Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu että psykiatria
17.12.2020 |
hakee vain täydellisiä ihmisiä eli suulaita, rentoja ja ekstrovertteja tyyppejä. Jos satut omaamaan jo perintötekijöissä jotain "poikkeavia" luonteenpiirteitä esim. ujous, vaativuus ja herkkyys, niin sulla on vaikea-asteinen persoonallisuushäiriö ja vika on ympäristötekijöissä, ja kaikista eniten äitisuhteessa. Tai oikeastaan naiset ovat persoonaltaan häiriintyneitä ja miehet autisteja.
Kokevatko muut samoin? Ymmärrän täysin miksei monet uskalla hakea apua, varsinkaan lapsilleen.
Kommentit (4)
Mä itse epäilen olevani autismin kirjoilla, mutta sainkin estyneen ja depressiivisen diagnoosin. En ole sellainen ollenkaan, se ihmetyttää. Työelämässäkin olen ja joudun jatkuvasti pitämään esitelmiä ym. ilman ongelmia, ainoa missä rassaa ovat puhelut ja small talk, ne on vaikeita. Lisäksi minulla on erityisiä mielenkiinnon kohteita ja puheääneni on monotoninen. Lapsuudessani on takana pitkä tutkimusjakso, jossa todettiin erittäin vahvoja asperger-piirteitä, muttei kumminkaan diagnoosiksi asti. Nyt aikuispsykiatrian mukaan mulla ei ole niitäkään vaan kotona on ollut ongelmia. Oikein tivattiin että oliko äitini väkivaltainen päihteiden käyttäjä...
Joo-o, usko psykiatriaan on mennyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni vaativa on todellisuudessa autismin kirjoilla. Ollaan innostuneita ja perehtyneitä siihen omaan mielenkiinnon kohteeseen. Naisilla varsinkin se voi liittyä perheeseen ja kotiin: kaiken pitää olla tiptop ja elämä on aikataulutettua. Jos ei niin ole, ahdistuu.
Minulle työnnettiin nuoresta asti masennusta ja epävakaatapersoonaa.. 10 vuotta meni kunnes uskoivat autismin kirjolle. 10 hukkaan heitettyä vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Asiantuntijoiden asintuntijuudessa ja näkemyksissä on kyllä melkoisia eroja, kannattaa aina kysyä useampaa mielipidettä.