Onko uskovaisen elämä vain yhtä synkkää kuoleman odotusta
Kaikki mikä vähänkin tuntuu kivalta tässä maallisessa elämässä -onkin syntiä. Onko se uskovaisen elämä sitten niin täynnä sääntöjä ja rajoituksia, että mistään ei voi iloita? Mitä ylipäänsä saa tehdä ja mitä ei - kertokaa se uskovaiset.
Mitä iloa esimerkiksi siitä on jos itse pääset taivaaseen ja läheisesi joutuvat helvettiin?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän uskovaisia ole jo tarpeeksi mätkitty.
Pikkusen sitä suvaitsevaisuutta.
Uskovaiset mätki ei-uskovaisia pari vuosituhatta ja tämä on pitkälle heidän omaa uskontoaan vastaan. Uskoisin, että jokunen jatkaa vielä mätkimistä hetkisen.
Jeesushan tulee pian tempaamaan omansa taivaaseen. Mitäs jos teillä on kissoja tai koiria tai muita kotieläimiä, miten niiden sitten käy? pääsevätkö nekin tempaukseen mukaan vai jäävätkö oman onnensa nojaan?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ns. luopio, vaikka haluaisinkin olla uskossa. Pahimmat syntini tein uskossa ollessa, en tiedä riittääkö armo enää minulle.
Hän näkee sydämesi. Älä pelkää, olet pelastettu. Olemme kaikki vajavaisia Hänen edessään.
Vierailija kirjoitti:
Jeesushan tulee pian tempaamaan omansa taivaaseen. Mitäs jos teillä on kissoja tai koiria tai muita kotieläimiä, miten niiden sitten käy? pääsevätkö nekin tempaukseen mukaan vai jäävätkö oman onnensa nojaan?
Heh.. Tulevat kai mukaan. Siellä on tarkoitus olla murehtimatta, lemmikkisi näet siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesushan tulee pian tempaamaan omansa taivaaseen. Mitäs jos teillä on kissoja tai koiria tai muita kotieläimiä, miten niiden sitten käy? pääsevätkö nekin tempaukseen mukaan vai jäävätkö oman onnensa nojaan?
Heh.. Tulevat kai mukaan. Siellä on tarkoitus olla murehtimatta, lemmikkisi näet siellä.
Ei niille ole tarvetta siellä. Ovat tämän maailman symboleita ja asioita.
Sincc
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesushan tulee pian tempaamaan omansa taivaaseen. Mitäs jos teillä on kissoja tai koiria tai muita kotieläimiä, miten niiden sitten käy? pääsevätkö nekin tempaukseen mukaan vai jäävätkö oman onnensa nojaan?
Heh.. Tulevat kai mukaan. Siellä on tarkoitus olla murehtimatta, lemmikkisi näet siellä.
Ajattelette nyt ihmisen lähtökohdasta. Asia joka ei jossain toisessa kohtaa enää ole yhtään merkityksellinen.
Sincc
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ns. luopio, vaikka haluaisinkin olla uskossa. Pahimmat syntini tein uskossa ollessa, en tiedä riittääkö armo enää minulle.
Hän näkee sydämesi. Älä pelkää, olet pelastettu. Olemme kaikki vajavaisia Hänen edessään.
Tunnustaminen ja katuminen on edellytys.
Kaikille katuville Hän antaa armon.
Vierailija kirjoitti:
Joka uskoo Jeesukseen on todella vapaa.
Totuus tekee vapaaksi.
Minulle vapaus on ollut ehkä se isoin juttu. Kun kasvaa viimein aikuiseksi ja on omiakin lapsia, meinaa musertua turvattomuuden, vastuun ja huolen alle.
Jumalaan luottaen jätän kaiken ns. herran haltuun. Minun ei tarvitse huolehtia, Hän huolehtii omistaan ja tietää kaiken tarkoituksen ja päämäärän.
Mitä vain tapahtuu, Jumalan rakkaus odottaa minua ja rakkaitani. Se vapauden tunne ja helpotus on mieltä huumaava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ns. luopio, vaikka haluaisinkin olla uskossa. Pahimmat syntini tein uskossa ollessa, en tiedä riittääkö armo enää minulle.
Hän näkee sydämesi. Älä pelkää, olet pelastettu. Olemme kaikki vajavaisia Hänen edessään.
