Ei jumalauta! Mies huusi naukuvalla äänellä ruokaa laittaessaan

Vierailija kirjoitti:

Meillä ukko tekee joskus harvoin ruokaa ja osaa tehdä sitä mielestään hyvin. Muiden mielestä ei, mutta ei me sitä hänelle ole kehdattu suoraan sanoa kovin usein. Itse ja muut, kun tekevät ruokaa, selviydymme haasteesta itsekseemme, tosin usein joku tulee auttamaan esim. salaatin teossa. Kun ukko tekee ruokaa, niin yksin ei selviä, vaan huutelee kaikkia apuun. Jos paistaa jotain, huutelee, että joku tulisi laittamaan perunat kiehumaan ja tekemään salaatin jne.. Kun nämä on tehty ja ruoka saatu valmiiksi, mies kutsuu syömään, vaikka pöytää ei olisi katettu. Aivan rasittavaa! Nopeammin ja helpommalla tosiaan pääsee, kun tekee itse ja pyytää ukkoa laittamaan astiat koneeseen ja tiskaamaan. Sekin on usein työn ja tuskan takana.

Kukas sinut pakotti naimisiin ja hankkimaan lapsia kehitysvammaisen kanssa?

Hei mammat, te olette ihan itse valinneet ne ukkonne, ja valitsette joka päivä jatkaa paskaa suhdettanne heidän kanssa. Ihan tasan sitä saa, mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Ai, tää kivanha keskustelu on näköjään saanut uuden elämän ketjuna, jossa vastakkaista sukupuolta haukutaan kilpaa...

TARKENNUS: miehet haukkuvat naisia ja naiset miehiä. Alapeukuttajat käsittivät väärin.

Naukuvalla äänellä kailottavat ja vinkuvat miehet ovat pahinta mitä tiedän.

Oma mies tykkää katsoa ruokaohjelmia ja sieltä aina jotain vinkkiä tarttuu. Öljy ja mausteet pitää saada pannulle reippaalla kädenliikkeellä korkealta heilauttaen. Paistinpannun kylkiä pitkin valuva rasva käryää hellan levyllä ja mausteita on lattiaa myöten. Kokki ei myöskään siivoa jälkiä vaan ne jää aina minulle. Luonnollisesti miehelle on ihan selvää, että kun minä kokkaan (99 % kerroista), niin minä siivoan jäljet. Tosin ravintolaruokailuista 99 % menee miehen piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Oma mies tykkää katsoa ruokaohjelmia ja sieltä aina jotain vinkkiä tarttuu. Öljy ja mausteet pitää saada pannulle reippaalla kädenliikkeellä korkealta heilauttaen. Paistinpannun kylkiä pitkin valuva rasva käryää hellan levyllä ja mausteita on lattiaa myöten. Kokki ei myöskään siivoa jälkiä vaan ne jää aina minulle. Luonnollisesti miehelle on ihan selvää, että kun minä kokkaan (99 % kerroista), niin minä siivoan jäljet. Tosin ravintolaruokailuista 99 % menee miehen piikkiin.

Oletko ylpeä löydöstäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mies tykkää katsoa ruokaohjelmia ja sieltä aina jotain vinkkiä tarttuu. Öljy ja mausteet pitää saada pannulle reippaalla kädenliikkeellä korkealta heilauttaen. Paistinpannun kylkiä pitkin valuva rasva käryää hellan levyllä ja mausteita on lattiaa myöten. Kokki ei myöskään siivoa jälkiä vaan ne jää aina minulle. Luonnollisesti miehelle on ihan selvää, että kun minä kokkaan (99 % kerroista), niin minä siivoan jäljet. Tosin ravintolaruokailuista 99 % menee miehen piikkiin.

Oletko ylpeä löydöstäsi?

