Lue keskustelun säännöt.
18 vk kissanpentu hyökkää käsiin ja jalkoihin
16.12.2020 |
Hyökkäilyjä esiintyy satunnaisesti, joskus useita kertoja päivässä. Jos leikitään pentua niin silloin sille tulee joskus sellainen 'kohtaus' että mustuaiset suurina hyökkäilee käsiin ja jalkoihin. Sähinä ei auta, huomiotta jättäminen ei auta, niskasta kiinniottokaan ei auta... pitää vain odottaa niin kauan että kisu rauhoittuu. Tänäänkin ihan tosissaan voimalla puri jalkaani niin että tuli verta vuotava haava. Mitä tälle voi tehdä? Kissakaveria emme sille vielä hankita, ehkä myöhemmin.
Kommentit (80)
meillä oli joskus koiranpentu, jota neuvottiin suihkauttamaan tarvittaessa vesisuihkepullolla, jos se näykkii.
Vaan tämä tapaus avasi suunsa ammolleen ja odotti, joo, anna tänne vaan vesisuihku, hauskaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja joku kertoi että palkintona silityksiä ja rapsutuksia... Ei tykkää siitä. Kerran kun makasin sängyllä ja pentu tuli siihen päälleni, kokeilin rapsuttaa niin alkoi puremaan. Puree aina jos rapsutan. Vähän voin silittää joskus selästä esim. leikin yhteydessä. Olen miettinyt että koko tuota pentua ikinä käsitelty mitenkään kun ei siedä kosketusta eikä sylissäoloa :( ihan mahdotonta. Ap
Siis onko pentu elänyt jossain navetassa luovutusikään asti vai mitä ihmettä? Kuulostaa ihan siltä, että se ei olisi ollenkaan tottunut ihmisiin pentuaikana. Yleisesti ottaen voisi olla hyvä idea hommata joku eläinten koulutukseen erikoistunut henkilö paikalle tai ottaa esim. puhelinkonsultaatio. Esimerkiksi jotkut eläinlääkärit tarjoaa tällaisia palveluita, tai sitten ihan eläintenkouluttajan tutkinnon käyneet.
Toi suihkepullo oli meilläkin käytössä. Heti jos tekee pahojaan niin suihkutus naamalle tai pyllyyn. Toi pyllyyn suihkuttaminen tehosi parhaiten koska ei nähnyt mistä se vesi tuli vaan luuli et se tuli esim. pöydästä jos siis sinne hyppäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja joku kertoi että palkintona silityksiä ja rapsutuksia... Ei tykkää siitä. Kerran kun makasin sängyllä ja pentu tuli siihen päälleni, kokeilin rapsuttaa niin alkoi puremaan. Puree aina jos rapsutan. Vähän voin silittää joskus selästä esim. leikin yhteydessä. Olen miettinyt että koko tuota pentua ikinä käsitelty mitenkään kun ei siedä kosketusta eikä sylissäoloa :( ihan mahdotonta. Ap
Siis onko pentu elänyt jossain navetassa luovutusikään asti vai mitä ihmettä? Kuulostaa ihan siltä, että se ei olisi ollenkaan tottunut ihmisiin pentuaikana. Yleisesti ottaen voisi olla hyvä idea hommata joku eläinten koulutukseen erikoistunut henkilö paikalle tai ottaa esim. puhelinkonsultaatio. Esimerkiksi jotkut eläinlääkärit tarjoaa tällaisia palveluita, tai sitten ihan eläintenkouluttajan tutkinnon käyneet.
Minusta vähän tuntuu siltä ettei kun on nyt pidempään katsonut tätä touhua... Ei ole ollut navettakissana kuitenkaan, ihan sisällä (vanhemmat oli nähtävillä) niin kasvattajat varoittelivat meitä kun silitimme niitä (että eivät tykkää). Olen miettinyt jos pentu ottanut mallia niistä ja se ettei olla käsitelty kuin väkisin niin näinhän siinä käy. Harmittaa vähän kun teki ehkä turhan hätäisen ratkaisun asiaan. Voi olla että kisasta tulee ihan ok kotikissa mutta tuskin mitään lällysylikaveria. Plussaa on ainakin se että kisu ei ole mikään arkajalka ja on sosiaalinen mutta kuitenkin puree ja raapii. Ap
Vierailija kirjoitti:
Toi suihkepullo oli meilläkin käytössä. Heti jos tekee pahojaan niin suihkutus naamalle tai pyllyyn. Toi pyllyyn suihkuttaminen tehosi parhaiten koska ei nähnyt mistä se vesi tuli vaan luuli et se tuli esim. pöydästä jos siis sinne hyppäs.
