Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työpaikan erilaiset persoonat - Mutta pitääkö silti osallistua?
17.12.2020 |
Aina sanotaan, että on hyvä, jos työpaikalla on erilaisia persoonia ja erilaisuutta täytyy ymmärtää, sillä kaikilla on hyviä puolia. Tarvitaan innostujia ja epäilijöitä, tarvitaan suunnittelijoita ja toteuttajia, kaikkien ei tarvitse olla niitä puheliaita ja sosiaalisia, riittää kunhan tekee omat hommansa.
No onhan se näinkin, mutta itse koen kyllä omassa työyhteisössäni erikoiseksi tilanteen, että yksi kuusihenkisen tiimin jäsen ei halua osallistua oikein mihinkään. On hiljainen introvertti, selkeästi haluaa tehdä yksin ja omassa rauhassaan, ei kommunikoi muun työyhteisön kanssa juurikaan, muiden ideoidessa pysyy omassa huoneessaan suljetun oven takana. Vaikka häntä yrittää houkutella yhteiseen keskusteluun mukaan ystävällisesti ja kannustavasti, ei juurikaan osallistu.
Onko tällainen teidän mielestä OK? Täytyykö vain hyväksyä ja ymmärtää? Muu tiimi on hyvähenkinen ja viihtyy työpaikalla, mutta tästä yhdestä ei ota kukaan selvää.
Kommentit (17)
Voit olla onnellinen, jos tuo on tiimisi hankalin tyyppi. Meillä on yksi raivoaja, joka tykkää huutaa ihmisille ja heitellä aivan törkeitä kommentteja muille. Toinen saa myös raivareita, itkunpuuskia ja valittaa koko työpäivän niin yksityiselämästään kuin töistä. Kaikki toiminnan kehittäminen on jäissä, kun tämä kaksikko estää sen täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on yksi "toisenlainen persoona". Tänään esimerkiksi aamupalaverissa, jossa on tietty agenda ja oltiin tokavikassa kohdassa (kollega kertoi järjestelmän virhetilanteesta), alkoi puhua kollegan päälle että "eikö tähän nyt voisi järjestää toisen palaverin, mulla on miljoona asiaa hoidettavana ennen joulua eikä ollenkaan aikaa tällaselle". Ja tosiaan palaveria 10 min jäljellä ja jäljellä yksi asia.
Mutta kun pitää hyväksyä erilaisuus. Harmi vaan, että se joidenkin "erilaisuus" on töykeyttä tai omaan napaan tuijottelua tai sitä, että just ton tyypin aika on jotenkin kallisarvoisempaa kuin muiden.
Ap:lle kysymys, vaikuttaako henkilön toiminta haitallisesti omaan työsuoritukseesi? Jos kyllä, juttele esimiehesi kanssa. Jos ei, anna olla, ja keskity omaan duuniisi.
Oi niitä aikoja kun annettiin rauhassa hoitaa työt ja oltiin kaikki tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on yksi "toisenlainen persoona". Tänään esimerkiksi aamupalaverissa, jossa on tietty agenda ja oltiin tokavikassa kohdassa (kollega kertoi järjestelmän virhetilanteesta), alkoi puhua kollegan päälle että "eikö tähän nyt voisi järjestää toisen palaverin, mulla on miljoona asiaa hoidettavana ennen joulua eikä ollenkaan aikaa tällaselle". Ja tosiaan palaveria 10 min jäljellä ja jäljellä yksi asia.
Mutta kun pitää hyväksyä erilaisuus. Harmi vaan, että se joidenkin "erilaisuus" on töykeyttä tai omaan napaan tuijottelua tai sitä, että just ton tyypin aika on jotenkin kallisarvoisempaa kuin muiden.
Ehkä hän ajatteli samaa teistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on yksi "toisenlainen persoona". Tänään esimerkiksi aamupalaverissa, jossa on tietty agenda ja oltiin tokavikassa kohdassa (kollega kertoi järjestelmän virhetilanteesta), alkoi puhua kollegan päälle että "eikö tähän nyt voisi järjestää toisen palaverin, mulla on miljoona asiaa hoidettavana ennen joulua eikä ollenkaan aikaa tällaselle". Ja tosiaan palaveria 10 min jäljellä ja jäljellä yksi asia.
Mutta kun pitää hyväksyä erilaisuus. Harmi vaan, että se joidenkin "erilaisuus" on töykeyttä tai omaan napaan tuijottelua tai sitä, että just ton tyypin aika on jotenkin kallisarvoisempaa kuin muiden.
