Lue keskustelun säännöt.
Sauli, 43v, kertoo yksinäisyydestä:” Odotan yhä ensisuudelmaani”.
17.12.2020 |
Surullista, minkälaisia kohtaloita koulukiusaaminen saa aikaan.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/sauli-43-kertoo-yks…
”Yksinäisyyteen ei totu koskaan. Se on taakka, jonka kantaminen sattuu hiukan joka päivä. Mutta sen kanssa oppii elämään. Voi elää kohtuullisen hyvääkin elämää.
En ole koskaan seurustellut. En ole ikinä pitänyt tyttöä kädestä. Olen 43-vuotias.
20 vuotta olen odottanut ensisuudelmaani. Odotan sitä yhä.
En ole kertaakaan elämässäni rakastunut tai edes ihastunut. Ei ole ollut hilkullakaan. Olen niin ujo, hiljainen ja arka.
En ole uskaltanut mennä ketään ihmistä niin lähelle, että pystyisin ihastumaan. Kun ei lähesty ketään, ei pääse riittävän lähelle ketään. Silloin ei synny edes mahdollisuutta ihastua.”
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Turhaan odottaa. Luultavasti Sauli on elänyt paljon onnellisemman elämän yksin kuin mitä se olisi ollut suomalaisen naisen kanssa.
Loppuu ainakin se pelien pelaaminen siihen paikkaan, kun emäntä tulee kuvioihin. Onko Sauli valmis luopumaan tästä rakkaasta harrastuksestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saulin kannattaisi ehkä muuttaa pois Vantaalta. Kodin Kuvalehden jutun mukaan hän on kotoisin Pudasjärveltä. Siellä hän voisi ainakin pitää ikääntyville vanhemmilleen seuraa ja olla heille avuksi, lisäksi sukukin olisi lähempänä. Pienemmällä paikkakunnalla ei muutenkaan jää niin helposti yksin, sillä uudet muuttajat kyllä huomataan naapuruston toimesta. Työllistyminen tuolla olisi toki erittäin vaikeaa, mutta kyllä elämässä voi olla sisältöä ilman työpaikkaakin.
Minusta Sauli on erittäin rohkea, koska uskalsi tulla kertomaan omalla nimellään ja omilla kasvoillaan elämästään ja asioistaan televisiossa. Ristiriita on se, että hän ei vaikuttanut erityisen vässykältä tai reppanalta. Joka tapauksessa peukutan miehen rohkeudelle.
Saukkis saakeli miten sä jaksat úlístá itsesäälissä näin monessa eri topaasissa.
Kyl sä todellaki taidat olla toivoton tapaus. Ei auta ees Jordan Petersonin selaaminen tähän keissiin.
Joko ensimmäinen lento aasiaan on mainittu? Kymmenet miljoonat kauniit nuoret naiset etsivät Saulin kaltaista kumppania. Ihan turhaan itkee mihinkään lehteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samankaltaisessa tilanteessa, joskin minulla on kokemusta seurustelusuhteista ja pitkistäkin avoliitoista. Nykyään olen kuitenkin syrjäytynyt ja ahdistuksen vuoksi toimintakyvytön. Pystyn peittämään sisimpäni ja olemaan muiden kanssa vuorovaikutuksessa, mutta normaaliin arkeen en pysty.
Toimintakyvyttömyys sulkee kategorisesti pois seurustelusuhteet. Treffeille pääsen, mutta kun tilanteeni selviää, naiset eivät tahdo jatkaa.
Monet väittävät, että tasoteoria ei ole totta. Tosiasiassa on. Kun miehellä on vakaa työ ja tulotaso, hän ei kärsi mielenterveysongelmista eikä ole susiruma, hänen mahdollisuutensa parisuhteeseen ovat monikymmen- tai monisataakertaiset verrattuna alemman tason mieheen.
Keskiluokkaiset eivät tasoteorioita hyväksy, koska heillä valinnanvaraa on yllin kyllin, jolloin syntyy harha, ettei tasoja ole.
Tässäkin ketjussa on lukuisia viestejä, joissa käytännössä miestä neuvotaan nostamaan tasoaan. Pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä, jotta kelpaisi. Kaikki nämä viestit vahvistavat tasoteorian armottomuutta, sitä, että omana itsenään kaikkine heikkouksineen ei kelpaa.
Minä olen samankaltainen nainen, ja sitä olen myös usein ihmetellyt heille jotka pölöttää että "sinun pitää vain uskoa itseesi, ryhdyt vain itsevarmaksi" jne jne että joo, mutta kun en ole itsevarma, eli turha väittää että kelpaan tällaisena jos minun kuitenkin pitäisi ennen kelpaamista muuttaa persoonani täysin päinvastaiseksi kuin mitä se on.
Sä existaat jokaisessa dimensiossa ja susta on loputtomiin eri variaatioita.
