Lue keskustelun säännöt.
18 vk kissanpentu hyökkää käsiin ja jalkoihin
16.12.2020 |
Hyökkäilyjä esiintyy satunnaisesti, joskus useita kertoja päivässä. Jos leikitään pentua niin silloin sille tulee joskus sellainen 'kohtaus' että mustuaiset suurina hyökkäilee käsiin ja jalkoihin. Sähinä ei auta, huomiotta jättäminen ei auta, niskasta kiinniottokaan ei auta... pitää vain odottaa niin kauan että kisu rauhoittuu. Tänäänkin ihan tosissaan voimalla puri jalkaani niin että tuli verta vuotava haava. Mitä tälle voi tehdä? Kissakaveria emme sille vielä hankita, ehkä myöhemmin.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Harjoittelee rottien tappamista. EIhän sitä muuten opi. Hanki raukalle leluja joihin voit opettaa kissan purkamaan metsästysviettinsä. Ymmärrän ettei naiset tällaista älyä ajatella.
No pennulla on ihan valtavasti leluja ja jouluna saa lisää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harjoittelee rottien tappamista. EIhän sitä muuten opi. Hanki raukalle leluja joihin voit opettaa kissan purkamaan metsästysviettinsä. Ymmärrän ettei naiset tällaista älyä ajatella.
No pennulla on ihan valtavasti leluja ja jouluna saa lisää. Ap
Leikitätkö sinä pentua leluilla. Kokeilepa sitä. Heiluttelet narun päässä olevaa lelua jonka kimppuun penty voi hyökätä. Luonnossakin pennut harjoittelevat saalistamista painimalla keskenään.
No, maatiaisten kanssa on aina se, että luonne on arpapeliä. Aremmat tyypit voivat olla hyökkääviä koko ikänsä. Silloin sinun tulee sopeutua kissasi luonteeseen. Jos ei ole kunnolla sosiaalistettu tai opetettu kissaa siihen, että sitä käsitellään, niin voi olla hankala tapaus koko n. 20 tulevaa elinvuottaan. 12-viikkoinen on vielä vähän pieni, suosittelisin aina ottamaan vasta 16 -viikkoisena, niin varmasti on ehtinyt jo emoa matkimalla oppia laatikolla käymiset yms. sosiaaliset kanssakäynnit. Tosin, jos ei ihmiskontaktia ole ollut riittävästi, niin eihän se pentu sitten totu mihinkään käsittelyyn vauva-aikanaan.
Pentu on kuitenkin vielä "vauva" 4 kk ikäisenä, tosin se on jo kovaa vauhtia aikuistumassa ja keräämässä kokemuksia aikuisuutta varten. Kannattaa johdonmukaisesti leikittää kissanhuiskulla tai jollain muulla kun kädellä. Jos nappaa hampailla, niin kova ääni jota kissa säikähtää. Kannattaa olla johdonmukainen, eläin ei opi jälkikäteen nuhtelemalla mitään. Jos kissa on sosiaalistettu, niin näykkäisy ei kyllä ihoa puhko, se on vaan varoitus.
Vierailija kirjoitti:
No, maatiaisten kanssa on aina se, että luonne on arpapeliä. Aremmat tyypit voivat olla hyökkääviä koko ikänsä. Silloin sinun tulee sopeutua kissasi luonteeseen. Jos ei ole kunnolla sosiaalistettu tai opetettu kissaa siihen, että sitä käsitellään, niin voi olla hankala tapaus koko n. 20 tulevaa elinvuottaan. 12-viikkoinen on vielä vähän pieni, suosittelisin aina ottamaan vasta 16 -viikkoisena, niin varmasti on ehtinyt jo emoa matkimalla oppia laatikolla käymiset yms. sosiaaliset kanssakäynnit. Tosin, jos ei ihmiskontaktia ole ollut riittävästi, niin eihän se pentu sitten totu mihinkään käsittelyyn vauva-aikanaan.
Pentu on kuitenkin vielä "vauva" 4 kk ikäisenä, tosin se on jo kovaa vauhtia aikuistumassa ja keräämässä kokemuksia aikuisuutta varten. Kannattaa johdonmukaisesti leikittää kissanhuiskulla tai jollain muulla kun kädellä. Jos nappaa hampailla, niin kova ääni jota kissa säikähtää. Kannattaa olla johdonmukainen, eläin ei opi jälkikäteen nuhtelemalla mitään. Jos kissa on sosiaalistettu, niin näykkäisy ei kyllä ihoa puhko, se on vaan varoitus.
