8v lapsen ylipainoinen kaveri kysyi minulta "miks teillä on aina vaan hedelmiä ja marjoja eikä keksejä tai karkkeja"

Vierailija kirjoitti:

Minä olin tuon ikäisenä suunnilleen tuota kokoluokkaa, koska kotona annettiin mässätä mielin määrin. Teininä lihoin vielä lisää ja nyt aikuisena olen 166cm/110kg, ja kyllä sanoisin että tämä on ainakin osittain vanhempieni syytä ja olen katkera.

Nyt aikuisena voitkin sitten ottaa lusikan kauniiseen käteen ihan itse ja tehdä asialle jotain. Kurjaa, että vanhempasi mokasivat, oikeasti, mutta et ole lapsi enää, joten älä jatka vanhempien syyttämistä, vaan tee elämästäsi (ja kropastasi ja ruokailutavoistasi) sellaisia, kuin haluat niiden olevan.

Meillä syödään ns. herkkuja joka päivä, mutta pienissä määrin ja aterian jälkeen, ei napostellen. Itse en pidä juuri mistään hedelmistä, marjoja syön mieluummin. Mutta siis mieluummin syön kasviksia kuin hedelmiä. Voihan olla, että lapsissakin on tässä asiassa eroja? Itse en pitäisi hedelmää minään "herkun korvikkeena", mieluummin syön vaikka kaalia.

Mun lapsi on lihava, liikkuu paljon ja syödään paljon vihanneksia, joka päivä myös hedelmä. Kilpirauhanen ei toimi, mutta apua ei saada, vaikka lapsi paisuu jatkuvasti. Aika varattu yksityiselle.

Karkkipäivä kerran viikossa, yleensä lapsi haluaa kismetin ja muumitikkarin.

Mun työkaveri märisee mulle kun tuun hikisenä töihin pyöräilykypärä päässä ja verkkarit jalassa ja painelen suihkuun ja vaihtamaan vaatteet. Hän tekee tiettäväksi että ajaa pyörällä niin nätisti ettei tule hiki. Hänellä on se +25kg vatsan päällä, minulla ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin tuon ikäisenä suunnilleen tuota kokoluokkaa, koska kotona annettiin mässätä mielin määrin. Teininä lihoin vielä lisää ja nyt aikuisena olen 166cm/110kg, ja kyllä sanoisin että tämä on ainakin osittain vanhempieni syytä ja olen katkera.

Nyt aikuisena voitkin sitten ottaa lusikan kauniiseen käteen ihan itse ja tehdä asialle jotain. Kurjaa, että vanhempasi mokasivat, oikeasti, mutta et ole lapsi enää, joten älä jatka vanhempien syyttämistä, vaan tee elämästäsi (ja kropastasi ja ruokailutavoistasi) sellaisia, kuin haluat niiden olevan.

En ole hän enkä ainakaan vielä koskaan painanut yli 100 kg, mutta voin taata, että hänen vanhempansa ovat kaivaneet hänelle varsinaisen kuopan ja ehkä realistisia tavoitteita voisivat olla torjuntavoitot (lisälihomisen estäminen ja terveyteen panostaminen) ja ruokavalion saaminen mahdollisimman terveeksi. Ihan turha yrittää pakottaa itseänsä jonkun ikuisesti hoikan mittoihin, kun keho pistää täysillä vastaan. 

ap on bulimiaa kärsivän lapsen äiti lapsella todettu myös adh "kun saa ruokaa tulee sokeri humala" ap niin märkänä kun nälällä rääkätystä tytöstä "tulee voimistelija tai jää ballerina". äityli saa tytön tonnalla lisää kaljaa ja situkkaa

Mun lapsi oli hetki sitten normaalipainon ylärajalla. Nyt on kulkenut ympäri vuoden pyörällä kouluun 3 km suuntaansa, on 2 liikuntaharrastusta ja arki ruuan kanssa on tyrkytetty kasviksia normaalia enemmän, paino on selvästi tasaantunut. Etenkin porkkanaa menee meillä lapsille raakana ja kuorittuna joka aterialla niin paljon kun jaksaa vaan kuoria. Huomasin juuri, että meillä kestää 2kg porkkanapussi 2 vrk ennenkuin loppuu.

