Päiväkodin ja koulun työntekijät! Lopettakaa äitienpäiväaskartelut!

Kammottava ihminen olet ap.

Onko mieleesi tullut, että lapsi saa iloa voidessaan tehdä äidilleen jotain? Antamisen ilo on normaaleilla ihmisillä yleensä saamista suurempi.

tää voi tUlla yllätyksenä teille kiittämättömille ämmille, mut mä en tee niitä askarteluja ja lahjoja tai järjestä äitienpäivä kahvitusta teitä aikuisia varten. Ne on lapsia varten. Lapsista on kiva saada tehdä lahjoa teille, nekin rakastaa jopa tommosia "äitejä" heistä on kiva kun äiti tulee pk:lle kahville. 

mä en siis lopeta askarteluja tahi esitysten tekoa niin kauan kun se on lapsille tärkeää. Mulle on yks paskanhailee mitä se aikuinen siinä tuntee ja ajattelee.

t:LTO

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 21:16"]

Askartelu on ihanaa ja mielelläni lapsen tekemiä ottaa kotiin. Mutta minua ahdistaa nämä äitienpäivä ja isänpäivä aamiaiset. Siinä oiken laitetaan isättömät ja äidittömät kärsimään ne joilla ei ole riittävän lähellä mummoja ja pappoja tuuraamaan.

[/quote]

Älä suotta ahdistu. Itse en ehdi niihin ikinä eikä lapsi ole moksiskaan. Viimeksi isä oli äitienpäivä aamiaisella.

[/quote]

No me olemme tehneet niin, että otan vapaapäivän ja lapsen ei tarvitse mennä tuollaiselle aamiaiselle kärsimään.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 21:22"]

Se askartelupaketti tehtiin nimenomaan lapsen kanssa yhdessä. Lahjakortin oli lapsi askarrellut ja se lunastettiin menemällä lapsen kanssa retkelle. Tuo jogatunti oli tietysti sellainen johon lapsi ei osallistunut, mutta se oli luitenkin erityinen juttu, eikä sellaisia ole joka vuosi. Silloin olivat askarrelleet kortin.

[/quote]

Kertoisitko lisää tuosta askarteluvälinepaketista? lapsi siis askarteli pakettiin askarteluvälineitä? Vai miten tuo lahja oli toteutettu?

Taidat ap olla jollakin mahdollisimman epäluovalla alalla itse. Et ymmärrä, että lapselle on hyväksi kaikenlainen luova tekeminen. Vaikka se onkin varsin ohjattua, niin silti. Lapsi saa siitä tekemisen iloa ja se hetki kun hän sitä tekee, hän ajattelee sinua rakkaudella.

Ihan hirveää, että tämä tunteella tehty ei sitten kelpaa, vaan sen pitäisi olla jotain hienoa, käytännöllistä, kaunista jne.

Minulle jokainen lapsen tekemä tuotos on kullan arvoinen. Näen niissä tunnetta, ajatusta ja lapsen kehitystä. Sillä ei ole mitään merkitystä mikä se on tai säilyttääkö sitä miten kauan. Vain se on tärkeää, että lapsi on saanut tehdä ja tuntea, sekä saa kokea antamisen ja ilahduttamisen riemua.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 21:22"]

Se askartelupaketti tehtiin nimenomaan lapsen kanssa yhdessä. Lahjakortin oli lapsi askarrellut ja se lunastettiin menemällä lapsen kanssa retkelle. Tuo jogatunti oli tietysti sellainen johon lapsi ei osallistunut, mutta se oli luitenkin erityinen juttu, eikä sellaisia ole joka vuosi. Silloin olivat askarrelleet kortin.

[/quote]

Kertoisitko lisää tuosta askarteluvälinepaketista? lapsi siis askarteli pakettiin askarteluvälineitä? Vai miten tuo lahja oli toteutettu?

[/quote]Olivat siis keränneet kasan askartelutarvikkeita päväkodista (mustaakseni oli anakin erivärisiä papereta, eirlaisia kuvioita, liimaa pikkupurkissa (taisi olla vanha filmirasia tms., piippurassia, munakennoa jne) jotka oli paketoitu kauniisti (olisiko ollut lapsen itsensä painama kääre? En enää muista) ja jossa oli mukana ohjeet joissa pyydettiin askartelemaan tarvikkesta lapsen kanssa han mitä vain ja tuomaan tuotoksen päiväkotiin näyttelyyn. Oli tosi heno nähdä miten erilaisia juttuja samoista simppelestä tarvikkeista oli keksitty. =)

Äitini (67 v) ompeli tänään irronnutta nappia ennen kuin lähdettiin äitienpäivälounaalle. Kun hän haki ompeluvälineet, huomasin että hänellä oli yhä käytössä minun hänelle joskus ala-asteikäisenä antamani neulatyyny. Se oli aika liikuttavaa ja tuntui, että äiti on arvostanut tuota kieltämättä aika muotopuolta tekelettä ja varmaan liikuttunut sen saadessaan. Yhä 30 vuotta myöhemmin se palveli tarkoitustaan.

