Lue keskustelun säännöt.
Yksi asia, joka mua ihmetyttää, kun haastattelen työnhakijoita:
15.05.2014 |
Yllättävän harva tuntuu olevan kunnolla valmistautunut. Ollaan muka hirveän kiinnostuneita työpaikasta muttei osata vastata ihan tyypillisiinkään kysymyksiin kuten "Miksi meidän pitäisi valita sinut" tai "Mitä tiedät meidän yrityksestä". Noin kahdeksan kymmenestä ei osaa vastata edes kysymykseen "Kerro mitkä sinussa on hyviä ominaisuuksia ja mitkä huonoja".
Ymmärrän sen ettei halua ladella valmiiksi keksittyjä vastauksia kuin apteekinhyllyltä, mutta jos nyt edes jotain muutakin pystyisi sanoa kuin "Voi apua, en mä osaa sanoa! Hirveitä kysymyksiä!" Eikö nuo nyt ole aika tyypillisiä juttuja, joita haastatteluissa kysytään..?
Kommentit (152)
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 09:41"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 09:31"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 09:29"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 09:26"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 09:19"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 09:01"]Katsokaa sitten vaikka sieltä netistä joku teidän mielestä hyvä vastaus, mutta on todella noloa kun haastateltava änkyttää tyyliin "Öö, en mää vaan tiedä..."
[/quote]
Mitä fraasien ulkoa opettelu kertoo sinulle hakijan soveltuvuudesta?
[/quote]
Fraasien opettelut eivät kerro ammattitaidosta, vaan ne kertovat hakijan motivaatiosta (motivoitunut hakija tekee kaikkensa, että saa työn, opettelee jopa fraasit). Jos hakija ei ole valmistautunut kysymyksiin, niin kysymykseen vastaaminen kertoo hakijan ongelmanratkaisutaidosta (ongelmien ratkaiseminen on luovuutta, ja luovuus ilmenee mm siten, että pystyy repimään asiaa tyhmistäkin kysymyksistä) sekä sanavalmiudesta (sanavalmiit ihmiset ovat hyviä myymään, ja myyntitaitoja tarvitaan myös silloin, kun talon sisäisesti myy ideoitaan kollegoille).
[/quote]
Ihme pelleilyä. Myyntitaitoja ei tarvita läheskään kaikissa töissä.
[/quote]
Olet ajastasi jäljessä. Tarvitset myyntitaitoja, kun:
- myyt itsesi työhaastattelijalle
- pidät palaverin ja myyt ajatuksesi tiimille
- käyt kehityskeskustelua ja myyt ajatuksesi esimiehelle
- keskustelet puolisosi kanssa ja myyt ajatuksesi hänelle
- keskustelet teiniesi kanssa ja myyt ajatuksesi heille
- keskustelet av:lla ja myyt ajatuksesi minulle.
Nyt epäonnistuit. Myyt huonosti omaa ideaasi minulle vain sanomalla "ihme pelleilyä".
[/quote]
Et sitten ole kuullut vuorovaikutustaidoista? Mainitsemillasi tilanteilla ei ole mitään tekemistä myymisen kanssa. Voihan sitä toki niinkin ajatella jos on jollain alalla, jossa myydään vaikka oma lapsi jos hyvä hinta saadaan. Onneksi oma alani ei ole sellainen ja täällä ei tosiaankaan tarvitse osata myydä mitään. Hyvät vuorovaikutustaidot riittävät.
[/quote]
Minustakin tuo 'myyminen' on kummallinen sanavalinta. Esim. 'idean myyminen tiimille' - paljonkohan se tiimi ideastani maksaa minulle? Myyminen on kaupantekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä myöskin kysyn aina ne hyvät ja huonot puolet. Mä testaan niillä sitä osaako hakija analysoida itseänsä ja mätsääkö hänen kertoma siihen mielikuvaan miten saan hakemusten, suosittelujen ja omien havaintojeni perusteella. Jos ihminen ei osaa kertoa mitään relevanttia työskentelytavastaan, niin se ei vakuuta.