Itsevarmuus löytyy sisältä -- kanavoi itsevarmuuttasi. Valitse mitä sä fiilaat. Fiilaa olevasi itsevarma. Koska kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meidän romu-transukin löytää naisia (jopa yhden kymmeniä vuosia nuoremman aikaisemmin, nykyinen oman ikäinen) niin luulisi kenen tahansa löytävän naisen jos vain haluaa.
Et näytä ymmärtävän Saulin ongelmasta yhtään mitään, kuten ei näköjään moni muukaan täällä, mikä nyt ei sinällään yllätä yhtään.
Saulia vaivaa ujous, kun taas romu-tr ansua ei todellakaan vaivaa. Kyllähän rohkea ja ulospäin suuntautunut ihminen aina kumppanin löytää, oli minkälainen tahansa. Sitäpaitsi romu-t ransu on julkkis. Julkkiksen statuksella olet ihan eri viivalla parisuhdemarkkinoilla, kuin ujon introvertin, olit sitten minkälainen romu-einari tahansa.
Ujous on valinta. Perusluonne voi, joo, pysyä ujona ja pysyykin jossain määrin, mutta ei se mikään kohtalo ole. Ihminen voi opetella rohkeammaksi, opetella vuorovaikutustaitoja, esiintymistaitoja, small talk -taitoja.
Olen itse ollut aikoinaan se ujo maalaistyttö, joka ei ole kehdannut puhua aikuisille ja josta ei ole valokuvia kuin kädet puuskassa muiden takana piilossa katse alaspäin, jotta kukaan ei huomaisi. Olen pelännyt koulussa esiintymistä ja yliopistossa proseminaareja ja ryhmätöitä niin, etten ole kuullut mitä muut puhuvat kun olen vain laskenut mielessäni että montako on vielä ennen minun esittäytymistäni. Sitten ääni väristen sanonut jotain, mitä olen hävennyt jälkeen päin, kun en pystynytkään sanomaan, mitä halusin. Jne.
Mutta niitä taitoja voi opetella. Pitää vain nähdä se vaiva. Pitää asettua epämukavuusalueelle kerta toisensa jälkeen. Jännittää ja siitä huolimatta puhua.
Ikinä minusta ei tulisi ammattimaista esiintyjää enkä sellaiseksi edes halua. Hävettää edelleenkin miten ääni tärisi kun puhuin muutaman kymmenen ihmisen edessä pari vuotta sitten. Toisaalta pari vuotta sitä aikaisemmin puhuin vielä isommalle porukalle ilman mitään ongelmia. Ja edelleen olen ylpeä siitä, kuinka otin haltuun tilanteen jossa piti puhua englanniksi konferenssivieraille eri puolilta maailmaa. Pelkäsin etukäteen niin, että melkein oksensin, mutta menin ja tein sen ja sain onnistumisen kokemuksen.
Harjoittelu, harjoittelu, harjoittelu, epämukavuusalueelle meneminen, onnistuminen, sen hyväksyminen että aina ei onnistu (väitän, ettei yksikään niistä pari vuotta sitten kuulolla olleista seminaarin osallistujista ole sen jälkeen suonut ajatustakaan juuri minun puheenvuorolleni) ja jälleen tulilinjalle meneminen.
Kummasti auttaa menestymään sekä töissä että yksityiselämässä.
Ujous valinta? Sä olet kyllä ihan sekasin
Ujous on todellakin jokaisen oma valinta.
Sinulla on itsemääräämisoikeus oletko ujo introvertti vai röyhkeä, itsevarma, dominoiva extrovertti.
Kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.
Why not feel untouchable, why not feel unstoppable? Why not feel the best to ever do it?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveitä juttuja ihmiset täällä kirjoittaa tuntemattomasta ihmisestä. Varmasti on itsellään paha olla, kun pitää dissata ihmistä, joka avoimesti kertoo omista haasteistaan. Sauli on rohkea ja toivottavasti löytää ustäbiä nyt kun on astunut eteenpäin tämän asian kanssa. Harjoittelua se varmasti vaatii, mutta oppia ikä kaikki. Olisi varmasti hyvä ensin keskittyä ystävyyssuhteiden luomiseen, ja sen jälkeen sitten siirtyä romanttisen suhteen etsintään. Kaikkea hyvää ja tsemppiä Saulille. Ja myös teille huutelijoille. Aurinkoa kevääseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"40 vuotta olen odottanut elämän muuttuvan paremmaksi, mutta turhaa. 20 vuotta olen etsinyt sitä oikeaa, mutta turhaa. 20 vuotta olen odottanut ensi suudelmaa, turhaa!"
(Saulin blogista)
Ihan kuin olisin nuo samat jutut lukenut täältäkin monta kertaa aiemminkin: odotin ja odotin. Mistään ei käy ilmi, että olisi oikeasti etsitty jotain so. tehty jotain asian eteen.
