Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1108)
Vierailija kirjoitti:
Liian uteliaat ihmiset, esimerkki:
Työkaveri, jonka kanssa tultiin hyvin toimeen työn merkeissä ehdotti useamman kerran että voitaisiin nähdä myös vapaa-ajalla. Hän on kuitenkin kyselee jatkuvasti todella henkilökohtaisia asioita ja jankkaa kunnes saa jonkinlaisen vastauksen. Itse olen aika sulkeutunut ja ystävyyssuhteissa arvostan sitä että ystävät luottaisivat siihen että kerron heille elämästäni ne asiat, mitkä olen halukas/valmis kertomaan.
Töissä noita uteluita oli helpompi vältellä, mutta jos nähtäisiin vapaa-ajalla niin ajatus siitä jatkuvasta kyselemisestä ahdistaa. Nyt hän ehti jo vaihtaa toiseen työpaikkaan, mutta senkin jälkeen on pari kertaa laittanut viestiä että jos nähtäisiin. Oon huono sanomaan suoraan, etten halua, niin toivon että pian ymmärtäisi, kun aina kohteliaasti kieltäydyn.
Ja kyseessä on siis aivan ihana ihminen, ja hän itse jakaa elämästään tyylin kaiken, mutta ei ym
Ensin tuli mieleen eräs entinen työkaveri 20 v takaa, että hei, onko nyt kyseessä sama kaveri, mutta kun tulin tähän viimeiseen osioon, "kyseessä on siis aivan ihana ihminen..." niin totesin mielessäni, että ei voi olla samasta tyypistä kysymys. Liika uteliaisuus kyllä täsmäsi ja että jankkaa niin kauan, kunnes saa vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäluotettava. Mitään ei voinut kertoa luottamuksellisesti, vaan kaikki meni jakoon.
Yhden harrastuskaverin vanhemmat on kuolleet, en jaksa kuunnella sitä juttua uudestaan ja uudestaan. Tämä tapahtui hänen ollessaan teini, nykyään ollaan kolmekymppisiä, mutta elää edelleen kuin se olisi tapahtunut viime viikolla. En halua olla sellaisen ihmisen ystävä, vaikka samassa porukassa nähdäänkin.
Aidon ihmisen vaistoaa ja ne on jees. Jos huomaan ihmisen feikkaavan ja muuntelevan totuuksia en halua olla tekemisissä, en tykkää enkä ymmärrä esittäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Aidon ihmisen vaistoaa ja ne on jees. Jos huomaan ihmisen feikkaavan ja muuntelevan totuuksia en halua olla tekemisissä, en tykkää enkä ymmärrä esittäjiä.
Mitä tarkoitat totuuksien muuntelulla? Onko sinun totuus ainoa olemassa oleva vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks ongelma on läheisriippuvuus. Tutustut kivaan tyyppiin ja pyydät kahville. Sen jälkeen alkaa viestitulva, toinen haluaa koko ajan jutella. Haluaa nähdä joka päivä, mutta mä en, koska mulla on muutaki elämää. Ja kyse ei ole parisuhteesta vaan pelkästään kaverisuhteesta. Yksinäiset ihmiset takertuu. Sitte vaikka sanot, että ei sovi, niin tulee kuitenkin oven taakse. Tuut kotia jostaki, niin ovella on kaveri oottamas, että pääsee kahville. Ihan tavis keski-ikäset ihmiset, joilla ei oo mitään sisältöä elämässä. Sitte suututaan, kun katkasen välit. Oikeesti, mä en jaksa. Mua lähinnä v#uttaa, kun lauantai-aamuna ennen kymmentä lähetellään viestiä, että ootko heränny jo, voiko tulla käymään, mikset vastaa, ootko kunnossa? Toki aluks kävin iteki heidän luonaan, mutta siitäki tuli ahdistavaa. Oon todennu, että parempi olla omissa oloissa eikä tutustua sen kummemmin ihmisiin. Ihmisistä on tullu omituisia. Kait mä oon iteki vähä pöljä.
Vierailija kirjoitti:
Yhden harrastuskaverin vanhemmat on kuolleet, en jaksa kuunnella sitä juttua uudestaan ja uudestaan. Tämä tapahtui hänen ollessaan teini, nykyään ollaan kolmekymppisiä, mutta elää edelleen kuin se olisi tapahtunut viime viikolla. En halua olla sellaisen ihmisen ystävä, vaikka samassa porukassa nähdäänkin.