Sattumalta olin itse tänään työhaastattelussa, headhunter tenttasi noita hyviä ja huonoja puolia monesta eri näkökulmasta.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 09:51"]
Olen itsekin rekrytoija ja kysyn kyllä joka haastattelussa monipuolisesti kysymyksiä työhistoriasta, vaikeista tilanteista töissä yms. konkreettisia ja monipuolisesti. Mutta kysyn aina myös kysymyksen, että mitkä ovat mielestäsi persoonasi sekä ammattitaitosi parhaimmat/hyvät puolet ja missä sinulla on kehitettävää (sanamuoto voi vaihdella, mutta ydin kysymys sama). Ja tämä kysymys on haastattelun tärkein.Jos siihen ei osaa vastata se kertoo mielestäni:
*huonosta itsetuntemuksesta
*ei osaa/halua analysoida itseään syvällisesti
*ei tiedä missä asioissa pitäisi kehittyä --> ei voi kehittyä
*ei osaa löytää omasta tekemisestään selkeitä vahvuusalueita ja ei myöskään tällöin osaa käyttää omia vahvuuksiaan aktiivisesti hyväkseen
*ei ajattele omaa työntekemistään aktiivisesti ja itseään osana työelämää
Jos vastauksena saan tyyliin: "hyvää on se, että olen ahkera ja sosiaalinen ja kehitettävää on se, että teen usein liiankin ahkerasti töitä" niin tiedän, että ei ole oikeasti mietitty vastaus.
Itseltäni kysyttiin tämä kysymys myös viimeksi ja kyllä olin miettinyt etukäteen, että mitä siihen vastaan. Tai oikeammin, mun ei tarvinnut miettiä vastausta juuri tähän tiettyyn kysymykseen. Olin vain pohtinut, että millainen työntekijä olen, millainen alainen, missä olen oikeasti hyvä, missä en. Ja osasin tuoda nämä asiat esiin keskustelussa haastattelijan kanssa.
[/quote]
Ihan hyvä kommentti.
Pystytkö asettumaan minun asemaani, jos sanon, että ihmisen kaikki voimat kuluvat johonkin esittämiseen? Pitkässä juoksussa lienee tärkeintä uskollisuus ja pitkäjänteisyys. Kaveri ei osaa miellyttää eikä hallitse puhetaitoja, silti hänessä on ainesta.
Sain töitä kun annettiin hyvä suullinen todistus, kyllä se tekee työnsä hyvin.
Enkä tänä päivänäkään ole pätevä ihmissuhdetaidoissa.
Onneksi olen it-alalla, ja olen saanut töitä aina kun olen halunnut, vaikka olen sulkeutunut nörtti, joka olen niin inhorehellinen, etten viitsi teeskennellä edes työhaastatteluissa. Saatan sanoa ettei minua eriytisemmin kiinnosta tämä firma tai edes ala, mutta jotain sitä on elääkseen tehtävä. Tai kertoa huonoksi puolekseni laiskuuden ja surffailun netissä työaikana.
Toisaalta viimeiset 10 vuotta on ollut niin ettei minun ole tarvinnut hakea töitä, vaan niitä on minulle tarjottu silloinkin kun en ole ajatellut vaihtaa paikkaa. Tällä alalla vielä onneksi ilmeisesti asiaosaaminen ja kokemus riittää kun toteutustyön tekijöitä haetaan, ei tarvitse olla "supliikkimies".
Ehkä tämä tulee henkilöitä palkkaavalle yllätyksenä, mutta työtä hakevalle on yleensä aika sama mihin firmaan päätyy töihin. Jos perusjutut ovat kunnossa, ja isommissa firmoissa voi olettaa että ne ovat, niin tärkeämpää on saada edes joku työ josta saa palkkaa. Duunareiksi lasken suurimman osan suomen työpaikoista, aina työnjohtajiin asti.