Voi jumalauta että joillain viiraa päästä...

Lasten tekemien lahjojen ja piirustuksien hienous ja hauskuushan muodostuvat osaksi juuri niiden kömpelyydestä. Ne ovat lapsen ilmaisua, joka ilmentää lapsen kognitiivisia kykyjä: näkemyksiä, keskittymistä ja ajattelua yhdistettynä motorisiin toimintoihin. Kaikki tällaiset luovat pyrkimykset ovat jo itsessään liikuttavia ja inhimillisen kehityksen kuvia. Vanhemmalta tuntuu tunneköyhältä keskittyä vain lahjojen ulkomuotoon tai käytännöllisyyteen. Ei niitä kaikkia tarvitse lopun ikää säilyttää, mutta vuosien päästä niihin on yhtä hauskaa törmätä kuin vaikkapa vanhaan valokuvaan.

Mä oikein odotan niitä oman lapsen tekemiä lahjoja! Nyt mulla jo kummilapsilta saatuja kortteja, maalauksia, kynttiläkippo. Se lapsen ilo minkä näkee lapsen kasvoilla on parasta ja se kuinka hän kertoo miten on esim. Käynyt metsästä keräämässä lehtiä tai muuta siihen korttiin tai kuinka hän on sen askarrellut ihan itse. :) tai miksi hän on tehnyt mulle juuri tuollaisen kuin on tehnyt.

Ja hauskojahan ne on näin aikuisenakin, kun oma äitini kaivanut niitä säästettyjä juttuja esille. Kauheitahan ne jotkin ovat, mutta mukavia muistoja saaneet aikaiseksi. :)

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:15"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:44"]

 Vain sen, että päiväkodissa ollaan helvetin takapajuisia, koska äidille saa valita vain nössöjä pastellivärejä (joita muuten inhoan).

[/quote]

Pitääpä jatkossa muistaa kysyä lapsen hoidonaloituskeskustelussa myös vanhempien lempivärit.

[/quote]Tarkoitukseni oli lähinnä sanoa, että en voi sietää sitä, että joku perhanan lähihoitaja aivopesee lapseni uskomaan, että väreillä on sukupuoli. Että vaaleanpunainen kuuluu tytöille ja sininen miehille. Perseestä.

[/quote]

Minä olen vääntänyt kättä aiheesta kun perhekerhossa isänpäiväkorttien pohjiksi tuotiin vain sinisiä ja vihreitä kartonkeja, miehen lempiväri sattuu olemaan kirkkaanpunainen. Minä taas olen täysin sininen ihminen enkä koe että minua on ajateltu yhtään jos saan vaaleanpunaisen kortin kirkkaanpunaisella koristelulla (tai toisinpäin). Saatiin se punainen pohja sitten ja lapsi käytti vesiväreistäkin punaista ja vähän oranssia isille maalatessaan, oli jo "aivopesty" siihen että punaiset on isin juttuja ja siniset äidin meillä kotona, oli sitten vessan pyyhkeistä tai aamukahvimukista kyse.

Mutta joo, lapsi on niin kova askartelemaan kaikkea täällä kotonakin ja hoidostakin saa viikottain raahata läjän kotiin niin arvostan jos on huolella mietitty mitä saan äitienpäivänä lahjaksi. Yksi koru on todella ihana, lapsi valitsi itse värit ja tiesi mistä äiti tykkää <3 Tänä vuonna tuli vain kortti johon olivat kukkasia maalailleet itse, hyvä niin eikä mitään sellaista mikä on hankala säilöä ja vielä hankalampi heittää roskiin. 

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:28"]

Mitä ihmeen iloa on oikeasti jostain hirvittävästä krääsästä, jolla ei tee yhtään mitään? Se pitää ottaa vastaan, koska lapsi on sen tehnyt ja sitä ei voi heittää "tunnesyistä" poiskaan. On sitten varasto täynnä kaikenlaisia vessapaperihärpäkkeitä, makaronista tehtyjä kaulakoruja, muodottomia savimöhkäleitä, säkkikankaasta tehtyjä "laukkuja" tai tyynyliinoja, joita ei oikeasti voi käyttää.