Tämä on aika yleistä orvoksi jääneille. Kai se jonkinlainen trauma on, mutta voisi edes yrittää alkaa elää omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vaikka ammattia tai työtä liioitellaan että on sairaanhoitaja kun on todellisuudessa lähäri. Tai kiinteistöbisneskauppias on todellisuudessa oviasentaja. Samoin on omistaa upean mökin kun se on todellisuudessa vuokramökki. Tämmöisiä söpöttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Yhden harrastuskaverin vanhemmat on kuolleet, en jaksa kuunnella sitä juttua uudestaan ja uudestaan. Tämä tapahtui hänen ollessaan teini, nykyään ollaan kolmekymppisiä, mutta elää edelleen kuin se olisi tapahtunut viime viikolla. En halua olla sellaisen ihmisen ystävä, vaikka samassa porukassa nähdäänkin.
Katkeruus tekee sellaista. Hänellä on varmaan alhainen resilienssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhden harrastuskaverin vanhemmat on kuolleet, en jaksa kuunnella sitä juttua uudestaan ja uudestaan. Tämä tapahtui hänen ollessaan teini, nykyään ollaan kolmekymppisiä, mutta elää edelleen kuin se olisi tapahtunut viime viikolla. En halua olla sellaisen ihmisen ystävä, vaikka samassa porukassa nähdäänkin.
Tämän takia en halua olla tekemisissä orvoksi jääneiden kanssa.
Samalla luokalla ala-asteella oli yksi oppilas joka oli otettu huostaan ja lastensuojeluviranomaisten toimesta sijoitettu sukulaisilleen. Sen jutut oli jotain niin häiriintynyttä, että en halunnut olla tekemisissä sen kanssa. Puhui seksistä ja miesten sukuelimistä ja kyseli muilta 10v lapsilta oliko nämä vielä neitsyitä. Voi vaan arvailla mitä hänen kotonaan on tapahtunut ennen huostaanottoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samalla luokalla ala-asteella oli yksi oppilas joka oli otettu huostaan ja lastensuojeluviranomaisten toimesta sijoitettu sukulaisilleen. Sen jutut oli jotain niin häiriintynyttä, että en halunnut olla tekemisissä sen kanssa. Puhui seksistä ja miesten sukuelimistä ja kyseli muilta 10v lapsilta oliko nämä vielä neitsyitä. Voi vaan arvailla mitä hänen kotonaan on tapahtunut ennen huostaanottoa.
Hyi yök
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
käly(ex): itsekäs, laiska, ylimielinen, epäkypsä, huumorintajuton, huomionhakuinen prinsessa, piloille lellitty tuhlailija. kaikessa kiilaileva pihi, huonotuulinen, pinnallinen. mulle kaikki nyt. ei sillä ollut muitakaan ystäviä, tuttuja vain ja miehiä. tykkäsi kyllä minusta, olin normimukava.
Miten olla pihi tuhlailija?
Olettaisin että piloille lellitty tuhlailija = ottaa kaiken irti, silloin kun joku muu tarjoaa jotain. Ja pihi on sitten, ettei halua käyttää omia rahoja mihinkään edes itselleen, saati että joskus maksaisi jollekin muulle vastavuoroisesti jotain, oli se miten pientä tahansa.
oikein, siis eli säännöllisesti yli varojensa ja osteli impulsiivisesti kaikenlaista, ei kuitenkaan halunnut muille tarjota mitään, vaikka oli apuunkin tultu. kaikki kuului hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samalla luokalla ala-asteella oli yksi oppilas joka oli otettu huostaan ja lastensuojeluviranomaisten toimesta sijoitettu sukulaisilleen. Sen jutut oli jotain niin häiriintynyttä, että en halunnut olla tekemisissä sen kanssa. Puhui seksistä ja miesten sukuelimistä ja kyseli muilta 10v lapsilta oliko nämä vielä neitsyitä. Voi vaan arvailla mitä hänen kotonaan on tapahtunut ennen huostaanottoa.