Kunhan sinä vanhenet tarpeeksi, niin huomaat muutoksia omassa puolisossasi. Sitä ei uskokaan, millaisia piirteitä toisessa tulee esiin ja mitä kaikkea juttuja jää pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mies tykkää katsoa ruokaohjelmia ja sieltä aina jotain vinkkiä tarttuu. Öljy ja mausteet pitää saada pannulle reippaalla kädenliikkeellä korkealta heilauttaen. Paistinpannun kylkiä pitkin valuva rasva käryää hellan levyllä ja mausteita on lattiaa myöten. Kokki ei myöskään siivoa jälkiä vaan ne jää aina minulle. Luonnollisesti miehelle on ihan selvää, että kun minä kokkaan (99 % kerroista), niin minä siivoan jäljet. Tosin ravintolaruokailuista 99 % menee miehen piikkiin.

Oletko ylpeä löydöstäsi?

Kunhan sinä vanhenet tarpeeksi, niin huomaat muutoksia omassa puolisossasi. Sitä ei uskokaan, millaisia piirteitä toisessa tulee esiin ja mitä kaikkea juttuja jää pois.

Onko yksi niistä muutoksista, että hän aseella uhaten pakottaa jatkamaan paskaksi muuttunutta suhdetta?

Vai olisikohan niin, että joillakin ihmisillä on ihan oma tahto, eivätkä he syytä muita omista huonoista valinnoistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mies tykkää katsoa ruokaohjelmia ja sieltä aina jotain vinkkiä tarttuu. Öljy ja mausteet pitää saada pannulle reippaalla kädenliikkeellä korkealta heilauttaen. Paistinpannun kylkiä pitkin valuva rasva käryää hellan levyllä ja mausteita on lattiaa myöten. Kokki ei myöskään siivoa jälkiä vaan ne jää aina minulle. Luonnollisesti miehelle on ihan selvää, että kun minä kokkaan (99 % kerroista), niin minä siivoan jäljet. Tosin ravintolaruokailuista 99 % menee miehen piikkiin.

Oletko ylpeä löydöstäsi?

Kunhan sinä vanhenet tarpeeksi, niin huomaat muutoksia omassa puolisossasi. Sitä ei uskokaan, millaisia piirteitä toisessa tulee esiin ja mitä kaikkea juttuja jää pois.

Onko yksi niistä muutoksista, että hän aseella uhaten pakottaa jatkamaan paskaksi muuttunutta suhdetta?

Vai olisikohan niin, että joillakin ihmisillä on ihan oma tahto, eivätkä he syytä muita omista huonoista valinnoistaan?

Parisuhde on paljon muuta kuin kokkailu ja keittiön siivoaminen. Kokeile, niin yllätyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mies tykkää katsoa ruokaohjelmia ja sieltä aina jotain vinkkiä tarttuu. Öljy ja mausteet pitää saada pannulle reippaalla kädenliikkeellä korkealta heilauttaen. Paistinpannun kylkiä pitkin valuva rasva käryää hellan levyllä ja mausteita on lattiaa myöten. Kokki ei myöskään siivoa jälkiä vaan ne jää aina minulle. Luonnollisesti miehelle on ihan selvää, että kun minä kokkaan (99 % kerroista), niin minä siivoan jäljet. Tosin ravintolaruokailuista 99 % menee miehen piikkiin.

Oletko ylpeä löydöstäsi?

Kunhan sinä vanhenet tarpeeksi, niin huomaat muutoksia omassa puolisossasi. Sitä ei uskokaan, millaisia piirteitä toisessa tulee esiin ja mitä kaikkea juttuja jää pois.

Onko yksi niistä muutoksista, että hän aseella uhaten pakottaa jatkamaan paskaksi muuttunutta suhdetta?

Vai olisikohan niin, että joillakin ihmisillä on ihan oma tahto, eivätkä he syytä muita omista huonoista valinnoistaan?

Parisuhde on paljon muuta kuin kokkailu ja keittiön siivoaminen. Kokeile, niin yllätyt.

Minun parisuhteeni on sellainen, että en koe tarvetta valittaa ja pilkata puolisoani netissä. Kokeile sellaista, niin yllätyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helkkari on kapusta? Ikinä kuullutkaan koko sanaa ja yhtäkkiä se on joka viestissä.

Puinen kauha. Sehän on se lintukin kapustarinta, joka on saanu nimensä ku sen rintakuvio muistuttaa sivulta katsottuna kauhaa.

