Tiedät kyllä kun se oikea tulee vastaan! Onko teille käynyt näin?

Kyllä. Tavattiin irc:ssä ja olin varma asiasta jo ennen kuvan näkemistä tai tapaamista. Kohta 20 vuotta takana ja toisen hyvät ja huonot puolet ovat juuri ne joita kirjoittelun perusteella epäilin.

Joo mut se oli harhaa.

Ei ole. Kerran luulin niin tapahtuneen mutta toinen ei sitten ajatellutkaan samoin. Jos joskus vielä koen tuon tunteen uudestaan, en enää usko siihen.

Kolme parisuhdetta on ollut. Yhdessä tuli alkuun tuo tunne ja kahdessa ei. Eipä se tunne onnellista loppua ennustanut, päinvastoin. Nykyisen mieheni kanssa molemmat oli varovaisesti liikkeellä, ei pasuunat soineet vaan juttu kehittyi pikkuhiljaa.

En miettisi liikaa alkutunnetta tai sen puutetta. Asiaan vaikuttaa tosi paljon se, kuinka altis ja valmis on rakastumaan. Ja loppupeleissä ratkaisee se, miltä tuntuu ja miten sujuu sen jälkeen, kun alkuhuuma on ohi.

Olen kaksi kertaa kokenut noin että oli sellainen, jota näki samassa työpaikassa, mutta en ollut koskaan edes jutellut, mutta tunsin tosi voimakkaasti! Kumpikin tunne osoittautui sitten myöhemmin aika oikeaan osuneeksi, eli kumpikin olisi ollut hyvinkin potentaalinen kumppani, ajatuksiltaan, kiinnostuksiltaan, harrastuksiltaan jne. tosi samantyyppinen. Mutta tuo tunne oli kummassakin tapauksessa valitettavasti yksipuoleinen :(

Olen nähnyt tuon tapahtuvan miehelle. Käveli vastaan ja hätkähti silminnähden. Käännyin vielä katsomaan taakseni, että mitä tapahtui. Oltiin töissä, juteltu jokunen kerta. Mies kuvasi sitä "haloniskuksi päähän"; hän vain tiesi, että se on nyt tässä. Minusta tuli yhtä pöhkörakastunut vähän tasaisemmin.

Meillä on nyt 15 v yhteistä matkaa, edelleen rakastetaan.

On käynyt. Muutaman kuukauden päästä hän jätti minut kuin nallin kalliolle, kirjaimellisesti.

Jep,mutta se kolahdus oli yksipuolista.

Jokunen ihminen on kolahtanut mutta mitään tunnetta siitä oikeasta ei ole koskaan tullut. En ole edes naimisissa näiden kolahdusten kanssa vaan sellaisen ihmisen, josta en edes alkuun ollut kiinnostunut.

Olen rakastanut muutaman kerran, rakastunut vielä useammin, mutta ei koskaan ole tullut sitä ensisilmäyksellä-vaikutelmaa, että tässä se nyt on. Kyllä se aina vaatii lähempää tutustumista. En usko, että mitään yhtä oikeaa on edes olemassa. On vain sopivia ja vähemmän sopivia, ja sama koskee elämäntilannetta, puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

On käynyt. Muutaman kuukauden päästä hän jätti minut kuin nallin kalliolle, kirjaimellisesti.

Juu, sama täällä. Vielä jälkeenpäinkin ihmettelen kuinka hyvin osasi näytellä ihastunutta.

Kyllä. 12 tunnin yhdessäolon jälkeen tiesin vuorenvarmasti että siinä se on, se jota olen koko ikäni etsinyt. Olin 28-vuotias ja takana eripituisia suhteita. Tämä tieto valui lävitseni häntä katsellessani, ikään kuin lämpimänä ja painavana lyijynä. Ei siinä mitään pasuunan soitantaa kuulunut.

Olin 100 % varma että menemme naimisiin emmekä koskaan eroa. En tietenkään sanonut mitään ääneen, itsekseni ajattelin.

Tuosta on nyt 25 vuotta, ja tähän asti on pitänyt kutinsa. Edelleen ollaan yhdessä.

Mä olen tavannut sen oikean n. 800 kertaa, ihastus todella helposti =) 

Nääääähh. Jopa silloin, kun olen ollut umpirakastunut, olen nähnyt tilanteessa kaikenlaisia esteitä, muttia ja mutkia. Valtava vapauden kaipuuni on yksi hankaloittava tekijä, toinen on epäselvä sukupuoli-identiteettini, jonka kanssa olen kipuillut koko ikäni. En oikein istu naisen rooliin ja tämä hankaloittaa suhteitani, kun miehet odottavat minulta jotain sellaista naisellisuutta, mitä en osaa enkä haluakaan osata, koska se ei ole minua. Sellaista kaveria ei taida ollakaan, joka mulle sopisi täydellisesti. Yksi oli kyllä hyvinkin lähellä, häntä muistan yhä lämpimästi.

On niitä "kolahduksia" ollut useampikin, mutta ei ne kestäneet. Ne oli semmosia, että saman tien ties, että wow nyt osuu niin hyvin yksiin ja on tosi haltioitunut ja euforinen olo. Nykyisen kumppanin kanssa, joka on se oikea, tuli heti tosi turvallinen fiilis. Sellanen olo, että tossa on se satama ja ankkuri jonne aina palaan ja haluan palata. Ei ollut hullaantumista vaan luottamus ja lämmin olo ihan heti. Siitä tiesin, että tää on oikeasti se oikea.

Oli mun elämässä kerran poika, joka sai mut uskomaan romanttiseen rakkauteen, telepatiaan ja johonkin meitä suurempaan. Sitten kävi ilmi, että hän ei halunnut tosissaan tutustua. Sen jälkeen en enää ole uskonut hulluihin ihastumisiin. En tässä elämässä.

Olen tiennyt tai luullut niin kolmesti, kunpa vaan joskus olisi molemminpuoleista. Suhteeseen olen päätynyt ”ihan kivojen” tyyppien kanssa. Noh, eihän nekään tietty ole kestäneet. Parisuhteet ovat niin monimutkaista palapeliä, etten taida enää jaksaa niihin itseäni sotkea.

N44

Oli kyllä pian tunne että tässä on jotakin. Poikkeuksellisesti tässä suhteessa ei ollut kuitenkaan sellaista alkuhuumaa joten pasuunoiden soinnista ei voi puhua mutta se on mielestäni hyvä asia. Kävi vähän niin että annoin täysin edellisistä poikkeavalle ihmiselle mahdollisuuden ja sitten huomasin että täähän toimii paremmin kuin mikään muu koskaan.

Tavattiin netissä ja kun näin hänen kuvansa, tuli rauhallisen varma olo, että tässä on minun aviomieheni.

Täälläkään ei mitään draamaa tai suuria fanfaareja liittynyt asiaan. Olin enemmänkin hännentynyt, että tuoko muka. Mieheni oli aika paljonkin eri tyyppiä kuin aikaisemmat “suuret“ ihastukset.

On. Muutimme parin viikon tutustumisen jälkeen yhteen ja onnemme kukoistaa edelleen nyt kymmenisen vuotta myöhemmin <3