Syön paljon voita, enkä koskaan margariinia

Tässä jotain:http://www.elinahytonen.fi/2011/07/kolesteroli-pitaa-meidat-hengissa/

”Keskikorvaskeptikko” näkee toisin: sekavan yksittäisten tutkimusten rykelmän, joiden tulokset vaihtelevat. Hän huomauttaa, että vain alle puolet tutkimuksista (7/18) osoittaa merkitsevästi tupakansavun haitallisuutta. Neljä tutkimusta on jopa siihen suuntaan kallellaan, että äidin tupakointi suojaa lasta korvatulehduksilta. ”Ampumaratamenetelmällä” skeptikko päätyy siihen, ettemme voi päätellä mitään passiivisen tupakoinnin vaikutuksesta lapseen.

Ei teidän kanssa voi puhua järkevästi, syystä että ^

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 23:16"]Tässä jotain:http://www.elinahytonen.fi/2011/07/kolesteroli-pitaa-meidat-hengissa/

[/quote]

Hihii, ai että oikein salaliittoteorioita. Tämähän on erittäin luotettava "tutkimus".

"Väestön kolesteroli taso on vuosien laskun jälkeen kääntynyt nousuun" FINRISKI-tutkimus, Googlettakaa.

VOITTAJA JULISTETAAN MEDIASSA

06/04/2014 JUSSI RIEKKI 11 KOMMENTTIA

Terveysviranomaisille uhkaa tulla takkiin informaatiosodassa. Yksi syy tähän voi piillä tiedotusvälineissä.

Brittiläisen Cambridgen yliopiston tutkijat julkaisivat viime kuussa tutkimuksen, jonka mukaan voi tai muut kovat rasvat eivät ole yhteydessä sepelvaltimotautiin. Analyysi perustui 72:n aiemman tutkimuksen aineistoon muun muassa Yhdysvalloista ja Euroopasta. Tieto tutkimuksesta levisi kulovalkean tavoin tiedotusvälineissä ja blogeissa. Suomessa siitä uutisoi ainakin Helsingin Sanomat, Yle ja Iltasanomat.

Vähemmälle huomiolle mediassa jäi se, että tutkijat olivat tehneet useita metodisia virheitä. Lisäksi jäi epäselväksi, miksi tutkimuksessa ylipäätään saatiin sellaisia tuloksia kuin siinä saatiin.1

Uutisia lukiessani mieleeni palasi vastaava episodi kolmen vuoden takaa. Silloin eräässä meijeriteollisuuden rahoittamassa tutkimuskoosteessa tultiin samaan johtopäätökseen, ettei kovalla rasvalla ole yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin. Ja aivan kuten nytkin, uutinen tutkimuksesta levisi nopeasti ympäri maailmaa. Tutkimuksen julkaissut tiedelehti American Journal of Clinical Nutrition julkaisi samoihin aikoihin myös kolme kriittistä kommentaaria, jotka osoittivat meijeriteollisuuden tutkimuksessa olleita puutteita. Moniko uutisoi näistä kommentaareista? – ei kovinkaan moni.

Mielestäni media aika harvoin onnistuu dokumentoimaan tieteen tapahtumia tasapainoisesti. Tämä johtunee jo uutiskriteereistä itsestään: epätavallisilla ilmiöillä on enemmän uutisarvoa kuin tavallisilla. Näin ollen poikkeuksellinen tutkimustulos uutisoidaan todennäköisemmin kuin ennalta-arvattava. Samoin kaikki jälkipuinti jäänee helposti uutisoimatta, koska sillä on valtamediassa vain vähän uutisarvoa ja sen käsittely voi olla toimittajalle liian vaikeaa.

Sen enempää spekuloimatta, haluan ottaa esiin muutaman esimerkin siitä, miten kuva tieteestä vääristyy mediassa. Tarkoituksenani ei ole parjata toimittajia. Mielestäni on kuitenkin aiheellista alleviivata, että tiede- ja terveysjournalismissa on parantamisen varaa.

Puhutaan rasvasodasta, jota on käyty myös suomalaisissa tiedotusvälineissä. Tällä median sotatantereella terveysviranomaisille uhkaa tulla takkiin, kun agressiivinen ihmisryhmä on käynyt taisteluun lääke- ja ravitsemustiedettä vastaan.

Toisto tekee tarinasta totta

Lähes jokainen suomalainen kuvittelee, että hinnat nousivat, kun Suomi siirtyi euroon vuonna 2002, vaikka se ei pidä paikkaansa. Euron vaikutus hintojen nousuun on tyyppiesimerkki tarinasta, josta tuli kansantotuus.

Tarinan muuttuminen vallitsevaksi mielipiteeksi edellyttää sitä, että sitä toistetaan tarpeeksi. Enemmistöä ei edes tarvita, vaan joskus siihen riittää pienikin ihmisryhmä. Viestinnän professori Leif Åberg Helsingin yliopistosta huomautti Ylelle, että Yhdysvalloissa toimivan teknillisen yliopiston Rensselaer Polytechnic Instituten mukaan jo kymmenen prosentin kannatus riittää. ”Jos siis kymmenen prosenttia esimerkiksi journalisteista uskoo vakaasti johonkin tiettyyn asiaan, niin siitä tulee pikku hiljaa vallitseva mielipide”, Åberg sanoi.

