Ei jumalauta! Mies huusi naukuvalla äänellä ruokaa laittaessaan

Tämähän on tosi vanha ketju, varmasti silti ajankohtainen. Ap on mielestäni silti onnekas, mies sentään joskus tekee ruokaa. Meillä tätä ei tapahdu koskaan. Ei tee muitakaan kotitöitä koskaan, jos lumitöitä ei lasketa, nekin ajaa lingolla ja isommat pinta-alat käy traktori ajamassa. Ruohonleikkuutakaan ei ole, sen tekee robottileikkuri. Ainut mitä saan mieleeni näistä miehen kotitöistä on renkaiden vaihdot ja koiran lenkitys (sitä myös muut tekevät perheessä). Mitä se mies sitten tekee? No harrastaa, milloin mitäkin uutta lajia. Ja varusteet pitää hankkia tietysti viimeisen päälle. Miksi olen vielä suhteessa? Varmaan lasten takia, enkä halua luopua tästä varallisuutilanteesta. Kieltämättä joskus käy mielessä, tänäänkin kun kiristelin WC-pöntön istuimen ruuveja kireämmälle ( mies katsoi elokuvaa), että miltähän se tuntuisi jos asuisi oikeasti 2 aikuisen perheessä? Nyt tuntuu lähinnä että olen yksinhuoltaja. Miksi et sano miehelle mitään? No arvatkaa onko yritystä ollut. Mikään ei auta. Olen nalkuttava akka! Ei ihminen joka on lapsuudesta asti opetettu siihen, että nainen tekee kotityöt, opi enää tai välitä edes oppivansa käyttämään mm. pyykinpesukonetta. Että kyllä ketjun aloittajalla on vielä 2014 ollut asiat hyvin, mutta kuudessa vuodessa on kerennyt tilanne vaikka liusua yhtä surkeaksi kuin omani.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa kun löysin tämän ketjun juuri nyt. Meinasin avautua mieheni alkeellisesta käytöksestä, mutta ei tarvitsekaan, kun luin näitä. Kiitos. 

Me olemme olleen naimisissa 20 vuotta, ja olen tullut siihen tulokseen, että miehen ei tarvitse (= ei saa ) ruokaa tehdä. 

Kun hän on aiemmin tehnyt, se maksaa jumalattomasti, vie vuorokauden aikaa, jättää hirvittävän kaaoksen, ja ruoka on lisäksi mautonta tai kamalaa. 

Minä siis teen perheelle ruokaa, aina. Jos olen poissa, niin mies hakee lapsille ja itselleen noutoruokaa tai ostaa kokkikartanon kinkkukiusauksen. Sitäkään ei enää lapset suostu syömään, joten mies lappaa sen itse kiduksiin ja lapset syö leipää. 

Ja tuo myös ajattelee, kun makkaroita kypsentämättömänä ja kylmänä jauho-vesi-seokseen lappaa, että hän on masterchef. Kamala kaaos, ällöttävää makkaralimaa, ja nälkäiset lapset, jotka eivät tuota suostu syömään. Tuo jopa keittää perunat aina yli, eli ne ovat sellaisia limaisia löysiä löllöjä. 

En kestä. EN halua, että hyvät ruoka-aineet pilataan, joten teen meillä kaikki ruuat itse. Mies syö kerralla noin 1 kg ruokaa, joten sitä pitää myös olla paljon. Huokaus.

What a c...

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on tosi vanha ketju, varmasti silti ajankohtainen. Ap on mielestäni silti onnekas, mies sentään joskus tekee ruokaa. Meillä tätä ei tapahdu koskaan. Ei tee muitakaan kotitöitä koskaan, jos lumitöitä ei lasketa, nekin ajaa lingolla ja isommat pinta-alat käy traktori ajamassa. Ruohonleikkuutakaan ei ole, sen tekee robottileikkuri. Ainut mitä saan mieleeni näistä miehen kotitöistä on renkaiden vaihdot ja koiran lenkitys (sitä myös muut tekevät perheessä). Mitä se mies sitten tekee? No harrastaa, milloin mitäkin uutta lajia. Ja varusteet pitää hankkia tietysti viimeisen päälle. Miksi olen vielä suhteessa? Varmaan lasten takia, enkä halua luopua tästä varallisuutilanteesta. Kieltämättä joskus käy mielessä, tänäänkin kun kiristelin WC-pöntön istuimen ruuveja kireämmälle ( mies katsoi elokuvaa), että miltähän se tuntuisi jos asuisi oikeasti 2 aikuisen perheessä? Nyt tuntuu lähinnä että olen yksinhuoltaja. Miksi et sano miehelle mitään? No arvatkaa onko yritystä ollut. Mikään ei auta. Olen nalkuttava akka! Ei ihminen joka on lapsuudesta asti opetettu siihen, että nainen tekee kotityöt, opi enää tai välitä edes oppivansa käyttämään mm. pyykinpesukonetta. Että kyllä ketjun aloittajalla on vielä 2014 ollut asiat hyvin, mutta kuudessa vuodessa on kerennyt tilanne vaikka liusua yhtä surkeaksi kuin omani.

