Kastaako lapsi vai ei?

Mihin vaarallisempaan? Älylliseen ajatteluun? Musta on hullua että vanhemmat päättää vauvan puolesta sen uskonnon, jos lapsi haluaa aikuisena liittyä kirkkoon niin hän voi sen tehdä omasta tahdostaan. Nimijuhla voi olla ihan yhtä kaunis tilaisuus.

Ei. Anna lapselle todellinen vapaus valita itse.

Lapsi kylpyyn, kyllä hän siinä kastuu jos on kastuakseen.

Älkää kastako, jos ette oikeasti tahdo. Antakaa lapselle vapaus valita itse kun älliä alkaa olla uskon asioiden selvittelyyn. 

Tarkoitin vaarallisella esim. jotain lahkoja,en todellakaan älyllistä ajattelua. Ap.

Mitä jos lapsi valitsee jehovan tai allahin tms.?

Miten luulette nykyisen luterilaisen kirkon estävän ihmistä eksymästä, kun sen omat papitkin piispaa myöten eksyttävät ihmisiä pois evankeliumista? Kaste ei pelasta ketään. Kastamaton lapsi ei joudu helvettiin. Ensin usko ja sitten kaste. Uskokaa evankeliumi ja tuntekaa kirjoitukset (Raamattu), niin te ette eksy.

On lapsella jokatapauksessa oikeus uskoonsa.

Minua ei kastettu 80-luvulla kun synnyin mutta menin riparille kavereitten mukana ja itse päätin ottaa kasteen ja konfirmaation. Muutama tyttö siinä oli toisesta uskonnosta mukana ja yksi heistä otti lopulta kohfirmaation ja vaihtoi uskontoaan.

Tahdon muistuttaa että vaikka te miten eroatte ihmiset kirkosta ja jätätte lapsianne kastamatta niin nuoret käy silti rippileirin ja ottaa konfirmaation. Tampereella ei kaikki halukkaat mahdu isoskoulutukseen. Sen suosio on kasvanut siitä kun itse kävin.

Tottakai usko on jokaisen oma asia. Itse miettisin asiaa vähän eri kulmasta kuin pohtimalla loukkaako kastamatta jättäminen isovanhempia.

Tässä ketjussa on käynyt joku/jotkut uskovaiset oikein urakalla peukuttamassa omaan linjaan sopivia vastauksia :D

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 13:51"]

Tässä ketjussa on käynyt joku/jotkut uskovaiset oikein urakalla peukuttamassa omaan linjaan sopivia vastauksia :D

[/quote]

No mitäs pahaa siinä on? Olen uskova enkä häpeä sitä, samoin mies ja niin toivomme lastemmekin olevan.

nosto

uskotaan Jumalaan joten lasten kastaminen oli itsestään selvyys. ja vaikka olisimme esim. helluntalaisia tai vapaissa suunnissa niin niissäkin vauva siunataan ja lapsi saa uskonnollisen kasvatuksen, nimiäiset (ilman minkään näköistä Jumalan sanaa) on vain ateistien juttu

Meillä ei ole kastettu muksuja, isovanhempien mieliksi järjestettiin nimiäiset. Ei haluta sitoa muksuja mihinkään uskontoon, vaan saavat perehtyä kaikkiin tasapuolisesti. Ja vanhempana saavat valita itse mihin uskovat. Tietysti tulen kyseenalaistamaan heidän valintansa, mutta mikäli he ovat uskossaan vahvoja pystyvät he keskustelemaan asiasta rationaalisesti ja asiallisesti.

Sama lähtötilanne kuin ap:llä isovanhempia myöten. Ei kastettu, olisi minusta todella ulkokultaista liittää lapset kirkkoon johon itse tai mieheni ei usko. Miten ihmeessä selittäisimme sen lapsille: "kulta, tavan vuoksi"? Se, jos mikä, on aidosti uskovien halveksuntaa, ja kunnioitan heitä sen verran ettei meillä kukaan liity minun toimestani kirkkoon; toki isona saa kukin lapsi tehdä oman päätöksensä.

Vauvan kastamisesta ei ole mitään haittaa. Ei ne sieltä tule sielua väkisin viemään, vaikka olisi kastettu jos myöhemmin päättää luopua uskosta.

Kastamattomuus voi olla pieni haitta siinä vaiheessa, kun kaverit menevät pyhäkouluun tai rippikouluun, ja itse jää ulkopuoliseksi ja silloin, jos itse kokee kristinuskon omakseen, mutta ei ole kastettu lapsena. Ei kaste velvoita mihinkään eikä estä tutustumasta muihin uskontoihin..

Tosin aikuiskastekin on aivan mahdollista, ja rippikoulu samoin jos tahtoo vaikka kunnon kirkkohäät, mikä on ollut aika tavallinen syy aikuisten kastamiseen ja rippikouluun.

Rippikoululaisten isoseksi oli muutama vuosi sitten todella vaikea saada nuoria, ehkä tilanne on muuttunut tai on paikallisia eroja.

Mitä lapsen isä ajattelee asiasta? Kai hänenkin mielipiteellään on asiassa merkitystä, jopa toivottavasti enemmän kuin muulla suvulla??

Lapsen isä ei vaivaa päätään asialla niin paljon kuin minä, hänelle kelpaa molemmat vaihtoehdot. Hänkään ei ole uskovainen eikä toivo että lapsi myöhemmin hurahtaisi jonkin sortin hihhuliksi (joita mm. hänen suvussaan löytyy). Alan kallistua siihen että lapsi saa itse päättää myöhemmin. Ap.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 20:48"]pelottaa että jos lapsi jää ilman ev.lut.kirkkoa "uskontotyhjiöön" ja hurahtaa johonkin "vaarallisempaan

[/quote]

Jos te ette itse elä sitä uskontoa normaalissa arjessanne, niin miten lapsikaan sen kummemmin tulisi uskosta tietoiseksi? Hän siis elää "tyhjiössä" kuitenkin teidän kanssanne, on kastettu tai ei. Ei lapsi voi edes tietää kuuluvansa kirkkoon, jos ette sitä hänelle kerro. Käytännössä asia tulee ilmi vasta kouluun mennessä, koska kirkkoon kuuluvan on käytävä uskonnon tunneilla (ellei laki muutu siihen mennessä).

Siinähän sitä ristiriitaa vasta tulee, jos yhtäkkiä 7-vuotiaana kuulee, että nyt pitää alkaa uskoa tiettyihin asioihin, joista ei aiemmin ole mitään puhuttu. 

Jos sinun mielestäsi pelkkä kastaminen suojaa lasta tyhjiöltä, vaikka hän ei koskaan uskonnostaan kuulisi, niin siinä tapauksessa epäilen vahvasti sinun omaa sekulaarisuuttasi.

On muotia jättää lapsi kastamatta. Meillä kaikki kastettu, vaikkei uskovaisia olla.

Koetko olevasi itse jonkinlaisessa uskontyhjiössä, kun et kuulu kirkkoon? Jos et, niin miksi lapsesikaan sellaiseen joutuisi? Miten tuo yksi rituaali asiaa muuttaisikaan? Vai meinaatko, että te kasvattaisitte lastanne uskonnollisemmin jos hänet on kastettu,  kuin kastamatonta kasvattaisitte?

Minusta tässä on kyse uskonnonvapaudesta, oikeudesta päättää itse vakaumuksestaan ja uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisestaan. Arvostatko omaa uskonnonvapauttasi? Jos arvostat, mikset antaisi samaa uskonnonvapautta myös lapsellesi.