Kouluttamattomien ihmisten ruikutus palkasta

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 20:19"]

Minäkin ihmettelen näitä ihmisiä jotka haluavat pitää palkkaeronsa korkeammalla, kuin heikkolahjaisilla? Miksi?

[/quote]

voisiko olla niin, että ihminen on palkkansa ansainnut? Opiskellut ja tehnyt töitä sen eteen, että saa enemmän palkkaa. Lääkärit opiskelevat 10 vuotta. Senkö pitäisi olla samanarvoista kuin suoraan peruskoulusta lehdenjakajiksi tai kaupan kassaksi menevillä? 

Vaikka ei olisi lahjoja lukupäähän, niin opiskella voi silti jotakin mitä osaa ja missä on parhaimmillaan. Ei kaikissa aloissa lueta, joissakin opitaan käytännössä. 

Aika harvalla on kyse vammaisuudesta tai heikkolahjaisuudesta, vaan ihan silkasta laiskuudesta ihan lapsesta lähtien. Ei vain ole kukaan opettanut tai antanut mallia siitä, että elämässä usein saa sitä mitä tavoittelee, mutta sen eteen täytyy nähdä vaivaa. Jos vanhemmat on sossun elättejä, opiskelua ei arvosteta, eikä siihen kannusteta, niin helposti lapsestakin tulee yhteiskunnalta rahoja nyhtävä vihainen ihminen, jonka mielestä veroja ei tarvis olla, mutta tukia kyllä. Ja elämä on niin niin niin epäreilua.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 21:41"]

Aika harvalla on kyse vammaisuudesta tai heikkolahjaisuudesta, vaan ihan silkasta laiskuudesta ihan lapsesta lähtien. Ei vain ole kukaan opettanut tai antanut mallia siitä, että elämässä usein saa sitä mitä tavoittelee, mutta sen eteen täytyy nähdä vaivaa. Jos vanhemmat on sossun elättejä, opiskelua ei arvosteta, eikä siihen kannusteta, niin helposti lapsestakin tulee yhteiskunnalta rahoja nyhtävä vihainen ihminen, jonka mielestä veroja ei tarvis olla, mutta tukia kyllä. Ja elämä on niin niin niin epäreilua.

[/quote]

minusta juuri tuo asenne on se ongelma. Ajatellaan juuri noin että laiskat ja minä minä olen ahkera liisa. Elämä on epäreilua, mutta ihmisten maailmassa järjen maailmassa sen ei pitäisi olla epäreilua. Uskon ihmisiin ja järkeen. Siksi palkan tulisi olla samansuuruinen. Äänestäkää vasemmistoa.

T: Lääkäri

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 23:37"]

Oma asenne ratkaisee viime kädessä kaikkein eniten. Jos itsellä ei ole kiinnostusta kouluttautua, niin syyn löytää vaikka äidin kummin mummon kaimasta.

Koulutus on Suomessa lähes ilmaista. Esim AMK/YAMK-tutkinnosta ei tarvitse maksaa mitään. Eikä yliopistotutkintokaan maksa kuin terveydenhoiton maksun verran vuodessa.

[/quote]
Koulutus on ilmaista...näennäisesti. Nimittäin ei voi rajata pois niitä muita kuluja, mitä opiskelusta tulee. Esim. suositussa opiskelukaupungissa voi tulla esteeksi kova vuokra: hienoa jos saa töitä opintojen ohella (tai että pystyy ylipäätään tekemään töitä opintojen ohella, esim. epäsäännöllisessä opiskelurytmissä on vaikea istuttaa töitä samaan kuvioon) tai jos joku avustaa vuokrassa, mutta aina näin ei ole. Opinto- ja asumistuki eivät välttämättä (ja hyvin todennäköisesti) riitä kattamaan asumista ja elämistä ihan oikeasti.

Plus tietenkin kulkeminen koululle (hienoa jos asut koulun nurkilla, muussa tapauksessa joudut maksamaan bussimatkoista), ruoka, joissakin kouluissa materiaalimaksut... 