Missäpäin Suomea tämä sana on käytössä? Ihan aidosti kysyn koska olen melkein nelikymppinen enkä tunnista sanaa lainkaan.

Itä-Suomessa ainakin.

Joo se sana lainattiin venäjältä niinku sana piirakkakin. Keittiösanoi tuntuu olevan aika paljon sieltä?

Venäjänkielinen sana "kapusta" tarkoittaa suomeksi kuitenkin kaalia, ei puukauhaa. Venäjäksi puukauha on kaukana kapustasta. 

Meillä kokkaan minä, siis mies. Vaimo saa käyttää vedenkeitintä. Rakastan ruoanlaittoa ja olemme siinä täydellinen pari, että hän tykkää ruoistani. Ennen liittoamme hän söi eineksiä suoraan rasiasta. Miesten ruoanlaittokammo on peräisin sotienjälkeiseltä ajalta, kun isät raatoivat pitkää päivää ja äidit kokkasivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mies tykkää katsoa ruokaohjelmia ja sieltä aina jotain vinkkiä tarttuu. Öljy ja mausteet pitää saada pannulle reippaalla kädenliikkeellä korkealta heilauttaen. Paistinpannun kylkiä pitkin valuva rasva käryää hellan levyllä ja mausteita on lattiaa myöten. Kokki ei myöskään siivoa jälkiä vaan ne jää aina minulle. Luonnollisesti miehelle on ihan selvää, että kun minä kokkaan (99 % kerroista), niin minä siivoan jäljet. Tosin ravintolaruokailuista 99 % menee miehen piikkiin.

Oletko ylpeä löydöstäsi?

Kunhan sinä vanhenet tarpeeksi, niin huomaat muutoksia omassa puolisossasi. Sitä ei uskokaan, millaisia piirteitä toisessa tulee esiin ja mitä kaikkea juttuja jää pois.

Onko yksi niistä muutoksista, että hän aseella uhaten pakottaa jatkamaan paskaksi muuttunutta suhdetta?

Vai olisikohan niin, että joillakin ihmisillä on ihan oma tahto, eivätkä he syytä muita omista huonoista valinnoistaan?

Parisuhde on paljon muuta kuin kokkailu ja keittiön siivoaminen. Kokeile, niin yllätyt.

Minun parisuhteeni on sellainen, että en koe tarvetta valittaa ja pilkata puolisoani netissä. Kokeile sellaista, niin yllätyt.

Minun puolesta mies saa kirjoittaa tänne minun omituisuuksista jos haluaa, en ole sitä häneltä kieltänyt.

Vierailija kirjoitti:

Nämä kaikki toistaitoiset miehet ovat heidän äitiensä passaamisen tuloksia. Säälittävää. Naisten pitäisi kasvattaa miehiensä kanssa ainakin lapsensa, niin pojat kuin tytötkin, pärjäämään kotitöissä ja ruuan valmistuksessa. Amen.

Onko nämä myös sellaisia, jotka eivät ole ikinä asuneet yksin? Nimittäin yksin asuessa oppii kummasti tekemään kaiken näköistä.

Tässä ketjussa yritetään tehdä jostain ruoanlaitosta jotain mystistä algemiaa, jota ei voi hallita, jos jalkovälissä roikkuu jotain.

Jätä se naukuva sika. Ota kissa. Se on helpompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastavuoroisesti:

Taannoin yritin itse vaihtaa renkaita autoon. Mies tuli ja näytti yhdellä renkaalla, mihin kohtaan tunkki laitetaan, miten auto nostetaan ja miten pultit väännetään auki. Asetteli valmiiksi vaihdettavat renkaat oikeisiin kohtiin auton viereen, kun kuulemma ei ole ihan sama, mikä rengas mihinkin paikkaan laitetaan. Jo tämä oli mielestäni mystistä, sillä minun silmiini kaikki renkaat näyttivät samanlaisilta. Meni sitten sisälle ja asettautui ikkunan ääreen odottamaan näytöstä. Ja oikeassapa oli.

