Mistä oikeasti apua, kun lasten isä käyttää henkistä väkivaltaa?
Lastenvalvoja ei pystynyt auttamaan, ei myöskään perheväkivaltaklinikka. Eikä perheneuvola. Viesti on se, että vanhempien pitää pystyä sopimaan keskenään. Mua voitaisiin tukea keskustelemalla, mutta se ei riitä enää. Tilanne on jatkunut niin pitkään, että tällä on todella dramaattisia vaikutuksia mun hyvinvointiini. En pysty tulemaan vahvemmaksi ja sietämään tilannetta paremmin. Lastensuojelua on ehdotettu, mutta epäilen suuresti onko heillä sellaisia keinoja, joilla pääsisin ulos tältä väkivallan kehältä.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Helmeri2004 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanni16kerava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käyttääkö hän henkistä väkivaltaa vain sinuun vai myös lapsiin?
Yleensä kyllä ihminen kohtelee kaikkia ihmisiä vähän samalla tavalla.
Ei todellakaan Kohtele yleensä samalla tavalla.
Se on osa henkisen vallankäytön välineistöä, että toiselle ollaan yhtä aurinkoa ja toiselle maanpäällinen helevetti.
Salasana uhri epäilemään itseään, kun kaikki muut hehkuttaa "sehän on niin ihana ja todella sydämellinen ihminen"..Minun tuntemani ns. Ilkeät ihmiset kohtelevat suuttuessaan kaikkia ihmisiä yhtä ilkeästi.
Ihmistyyppi, joka on ilkeä suuttuessaan, on ihan eri laji kuin ihmistyyppi joka on tietoisesti ilkeä.
Se, että suuttuessaan reagoi ikävästi, on luonnollinen puolustusmekanismi ihmiselle.
Se, että on suunnitelmallisesti ja tietoisesti ilkeä, on taas persoonallisuushäiriö.
Eikö tämä opetettu jo yläasteen psykologian tunneilla?
Jos noin on opetettu, niin on väärin opetettu.
Persoonallisuushäiriöinen ei ole välttämättä tietoisesti ilkeä. Tietyssä häiriössä ihmisestätulee ilkeä, kun hän ei kestä häpeää. Niin kauan kuin ei joudu kohtaamaan omaa häpeäänsä, niin hänen käyttäytymisensä voi olla oikein hyvää.
Kun suuttuessaan reagoi ikävästi - ei se ole luonnollista. Luonnollista on puolustautua, mutta luonnollista ei ole huono kohtelu.
Höpö höpö.
Huono kohtelu on kulttuurisidonnainen, opittu mekanismi.
Luonnollista ei ole puolustautua kohteliain sanakääntein, jos olisi, meillä vallitsi maailmanrauha.
Alalla yli 30v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alalla yli 30v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alalla yli 30v kirjoitti:
Lastenvalvojan työssäni olen vuosikymmenten aikana havainnut, että yli 99% näistä vainoamis/väkivalta/hyväksikäyttö väitteistä on täyttä fuulaa. Yleensä syynä mt ongelmat, päihteet, kostomentaliteetti, kaikki nämä yhdessä tai erikseen.
Tässä apn tapauksessa olen satavarma, että mies on jo kauan aikaa sitten mennyt elämässään eteenpäin. Hänellä todennäköisesti jo uusi perhe ja elämä muualla, mutta AP ei osaa päästää irti.
. Ne on ne samat ihmiset, jotka puhuu rumasti, oli kyse nyksistä, eksistä tai omista lapsista. Ei uusi perhe muuta ihmisen käyttäytymistä paremmaksi.
Niin.
Mutta meillä tässä tapauksessa ei ole kuin apn sana miehen käytöksestä. Ei pidä olla naivi ja sinisilmäinen.Eikö teille ole opetettu, että ihmisen oma kokemus ratkaisee? Jos hän kokee kohtelun väkivaltana, niin siihen pitää puuttua. Ei se mene, että ”et sinä nyt tuollaisesta voi loukkaantua, tuleehan sinun jaksaa tuo vähättely tms”.
Ei.
Toistaiseksi Suomi on oikeusvaltio, jossa toinen on syytön kunnes toisin todistetaan.Jos sanktioita jaettaisiin jokaisen oman fiiliksen pohjalta, oltaisiin linnassa tai mullan alla kaikki.
