Auttakaa keksimään haastavalle teinipojalle ammatti/ koulutus!
On nyt kasilla. Rakastaa musiikkia ja luontoa. Ei ole kiinnostunut mistään muusta, ja on mahdoton saada motivoitua mihinkään mikä ei nappaa. On keskittymishäiriöinen. Keskiarvo alle kasin, voi olla että saa ysillä nostettua jos löytyy sopiva tavoite (siis koulutus mihin haluaa).
Musiikkialan opintoihin tuskin kannattaa haaveilla, kun on itseoppinut, ei siis tutkintoja, eikä ole yleisosaamista, vaikka onkin oman musiikinalansa suvereeni osaaja. Keskiarvokin niihin opintoihin pitäisi kai olla kiitettävä.
Toinen kiinnostuksen kohde on luonto. Sekin enemmän tuolta erä- ja puolelta, ei siis mikään metsätalous tms. Eräoppaaksi ryhtyminen ei ehkä kuitenkaan ole se mihin 15-vuotiaan kannattaa suuntautua, joten pliis antakaa vinkkejä. Kohta on edessä ysiluokka ja yhteisvalinnat.
On myös aika erikoinen persoona, ei tarvitse kuvitellakaan mitään toimistotyötä. Ja diagnoosejakin on, mutta ei ne tähän uravalintaan oikeastaan vaikuta, joten unohdetaan ne nyt tässä :)
Kommentit (34)
No eihän tuossa ole muuta vaihtoaehtoa kuin metsään tai musiikki. Menetetty tapaushan toi jo on jos mikään ei kiinnosta. Olisit tehnyt tyttöjä
No miten ois lukio jommalla kummalla (luonto tai musiikki) painotuksella? Kyllä nyt luulisi 8 ka:lla tuon onnistuvan? Siinä ois taas 3-4 vuotta aikaa miettiä mitä haluaa.
Nuorisotyönohjaaja, pääsee leireilemään ja soittelemaan kitaraa iltanuotioilla.
Ammatinvalintatestit ysillä voivat näyttää suuntaa. Aika harvat tietävät tuossa iässä vielä mitä haluavat ja mihin kykenevät ja suurin osa niistäkin jotka tietävät joutuvat muuttamaan suunnitelmiaan. Vanhemmien tulevaisuuspetaukset eivät muutenkaan kannata, koska lapsen pitää itse saada löytää. Eri asia tietysti jos lapsi pyytää vanhemmiltaan apua.
Kyllä tuolla keskiarvolla lukioonkin pääsee, mutta veikkaan ettei jaksa tsempata. Toki kannustan, mutta en voi pakottaa.
Eräoppaaksi ajattelisin että pitäisi olla vähän elämän kokemusta. Vai menisitkö itse 17-vuotiaan hieman erikoisen klopin perässä tuntemattomaan korpeen? :)
Ja enpä usko että on menetetty tapaus. Musta se on jo ihan positiivista, että on kaksi asiaa joita rakastaa. Kaikilla teineillä ei ole sitäkään.
Sitten on tietysti se, että kaikki sopivat koulut ovat kaukana. Hän ei todellakaan ole valmis 15-vuotiaana muuttamaan omilleen.
ap
Ympäristönhoitaja (ympäristöalan koulutusohjelma)
Ympäristönhoitajan koulutuksessa keskeisiä osa-alueita ovat luontoselvitysten laatiminen ja uusiutuvat energialähteet, ympäristön hoitaminen ja ympäristön tilan selvittäminen ja erityiskohteiden kunnostaminen ja hoitaminen.
Koulutus antaa valmiudet toimia ympäristöalan tehtävissä yrityksissä, kunnissa tai muissa organisaatioissa. Työtehtäviisi voivat kuulua esimerkiksi ympäristönäytteiden otto, luontoselvitysten teko, uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen tai maa- ja metsätalouden pienialaisten elinympäristöjen kunnostus ja hoito.
Ympäristöalan ammattilainen tuntee ympäristöongelmien taustoja ja haasteita ja tehtävänä on hoitaa erilaisia ympäristöjä. Hänellä on osaamis- ja tietopohjaa luonnosta ja ympäristöstä, luonnossa liikkumisesta sekä lainsäädännöstä. Opintoihin kuuluu työssäoppimista vähintään 20 opintoviikkoa.
Mullakin kävi mielessä musiikki- tai luonnontiede painotteinen lukio. Harva varmaan keksii sen oikean alan vielä yläasteella, lukio toisi mukavasti lisäaikaa ja sen myötä oppisi varmaan tuntemaankin itseään paremmin. Sitten parikymppisenä voi olla helpompi lähteä ylioppilas pohjalta miettimään vaihtoehtoja, koska sitten voi ottaa huomioon paremmin myös AMK ja yliopisto tutkinnot luonnontieteisiin liittyen.
Toisaalta tuli myös mieleen media-ala, koska sen kautta voisi päästä jollain tapaa kytköksiin musiikin kanssa. Mene ja tiedä.