En haluaisi yhtään mitään äitienpäivälahjaa. Parasta olisi, kun toivottaisivat vain hyvää äitienpäivää. Enimmillään joku kortti, mutta ei yhtään mitään karmeaa askartelua sen lisäksi.

[/quote]

Onnea ap, idioottiviestisi saa luultavasti av:n historian eniten alapeukkuja. No onhan sekin omanlaisensa saavutus.

Meidän päiväkodissa ainakin kortit ja lahjat tehdään just niistä tarvikkeista mitä päiväkodissa sattuu olemaan. Rahaa ei ole ostaa esim. kynttilöitä tai muita.. ei edes niitä tyynyliinoja tai kangaskasseja. Ja vitsit lapset on innoissaan kun saavat tehdä äidilleen/isilleen yllätyksen, mitä väliä sillä on jos se on "ruma", se on huolella ja rakkaudella tehty!

En muuten jaksanut lukea koko ketjua, kommentoin vain tuon ekan sivun juttuihin :)

Joskus kyllä toivoisi, että vähän ajateltaisiin tarkemmin lahjoja. Yhtenä vuonna sain aivan ihanan lapsen tekemän rannekorun, mutta se oli ympärysmitaltaan lapsen ranteen kokoinen ja en voi sitä mitenkään käyttää. Tänä vuonna sain nätit korvikset, mutta mulla ei ole reikiä. Molemmissa tapauksissa lapselle tuli paha mieli, kun äiti ei käytäkään lahjaa.

Jos mulla olisi lapsia olisin onnellinen vaikka maalatusta hanmastikusta. Muistan onan innostukseni lahjoja tehdessä ja suutuin kun hoitotädit tuli neuvomaan ettei muka oranssit, pinkit ja vihreät sydämet ja ukkospilvet sovi yhteen isin krakaan. Kraka on vieläkin isällä ja laittoi sen juuri jouluna kun nähtiin ja olen jo 22 vuotias stylisti joka kyllä ymmärtäisi miksi hän ei sitä käyttäysi, näin hän kuitenkin osoittaa rakkautensa ja arvostuksensa minua kohtaan. Ukkospilvistä ja sydämistä huolimatta minusta tuli stylisti, ehkä ei olisi tullut jos olisin kuunellut tätejä, enkä nyt pukisi malleja lehtien kansiin :) älkää lytäkö lapsienne hirvityksiä, virheistä oppii ;)

Onko lahjan aina pakko olla hyödyllinen ja sellainen, jolla "tekisikin jotain"? Ihan hirveitä vanhempia täällä.

T. Lapseton 20v

Ja taas yksi juttu lisää vanhempien vaatimuksiin...sun pitää ap ehdottaa, että oma lapsesi saadaan hakea vaikka kotiin sillä aikaa kun muut askartelee, ettei sun tartte kärsiä. 

En minäkään jaksa lukea ekana sivua enempää tällaista roskaa. Ihmettelen vaan, miksi pitää valittaa päiväkodin tädeille ja opeille. Se lapsihan on sen lahjan tehnyt ja antanut, joten sano sille lapsellesi että se on hirveä etkä halua noin kaameita lahjoja. Varmasti menee paremmin viesti perille eikä lapsi tuo niitä enää. Ei kai niitä tarhan tätejä nyt kiinnosta äitien mielipiteet, lasta kylläkin. Ongelma ratkaistu.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 22:48"]

Joskus kyllä toivoisi, että vähän ajateltaisiin tarkemmin lahjoja. Yhtenä vuonna sain aivan ihanan lapsen tekemän rannekorun, mutta se oli ympärysmitaltaan lapsen ranteen kokoinen ja en voi sitä mitenkään käyttää. Tänä vuonna sain nätit korvikset, mutta mulla ei ole reikiä. Molemmissa tapauksissa lapselle tuli paha mieli, kun äiti ei käytäkään lahjaa.

[/quote] 

Et kai tosissasi oleta, että tarhantädit alkaa jokaiselta äidiltä kyselemään, onko sillä korvissa reikiä jos on hommattu korvistarpeet? Minäkin sain kerran korvikset jotka koululaiseni oli minulle tehnyt. Reijät löytyy kyllä, mutta en allergian takia voi käyttää kuin kultaisia korviksia. Nämä nyt ei tietenkään kultaa olleet. Ihailin niitä kovasti ja ripustin ilmoitustauluun koristeeksi. Lapsi oli kovin iloinen eikä yhtään pettynyt. Eihän lapselle pakko ole sanoa, että en mä tämmöistä voi käyttää!  mikä estää olemasta vain ilahtunut lahjasta ja keksimästä siitä jotain muuta hyvää kuin se varsinainen käyttötarkoitus?