Lue keskustelun säännöt.
18 vk kissanpentu hyökkää käsiin ja jalkoihin
16.12.2020 |
Hyökkäilyjä esiintyy satunnaisesti, joskus useita kertoja päivässä. Jos leikitään pentua niin silloin sille tulee joskus sellainen 'kohtaus' että mustuaiset suurina hyökkäilee käsiin ja jalkoihin. Sähinä ei auta, huomiotta jättäminen ei auta, niskasta kiinniottokaan ei auta... pitää vain odottaa niin kauan että kisu rauhoittuu. Tänäänkin ihan tosissaan voimalla puri jalkaani niin että tuli verta vuotava haava. Mitä tälle voi tehdä? Kissakaveria emme sille vielä hankita, ehkä myöhemmin.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Jos kissa laittaa selän kaarelle ja silmät laajenevat, niin se ei ole mikään leikkiinkutsu, vaan kissa tuntee olonsa uhatuksi ja turvattomaksi. Ovatkohan ne teidän leikkituokiot mitään leikkiä lainkaan? Kissa puree vasta viimeisenä keinona, kun mukavuusrajat on ylitetty.
Omat kissani aikoinaan ollesaan pieniä (about samanikäisiä) pöyhistelivät karvojaan, nostivat selät kaarelle ja korvat on kohti kalloa. Kuuluu ihan leikkiin.
ERO on silloin, jos alkaa kova sähinä tai ääntenkäyttö. Silloin on tosi kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä muuten ihana ja persoonallinen kissa mutta vähän pelkään että meidän välit vain huononevat tämän takia :( juttelen kyllä paljon sille mitä teen jne. mutta olen miettinyt jos vähentäisin leikitystä niin voisiko sitten hyökkäilytkin vähentyä. En ole sellainen ihminen joka haluaa vahingoittaa eläintä jotenkin. Ap
Kissaa ei ole sosiaalistettu pentuna, eli saattaa olla että aikuisenakin hyökkäilyt jatkuvat. Se on sitten vain osa kissan luonnetta eikä siihen voi paljon vaikuttaa.
Meilläkin oli tuollainen kissa.
Millainen kissa oli muuten, oliko tykötuleva vai etäinen? Meillä tuntuu tuo pentu olevan vielä jotenkin kosketusherkkä, eli jos täytyy nostaa kielletystä paikasta pois niin silloin hyökkää jalkaan kiinni. Ei kovin kivaa... kertoo vain sen hallitsevasta luonteesta. En sitten mieluiten ota syliin kuin ihan pakolla. Ei ole siis mikään erityisen sylikissakaan... ap
Vierailija kirjoitti:
No, maatiaisten kanssa on aina se, että luonne on arpapeliä. Aremmat tyypit voivat olla hyökkääviä koko ikänsä. Silloin sinun tulee sopeutua kissasi luonteeseen. Jos ei ole kunnolla sosiaalistettu tai opetettu kissaa siihen, että sitä käsitellään, niin voi olla hankala tapaus koko n. 20 tulevaa elinvuottaan. 12-viikkoinen on vielä vähän pieni, suosittelisin aina ottamaan vasta 16 -viikkoisena, niin varmasti on ehtinyt jo emoa matkimalla oppia laatikolla käymiset yms. sosiaaliset kanssakäynnit. Tosin, jos ei ihmiskontaktia ole ollut riittävästi, niin eihän se pentu sitten totu mihinkään käsittelyyn vauva-aikanaan.
Pentu on kuitenkin vielä "vauva" 4 kk ikäisenä, tosin se on jo kovaa vauhtia aikuistumassa ja keräämässä kokemuksia aikuisuutta varten. Kannattaa johdonmukaisesti leikittää kissanhuiskulla tai jollain muulla kun kädellä. Jos nappaa hampailla, niin kova ääni jota kissa säikähtää. Kannattaa olla johdonmukainen, eläin ei opi jälkikäteen nuhtelemalla mitään. Jos kissa on sosiaalistettu, niin näykkäisy ei kyllä ihoa puhko, se on vaan varoitus.