Tämä ilmiö on nähty suomalaisessa rasvakeskustelussa, kun pieni mutta äänekäs ihmisjoukko kielsi lääketieteessä vallitsevan kolesteroliteorian, jonka mukaan veren suurentunut kolesterolipitoisuus aiheuttaa valtimonkovettumatautia. Vaikka nämä ”kolesteroliskeptikot” edustavat marginaaliryhmää, on rasvakeskustelun myötä voin ja muiden kovien rasvojen käyttö Suomessa yleistynyt ja väestön kolesterolitaso noussut.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylijohtaja Erkki Vartiainen myöntää Ylelle, että viralliset suositukset ovat jäämässä tappiolle informaatiosodassa siitäkin huolimatta, että harva lääkäri kyseenalaistaa ne. Mediassa rintamalinjojen voimasuhteet hämärtyvät ja maallikon voi olla vaikea arvioida, kuka on todella asiantuntija. Tämä pätee etenkin sosiaalisessa mediassa, jossa kuka tahansa voi esiintyä terveyden auktoriteettina.

Voimasuhteet hämärtyvät

Journalismin periaatteisiin kuuluu, että kaikki osapuolet huomioidaan tasavertaisina. Vaikka tämä kuulostaa oikeudenmukaiselta lähestymistavalta, se ei välttämättä sovellu tiedejournalismiin – jota myös terveysjournalismi on. Tiede kun ei ole demokratiaa, jossa jokainen ääni on tasavertainen.

Kun kaksi epätasa-arvoista näkökulmaa esitetään mediassa tasavertaisena, syntyy nk. tasapainoharha. Tämä harha on tuttu etenkin ilmastonmuutosta koskevasta uutisoinnista.

Erään selvityksen mukaan yli puolet vuosien 1988–2002 välillä julkaistuista amerikkalaisista sanomalehtiartikkeleista tarjosi tasavertaisesti palstatilaa sekä ilmastotieteilijöille että -skeptikoille. Ongelma on se, että keskustelu asiasta ei ole alkuunkaan tasavertainen. Skeptikot eivät yleensä ole ilmastotieteilijöitä. Tieteen omilla foorumeilla tilanne onkin aivan toisenlainen. Vuosien 1993–2003 välillä reilusta 900:sta ilmastonmuutosta koskevasta tieteellisestä julkaisusta yksikään ei kiistänyt ihmisen osuutta ilmastonmuutoksessa.

Toisinaan media saattaa kallistaa tasapainoa tarkoituksenmukaisesti väärään suuntaan. Hyvä esimerkki tästä nähtiin lokakuussa 2013, kun ABC:n tiedeohjelma Catalyst hyökkäsi kolesteroliteoriaa ja kolesterolilääkkeitä vastaan. Ohjelmassa haastateltiin kahdeksaa kolesteroliskeptikkoa, jotka saivat yhteensä 27 minuuttia puheaikaa. Kolesteroliteorian puolesta puhui vain kaksi asiantuntijaa, yhteensä 4,5 minuuttia. Tästä epäsuhdasta huomautti mediakriittinen tv-ohjelma Media Watch.

Toisaalta, vaikka Catalyst olisi tarjonnut debatin molemmille osapuolille yhtä paljon puheaikaa, olisi se silti antanut väärän kuvan. Sillä aivan kuten ilmastonmuutoksenkin kohdalla, on kolesteroliteoriasta pitkään vallinnut tiedeyhteisössä varsin yksimielinen käsitys. Debatti aiheesta oli ja meni, kuten rasvatutkija Daniel Steinberg toteaa kirjassaan The Cholesterol Wars, joka kertoo tarinan kolesterolitutkimuksen historiasta.

Steinbergin mukaan vuonna 1978 tehdyssä kansainvälisessä selvityksessä 203:sta kolesterolitutkijasta vain kaksi kielsi veren kolesterolin merkityksen sydän- ja verisuonitaudeissa. 16 peräänkuulutti vielä lisää tutkimusta, ennen kuin kolesteroliteorian pohjalta tehtäisi kaiken kansan kattavia ravitsemussuosituksia. Huomaa, että tämä tapahtui aikana ennen statiineja ja monia tärkeitä tutkimuksia. Sittemmin kolesteroliteoria on vakiintunut, Steinberg korostaa kirjassaan. Vuonna 1984 Yhdysvaltain terveysviraston konsensuskokouksessa äänestettiin yksimielisesti kolesteroliteorian puolesta.

Kuka on todella asiantuntija

Tasapainoharhalla ratsastaminen on osa myös dieettigurujen markkinointia. Sitä hyödyntää mm. akupunktion harjoittaja Chris Kresser, joka on yksi amerikkalaisen paleoliikkeen johtohahmoista. Hän on kirjoittanut kirjan Your Personal Paleo Code. Kresserin mukaan kolesteroliteoriasta on olemassa kaksi äärileriä. Ensimmäistä leiriä edustavat ”kolesteroliuskovaiset”, kuten Yhdysvaltain sydänliitto, ja toista ”kolesterolikieltäjät”, kuten karppausgurut.

”Niin kuin polarisoituneiden kysymysten kohdalla yleensä, totuus piilee jossain keskellä”, Kresser kirjoittaa verkkosivullaan. Hän myy omaa totuuttaan hintaan 147 dollaria.

