Lue keskustelun säännöt.
Tiedät kyllä kun se oikea tulee vastaan! Onko teille käynyt näin?
17.12.2020 |
Mulle kävi, tiesin sillä sekunnilla kun homma alkoi, että tämä on jotain ihan muuta. Pasuunat soi ja linnut lauloi ja mitä niitä nyt on. Jonkinlaiset kemiat ja energiat osui kohdalleen.
Kommentit (85)
En ole koskaan halunnut seurustella vain seurustelun vuoksi. Alun perin olimme vain ystäviä, mutta pian asiat syventyivät. Huomasin, että voin olla täysin oma itseni hänen kanssaan ja haluaisin olla aina yhdessä. Jos emme jonain päivänä jutelleet, kaipasin häntä. Olen ollut aina erakkoluonteinen ja viihtynyt yksin, mutta ilman häntä en tykkää olla. Ei ole rakkaus vielä 15 vuodessa loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin vuosi sitten viimeksi tapasin (täysin vieraan) ihmisen, jonka seurassa tunsin ihan välittömästi syvää rauhaa. Näitä on muitakin vastaavia kokemuksia muutamia...
En usko yhteen ainoaan oikeaan, kyllä meille jokaiselle on useampi “oikea” olemassa.
Ja siis tiedän kyllä tuon tunteen, olen sen muutamiakin kertoja kokenut. Joskus kuitenkin elämäntilanteet on liian erilaiset tai myöhemmin kasvettu erilleen, joten suhde ei ole alkanut/jatkunut. Ihana tunne se silti on ja omalla tapaa aina ainutlaatuinen. Kai se on jotain feromonien yhteensopivuutta kuitenkin ensisijaisesti... 😂 Eli sitä kuuluisaa kemiaa.
Ensitapaamisella en vielä tiennyt, tosin en häneen juuri tutustunutkaan. Mukava heppu oli, mutta olin kiireinen vapunviettäjä, enkä pysähtynyt häneen tutustumaan. Mies kiinnitti jo silloin minuun huomiota. Tokalla tapaamisella kaikki menikin nappiin ja yhteinen taival alkoi. Mutta en sillon ymmärtänyt, mitä siinä oli kyseessä, ihmettelin paljon itsekseni, miksi kaikki oli niin erilaista tämän tyypin kanssa. Myöhemmin osasin yhdistää alun hämmästyksen ja helppouden siihen, että mies olikin se oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Menin ihan puihin enkä saanut sanaa suustani. Ujostuin ja jäädyin täysin. Tilanne meni ohi, olen yksin.
Tunne oli kutkutteleva. Jo takaapäin tunsin hänet, ennen kuin näin kasvot, tunsin olemuksen ja jonkun järjettömän latauksen. Uutta tilaisuutta odotellessa. Lupaan, että en jäädy tai saan ainakin jotain sanottua.
Onko kyseessä ollut se oikea? Kertomasi perusteella en vakuutu, sillä toisen osapuolen ajatusta sinusta et ilmeisesti tiedä. Ehkä hän on vain poikkeuksellisen vetovoimainen ihminen, se ei tarkoita mitään sen enempää. Jos uusi tilaisuus tilee, muistathan että hän ei välttämättä ajattele sinusta samoin, vaikka sinulla tunne olisikin voimakas.
Olen kokenut useita kertoja kun tuntemattomat miehet tulevat kertomaan kuinka olen heidän elämänsä nainen. Tilanteet ovat olleet äärimmäisen kiusallisia, sillä miehet ovat olleet sellaisia joihin päin en itse vilkaisikaan. Vetovoima ei todellakaan aina ole molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen melkein heti tajuaa, että onko yhteisiä asioita niin paljon, että kannattaa jatkaa.
Se on jotain sellaista, jota ei tajua sellainen, joka ei itse ole sitä koskaan kokenut.
Liittyvätkö yhteiset asiat enemmän ajatus- ja arvomaailmaan kuin ulkoisiin tekijöihin, esim. harrastuksiin..
En usko rakkauteen. Miehet eivät osaa rakastaa, kuin itseään. Noin vuodessa parissa se itsekkyys nostaa heillä päätänsä ja huomaat olevasi kotiorja, kun ukko viilettää kavereiden kanssa ja tekee pitkää päivää duunissa(rahaa itselleen ja eläkettä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on, oli vielä molemminpuolista. Sielujen tanssia. Valitettavasti toinen osapuoli tuli toisiin ajatuksiin. Kaipaan häntä yhä, vaikka vuosia on kulunut. :(
Oletko ihan varma, että vastapuoli näin koki?
Minä koin taas pettymyksen ja varmaan hylkään kaikki uskomusjärjestelmät näiden juttujen suhteen.
Juuh, koettu on. Kai se jotain kiimaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin hetki sitten tosissani, että näin kävi. Vaan ei käynytkään vaan se toinen katosi elämästäni täysin.
En luota enää mihinkään!
Heh, mulle kävi samallailla.. lähti sanomatta edes "tää oli tässä". Olen niin paljon kokenut pettymystä, että tuskinpa edes uskaltaisin tuntea tunnetta "tässä on se oikea".