Miksi olet aikuisen lapsen kanssa parisuhteessa? Katkeroidut turhaan. Lapset ja raha tekosyitä

Nämä kaikki toistaitoiset miehet ovat heidän äitiensä passaamisen tuloksia. Säälittävää. Naisten pitäisi kasvattaa miehiensä kanssa ainakin lapsensa, niin pojat kuin tytötkin, pärjäämään kotitöissä ja ruuan valmistuksessa. Amen.

Xd lol

Vierailija kirjoitti:

Vastavuoroisesti:

Taannoin yritin itse vaihtaa renkaita autoon. Mies tuli ja näytti yhdellä renkaalla, mihin kohtaan tunkki laitetaan, miten auto nostetaan ja miten pultit väännetään auki. Asetteli valmiiksi vaihdettavat renkaat oikeisiin kohtiin auton viereen, kun kuulemma ei ole ihan sama, mikä rengas mihinkin paikkaan laitetaan. Jo tämä oli mielestäni mystistä, sillä minun silmiini kaikki renkaat näyttivät samanlaisilta. Meni sitten sisälle ja asettautui ikkunan ääreen odottamaan näytöstä. Ja oikeassapa oli.

Sain ensimmäisen renkaan paikoilleen ja hyvin jännittyneenä laskin auton sen varaan (mies oli luvannut tulla tarkistamaan ja tarvittaessa kiristämään pultit vielä). Ihan voittajafiiliksellä aloin avata seuraavan renkaan pultteja. No, enpä saanut niitä hievahtamaankaan, en yhtäkään. Vartin yritettyäni menin sisälle ja pyysin miestäni apuun. Hän puki pilkkihaalarin (oli kylmä viima) ja tuli katsomaan missä vika oli. Ei mitään ongelmaa. Olin vain unohtanut, että mihin suuntaan pultit aukeavat. Olin siis vain kiristänyt niitä lisää. Mies jäi vielä katsomaan, että sain tunkin oikeaan kohtaan ja auton ylös, ennen kuin palasi takaisin sisälle.

Seuraava ongelma koitti, kun siirryin auton toiselle kyljelle. Mies ei ihan täysin ymmärtänyt kysymystä, jonka kävin huikkaamassa hänelle ovelta, että aukeavatko toisen puolen pultit samaan vai eri suuntaan kuin toisen puolen. Joka tapauksessa, olin jo unohtanut, mikä se avaamissuunta oli, joten jälleen pilkkihaalari päälle, vähän autettiin eteenpäin ja olin jo melkein saanut kolmannen renkaan vaihdettua.

Ihan vähän tarvitsin apua myös joidenkin renkaiden irrottamisessa ja sen pulttien löystymissuunnan unohdin tosiaan joka renkaan jälkeen. Mutta tunkkia osasin käyttää tosi taitavasti enkä ilmeisesti kertaakaan aiheuttanut vaurioita auton pelleille. Noin kaksi tuntia siihen meni, mutta vaihdoin kuin vaihdoinkin renkaat lopulta, ihan itse. Sittemmin teimme kompromissin ja vaihdoimme renkaat yhdessä. Minä pitelin pultteja sillä välin kun mies vaihtoi renkaat. Nyt kun olen eronnut, vaihdatan renkaat liikkeessä.

Sinänsä söpöä ja reipasta vaikkakin kuvastaa hyvin naisten yksinkertaisuutta...

Mies ei osaa naukua kuten kissa jos yrittää ääni on kuin loukkuun jäänyt villieläin.