Meillä ainakin lapsi söisi just niin paljon herkkuja kun ostaisi, siksi ei esim saa ostaa kerralla enempää kuin 300 g irtokarkkeja eikä sen kanssa esim ole limsaa tms vaan valittava joko karkit/limsa tai mehu/sipsit/keksit karkkipäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Marjat ja hedelmät on sama asia kuin sokeria ja kuituja, eivät siis isosti eroa pullasta ja karkeista.

Höpö höpö. Kannattaisi ottaa selvää asioista ennen kuin rupeaa antamaan lausuntoja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä syödään ns. herkkuja joka päivä, mutta pienissä määrin ja aterian jälkeen, ei napostellen. Itse en pidä juuri mistään hedelmistä, marjoja syön mieluummin. Mutta siis mieluummin syön kasviksia kuin hedelmiä. Voihan olla, että lapsissakin on tässä asiassa eroja? Itse en pitäisi hedelmää minään "herkun korvikkeena", mieluummin syön vaikka kaalia.

Näin 2020-luvulla ruokapyramidin pohjalla ovat kasvikset, eli lähtöolettamuksena on, että joka aterialla syödään kasviksia. Hedelmiä tietenkään ei ole pakollista syödä, mutta kyllä parempi on syödä päivittäin hedelmiä kuin herkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin tuon ikäisenä suunnilleen tuota kokoluokkaa, koska kotona annettiin mässätä mielin määrin. Teininä lihoin vielä lisää ja nyt aikuisena olen 166cm/110kg, ja kyllä sanoisin että tämä on ainakin osittain vanhempieni syytä ja olen katkera.

Nyt aikuisena voitkin sitten ottaa lusikan kauniiseen käteen ihan itse ja tehdä asialle jotain. Kurjaa, että vanhempasi mokasivat, oikeasti, mutta et ole lapsi enää, joten älä jatka vanhempien syyttämistä, vaan tee elämästäsi (ja kropastasi ja ruokailutavoistasi) sellaisia, kuin haluat niiden olevan.

En ole hän enkä ainakaan vielä koskaan painanut yli 100 kg, mutta voin taata, että hänen vanhempansa ovat kaivaneet hänelle varsinaisen kuopan ja ehkä realistisia tavoitteita voisivat olla torjuntavoitot (lisälihomisen estäminen ja terveyteen panostaminen) ja ruokavalion saaminen mahdollisimman terveeksi. Ihan turha yrittää pakottaa itseänsä jonkun ikuisesti hoikan mittoihin, kun keho pistää täysillä vastaan. 

Niinpä niin....

Pointti tuossa nyt ehkä oli, että on aika ottaa itse vastuuta omasta elämästään ja lakata syyttämästä vanhempia. Onko se sitten torjuntavoitto tai kilo kahdessa kuussa tai itsensä ja kehonsa rakastaminen sellaisena kuin on, se on henkilön itse päätettävissä. Tosin kun katsoo ohjelmaa Hengenvaarallisesti lihava (My 600 lb life) niin kyllä nekin ihmiset onnistuvat laihtumaan, vaikka ovat olleen lihavia kolmevuotiaista lähtien, ja aikuisena reilusti isompia kuin tuo alkuperäinen kirjoittaja (600 lb = 272 kg). Helppoa se ei toki ole, mutta mikäs elämässä olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin tuon ikäisenä suunnilleen tuota kokoluokkaa, koska kotona annettiin mässätä mielin määrin. Teininä lihoin vielä lisää ja nyt aikuisena olen 166cm/110kg, ja kyllä sanoisin että tämä on ainakin osittain vanhempieni syytä ja olen katkera.

Nyt aikuisena voitkin sitten ottaa lusikan kauniiseen käteen ihan itse ja tehdä asialle jotain. Kurjaa, että vanhempasi mokasivat, oikeasti, mutta et ole lapsi enää, joten älä jatka vanhempien syyttämistä, vaan tee elämästäsi (ja kropastasi ja ruokailutavoistasi) sellaisia, kuin haluat niiden olevan.

En ole hän enkä ainakaan vielä koskaan painanut yli 100 kg, mutta voin taata, että hänen vanhempansa ovat kaivaneet hänelle varsinaisen kuopan ja ehkä realistisia tavoitteita voisivat olla torjuntavoitot (lisälihomisen estäminen ja terveyteen panostaminen) ja ruokavalion saaminen mahdollisimman terveeksi. Ihan turha yrittää pakottaa itseänsä jonkun ikuisesti hoikan mittoihin, kun keho pistää täysillä vastaan. 