Että ei se kovin tavatonta ole, että silkasta rahanpuutteesta pitää keskeyttää opinnot tai venyttää niitä pidemmiksi, koska työskentely syö arvokasta opiskeluaikaa.

Kyllä, voit vielä vedota siihen, että oikea asenne ratkaisee. Valitettavasti se asennekaan ei riitä, kun alkaa olla tarpeeksi nälkä ja väsy ja tili näyttää ettei ruokakauppaan ole asiaa ainakaan viikkoon. Että kyllä opintojen vaakakupissa painavat nekin, että pääsee nopeasti ja varmasti leivän syrjään kiinni, vaikka se tarkoittaisikin alempaa koulutusta ja pienempää palkkapussia. 

Monilla lääkärillä on asiakkaisiinsa ylimielinen asenne. Asenne saa suuria mittasuhteita etenkin silloin, kun asiakas on ottanut selvää ongelmista ja yrittää auttaa ja nopeuttaa lääkärin työtä. Tällöin lääkäri kokee itseään loukatun, vaikka lääkäri on vain lääkäri eikä itse persoona työssään. Lääkäreiden tulisi olla otettu, kun asiakas pyrkii nopeuttamaan työtä jäsentämällä missä mennään.

Harvoin nirppanokkaiset korkeastikoulutetut ovat yhteistyöhalukkaita poikkeuksetta pitkään alallaan olleet. Sama pätee monesti juuri poliisikoulusta valmistuneita kohtaan. Ovat niin tietävinään kaikesta kaiken. Todella moni lääkäri tiedostaa ettei ole ansainnut niin korkeaa palkkaa, kuin keneltä imee veret muiden heikkoustensa takia. Nämä muut vielä maksavat veroa ja kalliita palveluja + lääkemaksuja.

Moni joutuu alentelemaan lääkäreiden edessä ja valehtelemaan saadakseen reseptejä vaivoihinsa.

Toivoisin lääkäreiltä enemmän humaniutta työnsä hoitoon.

Ammatti `= Kutsumus.

Ei palkasta saatava palkkio. Kutsumus on se avainsana. Yrittäkää nyt helvetissä löytää se kutsumuksenne ja äänestää saman palkan puolesta. Toki korkeasti koulutettu käy pitkään kouluja ja siinä samassa amislaiset alkavat tienata, mutta nykyään se ei mene niin. Sillä duuneja ei todellakaan ole saatavissa ja eläkettäkään ei pätkätöistä kerry. Siirrytään uudelle vuosituhannelle solidaarisuuden nimissä.

t. Kaikki samassa venheessä

Minun mielestäni taas on ihan oikein, että lääkäri esim. huippukirugi saa hyvää palkkaa, enemmän kuin vähemmän vastuullisessa, ja ei niin pitkälle erikoistuneessa (koulutetussa) ammatissa oleva, se on ihan fine!

Mutta, minusta on myös väärin, että siivooja ei elä palkallaan, ja työehdot ovat esim. kohtuuttomat joillakin matalapalkka-aloilla, eikä kukaan esim. uskalla valittaa esimiehille koska siitä ei aiheudu kuin kuraa niskaan.

Miksi vaativammissa työtehtävissä työskenteleviä kunnoitetaan ja arvostetaan ihan eri tavalla, ja heidän vaatimuksiaan otetaan huomioon, ja sitten toisia vähätellään, heidän työpanostaan ei arvosteta, vaikka kuinka hyvin ja tunnillisesti hoitaisivat SEN työn, MITÄ ovat tekemässä? Yhteiskunnan pitäisi nähdä, että siivoojat ja roskakuskit, lähihoitajat yms. ovat välttämättömiä myös tämän infran ylläpitämisessä! Ja että heillekin kuuluu ihan samat oikeudet mitä tulee työsuhdeasioissa kuin ylemmillä toimihenkilöillä! Palkka vain on luonnollisesti vaatimattomampi. Ja sen palkan pitäisi olla sellainen, että sillä pystyy elämään eikä niin, että yhteiskunta maksaa esim. asumistukea tmv. jotta ihminen pystyy nippa nappa selviämään välttämättömistä (ruoka, asuminen, bussilippu, tarpeelliset vaatehankinnat, terveydehuolto, sähkö, vesi, netti, puhelin jne, ja joskus jopa ostamaan jotakin tarpeellisia huonekalua, kodinkoneita ja lomamatkaa esim. kerran vuodessa), eikä niin että ihminen tekee täyttäpäivää, mutta elää alle köyhyysrajan, tai on aina köyhä siltikin (joka ei johdu esim velkaantumisesta, tai holtittomasta rahankäytöstä, tai päihteistä, bilettämisestä, merkkivaateostoista jne)!!