Ap:n Kokemus todistaa, että mies on syyllinen johonkin ikävää. Täyttääkö se rangaistuksen kriteerit on, sitten eri juttu. Mutta ei savua ilman tulta.
Helmeri2004 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helmeri2004 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanni16kerava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käyttääkö hän henkistä väkivaltaa vain sinuun vai myös lapsiin?
Yleensä kyllä ihminen kohtelee kaikkia ihmisiä vähän samalla tavalla.
Ei todellakaan Kohtele yleensä samalla tavalla.
Se on osa henkisen vallankäytön välineistöä, että toiselle ollaan yhtä aurinkoa ja toiselle maanpäällinen helevetti.
Salasana uhri epäilemään itseään, kun kaikki muut hehkuttaa "sehän on niin ihana ja todella sydämellinen ihminen"..Minun tuntemani ns. Ilkeät ihmiset kohtelevat suuttuessaan kaikkia ihmisiä yhtä ilkeästi.
Ihmistyyppi, joka on ilkeä suuttuessaan, on ihan eri laji kuin ihmistyyppi joka on tietoisesti ilkeä.
Se, että suuttuessaan reagoi ikävästi, on luonnollinen puolustusmekanismi ihmiselle.
Se, että on suunnitelmallisesti ja tietoisesti ilkeä, on taas persoonallisuushäiriö.
Eikö tämä opetettu jo yläasteen psykologian tunneilla?
Jos noin on opetettu, niin on väärin opetettu.
Persoonallisuushäiriöinen ei ole välttämättä tietoisesti ilkeä. Tietyssä häiriössä ihmisestätulee ilkeä, kun hän ei kestä häpeää. Niin kauan kuin ei joudu kohtaamaan omaa häpeäänsä, niin hänen käyttäytymisensä voi olla oikein hyvää.
Kun suuttuessaan reagoi ikävästi - ei se ole luonnollista. Luonnollista on puolustautua, mutta luonnollista ei ole huono kohtelu.
Höpö höpö.
Huono kohtelu on kulttuurisidonnainen, opittu mekanismi.
Luonnollista ei ole puolustautua kohteliain sanakääntein, jos olisi, meillä vallitsi maailmanrauha.
Totta, yleensä huono kohtelu on todellakin opittu tapa omasta lapsuudesta. Mutta se ei silti oikeuta kohtelemaan toista huonosti.
Ei ihme, ettei vuorovaikutuskoulutukset yms mene perille, kun tyypit väittävät huonoa kohtelua luonnolliseksi...
Helmeri2004 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helmeri2004 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanni16kerava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käyttääkö hän henkistä väkivaltaa vain sinuun vai myös lapsiin?
Yleensä kyllä ihminen kohtelee kaikkia ihmisiä vähän samalla tavalla.
Ei todellakaan Kohtele yleensä samalla tavalla.
Se on osa henkisen vallankäytön välineistöä, että toiselle ollaan yhtä aurinkoa ja toiselle maanpäällinen helevetti.
Salasana uhri epäilemään itseään, kun kaikki muut hehkuttaa "sehän on niin ihana ja todella sydämellinen ihminen"..Minun tuntemani ns. Ilkeät ihmiset kohtelevat suuttuessaan kaikkia ihmisiä yhtä ilkeästi.
Ihmistyyppi, joka on ilkeä suuttuessaan, on ihan eri laji kuin ihmistyyppi joka on tietoisesti ilkeä.
Se, että suuttuessaan reagoi ikävästi, on luonnollinen puolustusmekanismi ihmiselle.
Se, että on suunnitelmallisesti ja tietoisesti ilkeä, on taas persoonallisuushäiriö.
Eikö tämä opetettu jo yläasteen psykologian tunneilla?
Jos noin on opetettu, niin on väärin opetettu.
Persoonallisuushäiriöinen ei ole välttämättä tietoisesti ilkeä. Tietyssä häiriössä ihmisestätulee ilkeä, kun hän ei kestä häpeää. Niin kauan kuin ei joudu kohtaamaan omaa häpeäänsä, niin hänen käyttäytymisensä voi olla oikein hyvää.
Kun suuttuessaan reagoi ikävästi - ei se ole luonnollista. Luonnollista on puolustautua, mutta luonnollista ei ole huono kohtelu.
Höpö höpö.
Huono kohtelu on kulttuurisidonnainen, opittu mekanismi.