Niinpä niin....

Pointti tuossa nyt ehkä oli, että on aika ottaa itse vastuuta omasta elämästään ja lakata syyttämästä vanhempia. Onko se sitten torjuntavoitto tai kilo kahdessa kuussa tai itsensä ja kehonsa rakastaminen sellaisena kuin on, se on henkilön itse päätettävissä. Tosin kun katsoo ohjelmaa Hengenvaarallisesti lihava (My 600 lb life) niin kyllä nekin ihmiset onnistuvat laihtumaan, vaikka ovat olleen lihavia kolmevuotiaista lähtien, ja aikuisena reilusti isompia kuin tuo alkuperäinen kirjoittaja (600 lb = 272 kg). Helppoa se ei toki ole, mutta mikäs elämässä olisi?

Monilla on muitakin vaikeita asioita elämässä kuin ylipaino eikä ole mitenkään mahdollista laittaa kaikkia panoksia siihen. Enkä nyt puhu 272 kilosta vaan tuosta 110 kilosta. 

Vierailija kirjoitti:

Tehdään tästä liekkikeskustelu,pliis.

Ap

Miten? Näiden av-mammojen keskipaino on 100kg.Viisi laihdutuskyselyä palstalla päivää kohti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että on vain helpompaa antaa lapsen syödä, mitä tämä haluaa. Joskus itsestä tuntuu, että vie vähän liikaa voimavaroja vanhemmuudesta ihan pelkästään se, että ei anna lapsen syödä epäterveellisesti. Juuri tällä viikolla perustelin kolmasluokkalaiselle lapselle, miksi hän ei voi viedä Remix-pussia pikkujouluihin, vaikka "kaikki muutkin saavat" ja "miksi me saadaan niin vähän karkkia aina". 

Miksi hän ei voinut viedä Remix-pussia pikkujouluihin?

Kysyy eräs, joka mielestään tarjoaa lapsille terveellistä ruokaa, mutta antaa heidän viedä pikkujouluihin mitä haluavat.

Koska tuo on minusta valtavan iso pussi kolmasluokkalaiselle yksin syötäväksi. 

Eihän pikkujouluissa yksin sitä pussia syödä.

Ei koronavuonna kaikki klähmi samasta pussista ruokaa. 

Ei, mutta ei nyyttäreissä yleensä myöskään ahmita pelkästään omasta pussista.

Ainakin meidän pikkukoululaisten nyyttäreissä on suosittu kääreellisiä karkkeja ja opettaja on hoitanut annostelun.

Viime nyyttäreissä tuotiin kouluun niin paljon namia, että opettaja lähetti terveiset että näillä pärjätään vielä seuraavatkin nyyttärit.

Sinänsä kyllä minusta mainio systeemi, ja saisi jatkua koronan jälkeenkin.

Meidän lapselle tuli lista tuotteista, mitä luokan nyyttäreille saa tuoda, koska luokalla on yksi superallergikko. Kaiken piti olla hänelle sopivaa, koska tuomiset oli tarkoitus laittaa yhteiseen jakoon. Listalla ei hirveän montaa tuotetta edes ollut, ja jokainenhan halusi viedä jotain, mistä itse tykkää edes jossain määrin. Oli sitten lähes kaikki tuoneet samaa, joten ei ollut mitään järkeä jakaa niitä kaikkien kesken.

Seuraavalla kerralla oli sitten teidote, että voi tuoda mitä vain, ja jokainen syö vain omiaan.

Vierailija kirjoitti:

Marjat ja hedelmät on sama asia kuin sokeria ja kuituja, eivät siis isosti eroa pullasta ja karkeista. Marjoja voi olla maustamattomassa rahkassa ruokalusikallisen verran, sen enempää sokeria ei kukaan tarvitse. Hedelmiä saa syödä yhden päivässä, mielellään ei sitäkään.

Provo vai löylynlyömä?

Ei ihme että terveet ja normaalipainoiset lapset nykyään vähemmistössä kun on paljon tuollaisia vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin tuon ikäisenä suunnilleen tuota kokoluokkaa, koska kotona annettiin mässätä mielin määrin. Teininä lihoin vielä lisää ja nyt aikuisena olen 166cm/110kg, ja kyllä sanoisin että tämä on ainakin osittain vanhempieni syytä ja olen katkera.