Kolmannekseen, pitää ymmärtää, että paskoista lähtökohdista käsin vaatii enemmän PONNISTELUA kuin hyvistä lähtökohdista käsin se opiskelu ja oman elämän haltuunotto muutenkin (esim. saada hyviä työpaikkoja jne). KAIKILLA EI OLE YHTÄ HELPPOA, toisilla elämä on jo alkutekijöissään haasteellisempaa kuin toisilla, toiset joutuvat taistelemaan enemmän koulumenestyksen eteen, opintojen eteen, hyvien työpaikkojen eteen, ja toisille ne tulee kuin lähes Manulle illallinen (esim. suomenruotsalaistaustainen, keskiluokkainen akateeminen perhe saa lapsen, jota aina kannustetaan ja kustannetaan kielimatkat, valmennukset, rahoitetaan pääsykokeisiin lukemisen aika, ruotsinkielisenä opiskelupaikka yliopistosta irtoaa helpommin, ostetaan opiskelijakämppä yliopistokaupungista, rahoitetaan opintoja, jotta ei tarvitse mennä töihin opintojen ohella, vanhemmat järjestävät kesätyöpaikkoja suhteillaan ja valmistumisen jälkeen ensimmäisen työpaikan jne)

Pointti on se, että elämä ei ole yhtälailla yhtä helppoa tai vaikeaa kaikille; ihmiset ovat todella eriarvoisessa asemassa, jotkut harvat todella onnekkaita, ja samoin jotkut harvat todella epäonnekkaita, jotka joutuvat taistelemaan, että mielenterveys säilyisi ja myös että riittäisi voimia hankkia hyvä koulutus ja työ kaiken paskan keskellä (esim juuri insestiperheen lapsi tmv)

AINA ei ole kyse kiinni pelkästä asenteesta, elämä on voinut murskata jo nupullaan olevan ihmistaimen. Ymmärtäkää tämä. Ihan turha tulla jauhamaan siinä jotain "motivaatiosta on kaikki kiinni", joskus se pelkkä motivaatio ei vaan riitä, jos oikein huonosti on asiat.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 21:40"]

Ahaha! Keskustelun aloituksesta tulee mieleen kuulemani tarina eräästä kesätyöläisestä, joka ensin kulutti tutustumispäivän valittamalla siitä, kuinka koulutusta arvostetaan ihan liikaa nykypäivänä, ja varsinaisina työpäivinä ottaa virallisten taukojen lisäksi vähintään kuusi vessataukoa.

Ei näin.

[/quote]

Riippuu täysin palkasta ja hädästä. Juuri näin. Ei ole hyväksi pidätellä hätää pomon kunniaksi.

Koulutettujen ihmisten vinkuminen palkoista on jotain käsittämätöntä.

26 olet oikeassa. Sisarukseni ovat alisuorituneet vaikean lapsuuden takia - minä päätin pärjätä.

Luin, vein pulloja ostaakseni lukiokirjat, pääsin suoraan lääkikseen... pidän vieläkin sisaruksistani huolta mutta väitän että esim. isosiskoni käyttää vaikeaa lapsuuttamme vain tekosyynä.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:00"]

Minusta harva valittaa palkkansa suuruudesta (onko se pieni vai iso), enemmän puhutaan siitä ettei työssäkäynnillä elä.