Pikkufirmojen ja startuppien kanssa saa sitten olla hieman tarkempi. Siltikin työnhakijan ei välttämättä kannata olla liian rehellinen ja todeta, että hakee työpaikkaa jossa johtajana ei ole mikromanageroivaa kaappinarsistia tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli helpompaa. Toivoisin sellaisia aikoja takaisin, että riitti kun meni ja kysyi että onko töitä ja sitten joko oli tai ei.
Huomaan minäkin olevani juuri oikeassa paikassa töissä, kun paikan saamiseksi riitti rehellinen toteamus "35 paikkaan laitoin työhakemuksen ja nyt istun ensimmäistä kertaa haastattelussa.. töitä on tehtävä, ottakaa mut töihin, oon aika epätoivoinen."
Tuskin tarvitsee sanoa etten ole johtoportaassa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:18"]
Ehkä tämä tulee henkilöitä palkkaavalle yllätyksenä, mutta työtä hakevalle on yleensä aika sama mihin firmaan päätyy töihin. Jos perusjutut ovat kunnossa, ja isommissa firmoissa voi olettaa että ne ovat, niin tärkeämpää on saada edes joku työ josta saa palkkaa. Duunareiksi lasken suurimman osan suomen työpaikoista, aina työnjohtajiin asti.
Pikkufirmojen ja startuppien kanssa saa sitten olla hieman tarkempi. Siltikin työnhakijan ei välttämättä kannata olla liian rehellinen ja todeta, että hakee työpaikkaa jossa johtajana ei ole mikromanageroivaa kaappinarsistia tai jotain.
[/quote]
Tämä on erittäin totta! Suurin merkitys on sillä lähimmällä työyhteisöllä, millaisia ihmisiä siinä on, minkälainen ilmapiiri jne. ja omilla työtehtävillä. Näistä vain on hyvin vaikea saada mitään kuvaa etukäteen, niistä kun ei kerrota firman nettisivuilla.
Nykyisin firma kuin firma voi hävitä, mennä konkkaan, joutua myydyksi jonnekin ja niin edelleen niin ei sillä firmalla ole lähimainkaan niin suurta merkitystä kuin rekrytoijat ilmeisesti luulevat. Suomessa myös firman saman alan sisällä ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia eikä täällä kovin paljon ole mitään maailman huippufirmojakaan, vaan aivan tavallisia keskivertoyrityksiä. Varmaan jossain media/mainos/konsultointialalla voi ollakin firman nimellä merkitystä hakijalle, mutta muualla tuskin monellekaan.
Siksi minusta on melkoista itsensä ylentämistä kysellä, että miksi haluat juuri meidän firmaan.
Minua ärsyttää, että jokaisessa firmassa kuvitellaan että juuri he ovat jumalien lahja työttömälle työnhakijalle. Ja mitä trendikkäämpi ala, sitä enemmän kuvitellaan että juuri heillä on antaa jotakin muita enemmän. Harvoin näin oikeasti on, ja jos haastattelijan asenne on ylimielinen, moni menee tilanteessa jäihin.
Ja se on inhimillistä ja täysin ymmärrettävää.