No sen verran voin sanoa että tällä pennulla on tosi dominoiva jopa uhmakas luonne. Joskus selkäkin menee kyyryyn ja silmät laajenevat jos vaikka vain kävelee ohitse... minusta se on vain huvittavan näköistä (pikku kisuvaavin leikkiinkutsu). Mutta tosiaan tuntuu ettei se aristele mitään. Mitä tahansa teenkin tai minne tahansa menenkin, on aina mukana. Kun laitan ruokaa niin "röyhkeästi" tunkee pöydälle haistelemaan. Kovat äänet eivät pelota sitä, etenkään silloin kun tuo hyökkäysrefleksi tulee. Leikitän pentua kyllä mutta lähes aina leikkituokio ikävästi keskeytyy meiltä pureminen takia. Ap
Jos kissa laittaa selän kaarelle ja silmät laajenevat, niin se ei ole mikään leikkiinkutsu, vaan kissa tuntee olonsa uhatuksi ja turvattomaksi. Ovatkohan ne teidän leikkituokiot mitään leikkiä lainkaan? Kissa puree vasta viimeisenä keinona, kun mukavuusrajat on ylitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kissa laittaa selän kaarelle ja silmät laajenevat, niin se ei ole mikään leikkiinkutsu, vaan kissa tuntee olonsa uhatuksi ja turvattomaksi. Ovatkohan ne teidän leikkituokiot mitään leikkiä lainkaan? Kissa puree vasta viimeisenä keinona, kun mukavuusrajat on ylitetty.
No onko se sen vähempää leikkiä siis se että minulla on naru ja narun päässä lelu ja vedän sitä ja heiluttelen sitä? On myös aktivointileluja ja heitettäviä pikkupalloja jne. vai onko mahdollista että pentu ei vain pidä leikityksestä? Ap
Minkälaisella lelulla leikität pentua?
Lelun pitäisi olla huiskatyyppinen, sellainen missä on vaikka höyheniä kepin (ja joskus myös narun) päässä. Voit vaikka istua sohvalla käsinesi ja jalkoinesi, kun pentu jahtaa huiskaa lattialla.
Jos kissakaveria ei ole, niin tuon ikäistä saa olla leikittämässä lähes koko ajan kun se on hereillä.
Kuulostaa yleisesti ottaen kuitenkin ihan leikkimiseltä, jatka sitä että kiljaiset, sähähdät yms. Pidä kynnet leikattuna (suorita tämä vaikka yksi kynsi kerrallaan pennun ollessa uninen, jos tätä ei ole opetettu pennulle kunnolla) ja pyri heittämään käsi/jalka rennoksi kun käy kiinni. Kuollut saalis on tylsä. Vähän ehkä erikoista jos oikeasti puree niin että tulee jälkiä.
Älä käy pentuun väkivaltaisesti kiinni, korkeintaan nosta rauhallisesti kauemmas.
Terv. Rekisteröityjen norjalaisten metsäkissojen kasvattaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kissa laittaa selän kaarelle ja silmät laajenevat, niin se ei ole mikään leikkiinkutsu, vaan kissa tuntee olonsa uhatuksi ja turvattomaksi. Ovatkohan ne teidän leikkituokiot mitään leikkiä lainkaan? Kissa puree vasta viimeisenä keinona, kun mukavuusrajat on ylitetty.
No onko se sen vähempää leikkiä siis se että minulla on naru ja narun päässä lelu ja vedän sitä ja heiluttelen sitä? On myös aktivointileluja ja heitettäviä pikkupalloja jne. vai onko mahdollista että pentu ei vain pidä leikityksestä? Ap
Höpön höpön, kissat keskenäänkin leikkiessään ja hepuleita saadessaan todellakin painelevat selkä kaarella ja silmät lautasena vaikka ihminen vaan istuisi sohvalla. Pienten pentujen keskinäisistä leikeistä iso osa on sitä, että uhoilevat toisilleen just aloittajan kuvaamalla tavalla ja sit mennään.
Eihän pentu kuitenkaan ole valkoinen, jolloin voisi olla kuuro? Selittäisi, miksi ei reagoi kieltoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän pentu kuitenkaan ole valkoinen, jolloin voisi olla kuuro? Selittäisi, miksi ei reagoi kieltoihin.
Ei ole valkoinen vaan toista väriä. Pää ja korvat heiluvat kovaa tahtia ja reagoi kyllä ääniin normaalisti, eli ei ole kuuro. Joskus kyllä tuntuu siltä... ap
Ihan normaalilta pennulta kuulostaa. Loppuu ajan kanssa kun kissa rauhoittuu. Meillä nuo spontaanit leikkihyökkäilyt jalkojen ja käsien kimppuun loppunut yleensä kun kissa on noin vuoden ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissanpennun hyökkäily on aivan normaalia.