Kresserin myyntipuheelle on olemassa nimi ja se on argumentum ad temperantiam, kohtuuteen vetoaminen tai väärä kompromissi. Joko tietoisesti tai tiedostamattaan, Kresser pyrkii vetoamaan ihmisen taipuvaisuuteen suosia ns. kultaista keskitietä.

Myyntipuheessa on kuitenkin pohjimmiltaan kyse tasapainoharhasta. Kresser asettaa koulutetut alansa huippuasiantuntijat samalle viivalle dieettigurujen ja muiden alojen ammattilaisten kanssa. Muista myös, että ”kolesterolikieltäjät” ovat täysin verrattavissa ilmastonmuutoksen kieltäjiin – kyse on pseudotieteestä. Kresser siis väittää, että totuus piilee jossain informaation ja disinformaation välissä. Yhtä absurdia olisi ajatella, että totuus ihmislajin kehityshistoriasta piilee jossain evoluutioteorian ja luomiskertomuksen välissä.

Tämä sama ”leiriajattelu” korostuu yhä useimpien dieettigurujen retoriikassa. He tietävät, että äärimmäiset asiat ja ilmiöt kuulostavat epäuskottavilta. Asettumalla ääripäiden väliin, voi itse näyttäytyä tolkun miehenä tai naisena. Usein kuvatut ääripäät ovat olkiukkoja, kuten nyt ryhmä nimeltä ”kolesteroliuskovaiset”, joiden tarkoituksena on tehdä vallitsevasta lääketieteen käsityksestä jonkinlainen karikatyyri.

Sosiaalisen median ansiosta dieettigurut voivat helposti rakentaa oman verkostonsa ja jopa omat tiedotusvälineensä. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Kresserin edustama paleoliike, jossa liikkeen johtohahmot viittaavat jatkuvasti toisiinsa, luoden kuvan asiantuntijayhteisöstä. Näin syntyy internetin peilitalo, jonka sisällä vallitsee oma totuus, omat historiankertomukset ja omat auktoriteetit. Peilitalon sisälle eksynyt altistuu jatkuvasti disinformaatiolle, minne ikinä katsookin, sillä jokainen linkki johtaa gurusta toiseen. Peilitaloon juuttuneen tilannetta ei helpota sekään, että valtamedia onnistuu vain harvoin riittävästi korostamaan, mitkä käsitykset ovat tieteentekijöiden keskuudessa vakiintuneita ja mitkä eivät.

Kun alussa mainittu Cambridgen yliopiston rasvatutkimus julkaistiin, moni kysymys jäi ilmaan leijumaan. Onko ravitsemussuositukset nyt kumottu vai ei? Entäs kolesteroliteoria?

Brittitutkijat saivat toruja kollegoiltaan. Harvardin yliopiston ravitsemustieteen osaston johtajalta Walter Willett totesi Science-lehdessä, että tutkimus on saanut aikaan suurta vahinkoa. Vaikka sen päätelmiä korjailtiin tiedelehdessä, tieto tästä tuskin koskaan saavuttaa valtaväestöä. Willettin mielestä olisikin syytä harkita koko tutkimuksen kumoamista tavalla, joka saisi mediassa yhtä suurta näkyvyyttä. Tästä kertoi Suomessa Yle.

Kilpailu viestinnän herruudesta jatkuu. Rasvasodan lopullinen voittaja julistetaan mediassa.

Hyviä pointteja tässä!

NÄKÖKULMA: EPÄTERVEELLISESTI VOI SYÖDÄ MONELLA TAPAA

24.3.2014 JUSSI RIEKKI 11 KOMMENTTIA

Uunituore rasvatutkimus väittää haastavansa viralliset ravitsemussuositukset. Se ei varsinaisesti pidä paikkaansa.

”Cambridgen yliopiston tutkijat ovat selvittäneet laajassa tiedekatsauksessa, ettei kovilla rasvoilla ja sydäntautiriskillä ole yhteyttä.” Näin uutisoi Iltasanomat viime viikolla. Uutinen kertoo uunituoreesta tiedekatsauksesta, joka julkaistiin tiistaina aamulla Annals of Internal Medicine -lehdessä.

Tutkijoiden mukaan katsaus haastaa nyt vallitsevat ravitsemussuositukset, joiden mukaan tyydyttynyt eli ”kova” rasva on sydämelle epäterveellistä ja tyydyttymätön eli ”pehmeä” rasva päinvastoin terveellistä.

Kovat ja pehmeät rasvat eivät katsauksen mukaan lisää tai sen kummemmin vähennä riskiä sairastua sepelvaltimotautiin. Ravinnon rasvoista ainoastaan transrasva, jota on luonnollisesti maitotaloustuotteissa sekä esimerkiksi leivonnaisissa, oli sydämelle haitallista.

Katsauksessa eniten kovaa rasvaa käyttäneillä esiintyi itseasiassa hiukan enemmän sepelvaltimotautia ja eniten omega-3-rasvaa, kuten kalanrasvaa käyttäneillä päinvastoin vähemmän. Muutos ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä.

Median huomion katsauksessa herätti nimenomaan se, että voi ja muut kovat rasvat eivät lisänneet sepelvaltimotaudin vaaraa – päinvastoin kuin mitä ravitsemusasiantuntijat Suomessakin ovat sanoneet.

Moni asiantuntija ehti kuitenkin jo huomauttaa, että tuoretta tutkimustulosta on tulkittu ylimalkaisesti.