Suomessa ei ole kasvatettu ihmisiä siihen, että itsestään sanoa positiivisia asioita, eikä keskusteluihin, haastatteluihin ja muihin tilanteisiin opeteta missään. Kaikki eivät osaa olla rentoja vieraiden ihmisten kanssa, mutta se ei kerro vielä muuta kuin sen, että ei osaa olla rento haastattelutilanteessa (joka on suurimmalle osalle ihmisistä tilanne, että hakija on altavastaaja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 09:59"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 09:51"]Olen itsekin rekrytoija ja kysyn kyllä joka haastattelussa monipuolisesti kysymyksiä työhistoriasta, vaikeista tilanteista töissä yms. konkreettisia ja monipuolisesti. Mutta kysyn aina myös kysymyksen, että mitkä ovat mielestäsi persoonasi sekä ammattitaitosi parhaimmat/hyvät puolet ja missä sinulla on kehitettävää (sanamuoto voi vaihdella, mutta ydin kysymys sama). Ja tämä kysymys on haastattelun tärkein.Jos siihen ei osaa vastata se kertoo mielestäni:
*huonosta itsetuntemuksesta
*ei osaa/halua analysoida itseään syvällisesti
*ei tiedä missä asioissa pitäisi kehittyä --> ei voi kehittyä
*ei osaa löytää omasta tekemisestään selkeitä vahvuusalueita ja ei myöskään tällöin osaa käyttää omia vahvuuksiaan aktiivisesti hyväkseen
*ei ajattele omaa työntekemistään aktiivisesti ja itseään osana työelämää
Jos vastauksena saan tyyliin: "hyvää on se, että olen ahkera ja sosiaalinen ja kehitettävää on se, että teen usein liiankin ahkerasti töitä" niin tiedän, että ei ole oikeasti mietitty vastaus.
Itseltäni kysyttiin tämä kysymys myös viimeksi ja kyllä olin miettinyt etukäteen, että mitä siihen vastaan. Tai oikeammin, mun ei tarvinnut miettiä vastausta juuri tähän tiettyyn kysymykseen. Olin vain pohtinut, että millainen työntekijä olen, millainen alainen, missä olen oikeasti hyvä, missä en. Ja osasin tuoda nämä asiat esiin keskustelussa haastattelijan kanssa.
[/quote]
Uskotko tosissasi että tähän vastataan totuudenmukaisesti? Ja uskotko että muka itse näet mikä vastaus on mietitty ja mikä ei? Voin kertoa sinulle että aika monet työnhakijatkin osaavat pelata tätä peliä ja viilaavat linssiin sen kuin kerkiävät ilman, että haastattelija edes huomaa. Ette te mitään selvännäkijöitä ole, vaikka moni kuvitteleekin olevansa suuri ihmistuntija. Toisin sanoen se haastattelussa hienosti näytellyt tyyppi ei välttämättä olekaan se paras rekrytointi.
[/quote]
Siis miksi vastaus ei saisi olla mietitty. Tottakai saa olla mietitty, mutta ei kenenkään muun vastaus. Mutta tärkeintä on, että tulee vastaus. Ja kyllä itse väitän siinä vaiheessa pystyväni sanomaan, että valehteleeko haastateltava vai ei. En sen takia, että väitäisin olevani joku ihmeihmistuntija vaan koska olen kysyny häneltä jo monia muita asioita ennen tätä. Ja oikeastaan tämän saman kysymyksen erisanoin esimerkiksi kysymällä, että kerro työelämän onnistumisen kokemuksestasi ja mitkä asiat uskot johtaneen siihen. Tässä haastateltava kertoo jostain tilanteesta, jossa on onnistunut ja yleensä mainitsee myös vahvuuksiaan. Ristiriidat vastauksissa tulevat ilmi lähes aina jos haastateltava valehtelee.
Lisäksi mulle on tärkeintä se, että tähän kysymykseen tulee vastaus. Ei niinkään se, että mitä vastaa. Kyllä niiden muiden kysmysten pohjalta pystyn tekemään valinnan parhaasta, mutta yleensä sellainen ihminen joka ei pysty vastaamaan tähän ei ole vakuuttanut muissakaan kysymyksissä. Sellainen joka istuu, puree kynsiä ja hihittelee tämän kysymyksen kohdalla on valitettavan tuttu näky pöydän toisella puolella.