Ei huonoa käytöstä tule sietää. Jos tuollainen päällepuhuminen ja epäkunnioittava käytös olisi jotenkin jatkuvaa, olisi esimiehen syytä puuttua. Mutta harva varmaan voi sanoa, ettei ikinä itse olisi työtilanteessa sanonut töksähtäen jotakin tai kiihtynyt jne.
Muiden ideoidessa?
Siis miten teillä on tapana, järjestetäänkö "ideoinnista" yhteinen tapaaminen, johon kaikki kutsutaan ja on agenda, jossa on tavoitteet selvillä, mahdollisesti myhös resurssit jne? Vai onko teidän "ideointi" epämääräistä heittelyä ilman tavoitteita, ilman resursseja ja jollei joku viaton uhraa työaikaansa jonkun muun kunnian eteen, toteutuskin yleensä jää puolitiehen.
Ensimmäisessä tapauksessa se, joka on kutsuttu muttei osallistu, ei tee työtään.
Jälkimmäisessä tapauksessa en ollenkaan ihmettele, ettei homma toimi eikä tämä yksi osallistu siihen enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi niitä aikoja kun annettiin rauhassa hoitaa työt ja oltiin kaikki tyytyväisiä.
Jep. Ei jaksa tätä nykyajan jatkuvaa hössötystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on yksi "toisenlainen persoona". Tänään esimerkiksi aamupalaverissa, jossa on tietty agenda ja oltiin tokavikassa kohdassa (kollega kertoi järjestelmän virhetilanteesta), alkoi puhua kollegan päälle että "eikö tähän nyt voisi järjestää toisen palaverin, mulla on miljoona asiaa hoidettavana ennen joulua eikä ollenkaan aikaa tällaselle". Ja tosiaan palaveria 10 min jäljellä ja jäljellä yksi asia.
Mutta kun pitää hyväksyä erilaisuus. Harmi vaan, että se joidenkin "erilaisuus" on töykeyttä tai omaan napaan tuijottelua tai sitä, että just ton tyypin aika on jotenkin kallisarvoisempaa kuin muiden.
Ehkä hän ajatteli samaa teistä.
Miksi? Agendalla oli puhua juuri siinä kohtaa järjestelmästä. Ja tosiaan 30 minuutin palaveri, jonka esimies päättänyt ja kalentereihin buukannut, ja sitä oli vielä jäljellä 10 minuuttia jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on yksi "toisenlainen persoona". Tänään esimerkiksi aamupalaverissa, jossa on tietty agenda ja oltiin tokavikassa kohdassa (kollega kertoi järjestelmän virhetilanteesta), alkoi puhua kollegan päälle että "eikö tähän nyt voisi järjestää toisen palaverin, mulla on miljoona asiaa hoidettavana ennen joulua eikä ollenkaan aikaa tällaselle". Ja tosiaan palaveria 10 min jäljellä ja jäljellä yksi asia.
Mutta kun pitää hyväksyä erilaisuus. Harmi vaan, että se joidenkin "erilaisuus" on töykeyttä tai omaan napaan tuijottelua tai sitä, että just ton tyypin aika on jotenkin kallisarvoisempaa kuin muiden.
Ei huonoa käytöstä tule sietää. Jos tuollainen päällepuhuminen ja epäkunnioittava käytös olisi jotenkin jatkuvaa, olisi esimiehen syytä puuttua. Mutta harva varmaan voi sanoa, ettei ikinä itse olisi työtilanteessa sanonut töksähtäen jotakin tai kiihtynyt jne.
Se on jatkuvaa. Ja kyllä esimies siitä huomauttaa, mutta ennemminkin tyynnyttää meitä muita, että pitää ymmärtää, hän on neliskanttinen ihminen.
Olen samaa mieltä, että jos introvertin yksintyöskentely on ainoa "ongelma", niin sitä ei ole. Todennäköisesti hän saa enemmän aikaan kuin puheliaammat tyypit ja tosiaan kompensoi sillä kokonaistulosta.
Jos taas hän on lisäksi epäystävällinen ja kieltäytyy töistä tms. sitten asia on eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten yksi voi muiden ideoidessa olla omassa huoneessaan? Eikö kyseessä ole virallinen kokous, jossa osallistujat kirjataan ylös? Voiko tapaamisenne tulkita kahvitauoksi?
Miksi aloitus on noin rankasti alaklikattu? Haluaisiko alaklikkaajat jotenkin perustella tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse ymmärtää, mutta hyväksyä täytyy. Hänen persoonansa tuskin vaikuttaa negatiivisesti työn tulokseen - vaikkei ehkä olisi aktiivinen ideoimaan yhdessä, voi työn oman jälki silti kompensoida.