Unohtuiko ravitsemuksen kokonaiskuva

Cambridgen yliopiston tutkijat esittävät, että tuore tiedekatsaus haastaa vallitsevat ravitsemussuositukset. Se ei varsinaisesti pidä paikkaansa.

Cambridgen tiedekatsaus perustui 72 tutkimukseen, joissa oli mukana yhteensä yli 600 000 osallistujaa 18 eri maasta. Mukaan oli kelpuutettu sekä kohorttiseurantatutkimuksia että satunnaistettuja kokeellisia tutkimuksia. Kohorttiaineistossa verrattin sepelvaltimotaudin esiintyvyyttä eri rasvojen käytön ylimmän ja alimman kolmanneksen välillä. Satunnaistetuissa tutkimuksissa taas selvitettiin erilaisten rasvahappovalmisteiden, kuten kalaöljyvalmisteen hyötyä verrattuna lumevalmisteeseen. Rasvojen saantia seurattiin joko ruokapäiväkirjan perusteella tai mittaamalla verestä rasvojen saantia kuvaavia merkkitekijöitä.

Laajan tiedekatsauksen keskeisin ongelma on kuitenkin sen kysymyksen asettelu. Apulaisprofessori David Katz Yalen yliopistosta huomauttaa, että on monta tapaa syödä epäterveellisesti. Hän kommentoi katsausta Huffington Post -lehden blogissaan. Ihmiset, jotka syövät vähemmän kovaa rasvaa, syövät enemmän jotain muuta – he korvaavat ruoan A ruoalla B. Oleellisin kysymys onkin siis, mikä on ruoka B?

Tähän kysymykseen tuore tiedekatsaus ei edes yrittänyt vastata.

Kovaa rasvaa on länsimaissa korvattu usein sokerilla ja valkaistuilla viljavalmisteilla, jotka eivät ole terveydelle sen parempi vaihtoehto kuin kova rasva. Tuoreen tiedekatsauksen 72:sta tutkimuksesta 61 sijoittui joko Pohjois-Amerikkaan tai Eurooppaan, joista molemmissa ravitsemussuosituksia noudatetaan tunnetusti melko huonolla menestyksellä.

Vastaavia ongelmia on ollut myös aiemmissa tutkimuksissa. Hyvänä esimerkkinä tästä on vuonna 2010 julkaistu koontianalyysi, joka – samaan tapaan kuin uunituore katsaus – päätyi johtopäätökseen, ettei kovalla rasvalla ole yhteyttä sepelvaltimotautiin. Koontianalyysiin osallistunut Harvardin professori Frank Hu kommentoi myöhemmin syyskuussa 2010, että ”koontianalyysin tutkimuksissa tyydyttynyttä rasvaa verrattiin [kaikkiin] muihin energianlähteisiin, pääsäännöllisesti puhdistettuihin hiilihydraatteihin, joiden runsas käyttö on yhdistetty sepelvaltimotaudin vaaraan”. Sama koskee myös uutta tiedekatsausta, Hu kertoi New York Timesille viime viikolla.

Samaisen seikan nosti esiin myös Harvardin ravitsemustutkija Eric Rimm. Hän kommentoi Heartwirelle, että useissa kohorttiseurantatutkimuksissa – joita myös tuoreessa Cambridgen katsauksessa oli mukana – kovan rasvan sijaan on käytetty nimenomaan puhdistettuja hiilihydraatteja.

”Ajatus, että olisi olemassa jonkinlainen ’tyydyttyneen rasvan vaikutus’, on virheellinen”, tanskalaisprofessori Martjin Katan kirjoitti vuonna 2010, kun aiempi rasvakäsityksiä haastava koontianalyysi julkaistiin. ”Kun tyydyttyneen rasvan käyttö vähenee, jonkin toisen ravintoaineen käyttö kasvaa. Eri vaihtokaupoilla on erilaisia vaikutuksia sepelvaltimotaudin vaaraan ja niitä pitäisikin käsitellä erikseen.”

Haastaako Cambridgen tiedekatsaus siis ravitsemussuositukset? Ei varsinaisesti. Monet asiantuntijat kehottavatkin punnitsemaan ruokien terveellisyyttä koko ruokavalion kontekstissa. Ravitsemussuositukset eivät suosittele korvaamaan kovaa rasvaa millä tahansa ravintoaineella, vaan nimenomaan pehmeillä rasvoilla ja kuitupitoisilla hiilihydraateilla, kuten hedelmillä ja täysjyvällä. Tätä vaihtokauppaa ei Cambridgen tiedekatsauksessa tarkasteltu – esimerkiksi sanaa ”sokeri” ei mainita julkaisussa kertaakaan.

Näyttö puoltaa edelleen ravitsemussuosituksia

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm pitää Cambridgen tuoretta tutkimusta mielenkiintoisena, mutta ei varsinaisesti yllättävänä. ”Näissä väestötutkimuksissa on metodisesti aika paljon ongelmia, vaikka näitä tutkimuksia tietysti tarvitaan kokonaiskuvan luomiseksi”, Fogelholm sanoo.