Aloituksen pointti ei varmasti ollut tässä yhdessä kysymyksessä vaan siinä, että kuinka huonosti nykyään työhaastateltavat osaavat vastata itseään koskeviin kysymyksiin.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 09:51"]
Olen itsekin rekrytoija ja kysyn kyllä joka haastattelussa monipuolisesti kysymyksiä työhistoriasta, vaikeista tilanteista töissä yms. konkreettisia ja monipuolisesti. Mutta kysyn aina myös kysymyksen, että mitkä ovat mielestäsi persoonasi sekä ammattitaitosi parhaimmat/hyvät puolet ja missä sinulla on kehitettävää (sanamuoto voi vaihdella, mutta ydin kysymys sama). Ja tämä kysymys on haastattelun tärkein.
[/quote]
Eikö noihin kysymyksiin saa paljon paremmin vastaukset kysymällä paljon konkreettisemmin vaikkapa esimerkkejä. Vaikka haastateltava osaisi analysoida persoonaansa ja osaamistaan, hän ei välttämättä vastaa rehellisesti, vaan hieman kaunistellen. Jos sen sijaan kysyy konkreettisemmin onnistumisista ja epäonnistumisista, vastaukset ovat rehellisempiä ja paljastavampia.
Minä kysyisin vaikkapa näin: "Kerro tapauksesta, jossa olet mielestäsi onnistunut erityisen hyvin. Mitkä taitosi ja ominaisuutesi auttoivat onnistumaan?" ja toisaalta: "Kaikki ihmiset tekevät virheitä ja epäonnistuvat joskus. Kerro tilanteesta, jossa epäonnistuit. Mitä tekisit nyt toisin? Mitä epäonnistuminen opetti sinulle?"
Tuollaisilla kysymyksillä (toki tilanteen sekä haastattelijan ja haastateltavan persoonan mukaan muokattuna) saa paljon paremmin selville hakijan oman käsityksen itsestään kuin kysymällä kliseisiä ja ennakoitavia kysymyksiä, joihin parhaat näyttelijät ovat valmistelleet hienot ja uskottavat vastaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vähän lukasin tätä ketjua, niin en ihmettele, miksi porukka ei saa töitä. Itse olen työnhaussa panostanut enemmän laatuun, kuin määrään. Jokaiseen haastatteluun, johon olen saanut ajan, niin olen myös arvostanut sitä. Se tarkoittaa sitä, että tutkin yrityksen perusideaa esim. netistä, koitan haistella vaikka foorumien perusteella vähän työilmapiiriä ja mietin miten olisin juuri tälle firmalle hyödyksi.
Aina on toiminut, eikä ole tarvinnut edes viikkotolkulla hakea uutta työpaikkaa. Jos porukka hakee juosten kusten niitä hommia, niin kyllä työnantaja sen vaistoaa. Eikä työnantaja taatusti halua palkata henkilöä, jonka ainoa motivaatio työnhakuun on vain joku työpaikka.
Kuka muka edes saa NIIN paljon haastatteluja kalenteriinsa, etteikö ehtisi edellisenä iltana pientä taustatyötä tekemään? Itse kun olen kuullut/kokenut, että hyvä jos saa kutsuja haastatteluun suhteessa hakemusten määrään.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:33"]
Minua ärsyttää, että jokaisessa firmassa kuvitellaan että juuri he ovat jumalien lahja työttömälle työnhakijalle. Ja mitä trendikkäämpi ala, sitä enemmän kuvitellaan että juuri heillä on antaa jotakin muita enemmän. Harvoin näin oikeasti on, ja jos haastattelijan asenne on ylimielinen, moni menee tilanteessa jäihin.
Ja se on inhimillistä ja täysin ymmärrettävää.
Suomessa ei ole kasvatettu ihmisiä siihen, että itsestään sanoa positiivisia asioita, eikä keskusteluihin, haastatteluihin ja muihin tilanteisiin opeteta missään. Kaikki eivät osaa olla rentoja vieraiden ihmisten kanssa, mutta se ei kerro vielä muuta kuin sen, että ei osaa olla rento haastattelutilanteessa (joka on suurimmalle osalle ihmisistä tilanne, että hakija on altavastaaja).