Ei mikään työelämässä kehittyisi, jos työntekijät olisivat samankaltaisia samankaltaisilla ajatusmaailmoilla, persoonilla ja taidoilla.
Voit ehkä ottaa tämän asian keskusteluun esimiehesi kanssa siltä kantilta, että olet epävarma, miten suhtautua tilanteeseen ja miten edistää hyvää työilmapiiriä ilman, että hiljaisempi kokee tulevansa ajetuksi nurkkaan.
Ex hiljaisesti nurkkaan ajettu introvertti haluaa tässä kommentoida. En todellakaan simpukkavaiheessani tuonut mitään lisäarvoa yhteisöön. Let's get this straight. Se että joku menee omaan koteloonsa ei tarkoita että tätä pitäisi hoivata. Ei pitäisi eikä minuakaan pitänyt.
Minuakin jäi kiinnostamaan, minkälaisia nuo ideointihetket ovat? Ideoitteko kahvitunnilla tai työnteon lomassa muista asioista jutustellessanne? Vai onko näille hetkille järjestetty tapaaminen tai palaveri, jossa käsittelette asiaa esimiehen johdolla? Mielestäni hiljaisemmankin voisi odottaa osallistuvan yhteisiin palavereihin, vaikka ei puhuisi siellä. Jos taas kehittelette ideoita keskenänne toisen tehdessä töitä omassa huoneessaan, ei tuo ulkopuolelle jäänyt edes tiedä teidän ideoivan juuri sillä hetkellä. Hän voi kokea teidän jättävän hänet tarkoituksella ulkopuolelle.
Omaa luonnettaan on aika vaikea muuttaa. Ujoillakin on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Jokainen saa päättää ihan itse, miten paljon kertoo itsestään ja elämästään työkavereille. Ongelma se voi olla silloin, jos ei selviä kaikistä työtehtävistä, jättää kertomatta työn kannalta oleellisia asioita muille tai edes tervehdi aamuisin. Jos hiljaisuus ei vaikuta työntekoon, ei sen pitäisi olla mikään ongelma. Kaikki me olemme erilaisia.
Voihan tuosta puhua esimiehelle ja kertoa, ettet tiedä, miten toimia hiljaisemman työkaverin kanssa tai miten häntä saisi rohkaistua mukaan. Ehkä esimies voi jututtaa työkaveriasi. Hän voi olla ujo, ahdistunut tilanteesta tai kokea olevansa ulkopuolinen. Hänelläkin on varmasti hyviä ideoita, mutta hän ei uskalla kertoa niitä. Kannattaa myös miettiä, minkälaisia palaverit ovat. Huutavatko muut yhteen ääneen ja puhuvat toistensa päälle, jolloin hiljaisempi ei edes saa puheenvuoroa. Ja mikäs estää laittamasta ideoita ylös johonkin kyselylomakkeeseen ennen palaveria.
Meillä ainakin nämä "ideoitsijat" jättävät ihan surutta työt tekemättä vaikka pariksikin tunniksi, me "turhat ujot tyypit" sitten hoidetaan ne työt jotka ovat prinsessoilta jääneet. Kun olin lomalla, oli monet töistäni vaan jätetty keräämään pölyä kun ei oltu saatukaan aikaan. Oli sitä muuta tärkeämpää.
Itselläni ei ole aikaa höpistä niitä näitä, hoidan työt ja sillä sipuli. Pakollisiin palavereihin toki osallistun, mutta silloinkin joudun poistumaan puhumaan työpuheluita, palvelemaan asiakkaita yms. Jotkut ei joudu, kun "joku muu" (=minä ja se yksi toinen) hoitaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei tarvitse ymmärtää, mutta hyväksyä täytyy. Hänen persoonansa tuskin vaikuttaa negatiivisesti työn tulokseen - vaikkei ehkä olisi aktiivinen ideoimaan yhdessä, voi työn oman jälki silti kompensoida.
Ei mikään työelämässä kehittyisi, jos työntekijät olisivat samankaltaisia samankaltaisilla ajatusmaailmoilla, persoonilla ja taidoilla.
Voit ehkä ottaa tämän asian keskusteluun esimiehesi kanssa siltä kantilta, että olet epävarma, miten suhtautua tilanteeseen ja miten edistää hyvää työilmapiiriä ilman, että hiljaisempi kokee tulevansa ajetuksi nurkkaan.