Ja tuolla ei tarkoiteta sitä ettei ole varaa isoon kartanoon, uuteen Ferrariin eikä Malediivien matkaan, vaan sitä että esim. rappusiivooja saa niin vähän palkkaa, että hän vaivoin saa sillä palkallaan maksettua pakolliset menot (asunto, ruoka, vaatteet, bussikortti)

Kyse on minusta ennen kaikkiea siitä, että Suomi on liian kallis maa elää. Jo pienin muutoksin saataisin pienipalkkaisten elintasoa kohotettuaok tasolle, esim.:

-Tarjoamalla valtion/kuntien puolesta edullisia vuokra-asuntoja (sellaisia joissa ei asui juoppoja ym. pohjasakkaa vaan ns. tavallisia ihmisiä).

-Keventämällä pienituloisten verotusta (joka maksaa itsensä takaisin, sillä pienituloisella se rahaa menee ns. kiertoon (=käyttöön) ja se poikii lisää työtä ja tuloja valtiolle, vert. hyvätuloinen jolla "ylimääräinen" raha "makaa tilillä").

-Miettimällä tiettyjä etuja pienituloisille, voisi olla esim. ilmainen kunnan masama bussikortti tmv. jolla esim. tamperelainen pienituloinen saisi vuodessa n. 500-600€ enemmän rahaa elämiseensä.

Jo noilla em. toimenpiteillä pienituloisen palkalla tulisi paremmin toimeen, jos esim. joka kuukausi saisi tuon bussikortin ilmaiseksi, maksaisi kuussa 100€ vähemmän asumisesta ja saisi verohelpotusten kautta 50€/kk enemmän käteen, niin tuolla sinänsä minimaalisella 200€ summalla pienituloinen saisi pelivaraa siihen talouteensa.

Totuus on se, että KAIKKI työt pitää jonkun tehdä, ja meistä kaikista ei ole aivokirurgiksi, joidenkin pitää olla myös esim. rappusiivoojia (joiden puuttumisen moni huomaa vasta sitten kun kukaan ei sitä rappua ole hetkeen luutunnut...)

Se että lääkäri tienaa enemmän mitä rappusiivooja on ok, mutta se ei ole, että rappusiivooja saa niin vähän palkkaa ettei elä sillä. On ikävää jos tekee 5 päivänä viikossa 8h per päivä töitä, ja siitä huolimatta joutuu koko ajan elämään viimeisiä senttejä laskien.

[/quote]

Ja mihin sitten taas vedetään raja kuka saa mitäkin? Keskituloinen maksaa jälleen kerran kaiken.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 01:29"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 23:37"]

Oma asenne ratkaisee viime kädessä kaikkein eniten. Jos itsellä ei ole kiinnostusta kouluttautua, niin syyn löytää vaikka äidin kummin mummon kaimasta.

Koulutus on Suomessa lähes ilmaista. Esim AMK/YAMK-tutkinnosta ei tarvitse maksaa mitään. Eikä yliopistotutkintokaan maksa kuin terveydenhoiton maksun verran vuodessa.

[/quote]
Koulutus on ilmaista...näennäisesti. Nimittäin ei voi rajata pois niitä muita kuluja, mitä opiskelusta tulee. Esim. suositussa opiskelukaupungissa voi tulla esteeksi kova vuokra: hienoa jos saa töitä opintojen ohella (tai että pystyy ylipäätään tekemään töitä opintojen ohella, esim. epäsäännöllisessä opiskelurytmissä on vaikea istuttaa töitä samaan kuvioon) tai jos joku avustaa vuokrassa, mutta aina näin ei ole. Opinto- ja asumistuki eivät välttämättä (ja hyvin todennäköisesti) riitä kattamaan asumista ja elämistä ihan oikeasti.

Plus tietenkin kulkeminen koululle (hienoa jos asut koulun nurkilla, muussa tapauksessa joudut maksamaan bussimatkoista), ruoka, joissakin kouluissa materiaalimaksut... 

Että ei se kovin tavatonta ole, että silkasta rahanpuutteesta pitää keskeyttää opinnot tai venyttää niitä pidemmiksi, koska työskentely syö arvokasta opiskeluaikaa.