No tämä on kyllä surullista sillä jos tämä jatkuu aina niin ei meidän yhteiselo tule olemaan hyvää... olen miettinyt jo että luopuisimme kissasta. Tulee tunne ettemme osaa antaa sellaista elämää sille mitä se tarvitsee. Siis kun näkee miten turhautunut se on kun ei ole tekemistä... mutta ei se näköjään arvosta noita leikkituokioitakaan. Ei lemmikin pitäisi aiheuttaa stressiä eikä niinkään että me aiheutamme sille stressiä. Ei se ole sitten minkään arvoista :( tiedän ihan hyvin että sisäkissat tarvitsevat aktiviteettia mutta en vain keksi millään miten tuon saa aktivoitumaan jos mitään kunnon suhdettakaan ei ole. Jos laitan esim. wc-paperihylsyyn namipaloja piiloon, se ei ole siitä yhtään kiinnostunut. Joskus heittelen jotain paperitolloja ja juoksee kyllä niiden perään. Ap
Meillä oli naapurissa tuollainen pentu. Emme voineet koko kesänä jättää koiraa ulos kun se hullu kissa pidettiin irti ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli naapurissa tuollainen pentu. Emme voineet koko kesänä jättää koiraa ulos kun se hullu kissa pidettiin irti ulkona.
Noin voin helposti käydä, hankala kissa tyrkätään vain ulos. Me emme sitä tee. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut vielä että pentu ei tykkää hemmottelusta, ei ole erityisesti oman ruuan perään mutta jos syömme niin sitten on todella kiinnostunut meidän ruuasta. Se on aika rasittavaa kun mitään ruokaa ei voi pöydälle jättää ettei mene sinne syömään ja lautasia nuolemaan. Näytämme kyllä heti ettei niin saa tehdä mutta ei vain millään opi. Nyt jo mietityttää jouluaatto että pitääkö katti laittaa toiseen huoneeseen eristyksiin että saamme rauhassa syödä.
Ei edes tajua milloin olen laittamassa sille ruokaa (eikö kissat aina tule silloin maukumaan että ihanaa, ruokaa!) Niin tämä leikkii jollain löytämällään hiusponnarilla jossain syrjässä. Jotenkin erikoista, melkein kaikki kissat mitä tiedän ovat kiinnostuneita ruuasta minkä saavat kuppiinsa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ota vähän teatteria mukaan ja kiljaise seuraavan kerran oikein kunnolla.
Oppii, että pureminen sattuu.
Itse tein myös kissani kanssa niin, että kun se nuorempana piti kättäni leikkikaluna ja näykki sitä, aloin aina hieman teatraalisesti itkeä. Kissa jäi aina tuijottamaan silmät suurena, ja oppi muutaman kerran jälkeen, ettei kättä näykitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota vähän teatteria mukaan ja kiljaise seuraavan kerran oikein kunnolla.
Oppii, että pureminen sattuu.Itse tein myös kissani kanssa niin, että kun se nuorempana piti kättäni leikkikaluna ja näykki sitä, aloin aina hieman teatraalisesti itkeä. Kissa jäi aina tuijottamaan silmät suurena, ja oppi muutaman kerran jälkeen, ettei kättä näykitä.
Musta tuntuu että jos teen noin niin kisu jatkaa silti puremista, kun ei kerta kiljahtelunkaan jälkeen lopeta. Kunnon psykopaattikisu :(
Minulla oli hoidossa kissanpentu .Sen silmät leimusivat vihaa kun se yritti hyökkäillä päälle. Pidin lehteä suojajani kun se tuli päälle puremaan.
Aikuisena oli on rauhallinen ja kärsivällinen.
Toinen pitkäkarvainen kaunotar on omissa oloissaan aina .En ole koskaan koskenutkaan siihen ,se ei tykkää.
Siskon kissoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älähän vielä luovuta kissan kanssa/kissaa. Kuulostaa kuitenkin siltä, että mietit paljon kissan parasta, ja se on jo paljon. Kissa myös kuulostaa ihan normaalilta seuraa kaipaavalta pennulta, joka ei vielä tunne rajoja.
Ääni myös sille kukkasuihkepullolle!
