mitä tekisitte, jos kuulisitte, että ex:ne itkee vielä yli vuoden jälkeen eroa?

Ei ole normaalia itkeä exän perään vuosia. Läheisriippuvainen.

Jos teidän ex itkee teidän perään, älkää vastatko ollenkaan jos ei ole yhteisiä lapsia. Jos lapsia on, lopettakaa puhelu tai viesteihin vastaaminen heti kun aihe eksyy itkemiseen tai muuhun.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 07:35"]

Miksi olla yhdessä jonkun toisen kanssa, jos vanha suola janottaa? 

Saattaa olla, että eroa ei niin nopeasti saa käsiteltyä, mutta ei sitä nyt pitäisi pilata vielä toisen elämääkin siinä exän perään vonkuessa. Mun mies saisi lähteä ainakin samantien ovesta, jos jäisi kiinni, että itkisi exänsä perään. Ja sama homma mulla. 

Unohtaa ei edellistä elämää tarvitse, meilläkin puhutaan asioista toki avoimesti, niin hyvistä kuin huonoista, myös menneisyydestä, mutta ei sen menneen perään pidä itkeä.

[/quote]

Peesaan. Mitä v*ttua ajattelee ihminen joka ruikuttaa exän perään ja juoksisi päätä pahkaa jos ex vähän vilauttaisi palaa kotiin-korttia?

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 21:11"]itse teen niin. vaikka paluuta ei vaan enää ole. uusi suhde on ja kotikin ostettu.

[/quote]

Itkupotkunaurut.

Ja minä kun olen aina uskonut että kaksi vuotta olisi se maksimiaika itkuille. Suhteen kariutumiseen on syynsä ja kun on kerran mennyt pieleen niin harvoinpa ne uusintayrityksetkään onnistuisivat - eri asia tietysti jos suhde loppunut olosuhteiden vuoksi. Ei kannata kuitenkaan koko elämää tuhlata exän perään itkemiselle, kukaan ei ole niin ainutlaatuinen.

Mä ajattelisin että se on jotenkin sairas henkisesti. Olisi karmivaa oikeastaan- mutta tietysti mulla ei ole tunteita yhtäkään exää kohtaan enää. Taitaisi työntää vain vielä kauemmaksi, olisi vaikea yrittää olla edes ystävä jos tietäisi toisen haikailevan.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:42"]

Surullisinta on kun tiedän että minun mieheni itkee niin paljon ettei enää jaksa elää. Olemme eronneet siis jo mutta olemme pysyneet ystävinä. Jos ystävyys katkeaa niin katkeaa myös miehen kaula

[/quote]

Onhan se imartelevaa uskoa tuohon, mutta miehen ongelma on mielenterveys etkä sinä. Kaula katkeaa tai on katkeamatta ihan siitä riippumatta mitä teet.

Olisin yllättynyt ja vaivaantunut.

Minä ahdistuisin tiedosta, koska mua itseäni puistattaa ajatuskin exästä. En haluisi tietää, jos hän ajattelee minua, sillä en haluaisi olla edes ajatus hänen päässään. Jos saisin valita, niin pyyhkisin koko suhteen menneisyydestä pois. Minä olin koko suhteen ajan jotenkin ahdistunut ja mietin monta kertaa lähteväni pois, mutta jostain syystä vaan jäin roikkumaan, vaikka tiesin ettei suhde tule kestämään, koska mies ei ole sellainen kenet oikeasti haluan. Mua jotenkin hävettää koko suhde ja suututtaa, että olin siinä mukana. Nykyisessä suhteessani taas en ole epäröinyt hetkeäkään, etteikö mies olisi loppuelämän kumppani.

Tässäkin ketjussa taas sanotaan että miksei se hanki uutta puolisoa.mun mielestä niitä ei hankita. Mitä hemmettiä. Paremmin sanottu että löytänyt. Itsekki hankkisin vaimon ihan samanlailla ku hankin uuden auton jos se olis mahdollista.

voi, surullista :( mutta kyllä minäkin itkisin jos ero tulisi vaikka kaksikin vuotta, kun on niin hirmu pitkä taival takana eikä muusta tietoa. Ollaankin sovittu että erotaan vain ja ainoastaan jos toinen pettää.

Ei tuo nyt itke mutta kaipaa yhä näin parinkymmenen vuoden jälkeenkin:) Tänäänkin laitettu parikymmentä sp viestiä puolin ja toisin.

Joskus oon kuullu että ylipääsemiseen menee puolet siitä ajasta mikä on seurusteltu = seurustellu 2 vuotta, suree vuoden. Mutta ei tietenkään päde kaikkiin, itse "pääsin yli" exästäni saman tien kun Facebook-status muuttui (haha), enkä todellakaan kaipaa. Erosimme vuosi sitten, ja joka kuukausi tulee viestiä tai sähköpostia, jokaisessa viestissä hän kertoo kuinka on päässyt minusta yli ja kuinka "rakkautemme valmisti meitä tulevaan". Kuitenkin hänellä näyttää olevan tarve kertoa se minulle kuukausittain.

29 oli kuin omasta entisestä suhteestani. Häpeän koko suhdetta ja toivon, ettei sitä olisi ollutkaan. Omalla narsistisella tavallaan se on kuitenkin "kivaa" että toinen miettii ja muistaa, vaikka ne viestit eivät miellytäkkään.

Eli siis vastauksena kysymykseen, en kyllä itse tekisi mitään. Siinäpä itkee, ihan oikein sille. 

-33

Minua ahdistaa entinen eksä kun hän ottaa yhteyttä ja erosta on jo yli 20 vuotta ylikin. En halua kuulla hänestä mitään, en sanan sanaa! On laittanut viestejä, kirjettä, puheluita, en mihinkään vastaa tai reagoi. Jos vielä jatkuu, pakko turvautua poliisiin. Hankkisi elämä, eikä roikkuisi!

Vielähän tuo itkee 24 vuoden jälkeenkin, nykyisen vaimonsa helmoista:)

Harmi että mokasi silloin aikoinaan.

Miettisin että ois senkin kannattanut  panostaa parisuhteeseen sen sijaan että huiteli maailmalla niin että sain tarpeekseni. Muuten evvk, toivottavasti  oppii mokistaan.

Minä en ole itse ikävöinyt sekuntiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Läheiseni itki valehtelematta 9 vuotta eksäänsä; eikä suostunut jatkamaan elämässään eteenpäin ja hankkimaan uutta puolisoa.

Minkäs siinä tekee jos kukaan ei vaan kiinnosta?

Tuntisin myötätuntoa. Sitten ajattelisin, että hänen tunteensa on omalla vastuullaan, ja jatkaisin elämääni.