Kolmannella luokalla ollessani painoin tasan 40kg. Muistan vertailleeni salaa muiden tyttöjen terveyskortteja joissa painoksi oli merkattu 35kg. Olin jo tuota ennen ollut tietoinen että olen liokan lihavin tyttö ja se oli kamalaa. En tiedä oikein että miten olin jostain tokasta luokasta lähtien lihava kun äitini teki ihan perus terveellistä kotiruokaa eikä meillä ollut koskaan esim.mehuja, limuja tai pullaa tms. Kerran viikossa oli karkkipäivä. Minulla ei ollut koskaan mitään harrastuksia eikä vanhempani koskaan tehneet kanssani mitään tai kannustaneet minua liikkumaan mutta kyllä minulla oli kavereita joiden kanssa aina liikuttiin jossain. Olen siis käytännössä koko ikäni ollut ylipainoinen toisin kuin esim.siskoni tai veljeni ja nyt aikuisena 35 vuotiaanakin mittani ovat 80/165. Olen aina ajatellut että se on vanhempieni syy että olin ko lapsena ylipainoinen muttaen kuitrnkaan nyt miettiessäni ymmärrä mitä he tekivät väärin.

Minulla on nyt lapset 10v.ja 8v.ja olen tehnyt kaikkeni että saan opetettua heille terveellisen elämäntyylin johon kuuluu myös päivittäinen liikunta. En halua että he joutuvat kärsimään kuten minä.

Vierailija kirjoitti:

Marjat ja hedelmät on sama asia kuin sokeria ja kuituja, eivät siis isosti eroa pullasta ja karkeista. Marjoja voi olla maustamattomassa rahkassa ruokalusikallisen verran, sen enempää sokeria ei kukaan tarvitse. Hedelmiä saa syödä yhden päivässä, mielellään ei sitäkään.

Et sitten vitamiineista ole koskaan kuullut?

Sukulaisen 6-vuotias on neuvolankin mukaan ylipainoinen (niin on äitinsäkin, mutta häntähän ei neuvolassa hoideta...). Neuvola pisti lähetteen ravitsemusneuvontaan ja sitä ennen piti pitää ruokapäiväkirjaa kaksi viikkoa. Lapsen äiti nosti valtavan metelin, että hänen lapsensahan ei ole lihava ja tuollaiset ravintoneuvonnat ovat ihan huijausta.

Lapsi on lihava, eikä harrasta juuri muuta kuin koululiikuntaa ja pleikkaria tms. Syö helposti itse kokonaisen aikuisten kebab-pizzan tai kolme-neljä hodaria, siihen vielä sokerikokikset päälle. Kun ollaan käyty kahvilla heillä, niin tämä lapsi syö enemmän, kuin mitä isosiskonsa (8v) ja meidän kaksi futaria yhteensä (7 & 9v). Sokerilimppareita ja sokerimehuja (mehukatti-tyyppisiä) menisi litratolkulla, samoin karkkia yms. Vanhemmat eivät juurikaan rajoita muuta kuin silloin, kun herkkuja on rajallinen määrä ja niiden pitäisi riittää vieraillekin tms. Kun tuli meille lapsen synttäreille, niin itsekseen vetäisi kulhollisen juustonaksuja ennen kuin kukaan ennätti edes huomata. Oli käynyt hakemassa kulhon keittiön pöydältä, kun järjestin buffet-pöytää kuntoon ja käänsin hetkeksi selkäni (tämä ennen koronaa, nyt ei onneksi tarvitse moisia murehtia). Vanhempien mielestä lapsella on vain terve ruokahalu. 

onhan se harmillista.

Vierailija kirjoitti:

Olen kieltänyt lastani kaveeraamasta läskien lasten kanssa. Huonoa seuraa.

Mä kehotin mun lasta välttelemään sen valehtelevaa ja varastelevaa kaveria. En kieltänyt. Kehotin ja selitin miksi. Sitten mä myös olen opettanut mun lapselle että mitä siitä seuraa kun syö huonosti ja mitä siitä seuraa kun lihoaa. Tässä sulle vinkkejä lasten kasvatukseen!