Nuo ovat keskiaikaisia kidutusmenetelmiä. Voi viedä aikaa, mutta kissaa pitää kouluttaa rakkudella, ei se ymmärrä mistä se rangaistus tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa varmaan pitää kuria tuolle karvanaperolle, kun kuitenkin hellyn aina kun näen sen naaman... ap
Teet ihan oikein, vie ehkä aikaa, mutta siitä voi tulla vielä vaikka minkäläinen sylikissa. Se on aika ihana hetki, kun 2 vuotta talossa ollut kissa tuleekin syliin. On lopulta alkanut luottamaan.
Keksi todellakin jotain hämäyksiä silloin kun se hyökkää. Lopettaa kyllä sen hyökkäilyn.
Tänäänkin hyökkäsi sohvan alta yhtäkkiä nilkan kimppuun, sanoin tiukasti ei, ei auttanut, otin niskasta kiinni, jatkoi, annoin luunapin otsaan, jatkoi, annoin toisen luinapin ja lopulta viidennen niin sitten vasta lopetti :( on kyllä melkoinen jästipää. Se oikeasti sattuu kun puree voimalla nilkkaan kiinni. En halua antaa sellaista kuvaa että olen joku purulelu johon voi iskeä hampaansa silloin kun huvittaa :( ja se leluhomma, aina ei ole lähettyvillä lelua millä voi harhauttaa pentua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla ei ilmeisesti ole koskaan ollut kissanpennusta kokemusta aiemmin. Kissanpennut leikkii juuri noin se on sen ihan normaalia leikki käyttäytymistä. Jos et sitä kestä niin anna kissojen kanssa ennenkin tekemisissä olleelle ihmiselle omaksi. Leikki rauhoittuu paljon kunhan tulee ikää kisulle.
Meille otettiin samasta pentueesta kaksi kollipentua ja nehän painivat ja näykkivät keskenään päivät pitkät. Mutta eivät siis hyökkää ihmisten kimppuun ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänäänkin hyökkäsi sohvan alta yhtäkkiä nilkan kimppuun, sanoin tiukasti ei, ei auttanut, otin niskasta kiinni, jatkoi, annoin luunapin otsaan, jatkoi, annoin toisen luinapin ja lopulta viidennen niin sitten vasta lopetti :( on kyllä melkoinen jästipää. Se oikeasti sattuu kun puree voimalla nilkkaan kiinni. En halua antaa sellaista kuvaa että olen joku purulelu johon voi iskeä hampaansa silloin kun huvittaa :( ja se leluhomma, aina ei ole lähettyvillä lelua millä voi harhauttaa pentua. Ap
Hanki sille kissakaveri, jos et itse viitsi seurustella kissasi kanssa. Kissa vaikuttaa pitkästyneeltä, pääseekö se edes ulos?
Otin aikuisen kissan löytöeläintalosta. Käyttäytyi juuri vastaavanlaisesti, hyökkäili jalkoihin ja erityisesti käsivarteen kiinni ja oikein raivolla jyysti. Aloin pitämään niin montaa paitaa päällekkäin ettei pureminen tuntunut ollenkaan. Aina kun alkoi puremaan niin en reagoinut mitenkään, annoin rauhassa "jyystää" kunnes lopetti itse - pureminen loppui 1 kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi suihkepullo oli meilläkin käytössä. Heti jos tekee pahojaan niin suihkutus naamalle tai pyllyyn. Toi pyllyyn suihkuttaminen tehosi parhaiten koska ei nähnyt mistä se vesi tuli vaan luuli et se tuli esim. pöydästä jos siis sinne hyppäs.
Nuo ovat keskiaikaisia kidutusmenetelmiä. Voi viedä aikaa, mutta kissaa pitää kouluttaa rakkudella, ei se ymmärrä mistä se rangaistus tulee.
Ootko ihan terve? Vai että oikein kidutusmenetelmä. Todella kipeää tekee joo pieni vesisuihkaus. Luuletko että sitä vettä jollain painepesurilla ammutaan kohti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänäänkin hyökkäsi sohvan alta yhtäkkiä nilkan kimppuun, sanoin tiukasti ei, ei auttanut, otin niskasta kiinni, jatkoi, annoin luunapin otsaan, jatkoi, annoin toisen luinapin ja lopulta viidennen niin sitten vasta lopetti :( on kyllä melkoinen jästipää. Se oikeasti sattuu kun puree voimalla nilkkaan kiinni. En halua antaa sellaista kuvaa että olen joku purulelu johon voi iskeä hampaansa silloin kun huvittaa :( ja se leluhomma, aina ei ole lähettyvillä lelua millä voi harhauttaa pentua. Ap
Hanki sille kissakaveri, jos et itse viitsi seurustella kissasi kanssa. Kissa vaikuttaa pitkästyneeltä, pääseekö se edes ulos?