Professorin mukaan mitä tahansa yksityiskohtaa voidaan aina pohtia ja sitä voidaan haastaa, mutta kokonaisuuden haastaminen onkin jo toinen tarina. ”Ravitsemussuosituskriitikot aina väittävät, ettei ravitsemussuositusten terveysvaikutuksia ole tutkittu, mutta tämähän on ihan höpöä. Kyllä näyttö esimerkiksi Healthy Eating Indexin, Baltic Sea Diet Scoren tai Mediterranean Diet Scoren ja terveyden välillä on tosi vahva.”

Sellaisissa tutkimuksissa, joissa ruokavaliota on muutettu suosituksia mukailevaksi, on sairastuvuus sepelvaltimotautiin vähentynyt. Tällaisia tutkimuksia ovat esimerkiksi rasvan vaihtokauppatutkimukset, joiden pohjalta on laadittu omia koostetutkimuksia. Näissä koosteissa on selvitetty mitä tapahtuu, kun esimerkiksi annos voita vaihdetaan energiamäärältään samansuuruiseen annokseen ruokaöljyä.

Kaksi tällaista koostetutkimusta julkaistiin vuonna 2009. Ne osoittivat, että kovan rasvan korvaaminen pehmeillä rasvoilla pienentää sepelvaltimotaudin vaaraa. Toisen koostetutkimuksen tekivät tutkijat Otagon yliopistosta ja toisen tutkijat Kööpenhaminan yliopistosta. Vuotta myöhemmin Harvardin yliopiston koostetutkimuksessa päädyttiin samaan lopputulokseen.

Kaikissa näissä koostetutkimuksissa sepelvaltimotautitapahtuman vaara pieneni noin 10 prosentilla jokaista viittä energiaprosenttia kohti. Energiaprosentti tarkoittaa ravintoaineen prosentuaalista osuutta kokonaisenergiasta. Eli sepelvaltimotaudin riski pieneni laskennallisesti noin 10 prosenttia, kun esimerkiksi 15 grammaa voita vaihdettiin ruokalusikalliseen kasviöljyä (olettaen, että henkilön kokonaiskulutus on noin 2 000 kcal).

Neljäs vastaava koostetutkimus julkaistiin BMJ-tiedelehdessä viime vuonna. Siinä kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin pieneni viidenneksen, kun kovaa rasvaa korvattiin pehmeillä rasvoilla, tarkemmin omega-3- ja omega-6-rasvahapoilla.

Näiden yhteenvetojen mukaan hiilihydraatit eivät yleensä näytä suojaavan sepelvaltimotaudilta. Ratkaisevaa lienee kuitenkin hiilihydraattien laatu, mitä on enenevissä määrin korostettu myös kotimaisissa ravitsemussuosituksissa. Vuonna 2010 julkaistussa tanskalaistutkimuksessa ne, jotka söivät kovan rasvan sijasta nimenomaan matalan glykeemisen indeksin hiilihydraatteja, kuten palkokasveja, hedelmiä ja kokojyvää, omasivat pienemmän riskin sairastua sepelvaltimotautiin – ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä.

Ravitsemustieteen professori Alice Lichtenstein korostaakin, että valtaosa tutkimuksista puoltaa edelleen vallitsevia ravitsemussuosituksia. Cambridgen tiedekatsaus ei muuta sitä. ”Tässä uudessa tutkimuksessa huomioitiin vain yksi muuttuja, rasvan käyttö, eikä kokonaiskuvaa, mikä tekee johtopäätöksistä kyseenalaisia”, Lichtenstein kommentoi Heartwirelle.

Samaa mieltä on David Katz, jonka mukaan on selvää näyttöä siitä, millaiset ruokailutottumukset yleisesti ottaen ovat terveyttä edistäviä. Kovan rasvan haittoja on aiemmin saatettu kuitenkin korostaa niin, että ravitsemuksen muut sudenkuopat, kuten sokerin liikakäyttö, ovat jääneet varjoon.

Lähteinä käytetty mm.

Bernstein AM, Sun Q, Hu FB, et al. (2010). Major dietary protein sources and risk of coronary heart disease in women. Circulation. 2010 Aug 31;122(9):876-83.

Chowdhury R, Warnakula S, Kunutsor S, et al. (2014). Association of Dietary, Circulating, and Supplement Fatty Acids With Coronary Risk: A Systematic Review and Meta-analysis. Ann Int Med. 2014 Mar;160(6):398-406.

Jakobsen MU, Dethlefsen C, Joensen AM, et al. (2010). Intake of carbohydrates compared with intake of saturated fatty acids and risk of myocardial infarction: importance of the glycemic index. Am J Clin Nutr. 2010 Jun;91(6):1764-8.

Jakobsen MU, O’Reilly EJ, Heitmann BL, et al. (2009). Major types of dietary fat and risk of coronary heart disease: a pooled analysis of 11 cohort studies. Am J Clin Nutr. 2009 May;89(5):1425-32.

Katan MB, Brouwer IA, Clarke R, et al. (2010). Saturated fat and heart disease. Am J Clin Nutr. 2010 Aug;92(2):459-60; author reply 460-1.

Mozaffarian D, Micha R, Wallace S. (2010). Effects on coronary heart disease of increasing polyunsaturated fat in place of saturated fat: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. PLoS Med. 2010 Mar 23;7(3):e1000252.

Ramsden CE, Zamora D, Leelarthaepin B, et al. (2013). Use of dietary linoleic acid for secondary prevention of coronary heart disease and death: evaluation of recovered data from the Sydney Diet Heart Study and updated meta-analysis. BMJ. 2013 Feb 4;346:e8707.