😁😂😂ollaan me miehet välillä mahdottomia mutta onneksi ei aina

Vierailija kirjoitti:

Meidän mies osaa kyllä hslutessaan tehdä safkaa mutta mua ärsyttää suunnattomasti sen aggrekokin elkeet. Niin kuin olis muka joku masterchef ja kilpailee aikaa vastaan. Pannua pitää ravistaa niin että lihapalat kimpoilee ympäriinsä ja just tuo kaapeilta sekunneissa syöksyminen ihan ku se ruoka palais just nyt pohjaan. Ottaa aina puhtaan kupin joka paloitellulle vihanneslajille vaikka paistas ne yhdessä eikä muka ehdi pakkauksia tai kuoria roskiin laittaa. Syöksymistä, suurieleistä keskittymistä ja kokkaamista. Ja mähän ne sptkut siivoan. En yleensä kestä katsoa...

Hahah, tää kuulostaa tutulta! Sit hän ei pysty vastaamaan tai reagoimaan mihinkään muuhun siinä yyberkokkiroolissaan, vaan vastauksena on ärinää ja sähinää. Kuitenkin sitä ruuanlaittoa pitää kovaäänisesti selostaa!! Ja ruoka voi hyvin olla esim se nakkikastike...

Tällainen ketju sitten sai jäädä😜

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa kun löysin tämän ketjun juuri nyt. Meinasin avautua mieheni alkeellisesta käytöksestä, mutta ei tarvitsekaan, kun luin näitä. Kiitos. 

Me olemme olleen naimisissa 20 vuotta, ja olen tullut siihen tulokseen, että miehen ei tarvitse (= ei saa ) ruokaa tehdä. 

Kun hän on aiemmin tehnyt, se maksaa jumalattomasti, vie vuorokauden aikaa, jättää hirvittävän kaaoksen, ja ruoka on lisäksi mautonta tai kamalaa. 

Minä siis teen perheelle ruokaa, aina. Jos olen poissa, niin mies hakee lapsille ja itselleen noutoruokaa tai ostaa kokkikartanon kinkkukiusauksen. Sitäkään ei enää lapset suostu syömään, joten mies lappaa sen itse kiduksiin ja lapset syö leipää. 

Ja tuo myös ajattelee, kun makkaroita kypsentämättömänä ja kylmänä jauho-vesi-seokseen lappaa, että hän on masterchef. Kamala kaaos, ällöttävää makkaralimaa, ja nälkäiset lapset, jotka eivät tuota suostu syömään. Tuo jopa keittää perunat aina yli, eli ne ovat sellaisia limaisia löysiä löllöjä. 

En kestä. EN halua, että hyvät ruoka-aineet pilataan, joten teen meillä kaikki ruuat itse. Mies syö kerralla noin 1 kg ruokaa, joten sitä pitää myös olla paljon. Huokaus.

Kun tarkastelet elämäsi varrella tekemiäsi valintoja, niin millaisen arvosanan antaisit onnistumisellesi?

Aika moni nainen ja mies ei osaa tehdä ruokaa. Tuon tulisi olla perustaito..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastavuoroisesti:

Taannoin yritin itse vaihtaa renkaita autoon. Mies tuli ja näytti yhdellä renkaalla, mihin kohtaan tunkki laitetaan, miten auto nostetaan ja miten pultit väännetään auki. Asetteli valmiiksi vaihdettavat renkaat oikeisiin kohtiin auton viereen, kun kuulemma ei ole ihan sama, mikä rengas mihinkin paikkaan laitetaan. Jo tämä oli mielestäni mystistä, sillä minun silmiini kaikki renkaat näyttivät samanlaisilta. Meni sitten sisälle ja asettautui ikkunan ääreen odottamaan näytöstä. Ja oikeassapa oli.

Sain ensimmäisen renkaan paikoilleen ja hyvin jännittyneenä laskin auton sen varaan (mies oli luvannut tulla tarkistamaan ja tarvittaessa kiristämään pultit vielä). Ihan voittajafiiliksellä aloin avata seuraavan renkaan pultteja. No, enpä saanut niitä hievahtamaankaan, en yhtäkään. Vartin yritettyäni menin sisälle ja pyysin miestäni apuun. Hän puki pilkkihaalarin (oli kylmä viima) ja tuli katsomaan missä vika oli. Ei mitään ongelmaa. Olin vain unohtanut, että mihin suuntaan pultit aukeavat. Olin siis vain kiristänyt niitä lisää. Mies jäi vielä katsomaan, että sain tunkin oikeaan kohtaan ja auton ylös, ennen kuin palasi takaisin sisälle.