No olemme yrittäneet totuttaa valjaisiin mutta se on ihan mahdotonta, rimpuilee jos saa edes sen pääosan pennulle. Ei varmaan ikinä totu niitä pitämään. Emme voi pitää kissaa vapaana varsinkaan täällä kun asutusta on tiheään ja vilkas autoliikenne. Miten voi seurustella kissanpennun kanssa joka ei anna edes koskea? Ei tule luokse, ei vähääkään välitä olenko läsnä. Emme saa mitään mielihyvää toisistamme ikinä. Olen surullinen kun meidän välit ovat nyt niin huonot. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei ilmeisesti ole koskaan ollut kissanpennusta kokemusta aiemmin. Kissanpennut leikkii juuri noin se on sen ihan normaalia leikki käyttäytymistä. Jos et sitä kestä niin anna kissojen kanssa ennenkin tekemisissä olleelle ihmiselle omaksi. Leikki rauhoittuu paljon kunhan tulee ikää kisulle.
Minusta se ei ole normaalia etenkin jos vihamielisesti hyökkäävät toistensa kimppuun. Vai painivatko pennut kynnet esillä, hampailla purren ja jaloilla potkien? Niin että naarmuja tulee... Jos on näin niin ei se kovin mukavaa kissojen yhteiseloa ole. Etenkään silloin jos on jatkuvaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei ilmeisesti ole koskaan ollut kissanpennusta kokemusta aiemmin. Kissanpennut leikkii juuri noin se on sen ihan normaalia leikki käyttäytymistä. Jos et sitä kestä niin anna kissojen kanssa ennenkin tekemisissä olleelle ihmiselle omaksi. Leikki rauhoittuu paljon kunhan tulee ikää kisulle.
Minusta se ei ole normaalia etenkin jos vihamielisesti hyökkäävät toistensa kimppuun. Vai painivatko pennut kynnet esillä, hampailla purren ja jaloilla potkien? Niin että naarmuja tulee... Jos on näin niin ei se kovin mukavaa kissojen yhteiseloa ole. Etenkään silloin jos on jatkuvaa. Ap
Vie se kissaraukka löytöeläintaloon ja sano, ettet pysty sitä pitämään, ja osta itsellesi vaikka kankaasta ommeltu kissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei ilmeisesti ole koskaan ollut kissanpennusta kokemusta aiemmin. Kissanpennut leikkii juuri noin se on sen ihan normaalia leikki käyttäytymistä. Jos et sitä kestä niin anna kissojen kanssa ennenkin tekemisissä olleelle ihmiselle omaksi. Leikki rauhoittuu paljon kunhan tulee ikää kisulle.
Minusta se ei ole normaalia etenkin jos vihamielisesti hyökkäävät toistensa kimppuun. Vai painivatko pennut kynnet esillä, hampailla purren ja jaloilla potkien? Niin että naarmuja tulee... Jos on näin niin ei se kovin mukavaa kissojen yhteiseloa ole. Etenkään silloin jos on jatkuvaa. Ap
Vie se kissaraukka löytöeläintaloon ja sano, ettet pysty sitä pitämään, ja osta itsellesi vaikka kankaasta ommeltu kissa.
Tämän tulkitsen suoranaiseksi kettuiluksi mutta helppo se on tosiaan kirjoitella näin kun ei ole itse samassa tilanteessa! Ap
Yirtän toki kehitellä meidän välille luottamussuhdetta, mutta en vain näe tuota riiviötä hellyyttävänä olentona, siksi kun muut sille lepertelevät ja silittelevät ja kehuvat kuinka ihana kissanpentu se on... niin miksi en sitten näe sitä? varmaan kun tuo on purrut ja raapinut minua niin paljon niin en näe sitä kuin satuttavana pikku piruna. Eihän pelkän leikin kautta voi vahvistaa lemmikin ja ihmisen välistä suhdetta jos kerran tuo yksi on vielä niin perhanan riehakas leikeissään ja saa pelätä milloin taas hyökkää. En kyllä halunnut suoraansanottuna tällaista pentua, mutta nyt siitä on huolehdittava kuitenkin mahdollisesti seuraavat 20-vuotta. En tiedä kyllä mitä tästä vielä kehittyy... itsepä olemme lemmikkimme valinneet. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tänäänkin hyökkäsi sohvan alta yhtäkkiä nilkan kimppuun, sanoin tiukasti ei, ei auttanut, otin niskasta kiinni, jatkoi, annoin luunapin otsaan, jatkoi, annoin toisen luinapin ja lopulta viidennen niin sitten vasta lopetti :( on kyllä melkoinen jästipää. Se oikeasti sattuu kun puree voimalla nilkkaan kiinni. En halua antaa sellaista kuvaa että olen joku purulelu johon voi iskeä hampaansa silloin kun huvittaa :( ja se leluhomma, aina ei ole lähettyvillä lelua millä voi harhauttaa pentua. Ap
Lopeta tuo väkivalta välittömästi! Sillä saat vain stressaantuneen kissan, joka oireilee.