Luonnollista ei ole puolustautua kohteliain sanakääntein, jos olisi, meillä vallitsi maailmanrauha.
Jaahas. Minun eksäni tapasi huutaa minulle suoraa kurkkua. Hän ei koskaan aloittanut lausetta ilman huutoa. Kun kieltäydyin puhumasta hänen kanssaan, niin hän väitti huutamisen olevan normaalia vuorovaikutusta.
Nykyinen mieheni ei ole koskaan huutanut. Hän sanoo rauhallisesti oman mielipiteensä, aivan kuten minä kerron omani. Ja meillä vallitsee rauha.
Vierailija kirjoitti:
Helmeri2004 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helmeri2004 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanni16kerava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käyttääkö hän henkistä väkivaltaa vain sinuun vai myös lapsiin?
Yleensä kyllä ihminen kohtelee kaikkia ihmisiä vähän samalla tavalla.
Ei todellakaan Kohtele yleensä samalla tavalla.
Se on osa henkisen vallankäytön välineistöä, että toiselle ollaan yhtä aurinkoa ja toiselle maanpäällinen helevetti.
Salasana uhri epäilemään itseään, kun kaikki muut hehkuttaa "sehän on niin ihana ja todella sydämellinen ihminen"..Minun tuntemani ns. Ilkeät ihmiset kohtelevat suuttuessaan kaikkia ihmisiä yhtä ilkeästi.
Ihmistyyppi, joka on ilkeä suuttuessaan, on ihan eri laji kuin ihmistyyppi joka on tietoisesti ilkeä.
Se, että suuttuessaan reagoi ikävästi, on luonnollinen puolustusmekanismi ihmiselle.
Se, että on suunnitelmallisesti ja tietoisesti ilkeä, on taas persoonallisuushäiriö.
Eikö tämä opetettu jo yläasteen psykologian tunneilla?
Jos noin on opetettu, niin on väärin opetettu.
Persoonallisuushäiriöinen ei ole välttämättä tietoisesti ilkeä. Tietyssä häiriössä ihmisestätulee ilkeä, kun hän ei kestä häpeää. Niin kauan kuin ei joudu kohtaamaan omaa häpeäänsä, niin hänen käyttäytymisensä voi olla oikein hyvää.
Kun suuttuessaan reagoi ikävästi - ei se ole luonnollista. Luonnollista on puolustautua, mutta luonnollista ei ole huono kohtelu.
Höpö höpö.
Huono kohtelu on kulttuurisidonnainen, opittu mekanismi.
Luonnollista ei ole puolustautua kohteliain sanakääntein, jos olisi, meillä vallitsi maailmanrauha.Totta, yleensä huono kohtelu on todellakin opittu tapa omasta lapsuudesta. Mutta se ei silti oikeuta kohtelemaan toista huonosti.
Ei ihme, ettei vuorovaikutuskoulutukset yms mene perille, kun tyypit väittävät huonoa kohtelua luonnolliseksi...
Koska se ON luonnollista.
Ihminen on luonnostaan aggressiivinen, se on geneettinen eloonjäämismekanismi.
Huono kohtelu, huono käytös, kiusaaminen yms ovat opittuja tapoja adaptoitua ympäröivään maailmaan. Toiset oppivat nämä tavat paremmin kuin toiset.
Vai meinaatko että esim villilapset sanovat kohdatessaan ulkopuolisen, että "ihana nähdä, tervetuloa matalaan majaamme, ole kuin kotonasi rakas ystävä"?
Ei, kimppuun ne käyvät tai pakenevat.
Vierailija kirjoitti:
Helmeri2004 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helmeri2004 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanni16kerava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käyttääkö hän henkistä väkivaltaa vain sinuun vai myös lapsiin?
Yleensä kyllä ihminen kohtelee kaikkia ihmisiä vähän samalla tavalla.
Ei todellakaan Kohtele yleensä samalla tavalla.
Se on osa henkisen vallankäytön välineistöä, että toiselle ollaan yhtä aurinkoa ja toiselle maanpäällinen helevetti.
Salasana uhri epäilemään itseään, kun kaikki muut hehkuttaa "sehän on niin ihana ja todella sydämellinen ihminen"..Minun tuntemani ns. Ilkeät ihmiset kohtelevat suuttuessaan kaikkia ihmisiä yhtä ilkeästi.