Se leikkii, ei yritä tappaa sinua.
Minulla on itselläni kolme kissaa, joista nuorin on nyt 5kk ikäinen. Tuli meille 14 viikon ikäisenä. Ensimmäiset viikot se hyökkäili öisin jalkoihimme, jos jalka vain tuli esille peiton alta. Kun vedin jalan takaisin peiton alle, se lopetti. Nykyään tekee tuota jo harvemmin.
Jos kissa ottaa kynsillä kiinni, niin ole liikkumatta. Näin meillä ainakin on poikkeuksetta pennut päästäneet irti, sillä nehän saalistaankin pitävät otteessaan niin kauan, kun se vielä sätkii ja pyrkii pakoon.
Aikuiset kissat eivät tuota enää tee, eli eivät käytä meidän raajoja leikkimiseen.
Meillä on pari asiaa, joista pentu on joutunut jäähylle itsepäisyytensä vuoksi, eli ei kahta asiaa lopeta ilman jäähyä:
Toinen on joulukuusen tuhoaminen, ja toinen on toisen aikuisen kissamme härnääminen. Nämä leikkivät myös yhdessä, mutta jos aikuinen kissa ei halua ja osoittaa sen äänellään ja eleillään, mutta pentu ei usko. En aina ole mennyt väliin, mutta joskus menee hermo jolloin kiikutan pennun toiseen huoneeseen ja suljen oven. Annan hetken olla eristyksissä (minuutin kolme), jonka jälkeen on "ihmisiksi" hyvän tovin.
Älä luovuta tai ajattele 16 viikkoista pentua demonina, erittäin todennäköisesti se siitä rauhoittuu!
Minulla on vuosien ajan ollut yhteensä seitsemän kissaa, joista yksi oli aikuisenakin todella aggressiivinen. Syyksi paljastui se, että se ei voinut elää muiden eläinten kanssa. Se pieksi muita kissojamme tuon tuosta, kävi ihmistenkin päälle kun mentiin väliin. Myös meillä vierailevat koirat saivat kyytiä.
Lopulta kissa muutti mummolaan asumaan ainoaksi kissaksi (ja eläimeksi), ja rauhoittui heti.
34 jatkaa vielä:
Unohdin mainita, että meillä on käytössä myös suihkepullo, jolla suhautan vettä kissan päälle jos kielloista huolimatta tekee jotain kiellettyä. On kuin koiranpentu ja järsii kenkiä muunmuassa. Omia leluja on vaikka muille jakaa, mutta silti pitää välillä saada kynsiä ja purra esineitä, joita ei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä muuten ihana ja persoonallinen kissa mutta vähän pelkään että meidän välit vain huononevat tämän takia :( juttelen kyllä paljon sille mitä teen jne. mutta olen miettinyt jos vähentäisin leikitystä niin voisiko sitten hyökkäilytkin vähentyä. En ole sellainen ihminen joka haluaa vahingoittaa eläintä jotenkin. Ap
Vaihda leluja. Laita vanhat lelut jemmaan, uudet tilalle ja sitten taas vaihdat niiden vanhojen kanssa myöhemmin. Kissa kyllästy samoihin leluihin.
Kokeile myös palloja, heität sille palloja toiseen huoneeseen, niin että aina kun on juossut sen yhden perään ja tulee takaisin, niin heität seuraavan. Näin saat hieman energiaa pois.
Käyttääkö se kuitenkin raapimispuuta?
Minä otin aina niskanahasta kiinni meidän pennut, se ei satu niihin mutta eivät pysty riehumaan. :D Tosin ei meidän kissat koskaan purreet kovaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä muuten ihana ja persoonallinen kissa mutta vähän pelkään että meidän välit vain huononevat tämän takia :( juttelen kyllä paljon sille mitä teen jne. mutta olen miettinyt jos vähentäisin leikitystä niin voisiko sitten hyökkäilytkin vähentyä. En ole sellainen ihminen joka haluaa vahingoittaa eläintä jotenkin. Ap
Kissaa ei ole sosiaalistettu pentuna, eli saattaa olla että aikuisenakin hyökkäilyt jatkuvat. Se on sitten vain osa kissan luonnetta eikä siihen voi paljon vaikuttaa.
Meilläkin oli tuollainen kissa.
Kissa on ihan maatiainen... ap