Väitän että ne jotka ovat varovaisimpia suhteissa uusiin parisuhteisiin, eivät niin helposti ap:n kuvaamia ilmiöitä koskaan koe. Tai esim. Ylipäätään epäluuloisimmat ihmiset.
Noita "oikeiden" olemassa oloja ei voi mitenkään todistaa. Luultavasti vaan ihmisten uskomusjärjestelmiä nämä.
Vierailija kirjoitti:
Kolme parisuhdetta on ollut. Yhdessä tuli alkuun tuo tunne ja kahdessa ei. Eipä se tunne onnellista loppua ennustanut, päinvastoin. Nykyisen mieheni kanssa molemmat oli varovaisesti liikkeellä, ei pasuunat soineet vaan juttu kehittyi pikkuhiljaa.
En miettisi liikaa alkutunnetta tai sen puutetta. Asiaan vaikuttaa tosi paljon se, kuinka altis ja valmis on rakastumaan. Ja loppupeleissä ratkaisee se, miltä tuntuu ja miten sujuu sen jälkeen, kun alkuhuuma on ohi.
Tämä, tätä yritin edellisessä viestissä juuri sanoa. Ja kaikenlaiset ajatukset & uskomukset vaikuttaa tunteisiin. Esim. törmäsin erääseen mieheen taas uudelleen vuosien jälkeen "kyllähän tää nyt kohtaloa on, pakko olla tarkoitettu"..ihastuin voimakkaasti. Mutta eihän tuon kanssa kuin pettymys tullut.
Ennen kaikkea haistaisin miestä, jos haju on vastenmielinen, antaisin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tätä tainnut kaikki ymmärtää oikein. Ei voi olla "se oikea", jos tunteet eivät ole molemminpuolisia. Mikään ohimenevä juttu ei voi olla se oikea.
Ei missään ole annettu tuollaista määritelmää oikeasta. Kyseessähän on kokemuksellinen juttu, totta kai minä voin tuntea jonkun juuri siksi oikeaksi itselleni vaikka vastapuoli ei kokisikaan samoin. Ei siinä muusta kyse ole.
Eikä käsitettä tosiaan ole määritelty sen kummemmin yhtään missään, joten kyllä ymmärrettiin ihan oikein. Mielipidekysymys.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Menin ihan puihin enkä saanut sanaa suustani. Ujostuin ja jäädyin täysin. Tilanne meni ohi, olen yksin.
Tunne oli kutkutteleva. Jo takaapäin tunsin hänet, ennen kuin näin kasvot, tunsin olemuksen ja jonkun järjettömän latauksen. Uutta tilaisuutta odotellessa. Lupaan, että en jäädy tai saan ainakin jotain sanottua.
Mitäs jos hän olisikin olisikin ollut kasvoistaan Frankensteinin hirviötä muistuttava. Olisiko takaapäin katsottuna syntynyt fiilis säilynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Menin ihan puihin enkä saanut sanaa suustani. Ujostuin ja jäädyin täysin. Tilanne meni ohi, olen yksin.
Tunne oli kutkutteleva. Jo takaapäin tunsin hänet, ennen kuin näin kasvot, tunsin olemuksen ja jonkun järjettömän latauksen. Uutta tilaisuutta odotellessa. Lupaan, että en jäädy tai saan ainakin jotain sanottua.Mitäs jos hän olisikin olisikin ollut kasvoistaan Frankensteinin hirviötä muistuttava. Olisiko takaapäin katsottuna syntynyt fiilis säilynyt?
Minua on yksi mies lähestynyt tuolla lailla takaapäin näkemättä ensin kasvoja. Tuli mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) ihastui mun perseeseen ja/tai muuhun kroppaan niin kovasti että naamalla ei ollut mitään väliä ja b) hän oli niin epätoivoinen että kuka tahansa naista muistuttava kelpasi. En lämmennyt kahvikutsulle.
Kyllä. Olin ensitapaamisemme jälkeen tulisilla hiilillä ja lopulta laitoin miehelle viestin ihan turhanpäiväisestä asiasta (samana iltana). Olin ihan maani myynyt, kun hän ei vastannut. Seuraavana päivänä hän soitti ja sittemmin olen oppinut tuntemaan häntä ja tietämään, ettei hän edes lue viestejä kuin silloin tällöin (hoitaa asiat soittamalla).
Kohta seitsemän vuotta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En usko yhteen oikeaan. Alkuhuuma on pelkkää illuusiota. Näin omalla kohdallani.
En minäkään usko yhteen oikeaan, sehän olisi ihan järjetöntä. Mutta en myöskään olisi lähtenyt jatkamaan tutustumista ellen olisi heti ensitapaamisella ihastunut/kiinnostunut vahvasti/tuntenut että kemiat kohtaavat.
Tiesin. Hänkin rakastui minuun samalla hetkellä. Tosin olin hyvin nuori ja tyhmä, ja päästin tämän elämäni rakkauden menemään. Elämäni suurin virhe, jota kadun tähän päivään asti.
Ei tätä tainnut kaikki ymmärtää oikein. Ei voi olla "se oikea", jos tunteet eivät ole molemminpuolisia. Mikään ohimenevä juttu ei voi olla se oikea.