Ihmistyyppi, joka on ilkeä suuttuessaan, on ihan eri laji kuin ihmistyyppi joka on tietoisesti ilkeä.
Se, että suuttuessaan reagoi ikävästi, on luonnollinen puolustusmekanismi ihmiselle.
Se, että on suunnitelmallisesti ja tietoisesti ilkeä, on taas persoonallisuushäiriö.
Eikö tämä opetettu jo yläasteen psykologian tunneilla?
Jos noin on opetettu, niin on väärin opetettu.
Persoonallisuushäiriöinen ei ole välttämättä tietoisesti ilkeä. Tietyssä häiriössä ihmisestätulee ilkeä, kun hän ei kestä häpeää. Niin kauan kuin ei joudu kohtaamaan omaa häpeäänsä, niin hänen käyttäytymisensä voi olla oikein hyvää.
Kun suuttuessaan reagoi ikävästi - ei se ole luonnollista. Luonnollista on puolustautua, mutta luonnollista ei ole huono kohtelu.
Höpö höpö.
Huono kohtelu on kulttuurisidonnainen, opittu mekanismi.
Luonnollista ei ole puolustautua kohteliain sanakääntein, jos olisi, meillä vallitsi maailmanrauha.Jaahas. Minun eksäni tapasi huutaa minulle suoraa kurkkua. Hän ei koskaan aloittanut lausetta ilman huutoa. Kun kieltäydyin puhumasta hänen kanssaan, niin hän väitti huutamisen olevan normaalia vuorovaikutusta.
Nykyinen mieheni ei ole koskaan huutanut. Hän sanoo rauhallisesti oman mielipiteensä, aivan kuten minä kerron omani. Ja meillä vallitsee rauha.
Eksälläsi oli kuulon alenema. Silloin puhuvat huutamalla.
Torjumisen sijaan hän olisi kaivannut tukeasi.
No, onneksi hän on eksäsi, todennäköisesti löytänyt tukea tarjoavan puolison muualta.
yAlalla yli 30v kirjoitti:
Lastenvalvojan työssäni olen vuosikymmenten aikana havainnut, että yli 99% näistä vainoamis/väkivalta/hyväksikäyttö väitteistä on täyttä fuulaa. Yleensä syynä mt ongelmat, päihteet, kostomentaliteetti, kaikki nämä yhdessä tai erikseen.
Tässä apn tapauksessa olen satavarma, että mies on jo kauan aikaa sitten mennyt elämässään eteenpäin. Hänellä todennäköisesti jo uusi perhe ja elämä muualla, mutta AP ei osaa päästää irti.
Suosittelen alan vaihtoa. Itse taas tiedän, montakin tapausta, joissa toinen vanhempi käyttää henkistä väkivaltaa ex-puolisoa kohtaan ja lasten kautta myöskin. Lasuja, jotka valheellisia. Aikojen perumista ja asioiden lupaamista lapsille, niin että toinen vanhempi joutuu hankalaan välikäteen. Että laaja kirjo ja toivon, että ne perheet, joissa toinen apn tilanteessa, niin eivät sinua kohtaa.
Aplle: kaikki kontaktit minimiin ja kaikki kirjallisena.
NÄin se menee, että kiusaamiseen henkisenä väkivaltana ei voi puuttua. Ei myöskään perheväkivaltaan. Rikosilmoitus on ainoa keino, kuten koulukiusaamisessakin.
Helmeri2004 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helmeri2004 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helmeri2004 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanni16kerava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käyttääkö hän henkistä väkivaltaa vain sinuun vai myös lapsiin?
Yleensä kyllä ihminen kohtelee kaikkia ihmisiä vähän samalla tavalla.
Ei todellakaan Kohtele yleensä samalla tavalla.
Se on osa henkisen vallankäytön välineistöä, että toiselle ollaan yhtä aurinkoa ja toiselle maanpäällinen helevetti.
Salasana uhri epäilemään itseään, kun kaikki muut hehkuttaa "sehän on niin ihana ja todella sydämellinen ihminen"..Minun tuntemani ns. Ilkeät ihmiset kohtelevat suuttuessaan kaikkia ihmisiä yhtä ilkeästi.
Ihmistyyppi, joka on ilkeä suuttuessaan, on ihan eri laji kuin ihmistyyppi joka on tietoisesti ilkeä.