Jos äänet, komentaminen ja niskasta sivuun nostaminen ei auta, vesisuihku naamalle on hyvä konsti opettaa niitä rajoja. Ei vahingoita kissaa, mutta eivät ne yleensä siitä tykkää, toiminta pysähtyy. Toimii hyökkäilyn lisäksi ruokapöydälle hyppimiseen, verhoissa kiipeilyyn jne. Mutta kuten kaikessa ehdollistamiskoulutuksessa, ajoitus on tärkeä! Jälkeenpäin suihkiminen vaan hämmentää, joten pullo pitää olla sopivasti esillä. Kun sitä aikasi teet, todennäköisesti kissa lopettaa kielletyn toiminnan jo kun otat pullon käteen.
Leikkiä en vähentäisi/lopettaisi, jopa päinvastoin. Mutta niitä rajoja opettamalla. Kyllä ikäkin myöhemmin auttaa, mutta nyt on hyvä aika opettaa. Itsekin olen välillä ollut ihan verinaarmuilla, mutta aikuistuttuaan kissat oppineet yleensä leikkimään niin, että leluihin käyvät kynsillä kiinni, käsillä leikittäessä kynnet pysyvät piilossa. Ja kumpikin on mukavaa.
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä harjoituksiin! Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.
Ja sitten vastapainoksi silityksiä ja rapsutuksia kun kissa toimii toivotulla tavalla. Rakkautta ja rajoja se on niin lasten kuin eläinten kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hoidossa kissanpentu .Sen silmät leimusivat vihaa kun se yritti hyökkäillä päälle. Pidin lehteä suojajani kun se tuli päälle puremaan.
Aikuisena oli on rauhallinen ja kärsivällinen.
Toinen pitkäkarvainen kaunotar on omissa oloissaan aina .En ole koskaan koskenutkaan siihen ,se ei tykkää.
Siskon kissoja.
Pitkäkarvainen on niin laiska ettei se viitsi syödä naksuja pyöritettävästä pallosta jos joku ei pyöritä niin että se saa niitä:) hullua.
Kissa opettelee pyytämään ruokansa, eli käytös on ihan normaalia. Keksi joku tapa viedä sen huomio muualle silloin kun se hyökkää, esim. heitä joku ääntä pitävä lelu tai pallo, minkä perään se lähtee. Vähitellen unohtaa käsiin ja jalkoihin hyökkäilyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vesisuihkepullo on meillä ollut hyvä keino kaikkeen mitä ei saa tehdä. Silti rakastaa emäntää vaikka vettä suihkitaan.
Jos pentua ei ole sosiaalistettu kunnolla ja ei ole kissakaveria, niin ei ainakaan auta että vähennät leikkihetkiä, todella huono idea.
Kissan luonne on aina ihan arpapeliä.. joku tuolla ehdotti että kissa kannattaa ottaa 16-viikkoisena, miksi ihmeessä? Mitä nuorempana, sen parempi. Tai sitten ottaa aikuisen, jonka luonne on tiedossa.
Kissaa ärsyttää kun nöyristelet sen edessä. Näytä sille kuka määrää.
En osaa varmaan pitää kuria tuolle karvanaperolle, kun kuitenkin hellyn aina kun näen sen naaman... ap
Niin ja joku kertoi että palkintona silityksiä ja rapsutuksia... Ei tykkää siitä. Kerran kun makasin sängyllä ja pentu tuli siihen päälleni, kokeilin rapsuttaa niin alkoi puremaan. Puree aina jos rapsutan. Vähän voin silittää joskus selästä esim. leikin yhteydessä. Olen miettinyt että koko tuota pentua ikinä käsitelty mitenkään kun ei siedä kosketusta eikä sylissäoloa :( ihan mahdotonta. Ap
Ette todennäköisesti leikitä tarpeeksi.
Ja tuon ikäisille kissanpennuille sellainen hyökkäilyleikki on normaalia. He harrastaisivat sitä toisen kissanpennun kanssa kahdestaan, jos teillä olisi toinen kissa. Itseasiassa tuo on yksi syy miksi suositellaan ottamaan kaksi kissanpentua, ei pelkästään yhtä.
Oma seniorikissa tykkää aina välillä myös painia. Eiku vaan tuplahiha käteen ja painimaan sen kanssa.