Kyllä, voit vielä vedota siihen, että oikea asenne ratkaisee. Valitettavasti se asennekaan ei riitä, kun alkaa olla tarpeeksi nälkä ja väsy ja tili näyttää ettei ruokakauppaan ole asiaa ainakaan viikkoon. Että kyllä opintojen vaakakupissa painavat nekin, että pääsee nopeasti ja varmasti leivän syrjään kiinni, vaikka se tarkoittaisikin alempaa koulutusta ja pienempää palkkapussia. 

[/quote]

N o ei pidä paikkaansa. Kaikista suurimmista opiskelukaupungeista löytyy opiskelija-asuntoja tai voi asua kimppakämpissä. Itse elin pelkällä opintotuella monta vuotta ja aina oli rahaa ruokaan, olkoonkin että se oli makaronia ym. paskaa. 

Asenne jälleen. Välillä on kärvisteltävä, jos tietää mitä haluaa. Tämä siis normaalilla järjellä varustetulle ihmiselle, tietysti lähtökohtia on erilaisia. 

Ja pakko vielä kertoa että olen kasvanut erittäin väkivaltaisessa kodissa, eli eipä syytetä niitä paskoja kotiolojakaan – yleistäminen on turhaa. Toki vakavat mielenterveysongelmat tekevät kouluttautumisesta vaikeaa, mutta paska lapsuus ei aina ole yhtä kuin paska tulevaisuus. 

En kannata tuota "sama palkka kaikille" ajatusta (näen sen utopistisena), mutta siinä olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että niitä ääripäitä pitäisi kohtuullistaa.

Matala-palkka-alojen(kin!) työllä pitää voida kohtuullisesti elättää itsensä ja elää perushyvää elämää. Toisaalta taas minusta on tervettäkin kyseenalaistaa näiden hyvissä viroissa olevien palkkoja. Esimerkiksi tämä kohu Kevan johtajien palkoista oli tärkeää nostaa esiin.

Minä en ainakaan halua Suomesta valtiota, jossa köyhimmät joutuvat käymään kahta työtä elättääkseen itsensä ja perheensä ja jossa rikkaimmilla on aivan tolkuttomia palkkoja ja bonuksia. Sietääkin ihmisten välillä älähtää oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta.

Olen edelleen sitä mieltä että oma asenne on se millä pääsee läpi vaikka harmaan kiven. Helen Keller on yksi esimerkki miten ilman kuuloa ja näköä voi pärjätä enemmäin kuin hyvin jos on vain omaa tahtoa.

Oma asenteeni lähtee siitä että voin oppi mitä tahansa, jos vain haluan. Olen asiantuntija joka joutuu aina lähtemään lähes nollasta keräämään ja dokumentoimaan tietoa. Jos joka kerta toteaisin että ei tätä voi oppia, niin olisin työtön.

Jos joku ajattelee että "en mä osaa kun mulla oli sellainen ja tällainen lapsuus" niin omapa on asenteensa. Sillä vain ei pitkälle pääse elämässä. 

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 22:41"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:00"]

Minusta harva valittaa palkkansa suuruudesta (onko se pieni vai iso), enemmän puhutaan siitä ettei työssäkäynnillä elä.

Ja tuolla ei tarkoiteta sitä ettei ole varaa isoon kartanoon, uuteen Ferrariin eikä Malediivien matkaan, vaan sitä että esim. rappusiivooja saa niin vähän palkkaa, että hän vaivoin saa sillä palkallaan maksettua pakolliset menot (asunto, ruoka, vaatteet, bussikortti)

Kyse on minusta ennen kaikkiea siitä, että Suomi on liian kallis maa elää. Jo pienin muutoksin saataisin pienipalkkaisten elintasoa kohotettuaok tasolle, esim.:

-Tarjoamalla valtion/kuntien puolesta edullisia vuokra-asuntoja (sellaisia joissa ei asui juoppoja ym. pohjasakkaa vaan ns. tavallisia ihmisiä).