Se, että suuttuessaan reagoi ikävästi, on luonnollinen puolustusmekanismi ihmiselle.
Se, että on suunnitelmallisesti ja tietoisesti ilkeä, on taas persoonallisuushäiriö.
Eikö tämä opetettu jo yläasteen psykologian tunneilla?
Jos noin on opetettu, niin on väärin opetettu.
Persoonallisuushäiriöinen ei ole välttämättä tietoisesti ilkeä. Tietyssä häiriössä ihmisestätulee ilkeä, kun hän ei kestä häpeää. Niin kauan kuin ei joudu kohtaamaan omaa häpeäänsä, niin hänen käyttäytymisensä voi olla oikein hyvää.
Kun suuttuessaan reagoi ikävästi - ei se ole luonnollista. Luonnollista on puolustautua, mutta luonnollista ei ole huono kohtelu.
Höpö höpö.
Huono kohtelu on kulttuurisidonnainen, opittu mekanismi.
Luonnollista ei ole puolustautua kohteliain sanakääntein, jos olisi, meillä vallitsi maailmanrauha.Totta, yleensä huono kohtelu on todellakin opittu tapa omasta lapsuudesta. Mutta se ei silti oikeuta kohtelemaan toista huonosti.
Ei ihme, ettei vuorovaikutuskoulutukset yms mene perille, kun tyypit väittävät huonoa kohtelua luonnolliseksi...
Koska se ON luonnollista.
Ihminen on luonnostaan aggressiivinen, se on geneettinen eloonjäämismekanismi.Huono kohtelu, huono käytös, kiusaaminen yms ovat opittuja tapoja adaptoitua ympäröivään maailmaan. Toiset oppivat nämä tavat paremmin kuin toiset.
Vai meinaatko että esim villilapset sanovat kohdatessaan ulkopuolisen, että "ihana nähdä, tervetuloa matalaan majaamme, ole kuin kotonasi rakas ystävä"?
Ei, kimppuun ne käyvät tai pakenevat.
Villilapset ovat ystävällisiä, jos eivät ole joutuneet itse kohtaamaan huonoa kohtelua. Jos ovat, on silloinkin eri asia sanoa ”ole hyvä ja poistu” kuin ”sinä €&@££ älykääpiö, sinä ällöttävä ilmestys, poistu tai +&+£&+£&£+”.
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeisestä tilanteesta siis kysymys. Erosta on kahdeksan vuotta ja tilanne on vuosi vuodelta pahentunut.
Lähestymiskieltoa vaan hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Millaista väkivaltaa mies käyttää, millainen tapaamis- ja huoltosopimus teillä on? Tiedän ettei mikään instanssi suojele uhria mutta voisin yrittää neuvoa jos avaat hiukan mitä teillä tapahtuu. Voimia joka tapauksessa <3
Henkistä väkivaltaa. Tapaamisista sopiminen on vallankäytön väline ja on selvää, että asioista sopiminen ei ole hänen tavoitteensa vaan se vallankäyttö. Mitätöintiä, alistamista, vähättelyä, syyllistämistä. Tiedän triggeröityväni jo niin pienistä asioista, että ne eivät ulkopuolisille kaikki näy. Ristivalottaminen on pahinta ja mun mustamaalaaminen huonoksi äidiksi. Hän käyttää myös lapsen etua aseena. Se, mikä jollakin kertaa jossakin asiassa olisi oikein, niin seuraavalla kerralla päinvastainen olisikin ollut oikein. Sama koskee sitä lapsen etua. Saattaa painostaa kesken tapaamisen, että lapsen pitää palata kesken tapaamisen takaisin kotiin, vaatii, että vastaan viesteihin heti ja jos en, alkaa hirveä syyllistäminen ja pommitus. Toisaalta on ottanut lastenvalvojaan yhteyttä ja väittänyt, että estän tapaamisia enkä hoida velvollisuuksiani häntä kohtaan. On soitellut selän takana mun sukulaisille ja yrittänyt kääntää heitä mua vastaan, osittain onnistuenkin.
