Lue keskustelun säännöt.
Kastaako lapsi vai ei?
09.05.2014 |
Itse en kuulu kirkkoon, mies kuuluu. Isovanhemmat (ehkä tavan vuoksi) toivovat että vauva kastettaisiin. Maailmankatsomuksemme on sekulaari ja toivoisin lapsenkin sen omaksuvan. Minulla ei kuitenkaan ole mitään erityistä ev.lut.kirkkoa vastaan.Toisaalta mielestäni outoa kastaa lapsi uskontoon mihin ei usko vain tavan vuoksi, toisaalta pelottaa että jos lapsi jää ilman ev.lut.kirkkoa "uskontotyhjiöön" ja hurahtaa johonkin "vaarallisempaan"...Miten itse perustelette lapsienne kastamisen tai kastamatta jättämisen?
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 09:55"]
On muotia jättää lapsi kastamatta. Meillä kaikki kastettu, vaikkei uskovaisia olla.
[/quote]
Naurettavaa. Saisi toki tulla sellaisia "muoteja" enemmänkin, missä ihmiset ajattelisivat järjellä asioita, eikä mentäisi määkivänä laumana sinne missä muutkin on, tai koska mummu ja vaari loukkaantuvat jos ei mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tilanne on se, että itse kuulun kirkkoon ja mies ei. Lapsia ei kastettu. Puhutaan erilaisista uskonnoista ja uskomuksista, mutta esimerkiksi koulussa lapset menevät et-opetukseen. Mielestäni yhden uskonnon opetus ei kuulu kouluun. Elämänkatsomustietoa ei voi valita, jos kuuluu kirkkoon (mutta uskonnon voi valita, vaikkei kirkkoon kuuluisikaan). Ip-kerhoon taas ollaan haettu kirkolle, joten kirkonkin opetukset tulevat jollain tasolla tutuiksi. Minusta uskonnon opetus kuuluu kirkolle ja vanhemmille, ei kouluun. Lapsi ei menetä mitään, vaikkei kirkkoon kuuluisikaan.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 09:55"]On muotia jättää lapsi kastamatta. Meillä kaikki kastettu, vaikkei uskovaisia olla.
[/quote]
Mikä siinä on muotia? Meidän lasta ei kasteta, koska meistä ei kumpikaan ole uskovaisia eikä kuuluta kirkkoon. Miehen äitikin erosi kirkosta, kun katsoi tarpeettomaksi kuulua johonkin mihin ei ole koko elämänsä aikana uskonut? Meidän lapsi saa halutessaan liittyä kirkkoon sitten, kun ymmärtää itse asioistaan. En kiellä häneltä uskoa. Uskokoon jos haluaa ja kokee tarpeelliseksi. En ala tuputtaa aivopesua uskosta. Meillä vietetään joulua, koska se on meille keskitalven perhejuhla, jolloin kokoonnutaan yhteen syömään ja viettämään aikaa ja joulupukki kyläilee. Pääsiäistä ei vietetä muuta kuin virpomista ja sehän on alkujaan pakanallinen tapa? Muuten ihmettelen, että miksi ne pääsiäisajan päivät on kaikille pyhiä. Itselläni työ, että olen töissä jos vuorot sattuvat pyhille.
Mikä siinä on muotia, jos ei ihminen usko sellaiseen mitä ei ole olemassa? Lapselleni voin kyllä puhua saunatontuista, hiisistä, joulupukista, hammaskeijusta ja vaikka jumalasta, mutta mulle ne ei ole silti olemassa? Emmä uskoa siihen tarvi, jotta voin keksiä satuja lapsille. Ja raamattuhan se iso satukirja vasta onkin. :D
Mun exän sisko suuttui mulle tosissaan siitä, kun päätin ettei lastamme kasteta. Kun olin raskaana ja hänelle selvisi tämä asia, hän aina kännipäissään soitteli mulle ja itki kuinka pilaan lapsen elämän kun en häntä kasta. Hän oli niin raivoissaan ettei koskaan tullut edes nimiäisiin. Edes silloinen anoppini, joka uskovainen hänkin, ei tuominnut meidän ratkaisua vaan sanoi että omapahan on lapsemme ja että hän rukoilee lapsen puolesta kuitenkin. Ja mikäs minä olen toisten rukoiluja estämään, mutta se siskon käytös oli niin kamalaa, ja yllättäen exäni ei puuttunut asiaan mitenkään.