Olisin nyt voinut lainata ihan ketä tahansa teistä, koska tää on niin uskomatonta. Jos joku avaa keskustelun kysymällä ihan mitä tahansa uskoon/uskontoon liittyvää, täällä alkaa heti hurmoshenkiset melskata ja kehua toisiaan, kuinka on niin hyvä keskustelu, kun kaikki kehuvat toistensa uskoa ja hurmoshenkisyyttä ja ihanaa uskoa eikä kenelläkään muulla ole mitään nokan naputtamista. Kerronpa itsestäni. Olen pakana (ei ole kastettu), en ole käynyt rippikoulua, mutta koko kouluaikani osallistuin uskonnonopetukseen, koska minua kiinnosti tietää, miten ihmiset ajattelevat ja mihin kaikkeen alistuvat. Nyt minulla on ikää ja joka päivä lähestyn kuolemaa. Pitäisin itseäni houkkana jos uskoisin, että tämän jälkeen on jotain muuta. Surullista on sew, että yksilö ahdistuksissaan ajattelee elävänsä tämän elämän jälkeen. Me elämme vain kerran. Nyt saan varmasti sata vastausta siihen, kuinka harhaanjohdettu olen. Antaa tulla vaan, mutta siltikään mitään "taivasta" tai "paratiisia" (on muuten ilmaisu jota muslimit aika yleisesti käyttävät) ei ole. Elämä on tässä. Ota tai jätä.
Rukoilen puolestanne. Vice versa olisi kiva
Liisa59 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ns. luopio, vaikka haluaisinkin olla uskossa. Pahimmat syntini tein uskossa ollessa, en tiedä riittääkö armo enää minulle.
Hän näkee sydämesi. Älä pelkää, olet pelastettu. Olemme kaikki vajavaisia Hänen edessään.
Olisin nyt voinut lainata ihan ketä tahansa teistä, koska tää on niin uskomatonta. Jos joku avaa keskustelun kysymällä ihan mitä tahansa uskoon/uskontoon liittyvää, täällä alkaa heti hurmoshenkiset melskata ja kehua toisiaan, kuinka on niin hyvä keskustelu, kun kaikki kehuvat toistensa uskoa ja hurmoshenkisyyttä ja ihanaa uskoa eikä kenelläkään muulla ole mitään nokan naputtamista. Kerronpa itsestäni. Olen pakana (ei ole kastettu), en ole käynyt rippikoulua, mutta koko kouluaikani osallistuin uskonnonopetukseen, koska minua kiinnosti tietää, miten ihmiset ajattelevat ja mihin kaikkeen alistuvat. Nyt minulla on ikää ja joka päivä lähestyn kuolemaa. Pitäisin itseäni houkkana jos uskoisin, että tämän jälkeen on jotain muuta. Surullista on sew, että yksilö ahdistuksissaan ajattelee elävänsä tämän elämän jälkeen. Me elämme vain kerran. Nyt saan varmasti sata vastausta siihen, kuinka harhaanjohdettu olen. Antaa tulla vaan, mutta siltikään mitään "taivasta" tai "paratiisia" (on muuten ilmaisu jota muslimit aika yleisesti käyttävät) ei ole. Elämä on tässä. Ota tai jätä.
Kukaan ei sinua hauku eikä tuomitse. Saat olla uskomatta tai uskoa.
Olet tärkeä
Olkaa vahvat uskossa. Tämä aika on vaikea.
On aika synkkää. Aina kun keksin jonkun ilon aiheen niin se onkin syntiä, pahaa ja ties mitä iljetystä ja kauhistusta. Enkä voi juuri iloita siitä että lähes kaikki rakkaista läheisistäni joutuu helvetin tuleen ikuisiksi ajoiksi. No, pelastunpa edes itse. Kai.
Pyhä Henki on totuuden henki. Se ohjaa uskovaista puheissa ja teoissa. Puhdas omatunto varoittaa jos joku asia on syntiä. Sillon sitä ei halua tehdä ja se tuntuu pahalta esimerkkinä vaikkapa alkoholi tai maailmallinen musiikki.
Uskovainen on armahdettu syntinen eli se tarkoittaa sitä, että on Jumalan armon alla. Joutuessaan syntiin uskovainen saa pyytää evankeliumia toiselta uskovaiselta.
Evankeliumi puhdistaa omantunnon ja taas jatkaa Taivaan tietä iloisella mielellä.
Jumala ei muista anteeksi annettuja syntejä.
Kaikki synnit saa anteeksi. Jumala haluaisi, että jokainen ihminen tekisi parannuksen.
Rinnakkaisviitteet (KR 1933/-38)
Dan. 3:33 Kuinka suuret ovat hänen tunnustekonsa ja kuinka voimalliset hänen ihmeensä! Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta ja hänen valtansa pysyy suvusta sukuun." > Siirry
Matt. 4:17 Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle." > Siirry
Matt. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. > Siirry
Matt. 10:7 Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' > Siirry
Mark. 1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." > Siirry
Luuk. 15:7 Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
Kateuteen asti Hän haluaa ihmiset luokseen.