Jos se ei ole takki, se on housut ja jos se ei ole housut, se on kengät. Minulla ei ole sellaista tapaa toimia tai olla toimimatta, joka olisi oikein. Mulla ei ole oikeutta sanoa ei tai että jokin ei sovi mulle: hän painostaa ja syyllistää kunnes olen niin poissa tolaltani, että että suostun mihin tahansa päästäkseni ulos tilanteesta. Nyt joulunajan tapaamiseen hän aloitti painostamisen jo kuukausi sitten eikä edelleenkään ole selvää että ottaako hän lapsen sunnuntaina, jonakin muuna päivänä tai ei ollenkaan. Uhkailee lapsen viemisellä minulta.
Olen pyytänyt, että yhteydenpito kävisi viranomaisten kautta, mutta siihen ei noissa mainitsemissani tahoissa suostuttu.
Yritettiin lapsen kanssa yhdessä soittaa, että olisi tullut tapaamiseen selvyys, mutta ei vastannut. Tekstiviestit ohjaan roskapostilaatikkoon ja tiedän, että se on taas täysi, mutta kuulkaa - en oikeasti jaksa enkä pysty mennä niitä lukemaan. Olen ihan lopussa tähän tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Alalla yli 30v kirjoitti:
Lastenvalvojan työssäni olen vuosikymmenten aikana havainnut, että yli 99% näistä vainoamis/väkivalta/hyväksikäyttö väitteistä on täyttä fuulaa. Yleensä syynä mt ongelmat, päihteet, kostomentaliteetti, kaikki nämä yhdessä tai erikseen.
Tässä apn tapauksessa olen satavarma, että mies on jo kauan aikaa sitten mennyt elämässään eteenpäin. Hänellä todennäköisesti jo uusi perhe ja elämä muualla, mutta AP ei osaa päästää irti.
Tässä ap: tapauksessa olen satavarma, että mies yrittää yhä kontrolloida ap:n elämää.
Kiitos
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi on?
Kymmenen
Kellon tarkat tapaamisajat tapaamissopimuksiin. Jos isä ei suostu niin hän on se vaikea. Kun tarkat ajat on paperilla niin mitään joustoa ei tarvi. Jos isä ei noudata aikoja niin lapsi ei yksinkertaisesti isälleen mene.
Olet itse mahdollistanut isän käytöksen, kun et ole tehnyt stoppia heti. Ei isä voi sanella tapaamisia eikä vaatia muuta kuin ne sovitut tapaamiset.
Alalla yli 30v kirjoitti:
Lastenvalvojan työssäni olen vuosikymmenten aikana havainnut, että yli 99% näistä vainoamis/väkivalta/hyväksikäyttö väitteistä on täyttä fuulaa. Yleensä syynä mt ongelmat, päihteet, kostomentaliteetti, kaikki nämä yhdessä tai erikseen.
Tässä apn tapauksessa olen satavarma, että mies on jo kauan aikaa sitten mennyt elämässään eteenpäin. Hänellä todennäköisesti jo uusi perhe ja elämä muualla, mutta AP ei osaa päästää irti.
Mies saa olla vaikka millainen seko ja kaikki lasten kanssa työskentelevät vain hyssyttelevät ja mielistelevät, nainen jos joskus vaikka korottaa ääntään niin on heti kauhea eukko joka ei sanoita tunteita jne. meillä isä ei syötä anna lapsille ruokaa eikä syötä, ei laita nukkumaan, odottelee että 2v menisi itsekseen nukkumaan eli kun pyörtyy uupumuksesta puolen yön jälkeen, hoitoon menee nukuttuaan 7h ja itkee kurkku suorana väsymystään. Vaaratilanteita ollut useita, tulikuumaa vettä ämpärillinen lattialla, teräviä veitsiä lasten ulottuvilla ja vaikka mitä. Mutta hei, on hienoa että mies osallistuu! Minä olen se "yliherkkä". Ei se mitään, vaikka seuraus oli vammautunut lapsi, isä kuitenkin osallistui. Turvaistuimen kaivoi roskiksesta. Voimakkaasti narsistisia piirteitä. Minua haukkuu lapsille koko ajan, samoin lasten kotia minun luonani. En uskalla erota koska lapset olisivat sitten miehen kanssa valvomatta.
Olen pahoillani tilanteestasi ja uskon kokemuksesi. Olen ollut vastaavantyyppisessä tilanteessa ja musertavinta oli kaikki ne ihmiset ympärillä jotka tsemppasivat että kyllä toimeen pitää tulla. Ja kaikki oli nimenomaan systemaattista heikkojen kohtien tökkimistä hiilihangolla, kaikki mitä narsismin käsikirjasta löytyy.