[/quote]
Mites jos tilanne on se, että on kaksi haastateltavaa, kummallakin pohjalla sama koulutus ja samankaltainen työhistoria. Valitsisitko sinä sen, joka tuijottelee kengänkärkiään eikä kerro itsestään juuri mitään vai sen, joka katsoo silmiin ja vastaa joka kysymykseen reippaasti ja avoimesti? Tietysti, jos on tarkoitus työskennellä ihan yksin, omassa työhuoneessa eikä juuri kohdata esim. asiakkaita, niin tuo ei ole ratkaisevaa. Aika monessa työssä vaan ollaan ihmisten kanssa tekemisissä eikä silloin voi pelätä ihmisiä.
Vaikka se onkin pelkästään haastattelutilanne, joka saa sen ihmisen sulkeutumaan, niin joka tapauksessa - kuka ottaa sen riskin että kokeilee tuuriaan ja palkkaa sen joka ei kerro itsestään oikeastaan mitään, sen sijaan että palkkaisi sen josta saa edes jotain irti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:33"]
Minua ärsyttää, että jokaisessa firmassa kuvitellaan että juuri he ovat jumalien lahja työttömälle työnhakijalle. Ja mitä trendikkäämpi ala, sitä enemmän kuvitellaan että juuri heillä on antaa jotakin muita enemmän. Harvoin näin oikeasti on, ja jos haastattelijan asenne on ylimielinen, moni menee tilanteessa jäihin.
Ja se on inhimillistä ja täysin ymmärrettävää.
Suomessa ei ole kasvatettu ihmisiä siihen, että itsestään sanoa positiivisia asioita, eikä keskusteluihin, haastatteluihin ja muihin tilanteisiin opeteta missään. Kaikki eivät osaa olla rentoja vieraiden ihmisten kanssa, mutta se ei kerro vielä muuta kuin sen, että ei osaa olla rento haastattelutilanteessa (joka on suurimmalle osalle ihmisistä tilanne, että hakija on altavastaaja).
[/quote]
Mites jos tilanne on se, että on kaksi haastateltavaa, kummallakin pohjalla sama koulutus ja samankaltainen työhistoria. Valitsisitko sinä sen, joka tuijottelee kengänkärkiään eikä kerro itsestään juuri mitään vai sen, joka katsoo silmiin ja vastaa joka kysymykseen reippaasti ja avoimesti? Tietysti, jos on tarkoitus työskennellä ihan yksin, omassa työhuoneessa eikä juuri kohdata esim. asiakkaita, niin tuo ei ole ratkaisevaa. Aika monessa työssä vaan ollaan ihmisten kanssa tekemisissä eikä silloin voi pelätä ihmisiä.
Vaikka se onkin pelkästään haastattelutilanne, joka saa sen ihmisen sulkeutumaan, niin joka tapauksessa - kuka ottaa sen riskin että kokeilee tuuriaan ja palkkaa sen joka ei kerro itsestään oikeastaan mitään, sen sijaan että palkkaisi sen josta saa edes jotain irti?
[/quote]Mä valitsisin sen, josta intuitiivisesti tykkään enemmän. En välttämättä aina tykkää suoraan silmiin tuijottelijoista ja reippaista vastaajista. Joskus hiljainen ja vetäytyvä ihminen on miellyttävämpi.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:33"]
Minua ärsyttää, että jokaisessa firmassa kuvitellaan että juuri he ovat jumalien lahja työttömälle työnhakijalle. Ja mitä trendikkäämpi ala, sitä enemmän kuvitellaan että juuri heillä on antaa jotakin muita enemmän. Harvoin näin oikeasti on, ja jos haastattelijan asenne on ylimielinen, moni menee tilanteessa jäihin.
Ja se on inhimillistä ja täysin ymmärrettävää.