Hyi saasta, varmaan nautti siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden harrastuskaverin vanhemmat on kuolleet, en jaksa kuunnella sitä juttua uudestaan ja uudestaan. Tämä tapahtui hänen ollessaan teini, nykyään ollaan kolmekymppisiä, mutta elää edelleen kuin se olisi tapahtunut viime viikolla. En halua olla sellaisen ihmisen ystävä, vaikka samassa porukassa nähdäänkin.
Tämän takia en halua olla tekemisissä orvoksi jääneiden kanssa.
Ei kai kaikki orvoksi jääneet ole sellaisia, ainakaan toivottavasti.
Tutustuin yhteisten tuttujen kautta periaatteessa ihan ok tyyppiin, mutta en vaan jaksanut sen lapsellisuutta, lapsenomaista yksinkertaista puhe- ja ajattelutapaa ja yksioikoista näkemystä maailmasta. Oltiin siis lähes täysikäisiä tavatessa, mutta hän puhui kuin joku ala-asteikäinen lapsi.
Minua puolet vanhempi ihminen töistä takertui minuun (en ollut edes erityisen ystävällinen häntä kohtaan työpaikalla). Hänellä on tapana puhua kuin papupata ja avautua pikkutarkasti omista terveyshuolistaan. En halunnut olla tällaisessa kuormittavassa ja yksipuolisessa "kaverisuhteessa", koska se oli liian toistuvaa enkä itse saanut tästä mitään iloa. Miksi toimisin ilmaisena terapeuttina jollekin, jota hädin tuskin tunnen?
Uusi työntekijä töissä kiintyi minuun nopeasti ja halusi tehdä kaiken yhdessä. Niin yksinkertaiset työtehtävät, tauot kuin kotimatkatkin. Tämä alkoi ahdistaa ja mietin oliko hän ihastunut vai mistä moinen käytös johtui. Kun hän alkoi ostella minulle lahjoja, totesin, että nyt saa riittää. Hänen toiminta ei edelleenkään muuttunut, joten vaihdoin työyksikköä ja blokkasin hänet. Creepy fiilis jäi.
Vierailija kirjoitti:
Voi tuntua oudolta mutta liian nopeasti tuttavallinen ihminen nostaa minussa halun vetäytyä. Joko avaudutaan omasta elämästä heti ekalla tai toisella tapaamiskerralla, tai sitten yritetään jotenkin heti leimautua kaveriksi.
Ei noissa ole sinälllään mitään vikaa ja jotkut vain tykkäävät olla heti kavereita, mutta johtuu omasta menneisyydestäni että tulen epäluuloiseksi jos joku on liian nopeasti ystävystymässä. Olen nähtävästi helposti lähestyttävä ihminen ja aikaisemmin olin myös vähän liian kiltti, joten kaikenlaisia takiaisia tuli kerättyä "ystäviksi".
Toinen mitä on vähän vaikeampi tunnistaa heti ovat ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneet minusta, vaan haluavat vain jotain seuraa omiin puuhiinsa. Tämäkin ok, jos meillä olisi yhteinen kiinnostuksen kohde, esim. harrastus. Tutustuin muutama vuosi sitten ihmiseen joka vaikutti mukavalta. Kävimme yhdessä leffassa, teatterissa ja näyttelyissä jne. Hän pyysi minua
Minusta tämä kuulosti kyllä että SINULLE ystävät ovat sellaisia jotka tekevät samoja asioita kuin sinä. Tai siis hänhän on yrittänyt pitää yhteyksiä mutta sinua ei kiinnosta enää? Siis joo ymmärrän allergian mutta et siis halua tavata enää häntä jos vain hengailette hänen kotonaan, ettekä harrasta jotain.
Yksi oli sellainen, että vaikka on myös hyvin mukava ihminen, niin on kuitenkin aina jonkin hyödyn perässä. Rahaa, kyytiä, palveluksia vailla. Myös oli vähän ehkä sellainen että ripustautuu helposti.
Toinen oli välillä mukava mutta välillä käyttäytyi koppavasti ja puhui todella alentavasti jos ei sitten heittäytynyt kokonaan mykkäsokeaksi, joten päätin olla kaveeraamatta sen enempää vaikka olimme jo kaavailleet samanikäisille lapsillemme yhteistä tekemistä (ovat samalla luokalla).