En osaa sanoa olisiko lastensuojelusta apua kun en tiedä millainen tilanne teillä on. Pahimmillaan narsisti esittää teatterinsa heillekin ja ottaa heidät keinovalikoimaansa. Parhaimmillaan sieltä sieltä voisi saada ne rajat joita et itse pysty asettamaan ja pitämään.
Ainoa millä voit varmasti oloasi helpottaa onkin rajat. Kaikki kommunikaatio minimiin ja kirjallisena. Ei mitään lipsumista. Kovetat itsesi kuin kiveksi. Ei enää reaktioita mihinkään, pelkkä tylsistynyt naama vaikka tökkisi syvimpiä pelkojasi, uhkailisi lasten kautta. Et kerro elämästäsi enää mitään mihin voi tarttua. Ja ota huomioon että voi kysellä noita myös lapsilta tai tutuilta. Pidä varmassa tallessa kaikki sellainen uusi ja arvokas mikä ei ole kasvanut vielä niin vahvaksi että kestää riepottelua. Suojele ja hoida itseäsi.
Lue narsismista ja heidän kanssa toimeen tulemisesta niin paljon kun voit. Kerran kun opit yhden kanssa keinovalikoiman niin sen jälkeen reaktio on aidosti tylsistynyt koska tiedät jo mitä tulee. Rankkaa se on edelleen mutta tunnepuolella helpompaa.
Vahvista itseäsi kaikin mahdollisin keinoin äläkä puhu siitä kenellekään muulle kuin sellaisille ihmisille jotka ei sataprosenttisen varmasti rupattele exäsi kanssa. Ihan mikä vaan mikä saa olosi hyväksi omassa seurassasi. Puhu itsellesi ja itsestäsi ystävällisesti.
Vierailija kirjoitti:
NÄin se menee, että kiusaamiseen henkisenä väkivaltana ei voi puuttua. Ei myöskään perheväkivaltaan. Rikosilmoitus on ainoa keino, kuten koulukiusaamisessakin.
Mulla on ollut mielessä, että joko rikosilmoituksen kriteerit täyttyisivät.
Vierailija kirjoitti:
Alalla yli 30v kirjoitti:
Lastenvalvojan työssäni olen vuosikymmenten aikana havainnut, että yli 99% näistä vainoamis/väkivalta/hyväksikäyttö väitteistä on täyttä fuulaa. Yleensä syynä mt ongelmat, päihteet, kostomentaliteetti, kaikki nämä yhdessä tai erikseen.
Tässä apn tapauksessa olen satavarma, että mies on jo kauan aikaa sitten mennyt elämässään eteenpäin. Hänellä todennäköisesti jo uusi perhe ja elämä muualla, mutta AP ei osaa päästää irti.
Mies saa olla vaikka millainen seko ja kaikki lasten kanssa työskentelevät vain hyssyttelevät ja mielistelevät, nainen jos joskus vaikka korottaa ääntään niin on heti kauhea eukko joka ei sanoita tunteita jne. meillä isä ei syötä anna lapsille ruokaa eikä syötä, ei laita nukkumaan, odottelee että 2v menisi itsekseen nukkumaan eli kun pyörtyy uupumuksesta puolen yön jälkeen, hoitoon menee nukuttuaan 7h ja itkee kurkku suorana väsymystään. Vaaratilanteita ollut useita, tulikuumaa vettä ämpärillinen lattialla, teräviä veitsiä lasten ulottuvilla ja vaikka mitä. Mutta hei, on hienoa että mies osallistuu! Minä olen se "yliherkkä". Ei se mitään, vaikka seuraus oli vammautunut lapsi, isä kuitenkin osallistui. Turvaistuimen kaivoi roskiksesta. Voimakkaasti narsistisia piirteitä. Minua haukkuu lapsille koko ajan, samoin lasten kotia minun luonani. En uskalla erota koska lapset olisivat sitten miehen kanssa valvomatta.
Olethan jo alkanut tallentaa kaikki laiminlyönnit? Jos jossain vaiheessa on pakko kuitenkin erota.
Ei.
Toistaiseksi Suomi on oikeusvaltio, jossa toinen on syytön kunnes toisin todistetaan.
Jos sanktioita jaettaisiin jokaisen oman fiiliksen pohjalta, oltaisiin linnassa tai mullan alla kaikki.