Kyllä, kissojen (leijonanpentujen, karhunpentujen, ketunpoikasten...) leikit ovat rajuja. Ne ovat eläimiä ja harjoittelevat elämää varten. Kissat harjoittelevat ja leikkivät saalistamista ja otteluita toisiaan vastaan. Meillä on ollut kissoja yksin jolloin lähinnä minä olin niiden leikkien kohde (myös leikkihyökkäysten) ja nyt on kakai samasta pentueesta aikanaan otettua kissaa. Ne leikkivät rajusti, painivat, potkivat, läpsivät, jahtaavat ja näykkivätkin toisiaan. Sitten toisessa hetkessä ne pesevät toisiaan ja nukkuvat yhdessä.
Suuri ongelma on kissojen tylsistyminen ja se että ihmiset eivät ymmärrä kissojen sielunelämää ollenkaan. Niitä esimerkiksi verrataan koiraan ja pyritään kouluttamaan samalla tavalla ”tavoille”, vaikka kyse on ihan eri eläimistä, joilla erilaiset tarpeet ja erilainen tapa ilmaista itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänäänkin hyökkäsi sohvan alta yhtäkkiä nilkan kimppuun, sanoin tiukasti ei, ei auttanut, otin niskasta kiinni, jatkoi, annoin luunapin otsaan, jatkoi, annoin toisen luinapin ja lopulta viidennen niin sitten vasta lopetti :( on kyllä melkoinen jästipää. Se oikeasti sattuu kun puree voimalla nilkkaan kiinni. En halua antaa sellaista kuvaa että olen joku purulelu johon voi iskeä hampaansa silloin kun huvittaa :( ja se leluhomma, aina ei ole lähettyvillä lelua millä voi harhauttaa pentua. Ap
Lopeta tuo väkivalta välittömästi! Sillä saat vain stressaantuneen kissan, joka oireilee.
Kyllä, kissojen (leijonanpentujen, karhunpentujen, ketunpoikasten...) leikit ovat rajuja. Ne ovat eläimiä ja harjoittelevat elämää varten. Kissat harjoittelevat ja leikkivät saalistamista ja otteluita toisiaan vastaan. Meillä on ollut kissoja yksin jolloin lähinnä minä olin niiden leikkien kohde (myös leikkihyökkäysten) ja nyt on kakai samasta pentueesta aikanaan otettua kissaa. Ne leikkivät rajusti, painivat, potkivat, läpsivät, jahtaavat ja näykkivätkin toisiaan. Sitten toisessa hetkessä ne pesevät toisiaan ja nukkuvat yhdessä.
Suuri ongelma on kissojen tylsistyminen ja se että ihmiset eivät ymmärrä kissojen sielunelämää ollenkaan. Niitä esimerkiksi verrataan koiraan ja pyritään kouluttamaan samalla tavalla ”tavoille”, vaikka kyse on ihan eri eläimistä, joilla erilaiset tarpeet ja erilainen tapa ilmaista itseään.
Voiko olla että ylireagoin sen yrityksiin purra? Se vain tuntuu kipeältä kun tekee niin, jyystää oikein hampaillaan nilkan takaosaan niinkuin hakeakseen sitä reaktiota. En voi olla huomioimatta, pakko puuttua jotenkin... eli en voi tehdä niin että pidän käden tai jalan velttona enkä reagoi mitenkään kun se on yksinkertaisesti mahdotonta. Olen tehnyt sitten niin että harhautan lelulla mutta kuten kirjoitin, aina ei ole lelua lähettyvillä että voisin harhauttaa. Leikitän pentua monta kertaa päivässä että saa purettua ylimääräisen energian...ap
meillä nuori kissa saattoi hyökätä ohikulkevien jalkojen kimppuun. Lapset pelkäsi kissaa. Ei se aikuisellekaan mukavaa ollut, varsinkaan jo yöllä pimeässä käy vessassa ja joku hyökkää jalkojen kimppuun. Aikuinen voi kuitenkiin tömistää jalkoja ja kertoa, et niin ei saa tehdä. Lapset ei sitä osanneet.
Ikä auttoi, ei tee enää, ja on oikein mukava ja pidetty kissa. (asutaan maalla, kaukana naapureista, ja kissa saa käydä ulkona metsästämässä hiiriä, mitä taitoja silloin nuorena kai harjoitteli.)