-Keventämällä pienituloisten verotusta (joka maksaa itsensä takaisin, sillä pienituloisella se rahaa menee ns. kiertoon (=käyttöön) ja se poikii lisää työtä ja tuloja valtiolle, vert. hyvätuloinen jolla "ylimääräinen" raha "makaa tilillä").

-Miettimällä tiettyjä etuja pienituloisille, voisi olla esim. ilmainen kunnan masama bussikortti tmv. jolla esim. tamperelainen pienituloinen saisi vuodessa n. 500-600€ enemmän rahaa elämiseensä.

Jo noilla em. toimenpiteillä pienituloisen palkalla tulisi paremmin toimeen, jos esim. joka kuukausi saisi tuon bussikortin ilmaiseksi, maksaisi kuussa 100€ vähemmän asumisesta ja saisi verohelpotusten kautta 50€/kk enemmän käteen, niin tuolla sinänsä minimaalisella 200€ summalla pienituloinen saisi pelivaraa siihen talouteensa.

Totuus on se, että KAIKKI työt pitää jonkun tehdä, ja meistä kaikista ei ole aivokirurgiksi, joidenkin pitää olla myös esim. rappusiivoojia (joiden puuttumisen moni huomaa vasta sitten kun kukaan ei sitä rappua ole hetkeen luutunnut...)

Se että lääkäri tienaa enemmän mitä rappusiivooja on ok, mutta se ei ole, että rappusiivooja saa niin vähän palkkaa ettei elä sillä. On ikävää jos tekee 5 päivänä viikossa 8h per päivä töitä, ja siitä huolimatta joutuu koko ajan elämään viimeisiä senttejä laskien.

[/quote]

Ja mihin sitten taas vedetään raja kuka saa mitäkin? Keskituloinen maksaa jälleen kerran kaiken.

[/quote]

Kuten pitääkin.

T: Kokoomusta äänestävä menestyvä

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 23:03"]

-- 

No ei pidä paikkaansa. Kaikista suurimmista opiskelukaupungeista löytyy opiskelija-asuntoja tai voi asua kimppakämpissä. Itse elin pelkällä opintotuella monta vuotta ja aina oli rahaa ruokaan, olkoonkin että se oli makaronia ym. paskaa. 

Asenne jälleen. Välillä on kärvisteltävä, jos tietää mitä haluaa. Tämä siis normaalilla järjellä varustetulle ihmiselle, tietysti lähtökohtia on erilaisia. 

Ja pakko vielä kertoa että olen kasvanut erittäin väkivaltaisessa kodissa, eli eipä syytetä niitä paskoja kotiolojakaan – yleistäminen on turhaa. Toki vakavat mielenterveysongelmat tekevät kouluttautumisesta vaikeaa, mutta paska lapsuus ei aina ole yhtä kuin paska tulevaisuus. 

[/quote]
Hienoa jos sinä pystyit elättämään itsesi hienosti ja ponnistelemaan. Valitettavasti itse tunnen opiskelijana useita, joilla on vaikeuksia elättää itsensä pelkällä opintotuella. Minulla ei olisi pokkaa mennä heistä jokaisesta sanomaan, että heillä on vain asenneongelma tai ei tarpeeksi tahdonvoimaa. Enkä edes puhu huonoista kotioloista, vaan ihan tämän päivän taloudellisista realiteeteista. Eläminen maksaa ja tällä hetkellä se maksaa paljon, vaikka asiaa haluaisi kuinka maalata toisin.

Tarkoitukseni nyt ei ole se, että "syrjäydy rauhassa kun sinulla ei koskaan ollut mahdollisuuksia". Mutta minusta ongelmista pitää puhua, että niitä saataisiin korjattua. Minusta opiskelijaelämäkin saa olla inhimillistä, eikä sitä että syöt puolen kuuta makaronia makaronilla ja haet viime hädässä EU:n ruokapusseja. 