Suomessa ei ole kasvatettu ihmisiä siihen, että itsestään sanoa positiivisia asioita, eikä keskusteluihin, haastatteluihin ja muihin tilanteisiin opeteta missään. Kaikki eivät osaa olla rentoja vieraiden ihmisten kanssa, mutta se ei kerro vielä muuta kuin sen, että ei osaa olla rento haastattelutilanteessa (joka on suurimmalle osalle ihmisistä tilanne, että hakija on altavastaaja).
[/quote]
Mites jos tilanne on se, että on kaksi haastateltavaa, kummallakin pohjalla sama koulutus ja samankaltainen työhistoria. Valitsisitko sinä sen, joka tuijottelee kengänkärkiään eikä kerro itsestään juuri mitään vai sen, joka katsoo silmiin ja vastaa joka kysymykseen reippaasti ja avoimesti? Tietysti, jos on tarkoitus työskennellä ihan yksin, omassa työhuoneessa eikä juuri kohdata esim. asiakkaita, niin tuo ei ole ratkaisevaa. Aika monessa työssä vaan ollaan ihmisten kanssa tekemisissä eikä silloin voi pelätä ihmisiä.
Vaikka se onkin pelkästään haastattelutilanne, joka saa sen ihmisen sulkeutumaan, niin joka tapauksessa - kuka ottaa sen riskin että kokeilee tuuriaan ja palkkaa sen joka ei kerro itsestään oikeastaan mitään, sen sijaan että palkkaisi sen josta saa edes jotain irti?
[/quote]
Minä arvostaisin todella paljon, jos työnhakija vaikka sanoisi suoraan, että kokee ettei hänen henkilökohtainen elämänsä kuulu minulle - vielä. Arvostaisin sitäkin, että työnhakija kysyisi vastakysymyksiä, tarkentaisi itse että mitä me firmassa halutaan hänestä tietää.
Uskon kyllä tämän ketjun ihmisiä siinä, että ap:n kysymykset ovat kliseisiä ja aikansa eläneitä eivätkä sovi suomalaiseen mentaliteettiin.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:33"]
Minua ärsyttää, että jokaisessa firmassa kuvitellaan että juuri he ovat jumalien lahja työttömälle työnhakijalle. Ja mitä trendikkäämpi ala, sitä enemmän kuvitellaan että juuri heillä on antaa jotakin muita enemmän. Harvoin näin oikeasti on, ja jos haastattelijan asenne on ylimielinen, moni menee tilanteessa jäihin.
Ja se on inhimillistä ja täysin ymmärrettävää.
Suomessa ei ole kasvatettu ihmisiä siihen, että itsestään sanoa positiivisia asioita, eikä keskusteluihin, haastatteluihin ja muihin tilanteisiin opeteta missään. Kaikki eivät osaa olla rentoja vieraiden ihmisten kanssa, mutta se ei kerro vielä muuta kuin sen, että ei osaa olla rento haastattelutilanteessa (joka on suurimmalle osalle ihmisistä tilanne, että hakija on altavastaaja).
[/quote]
Mites jos tilanne on se, että on kaksi haastateltavaa, kummallakin pohjalla sama koulutus ja samankaltainen työhistoria. Valitsisitko sinä sen, joka tuijottelee kengänkärkiään eikä kerro itsestään juuri mitään vai sen, joka katsoo silmiin ja vastaa joka kysymykseen reippaasti ja avoimesti? Tietysti, jos on tarkoitus työskennellä ihan yksin, omassa työhuoneessa eikä juuri kohdata esim. asiakkaita, niin tuo ei ole ratkaisevaa. Aika monessa työssä vaan ollaan ihmisten kanssa tekemisissä eikä silloin voi pelätä ihmisiä.
Vaikka se onkin pelkästään haastattelutilanne, joka saa sen ihmisen sulkeutumaan, niin joka tapauksessa - kuka ottaa sen riskin että kokeilee tuuriaan ja palkkaa sen joka ei kerro itsestään oikeastaan mitään, sen sijaan että palkkaisi sen josta saa edes jotain irti?