Siri-Tarino PW, Sun Q, Hu FB, et al. (2010). Meta-analysis of prospective cohort studies evaluating the association of saturated fat with cardiovascular disease. Am J Clin Nutr. 2010 Mar;91(3):535-46.

Skeaff CM, Miller J. (2009). Dietary fat and coronary heart disease: summary of evidence from prospective cohort and randomised controlled trials. Ann Nutr Metab. 2009;55(1-3):173-201.

Ennen kuin alatte huutamaan, etteivät edelliset ole tutkimuksia, niin lukekaa artikkeli. Typerää peräänkuuluttaa vain tutkimuksia, kun jokainen tietää, että niitä on tehty paljon! Taitaa argumentit loppua kesken..

Edellisessä on lopussa nyt niitä tutkimuksiakin!

Siri-Tarino PW, Sun Q, Hu FB, et al. (2010). Meta-analysis of prospective cohort studies evaluating the association of saturated fat with cardiovascular disease. Am J Clin Nutr. 2010 Mar;91(3):535-46.

Tämän kävin lukemassa, oli siis edellisen artikkelin lopussa, tässä johtopäätökset:

CONCLUSIONS: A meta-analysis of prospective epidemiologic studies showed that there is no significant evidence for concluding that dietary saturated fat is associated with an increased risk of CHD or CVD. More data are needed to elucidate whether CVD risks are likely to be influenced by the specific nutrients used to replace saturated fat.

Eli linkitit tänne tutkimuksen joka tukee vastapuolen argumenttia :) Ei siinä mitään, hieno homma. Laittakaa ihmeessä lisää.

Elintarviketeollisuus ja lääketeollisuus ovat yllättävilläkin tavoilla sidoksissa toisiinsa, joten valmistajat voivat puolin ja toisin tilailla haluamansalaisiaan "tutkimustuloksia". Luuletteko että margariiniteollisuus tilaisi tutkimuksia joissa eläinrasvat todetaan hyödyllisiksi? Älkää olko sinisilmäisiä.

t: Karppaaja, joka syö reilusti voita ja kuohukermaa ja voi erinomaisesti

Ramsden CE, Zamora D, Leelarthaepin B, et al. (2013). Use of dietary linoleic acid for secondary prevention of coronary heart disease and death: evaluation of recovered data from the Sydney Diet Heart Study and updated meta-analysis. BMJ. 2013 Feb 4;346:e8707.

Perehdyin lisää näihin teidän tutkimuksiin, ette ole tainneet itse lukea kun tässäkin kuolleisuus nousi niillä joille syötettiin margariinia... Aika noloja teille nämä teidän omat lähteenne. Kannattaa lukea ennen kuin linkittää.

Hullut. Voi elämä teitä!

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 00:31"]

Ramsden CE, Zamora D, Leelarthaepin B, et al. (2013). Use of dietary linoleic acid for secondary prevention of coronary heart disease and death: evaluation of recovered data from the Sydney Diet Heart Study and updated meta-analysis. BMJ. 2013 Feb 4;346:e8707.

Perehdyin lisää näihin teidän tutkimuksiin, ette ole tainneet itse lukea kun tässäkin kuolleisuus nousi niillä joille syötettiin margariinia... Aika noloja teille nämä teidän omat lähteenne. Kannattaa lukea ennen kuin linkittää.

[/quote]

Luitko jutun otsikkoa, vai etkö ymmärtänyt mitä tuossa tutkittiin? Kannattaa ensin selvittää, mitä tarkoittaa "secondary prevention" ennen kuin vedät mitään johtopäätöksiä tuloksista. Tulos on mielestäni aika luonnollinen oli näkökulma kumpi tahansa, jo sairastuneilla margariininkin sisältämä rasva on riskitekijä. 

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 22:20"]

Hei linkinlaittaja, kiitos! Autatko mua vähän, en löydä sieltä tutkimuksia eläinrasvan haitallisuudesta näin äkkiseltään. Laita vaikka satakunta aluksi, niin yritän saada niistä jotain selkoa, en oikein tunne tämän alan englanninkielistä sanastoa. Vielä parempi siis olisi, jos voit laittaa joitakin kymmeniä suomennetteuja tutkimuksia, mutta mielellään kokonaisia, ei yhteenvetoja. Kiitos todella paljon!

[/quote]

Luuletko, että olet turvassa tutkimusten tuloksilta, kun et osaa lukea tiivistelmiäkään englanniksi? Tuolla oli linkit, joista halutessaan pääsee lukemaan koko tutkimuksetkin. Jos kieli ei tyydytä, voithan lähettää tutkijoille pyynnön suomennoksesta. Yleensä tutkijan yhteystiedot ja foorumi jossa käyvät sisällöstä keskustelua löytyvät tutkimuksista.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 22:20"]

Hei linkinlaittaja, kiitos! Autatko mua vähän, en löydä sieltä tutkimuksia eläinrasvan haitallisuudesta näin äkkiseltään. Laita vaikka satakunta aluksi, niin yritän saada niistä jotain selkoa, en oikein tunne tämän alan englanninkielistä sanastoa. 

[/quote]

No tuossa on ainakin kokonaisena:

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:56"]

Entä tämä, kävisikö tämä tarpeeksi aukottomaksi tutkimukseksi, yhtenä niistä tuhansista?