*

Eikä aiheena oikeastaan edes ole opiskelun vaikeus: minä ymmärrän vain hyvin, että vaakakupissa painaa "asenteen" ja "hienojen päämäärien" sijaan se, että pääsee työllistymään nopeasti ja elättämään itsensä --> huomatakseen, että saa naurettavan pientä palkkaa, vaikka kuinka tekisi työnsä hyvin ja kunnollisesti ja painaisi ylitöitä. Ettei saa arvostusta, mutta moitteita tietenkin jos hommia ei ole tehty tiukissa aikatauluissa.

Ja sitten tulee joku sankari katsomaan nenänvarttaan pitkin ja utelemaan, että mikset opiskellut paremmille palkoille. Kenties se sama ihminen, joka ei vaivaudu edes tervehtimään työpaikkansa ohi kulkevaa siivoojaa. 

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 23:28"]

Jos joku ajattelee että "en mä osaa kun mulla oli sellainen ja tällainen lapsuus" niin omapa on asenteensa. Sillä vain ei pitkälle pääse elämässä. 

[/quote]

Jos kehitysvammainen ihminen soimaa itseään ja lyö päivästä päivään päätä seinään ja yrittää päästä lääketieteelliseen eikä pääse niin onko se kehittävää???

Pitäisikö kehitysvammaisen sittenkin vain mukautua elämään ja elää niillä avuilla joita on tarjottu. Ehkä myös yhteiskunnan tulisi tulla vastaan eikä odottaa että yksilö on supermies.

Yksilö ei ole supermies eikä Helen Keller ollut supermies. Helen Keller on vitun onnekas paska runkkari, ja hävettää että mainitset hänet omien tarkoitusperiesi takia. Tuo jo paljastaa miten lapsellinen paska olet ajatusmaailmaltasi.

Pelasta sinä pikku ihminen tämä maailma, kun olet niin kaippivoipa. Me muut kyllä nuollaan persettäsi sen jälkeen ilomielin ja äänestetään sinua kokoomuksen sijaan.

Vammaisille ei ole kukaan  perustellut sitä miksi heidän tuntipalkkansa on alle 7,5 euroa. Siksi että vammaisia ei arvosteta eikä vammaisten työpanosta yhteiskunnassamme arvosteta.

Korkeastikoulutetut pitävät itseään ehdottomasti parempina ihmisinä sillä he vetävät moninkertaisesti suurempaa tuntipalkkaa, kuin vammaiset ihmiset.

Turha syyttää että mitäs ette vammaiset ihmiset käyneet kouluja, kun ei vammaisen älykapasiteetti riitä koulutukseen.

Minusta on väärin että ihmisten ominaisuuksien takia toiset elävät rikkaammin, kuin toiset.

Äänestäkää vasemmistoa niin loppuu kokoomuksen syrjintä vammaisia ja duunareita kohtaan!

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:19"]

ottaa niin päähän. Ihan yhtenevät mahdollisuudet on kaikilla suomessa opiskeluun-jos siis haluaa ja kapasiteetti riittää. Opiskelemaan vaan ja kouluttautumaan jos ei tilanne tyydytä.

[/quote]

Olen aivan samaa mieltä!!! Opettajan työssä olen tavannut paljon sijaisia ym. jotka eivät ole päteviä tai edes lukeneet alaan liittyvää ollenkaan. Silti nämä viitsivät valittaa palkasta ja myös kesälomasta, jolta eivät saa palkkaa. Tämä on aivan käsittämätöntä. Menkööt opiskelemaan alaa ja hankkikoot viran niin sitten voidaan keskustella palkka-asioista. Muuten, ottakoot jonkun muun työn vastaan, jos kyseinen ei kelpaa..itsehän ovat työsopimuksensa allekirjoittaneet!!!!

Olen koulutettu ja hyväpalkkainen. Kuitenkin olen sitä mieltä että jos ihminen on kokopäivätyössä, niin palkalla pitäisi pystyä elämään. Oli siis työ mikä tahansa. Eli kannatan tiettyä minimipalkkatasoa.

Olen koulutettu ja hyväpalkkainen. Kuitenkin olen sitä mieltä että jos ihminen on kokopäivätyössä, niin palkalla pitäisi pystyä elämään. Oli siis työ mikä tahansa. Eli kannatan tiettyä minimipalkkatasoa.