Sain ensimmäisen renkaan paikoilleen ja hyvin jännittyneenä laskin auton sen varaan (mies oli luvannut tulla tarkistamaan ja tarvittaessa kiristämään pultit vielä). Ihan voittajafiiliksellä aloin avata seuraavan renkaan pultteja. No, enpä saanut niitä hievahtamaankaan, en yhtäkään. Vartin yritettyäni menin sisälle ja pyysin miestäni apuun. Hän puki pilkkihaalarin (oli kylmä viima) ja tuli katsomaan missä vika oli. Ei mitään ongelmaa. Olin vain unohtanut, että mihin suuntaan pultit aukeavat. Olin siis vain kiristänyt niitä lisää. Mies jäi vielä katsomaan, että sain tunkin oikeaan kohtaan ja auton ylös, ennen kuin palasi takaisin sisälle.

Seuraava ongelma koitti, kun siirryin auton toiselle kyljelle. Mies ei ihan täysin ymmärtänyt kysymystä, jonka kävin huikkaamassa hänelle ovelta, että aukeavatko toisen puolen pultit samaan vai eri suuntaan kuin toisen puolen. Joka tapauksessa, olin jo unohtanut, mikä se avaamissuunta oli, joten jälleen pilkkihaalari päälle, vähän autettiin eteenpäin ja olin jo melkein saanut kolmannen renkaan vaihdettua.

Ihan vähän tarvitsin apua myös joidenkin renkaiden irrottamisessa ja sen pulttien löystymissuunnan unohdin tosiaan joka renkaan jälkeen. Mutta tunkkia osasin käyttää tosi taitavasti enkä ilmeisesti kertaakaan aiheuttanut vaurioita auton pelleille. Noin kaksi tuntia siihen meni, mutta vaihdoin kuin vaihdoinkin renkaat lopulta, ihan itse. Sittemmin teimme kompromissin ja vaihdoimme renkaat yhdessä. Minä pitelin pultteja sillä välin kun mies vaihtoi renkaat. Nyt kun olen eronnut, vaihdatan renkaat liikkeessä.

Itse vein auton renkaanvaihtoon. Meni 15 minuuttia ja maksoi pari kymppiä. En ymmärrä mitä järkeä on tuollaisen asian takia tuhlata tuntikausia aikaa.

Siis 15 minuutissa lastasit renkaat kyytiin, ajoit vaihtoon, renkaat vaihdettiin, ajoit takaisin, pesit renkaat ja nostelit ne sen jälkeen säilytykseen?

Uskoo ken tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastavuoroisesti:

Taannoin yritin itse vaihtaa renkaita autoon. Mies tuli ja näytti yhdellä renkaalla, mihin kohtaan tunkki laitetaan, miten auto nostetaan ja miten pultit väännetään auki. Asetteli valmiiksi vaihdettavat renkaat oikeisiin kohtiin auton viereen, kun kuulemma ei ole ihan sama, mikä rengas mihinkin paikkaan laitetaan. Jo tämä oli mielestäni mystistä, sillä minun silmiini kaikki renkaat näyttivät samanlaisilta. Meni sitten sisälle ja asettautui ikkunan ääreen odottamaan näytöstä. Ja oikeassapa oli.

Sain ensimmäisen renkaan paikoilleen ja hyvin jännittyneenä laskin auton sen varaan (mies oli luvannut tulla tarkistamaan ja tarvittaessa kiristämään pultit vielä). Ihan voittajafiiliksellä aloin avata seuraavan renkaan pultteja. No, enpä saanut niitä hievahtamaankaan, en yhtäkään. Vartin yritettyäni menin sisälle ja pyysin miestäni apuun. Hän puki pilkkihaalarin (oli kylmä viima) ja tuli katsomaan missä vika oli. Ei mitään ongelmaa. Olin vain unohtanut, että mihin suuntaan pultit aukeavat. Olin siis vain kiristänyt niitä lisää. Mies jäi vielä katsomaan, että sain tunkin oikeaan kohtaan ja auton ylös, ennen kuin palasi takaisin sisälle.