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21912836

Meat protein is associated with an increase in risk of heart disease. Recent data have shown that meat protein appeared to be associated with weight gain over 6.5 years, with 1 kg of weight increase per 125 g of meat per day. In the Nurses' Health Study, diets low in red meat, containing nuts, low-fat dairy, poultry, or fish, were associated with a 13% to 30% lower risk of CHD compared with diets high in meat. Low-carbohydrate diets high in animal protein were associated with a 23% higher total mortality rate whereas low-carbohydrate diets high in vegetable protein were associated with a 20% lower total mortality rate. Recent soy interventions have been assessed by the American Heart Association and found to be associated with only small reductions in LDL cholesterol. Although dairy intake has been associated with a lower weight and lower insulin resistance and metabolic syndrome, the only long-term (6 months) dairy intervention performed so far has shown no effects on these parameters.

Toisin sanoen, paljon eläinperäistä proteiinia sisältävä karppaus johti 23 % korkeampaan kuolleisuuteen kun taas paljon kasviperäistä proteiinia sisältävä karppaus (lue käytännössä varmasti kasvissyönti), johti 20 prosenttia alhaisempaan kuolleisuuteen. Miten pekkapuskat pystyy tämänkään perusteella suosittelemaan eläinperäis karppausta koko Suomen ruokavalioksi? Yhtenä niistä tuhansista?

[/quote]

Meilläpäin tehtyjen tutkimusten mukaan karppien, kasvis- ja sekasyöjien kuolleisuus on aina 100%. Siitä korkeammaksi on vaikea päästä.

[/quote]

On kasvissyöjiä ja sekasyöjiä, mutta miksi laitat karpit erikseen? Hehän ovat sekasyöjiä.

[/quote]

Jos nyt löysättäis sitä pipoa siellä.

Syön sämpylää jossa VOITA ja luen tätä.

Eläinrasvoja on Suomessa kehotettu korvaamaan kasvirasvoilla noin 40 vuotta. Rasvan kulutus onkin vähentynyt, erityisesti maitorasvan. Ihan vasta viime vuosina voin kulutus on kääntynyt nousuun. Samanaikaisesti kansalaiset saavat yhä suuremman osuuden päivittäisestä energiantarpeestaan hiilihydraateista eli tärkkelyksestä ja sokerista. Tämän suuren ihmiskokeen tuloksena Suomessa on nyt ennätysmäärä ylipainoisia ja diabeetikkoja ja näiden määrä on edelleen kasvussa. Samoin sepelvaltimoiden pallolaajennusten määrä on koko ajan kasvanut. Lisäksi ihmiset syövät ennätysmääriä lääkkeitä. Osoittaako tämä jonkun mielestä, että viralliset ravitsemussuositukset edistävät terveyttä?

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 19:26"][quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 16:13"]Niin nythän on niin, että Aasiassa ovat sydäntaudit lisääntymään päin, kiitos länsimaisen ruokavalion rantautumisen. Eli ne mäkkärin sotkut tekevät hyvin sielläkin kauppansa.

Luinpa tuossa joku päivä hesarista artikkelin vyötärölihavuudesta. Ja ilolla panin merkille, että haastateltu ravitsemusteraputti oli jo hivenen oikeille linjoilla, eli ei tarvitse enää puputtaa ruokaa menemään viittä kertaa päivässä, vaan ihan se meidän vhh:laiste suosima kolme kertaa riittää. Kasvisten osuutta myös korostettiin, ihan niinkuin me vhh:laisetkin, samoin kehotettiin riittävään proteiinin syöntiin. Enää tarvitsee korjata kaksi asiaa: osa kasvirasvoista kannattaa vaihtaa eläinrasvaan ja vähentää reippaasti viljoja tai vaikka unohtaa kokonaan, niillä kun ihminen ei tee yhtään mitään. Mutta toki jolle ne sopii ja ihminen on täysin terve, niin miksei niitä kohtuullisesti voi syödäkin. Mukavasti ravitsemusterapeutti kuitenkin kehotti vähentämään hiilareita ja jopa selitti miksi. Hyvään suuntaan tässä ollaan virallisella puolellakin menossa, mutta kyllä se aikansa kestää. Muutokset tehdään vähitellen hivuttamalla, ettei kansa huomaisi. Huvittavaa toisaalta, toisaalta säälittävää.

Mutta siis en voi kyllä uskoa, että joku joka henkeen ja vereen kannattaa runsashiilarista ja vähärasvaista ruokavaliota, ei löydä uskolleen mitään tieteellistä taustaa. On varmaan karua, kun huomaa, että se oppi mikä on syötetty ja johon on uskonut ja luottanut, onkin luuloa, valetta, silmänkääntötemppu. Se tuntuu varmaan vähän samalta kuin aikoinaan kommunisteista Neuvostoliiton romahdus.

[/quote]

Ajattelin jo, että kappas, asiallinen vastaus! Mutta ei, loppu pilasi. Pottuille pitää vaikka väkisin.

Minua hieman huvittaa tuo karppaajien oletus, että kaikki jotka eivät hiilihydraatteja vältä, käyvät päivittäin mäkkärissä tmv.roskaruokalassa. Eihän se näin mene. Itseasiassa suositustenkin mukaan kasviksia tulee syödä paljon. Hiilihydraatit tulee saada ruis-tai täysjyvätuotteista, perunasta, marjoista tai hedelmistä. Ei roskaruokien höttöhiilareita suosittele kukaan. Hitaat hiilihydraatit eli ne jota saadaan ruisleivästä, marjoista yms. pitävät verensokerin tasaisena, mikä on hyväksi keholle.