[/quote]Mä valitsisin sen, josta intuitiivisesti tykkään enemmän. En välttämättä aina tykkää suoraan silmiin tuijottelijoista ja reippaista vastaajista. Joskus hiljainen ja vetäytyvä ihminen on miellyttävämpi.
[/quote]
Tottakai joku vastarannan kiiski vastaa av:lla näin mutten usko pätkääkään että joku rekrytoija kiinnostuu vetäytyvästä ihmisestä.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 09:49"]
Mitä noihin kuuluu vastata? :O
[/quote]
Hyvä puolesi?
Olen luotettava, pidän sanani, teen parhaani, uskallan kysyä jos en osaa, tunnen itseni, olen nopea oppimaan.
Huono puolesi?
Joskus pääsee sammakoita, mutta osaan kiinnittää asiaan huomiota.
En ole kovin sosiaalinen, mutta osaan kiinnittää asiaan huomiota.
Ja tätä käytin joskus itse: olen kusipää, mutta hyvänä puolena on että tiedän sen itsekin. Sain ao. paikan... insinööriksi konepajaan, eli ei todella toimi kovin monessa ympäristössä.
Muuta kysyttävää?
Tulihan tässä aika kattavasti kaikenlaista, en nyt heti keksi mitä jäi puuttumaan.
Tai katsot mukana olevastasi muistilapusta, mutiset itseksesi siitä hetken ja sanot että ei minulla ollut etukäteen mietittynä muuta, kaikki käytiin jo läpi.
Ei tää nyt niin vaikeeta voi olla, ihmisiä ne siellä pöydän toisellakin puolella on.
Rekrytointia tehdessäni en mieti pelkästään juuri sillä hetkellä avoinna olevaa, yleensä ruohonjuuritasolla olevaa paikkaa. Yritän samalla katsoa olisiko hakijalla potentiaalia ja draivia nousta sieltä seuraavalle tasolle tutustuttuaan ensin talon tapoihin noissa rivihommissa. Tähän viitaten kysyn myös henkilön pitemmän tähtäimen suunnitelmista ja haaveista. Hakijan asuntolainat ja lemmikkien hankinnat ei voisi vähempää kiinnostaa.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 08:39"]
Tosi moni työtön työnhakija tekee myös hyvin selväksi, että heille on ihan sama mihin päätyy töihin kunhan saisi jotain töitä. Ymmärrän nykyisessä taloustilanteessa tämänkin, mutta voisi hiukan panostaa siihen että miettisi miksi haluaisi juuri meidän firmaan. Ei työnantajallekaan ole kiva olla se epätoivoinen ratkaisu.
[/quote]
Juu, tuohan on ihan sama kun sanoisi naiselle, et panisin sua, ku ei tässä muutakaan oo. Pari vuotta jo joutunu ilman olemaan ni nyt meet säkin.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 11:13"]
Jos rekryät myyjää provisiopalkalla, niin tuo asuntolaina takaa sen että myyntiä tulee.
[/quote]
Eikä takaa. Haastateltavallahan voi olla vaikka 5 provisiopalkattua hommaa samaan aikaan, joissa myy niille asiakkaille, joille se helpoimmalla onnistuu ennen siirtymistään seuraavan firman asioiden hoitoon. Tyypillä menee hyvin saadessaan ne 5 hommaa, yhdenkään työnantajalla ei, kun myynti jää heikoksi.
Näin siis silloin kun myyntiä hoidetaan esim asiakkkiden luona kiertelemällä, tai puhelinmyyntinä työntekijän omasta kämpästä käsin. Toki voihan jonkun firman tiloistakin hoitaa puhelinmyyntiä toisen firman laskuun, jos pomo on yhtä hölmö kuin rekrytoija.