle osalle ihmisistä tilanne, että hakija on altavastaaja).
[/quote]
Mites jos tilanne on se, että on kaksi haastateltavaa, kummallakin pohjalla sama koulutus ja samankaltainen työhistoria. Valitsisitko sinä sen, joka tuijottelee kengänkärkiään eikä kerro itsestään juuri mitään vai sen, joka katsoo silmiin ja vastaa joka kysymykseen reippaasti ja avoimesti? Tietysti, jos on tarkoitus työskennellä ihan yksin, omassa työhuoneessa eikä juuri kohdata esim. asiakkaita, niin tuo ei ole ratkaisevaa. Aika monessa työssä vaan ollaan ihmisten kanssa tekemisissä eikä silloin voi pelätä ihmisiä.
Vaikka se onkin pelkästään haastattelutilanne, joka saa sen ihmisen sulkeutumaan, niin joka tapauksessa - kuka ottaa sen riskin että kokeilee tuuriaan ja palkkaa sen joka ei kerro itsestään oikeastaan mitään, sen sijaan että palkkaisi sen josta saa edes jotain irti?
[/quote]
Valitsisin sen joka sopii kyseessä olevaan työyhteisöön paremmin. Kengänkärkien tuijottelu tai se ettei halua kertoa itsestään, ei tarkoita ettei olisi hyvä työssään. Haastattelutilanne on yleensä aivan erilainen kuin työssä eteen tulevat tilanteet.