Seuraava ongelma koitti, kun siirryin auton toiselle kyljelle. Mies ei ihan täysin ymmärtänyt kysymystä, jonka kävin huikkaamassa hänelle ovelta, että aukeavatko toisen puolen pultit samaan vai eri suuntaan kuin toisen puolen. Joka tapauksessa, olin jo unohtanut, mikä se avaamissuunta oli, joten jälleen pilkkihaalari päälle, vähän autettiin eteenpäin ja olin jo melkein saanut kolmannen renkaan vaihdettua.

Ihan vähän tarvitsin apua myös joidenkin renkaiden irrottamisessa ja sen pulttien löystymissuunnan unohdin tosiaan joka renkaan jälkeen. Mutta tunkkia osasin käyttää tosi taitavasti enkä ilmeisesti kertaakaan aiheuttanut vaurioita auton pelleille. Noin kaksi tuntia siihen meni, mutta vaihdoin kuin vaihdoinkin renkaat lopulta, ihan itse. Sittemmin teimme kompromissin ja vaihdoimme renkaat yhdessä. Minä pitelin pultteja sillä välin kun mies vaihtoi renkaat. Nyt kun olen eronnut, vaihdatan renkaat liikkeessä.

Jokaisen autolijan pitää osata tien päällä vaihtaa rengas. Itse olen aina vaihtanut omaan autooni (nainen 61 v, oma auto vuodesta 1982). Myös molemmat lapseni olivat pienestä pitäen hommassa mukana ja teineistä lähtien osasivat itsenäisesti vaihtaa auton renkaat - miehet tekee siitä ison numeron mutta oikeasti se on pikkuhomma pari kertaa vuodessa.

Joskus pultit on tiukassa mutta olen koko painollani avaimen päällä seissyt niin kyllä aukeaa. Samalla tavalla koko painolla laitan ne kiinni, käsivoimiini en luota. 

Ei pidä tämä tarina paikkaansa. Ei aukea pultit pelkällä painolla. Pitää nyt käyttää (potkaista/ hypyttää), jotta pultti lähtee aukeamaan.

Itse olen tarvittaessa käyttänyt jatkovartta avaimeen niin voimat riittää.

Joskus otin veljen lapset avuksi niin suurin osa renkaiden vaihtotyöstä hoitui jo kahdelta alle kouluikäiseltä lapselta. Tokilöysytin pultit, kiristin pultit ja katsoin mikä rengas mihinkin ja nostin renkaat alas ja uudet paikalleen. Mutta hyvin lapset tunkkasivat aina auton kyljen ylös ja vaihdettiin kerralla molemmat samanpuolen renkaat ja sitten toinen puoli. Aukoivat ja kiristivät mutterit niin kireälle kuin saivat. Minä laitoin loppun.

T. Nainen 25v, 48 kg

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa nyt miehet, että onko se osaamattomuus vain näyteltyä? Vai oikeasti ette löydä mitään tai osaa vaikka täyttää tiskikonetta. Mun mies yrittää vuosikymmenestä toiseen sanoa, että hänen ei kannata täyttää tai tyhjentää tiskikonetta, laittaa ostoksia kaappeihin tai tehdä ruokaa, kun ei kuitenkaan osaa. Eikä osaakaan. Tehköön silti.

Joissain asioissa sanon, että tehköön omalla tavallaan. Jos vaikka haluaa vaihtaa tavaroiden paikkaa keittiössä niin vaihtakoon. Ei vaihda. Tiskikoneen täyttämisessä on oikea ja väärä tapa. Sinnikkäästi tekee väärällä tavalla. Tahallaan varmaan.

Miten se tavaroidennpaikka voikin olla niin vaikea. Huvittuneena katsoin glögilasien etsintää. Ovatko ne kenties jauhokaapissa? Kodinkonekaapissa? Vai voisikohan vilkaista lasikaapista?

Naisten autistisuus onkin varsin yleistä kunhan smaltalkkaaminen ja bestit-juoruilut päättyy. Juuri tuon takia saatte miehenne vihaamaan koko keittiötä ja saatte tehdä sitten kaiken siellä täysin yksin omassa täydellisyydessänne  piste Suurin osa miehistä tietää milloin naisensa kanssa ei voi jotain asiaa enää kehittää ja tämä keittiötyöskentely on se vaikein niistä. Kun luovuttaa autistin kanssa väittelyn niin minimoi muut vahingot.

Mitä sä tästä meille sauhuut, se on Sun mies, ei meidän.