Seuraava ongelma koitti, kun siirryin auton toiselle kyljelle. Mies ei ihan täysin ymmärtänyt kysymystä, jonka kävin huikkaamassa hänelle ovelta, että aukeavatko toisen puolen pultit samaan vai eri suuntaan kuin toisen puolen. Joka tapauksessa, olin jo unohtanut, mikä se avaamissuunta oli, joten jälleen pilkkihaalari päälle, vähän autettiin eteenpäin ja olin jo melkein saanut kolmannen renkaan vaihdettua.

Ihan vähän tarvitsin apua myös joidenkin renkaiden irrottamisessa ja sen pulttien löystymissuunnan unohdin tosiaan joka renkaan jälkeen. Mutta tunkkia osasin käyttää tosi taitavasti enkä ilmeisesti kertaakaan aiheuttanut vaurioita auton pelleille. Noin kaksi tuntia siihen meni, mutta vaihdoin kuin vaihdoinkin renkaat lopulta, ihan itse. Sittemmin teimme kompromissin ja vaihdoimme renkaat yhdessä. Minä pitelin pultteja sillä välin kun mies vaihtoi renkaat. Nyt kun olen eronnut, vaihdatan renkaat liikkeessä.

Itse vein auton renkaanvaihtoon. Meni 15 minuuttia ja maksoi pari kymppiä. En ymmärrä mitä järkeä on tuollaisen asian takia tuhlata tuntikausia aikaa.

Siis 15 minuutissa lastasit renkaat kyytiin, ajoit vaihtoon, renkaat vaihdettiin, ajoit takaisin, pesit renkaat ja nostelit ne sen jälkeen säilytykseen?

Uskoo ken tahtoo.

Minulla renkaat on säilössä rengashotellissa. Varaan netissä ajan, ajan sinne viidessä minuutissa, renkaanvaihtoon mennyttä aikaa en ole kellottanut, maksan ja ajan viisi minuuttia kotiin. Vaihto maksaa parikymppiä ja renkaiden säilytyksestä peritään eri maksu. Huonompaankin voisin rahojani laittaa.

eri

Vierailija kirjoitti:

Mieheni teki tänään kanasalaattia uuden vuoden ryhtiliikkeen innoittamana. En puuttunut hänen ruuanlaittoonsa, mutta tämän ketjun päivällä luettuani kurkin sivusilmällä, mitä siellä hellan vieressä oikein tapahtuu. Mainittakoon, että mieheni syö tavallisesti kotona lähinnä uuniranskiksia ja leipää, eikä todellakaan kokkaile tai kikkaile mitään haastavampaa.

Aloitin vaivihkaisen kyttäyksen. Kana oli hunajamarinoitua filesuikaletta kaksi pakettia (n. 800 g yhteensä, arvioisin). Olisin itse ehkä ostanut kanan jossakin muussa muodossa, mutta eipä kai tuossakaan mitään perustavanlaatuista vikaa ole.

Seuraava vilkaisu: molemmat kanapaketit on kaavittu lusikalla liian pienelle paistinpannulle. Pannu on kylmä ja lusikka paistinpannulla. Hella siitä kuitenkin laitettiin päälle ja käytiin muiden salaattiainesten kimppuun.

Jokainen tekee tavallaan ja katselin, kuinka kurkun mies leikkaa ensin pyöreiksi kiekoiksi, jotka sitten leikkaa yksi kerrallaan neljäksi palaksi. Tässä meni hetki, mutta lopputulos oli kuitenkin ihan hyvä. Salaatti oli valmiista salaattisekoituspussista ja miehen yllätykseksi sitä olikin sen verran paljon, että salaatti täytyikin tehdä kahteen kulhoon yhden sijasta. Noh, ei siihen maailma kaadu. Mies pilkkoo keskittyneesti loput kasvikset sekä metsästää haarukalla valuttamattomat salaattijuustot purkista ynnä muut tilpehöörit tarkasti kahteen kulhoon.