Hyvää joulua, Sauli, ja hyvää uutta vuotta. Tekemällä aina samaa saat kuitenkin jälleen tulokseksi vain sitä samaa. Jos haluat muutosta, pitää alkaa toimia toisin.
Niin. Onni ei löydy odottamalla vaan elämällä itsensä näköistä elämää. Kukaan ei tule kotoa hakemaan.
Ehdottaisin Saulille ammattiavun hakemista, kuulostaa masentuneelta. Saisi purettua tuon koulukiusaamispomminkin.
Hän ei halua. Hän olisi tehnyt sen muuten 20 vuotta sitten.
Hän elää itsensä näköistä elämää vailla aikomustakaan ottaa ihmissuhteisiin liittyviä riskejä ja nähdä terapiaan kuluvaa vaivaa.
Sauli ei tarvitse kenenkään sääliä ja neuvot valuvat hiekkaan kuin vesi hanhen selästä.
Kyseessä on erakko, luultavasti myös aseksuaali. Heitä on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastoinkäymiset voi kääntää voitokseen, voimakseen tai niihin voi upota kuin suohon. Kaikilla on vaikeuksia ja traumoja. Ne käydään läpi ja eteenpäin, eikä raahata mukana kivirekenä koko elämää. Se vaatii terapiaa tai asian työstämistä, henkistä kasvua.
Syytä pitää hakea peilistä ja kantaa vastuu, ei syytellä ja ulkoistaa asioita.
Naulaan ajanut paikattu rengas on siis jotenkin parempi ja vahvempi kuin rengas joka ei ole koskaan puhjennut. Puhkeamisen syy on myös renkaassa eikä siinä naulassa. Joku tällainen analogia tulee aina näistä kiusattujen/päähänpotkittujen vastuiden ja syiden esiintuomisesta mieleen.
Sauli sai takaisin tyttöystävänsä. Hän sai myös kaukoputken lahjana ihmisiltä. Olisin mukana lahjoitusporukassa. Onnellinen loppu. 😊❤️
Vierailija kirjoitti:
Mies on kuin emmentaljuuston ja hautakiven muumioitunut risteytys.
Kun katson sen kuvaa, epäilyttää, että onkohan toi elossa?
Mieti, millaista olisi asioida ihmisen kanssa, joka on syrjäytynyt täysin ja viettää aikaansa odottaen.
Aina naureskellaan vanhoillepiioille jotka odottaa prinssiä.
Kyllä nää prinsessan odottajat lyö vanhatpiiat laudalta. Kirkkaasti.
Minä olen myös tuollainen odottelija. Mikään ei vaan tunnu kiinnostavan siinämäärin että hakeutuisin mihinkään. Aina voi sanoa että ei nyt vaan löydy ja blaablaa. Mutta tosiasia on se, että elämässä ei vaan mikään oikein kiinnosta. Jossain harhoissa olen myös haaveillut parisuhteesta, mutta niin mitä tarjottavaa minulla on siihen. Olenhan vain tyhjä hylsy. Eikä se toinen ihminen siinä minulle mitään elämää ykskaks taio. Lyhyesti on kokeiltu sitäkin ja todettu, että toista alkaa ärsyttämään se kun minua ei kiinnosta mikään eikä minulla ole aloitekykyä oikein mihinkään.
Saukkis se vaan vieläkin odottelee ja mumisee. Ja maha kasvaa.
elämään. Voi elää kohtuullisen hyvääkin elämää.
En ole koskaan seurustellut. En ole ikinä pitänyt tyttöä kädestä. Olen 43-vuotias.
20 vuotta olen odottanut ensisuudelmaani. Odotan sitä yhä.
En ole kertaakaan elämässäni rakastunut tai edes ihastunut. Ei ole ollut hilkullakaan. Olen niin ujo, hiljainen ja arka.
En ole uskaltanut mennä ketään ihm
Saulille kävi hyvin.
Ja vahvistaa teoriaani; naisettomaksi jää jos ei ole riittävästi altistusta naisille. Riittävän paljon kun tapaa naisia, niin kyllä joku aina kiinnostuu.
Tietenkään mikään ei painu unohduksiin jos niitä koko ajan muistelee ja rypee itsesäälissä. Oikein hellii ja hautoo kokemuksiaan. Tästä syystä olisi aiheellista päästä terapiaan ajoissa, käsitellä ne kokemukset ja traumat ja jatkaa eteenpäin. Myös itseäni kiusattiin ja nimitettiin koko yläasteaika, eikä ollut kavereita. Se sai työskentelemään entistä lujemmin että pääsisin kaikesta paskasta eroon. Kirjoitin hyvin ja karistin kotiseudun romut jaloistani enkä ole menneen perään sen koommin haistellut. Aina voi joko uhriutua tai tehdä omaksi hyväkseen jotain. Ja eikun alapeukuttamaan kun kaikkia luusereita ja uhriutuvia pitää ymmärtää.