Ja maitotuotteita ei oikeasti tarvitse kukaan, kalsiumin saa muualtakin. Mutta kyllä, itsekin niitä käytän, mutta rasvattomana/vähä rasvaisena.

[/quote]

Eivät karppaajat oleta, että virallisterveelliset syövät mäkkärissä. Ihmetystä herättää suositusten suuri päivittäinen hiilihydraattien määrä. Tälle ei ole mitään tieteellistä perustetta. Ruisleivän hiilihydraatit eivät ole hidasta hiilaria. Sen väitetyt terveysvaikutukset kävi muuten läpi EFSA pari vuotta sitten. Ainoa väite, jolle löytyi tieteellistä pohjaa oli se, että ruiskuitu lisää ulosteen määrää. Piste. Verensokeri pysyy tasaisena, kun ei syö runsaasti hiilihydraatteja. Rasva ei myöskään nosta verensokeria, siksi on hyvä syödä rasvaa. Lisäksi karppeja ihmetyttää miksi eläinrasvaa suositellaan välttämään, kun sille ei mitään tieteellistä näyttöä löydy.

[/quote]

Ja niitä tutkimuksia nyt kitoooos! Olen muuten itse diabeetikko, ykköstyypin diabetes on ollu 9-vuotiaasta asti ja kyllä vaan se vs pysyy tasaisena kun hiilareita syö. Etenkin ruisleipä on tähän hyvä. Toivoisin, että ihmiset edes tutustuivat asiaan kunnolla ennen kuin alkavat puhumaan tälläistä.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 20:08"][quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 15:55"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 10:44"][quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 09:13"][quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 08:38"]

Ja googlettamalla löytyy noita tutkimuksia paljonkin. Laita vaikka googleen "red meat cancer study" tai jotakin vastaavaa. En puhelimella edelleenkään niitä saa tänne laitettua.

[/quote]

Nuo ovat jänniä tutkimuksia. Amerikassa löydetään yhteys punaisen lihan ja syövän välillä. Aasiassa taas vastaavanlaisilla tutkimuksilla ei mitään yhteyttä löydy punaisen lihan, sydäntaudin ja syövän välillä. Selityksenä voisi olla se, että amerikkalaiset syövät sen punaisen lihansa mäkkärissä hampurilaissämpylän välissä, lisänä runsaasti sokeria limonadista sekä transrasvaa ranskalaisista perunoista.

[/quote]

Niin sitähän onkin länsimaissa enemmän, aasiaa ei länsimaihin. Ja tässä oli kyse vaan ja ainoastaan lihasta.

[/quote]

Tarkoitatko nyt, että aasialainen voi syödä punaista lihaa saamatta paksusuolen syöpää ja länsimaalainen ei voi? Riippumatta siitä, mitä he lihan seurana syövät?

[/quote]

No en, vaan, että aasialainen ei juuri punaista lihaa syö! Suosivat siellä kalaa, sen takia sv-tauditkaan eivät ole sellainen ongelma kuin länsimaissa. Muun muassa.

[/quote]

Se, että hukkumiset lisääntyvät samanaikaisesti jäätelön syönnin kanssa, ei todista että hukkumiset aiheutuisivat jäätelönsyönnistä. Aina voi olla häiritseviä tekijöitä. Kuten se, että lämpimillä kesäsäillä sekä uidaan että syödään jäätelöä enemmän. Ymmärsitkö nyt?

[/quote]

Ai, ihan lukion biologian tunnilta repästy hypoteesi :D uuuuu... Kyllähän se vaan.niin, on että jo ennen roskaruoka aikaa, länsimaissa oli enemmän sv-tauteja kuin aasiassa.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 20:22"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:22"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:01"]

Väestötutkimuksissa on erityisesti Yhdysvalloissa havaittu, että runsaasti punaista lihaa eli nautaa ja sikaa ravintonaan käyttävillä paksusuolisyövän riski on suurentunut.

[/quote]

Minun lukemissani väestötutkimuksissa esimerkiksi hampurilainen luokitellaan punaiseksi lihaksi. Hampurilaisen kanssa syödään usein transrasvassa kypsennettyjä ranskalaisia ja juodaan sokeripitoista limsaa. Mielestäsi näistä kaikista syyllinen paksusuolisyövän riskin kasvuun on punainen liha?

[/quote]

No tässä tapauksessa oli kyse vain punaisesta lihasta, ei sen kanssa syödyistä ruuista. Ja ei, koko hampurilaista ei todellakaan luokitella punaiseksi lihaksi :D

[/quote]

Jaa, minun lukemassani väestötutkimuksessa luki näin: Questionnaire items about unprocessed red meat consumption included "beef, pork, or lamb as main dish" (pork was queried separately beginning in 1990), "hamburger," and "beef, pork, or lamb as a sandwich or mixed dish." :D:D:D:D

[/quote]

Oho, vahingossa yläpeukutin! No me olemme siis lukeneet eri tutkimuksen. Niissä tutkimuksissa, mitä minä luin, puhuttiin nimenomaan punaisesta lihasta ja sen valmistus tavasta.