Kun kasvikset on pilkottu ja muutkin salaattiainekset saatu kulhoihin, on aika taas muistaa käydä kanan kimppuun. Lusikka on edelleen pannulla ja käy ilmi, että kana on palanut pohjasta mustaksi ja kanakeon päälliosa on vielä jääkaappikylmää. Lusikka ei pelasta tilannetta, joten alkaa armoton paistinlastanmetsästys. Kuka olisi arvannut, että sitä tarvitaan. Lasta löytyy, mutta muutenkin kriisiytyneessä kananpaistossa realisoituu liian pienen paistinpannun aihuttama käytännön ongelma. Marinoidut kananpalaset lentelevät hellalle ja kaakeleihin kun niitä sekoittele. Ei kun toinen pannu tulille ja puolet kanoista siihen. Palaneet kohdatkin tuovat vaan makua.

Enpä enää ihmettele, mistä ne mainitut lukuisat kulhot, pohjaanpalaneet pannut, kattilat ja täystuho tulee. Salaatti maistui kyllä molemmille.

😂🥰😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin eilen töistä kotiin, mies ylpeänä kehuskeli et on jo syönyt poikien kanssa. Paistoivat oikein pihvit ja laittoivat sellaisen terveellisen graham-sämpylän väliin. Oikein käsillään innoissaan näytti miten ne oli tehty, ihmeissäni ja vähän jo itsekin innostuneena kysyin, mitä pihvejä olivat syöneet (mies ei ikinä raaski itse ostaa mitään hyvää pihvilihaa eikä myöskään tee mitään ruokaa hernekeiton lämmittämisen ja makkaran grillaamisen lisäksi). Ei meinannut sanoa, mutta sitten kertoi, että no niitä Hiillos-pihvejä.

Repesin.

Meillä moinen repeilevä tuhlari saisi lähteä äkkiä etsimään arvolleen sopivampaa kortteeria.

Joo ihan päivänselvää. Jos vaimo tuhlaa palkkansa perheen ruokiin, niin miten sun harrastuksiin riittäs rahat?! 😁

No jos nyt meidän perheeseen juttu käännetään, niin itsehän olen ollut perheen pääasiallinen elättäjä 20 vuotta ja myös ne vaatimattomat harrastukseni omasta pussista kustantanut.

Perheen tarpeet olen kuitenkin pistänyt aina muiden edelle, eikä meillä ole aina rahan kanssa juhlittu. Alkuaikoina saatettiin joutua keräämään kolikot kasaan ja laskemaan tarkkaan, että saatiin ruoka riittämään seuraavaan tilipäivään asti.

Meillä ei siis ole ollut tapana naureskella ylimielisesti toisen laittamalle ruoalle, oli tekijä kumpi vaan ja kaikki on otettu kiitollisuudella vastaan.

Tartuin kommenttiin tuhlarista. Sanavalinnasta "kortteeri" olisi oikeasti pitänyt ymmärtää, etten keskustele provosoivan nuoren miehenalun kanssa. Vilpitön pahoitteluni, tässä kontekstissa kommentoin asiattomasti ja ikävästi. Otan moitteen vastaan ja koetan olla ensi kerralla provosoitumatta yhtä herkästi.

Olen täysin samaa mieltä siitä, ettei toisen laittamalle ruualle - eikä muutenkaan - naureskella ylimielisesti, ei se ole meilläkään ollut tapana.

Enhän minä toki mitenkään sinua moittinut. Yritin vain selventää kommenttini taustoja.

No ehkä minäkin selvitän vähän repeämiseni taustoja. Mies tienaa reilusti yli 150t/vuosi, ja tuhlaa vaikka mihin muuhun paitsi perheen ruokaan (pääasiassa itseensä ja omiin intresseihinsä). Ruoassa pitäisi muka aina säästää, paitsi kun minä ostan sitä hyvää pihvilihaa, jolloin sitä voi kiskoa kaksin käsin kohti omaa napaa. Ei ehkä ihan auennut tuosta alkuperäisestä tekstistäni. Tuhlata voi niin moneen, mutta kyllä ruoan pitää olla laadukasta, ravinteikasta ja hyvää, ei ainoastaan halpaa.