Vaimo naukui kun sen piti ostaa RAL9016-maalia ja toi maalarinvalkoista - mä en kestä toto tumpeloa

Vierailija kirjoitti:

Vastavuoroisesti:

Taannoin yritin itse vaihtaa renkaita autoon. Mies tuli ja näytti yhdellä renkaalla, mihin kohtaan tunkki laitetaan, miten auto nostetaan ja miten pultit väännetään auki. Asetteli valmiiksi vaihdettavat renkaat oikeisiin kohtiin auton viereen, kun kuulemma ei ole ihan sama, mikä rengas mihinkin paikkaan laitetaan. Jo tämä oli mielestäni mystistä, sillä minun silmiini kaikki renkaat näyttivät samanlaisilta. Meni sitten sisälle ja asettautui ikkunan ääreen odottamaan näytöstä. Ja oikeassapa oli.

Sain ensimmäisen renkaan paikoilleen ja hyvin jännittyneenä laskin auton sen varaan (mies oli luvannut tulla tarkistamaan ja tarvittaessa kiristämään pultit vielä). Ihan voittajafiiliksellä aloin avata seuraavan renkaan pultteja. No, enpä saanut niitä hievahtamaankaan, en yhtäkään. Vartin yritettyäni menin sisälle ja pyysin miestäni apuun. Hän puki pilkkihaalarin (oli kylmä viima) ja tuli katsomaan missä vika oli. Ei mitään ongelmaa. Olin vain unohtanut, että mihin suuntaan pultit aukeavat. Olin siis vain kiristänyt niitä lisää. Mies jäi vielä katsomaan, että sain tunkin oikeaan kohtaan ja auton ylös, ennen kuin palasi takaisin sisälle.

Seuraava ongelma koitti, kun siirryin auton toiselle kyljelle. Mies ei ihan täysin ymmärtänyt kysymystä, jonka kävin huikkaamassa hänelle ovelta, että aukeavatko toisen puolen pultit samaan vai eri suuntaan kuin toisen puolen. Joka tapauksessa, olin jo unohtanut, mikä se avaamissuunta oli, joten jälleen pilkkihaalari päälle, vähän autettiin eteenpäin ja olin jo melkein saanut kolmannen renkaan vaihdettua.

Ihan vähän tarvitsin apua myös joidenkin renkaiden irrottamisessa ja sen pulttien löystymissuunnan unohdin tosiaan joka renkaan jälkeen. Mutta tunkkia osasin käyttää tosi taitavasti enkä ilmeisesti kertaakaan aiheuttanut vaurioita auton pelleille. Noin kaksi tuntia siihen meni, mutta vaihdoin kuin vaihdoinkin renkaat lopulta, ihan itse. Sittemmin teimme kompromissin ja vaihdoimme renkaat yhdessä. Minä pitelin pultteja sillä välin kun mies vaihtoi renkaat. Nyt kun olen eronnut, vaihdatan renkaat liikkeessä.

Itse vein auton renkaanvaihtoon. Meni 15 minuuttia ja maksoi pari kymppiä. En ymmärrä mitä järkeä on tuollaisen asian takia tuhlata tuntikausia aikaa.

tatu samuli kirjoitti:

😁😂😂ollaan me miehet välillä mahdottomia mutta onneksi ei aina

Niinpä, pojat on poikia. Ei niiltä voi mitään vaatia.

Ai, tää kivanha keskustelu on näköjään saanut uuden elämän ketjuna, jossa vastakkaista sukupuolta haukutaan kilpaa...

Meillä ukko tekee joskus harvoin ruokaa ja osaa tehdä sitä mielestään hyvin. Muiden mielestä ei, mutta ei me sitä hänelle ole kehdattu suoraan sanoa kovin usein. Itse ja muut, kun tekevät ruokaa, selviydymme haasteesta itsekseemme, tosin usein joku tulee auttamaan esim. salaatin teossa. Kun ukko tekee ruokaa, niin yksin ei selviä, vaan huutelee kaikkia apuun. Jos paistaa jotain, huutelee, että joku tulisi laittamaan perunat kiehumaan ja tekemään salaatin jne.. Kun nämä on tehty ja ruoka saatu valmiiksi, mies kutsuu syömään, vaikka pöytää ei olisi katettu. Aivan rasittavaa! Nopeammin ja helpommalla tosiaan pääsee, kun tekee itse ja pyytää ukkoa laittamaan astiat koneeseen ja tiskaamaan. Sekin on usein työn ja tuskan takana.