Mutta ei pojalla varsinaisesti vielä mitään hoppua ole, mutta ei kannata lyödä koulua läskiksi sen vuoksi, ettei vielä tiedä mitä koulutukseltaan ja elämältään haluaa :) Mitä paremmin jaksaa tsempata, niin sitä useampi ovi pysyy tulevaisuudessa avoimena.
On totta, että lukio antaa lisäaikaa miettiä mitä haluaa tehdä, mutta ei se kyllä paljon hyödytä jos et oikeasti halua mennä yliopistoon/ammattikorkeaan. Jos opiskelu tökkii yhtään lukioaikana, ei kauheasti todennäköisesti kiinnosta jatkaa korkeakouluun ja siinä sitten hukkaa vuosia. Itse lukiota käyneenä kadun nyt kyseistä valintaa, nyt kun olen sitten "vanhana" junioreitten keskellä amiksessa.
Ammattistartti on aika hyvä valinta ollut sellaisille, jotka ei tiedä mihin mennä. Siellä pystyy korottamaan yläasteen numeroita, ja käydään tutustumassa aloille jotka kiinnostaa, eikä se kestä kuin vuoden.
Ysiluokkalainen on niin kovin nuori päättämään tulevaisuudesta, itse en ainakaan halua yhtään mitään samoja asioita mitä halusin silloin 16-kesäsenä.
Oppisopimuksella töihin jonnekin maaseutuyrittäjälle tai kalankasvattamoon
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 11:16"]Kyllä tuolla keskiarvolla lukioonkin pääsee, mutta veikkaan ettei jaksa tsempata. Toki kannustan, mutta en voi pakottaa.
Eräoppaaksi ajattelisin että pitäisi olla vähän elämän kokemusta. Vai menisitkö itse 17-vuotiaan hieman erikoisen klopin perässä tuntemattomaan korpeen? :)
Ja enpä usko että on menetetty tapaus. Musta se on jo ihan positiivista, että on kaksi asiaa joita rakastaa. Kaikilla teineillä ei ole sitäkään.
Sitten on tietysti se, että kaikki sopivat koulut ovat kaukana. Hän ei todellakaan ole valmis 15-vuotiaana muuttamaan omilleen.
ap
[/quote]
No kyllä se poika on jo täysi-ikäinen kun valmistuu oppaaksi ja kyllä voisin lähteä 18v eräoppaan kanssa metsään. Jostainhan se on aloitettava on varmasti ammattitaitoinen koulun käytyään.
Ei se eräoppaan koulutus huono ole, mutta voisit tosiaan mainostaa sitä jatko-opintona esim. tuolle nuorisotyönohjaajan koulutukseen. Eräoppaiksi opiskellaan usein kansanopistoissa, joissa voi asua, eli olis tavallaan turvallisempi tapa muuttaa kotoa kuin kokonaan itsenäisesti. Opistoilla saa kuitenkin ruuan ja katon pään päälle.
Kyllä, kalankasvattamosta kannattaa kysellä oppisopimusmahdollisuuksia, siellä voi opiskella kalanviljelijäksi. Maaseutuyrityksessa vaikkapa eläintenhoitajaksi.
Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajakin voisi olla järkevä vaihtoehto.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 11:07"]
On nyt kasilla. Rakastaa musiikkia ja luontoa. Ei ole kiinnostunut mistään muusta, ja on mahdoton saada motivoitua mihinkään mikä ei nappaa. On keskittymishäiriöinen. Keskiarvo alle kasin, voi olla että saa ysillä nostettua jos löytyy sopiva tavoite (siis koulutus mihin haluaa).
Musiikkialan opintoihin tuskin kannattaa haaveilla, kun on itseoppinut, ei siis tutkintoja, eikä ole yleisosaamista, vaikka onkin oman musiikinalansa suvereeni osaaja. Keskiarvokin niihin opintoihin pitäisi kai olla kiitettävä.
Toinen kiinnostuksen kohde on luonto. Sekin enemmän tuolta erä- ja puolelta, ei siis mikään metsätalous tms. Eräoppaaksi ryhtyminen ei ehkä kuitenkaan ole se mihin 15-vuotiaan kannattaa suuntautua, joten pliis antakaa vinkkejä. Kohta on edessä ysiluokka ja yhteisvalinnat.
On myös aika erikoinen persoona, ei tarvitse kuvitellakaan mitään toimistotyötä. Ja diagnoosejakin on, mutta ei ne tähän uravalintaan oikeastaan vaikuta, joten unohdetaan ne nyt tässä :)
[/quote]
Vuodeksi opettelemaan musiikin teoriaa ja sitten musa-alan koulutukseen. Teoriaosuus ei sinänsä ole vaikeaa, eikä innostunen ole vaikeaa opetella sisäänpääsyyn tarvittavaa perustietoutta.
Ja miksei 15-vuotias voisi mennä eräopaskoulutukseenkin? Ehkä joku kansanopisto järjestää vuoden mittaisia kursseja. Vuoden aikana ehtii jo miettiä mitä haluaa ja samalla opetella vaikka sitä musateoriaa.
Tuli tässä vielä mieleeni, että joistakin opistoista voisi löytyä esim. vuoden kestäviä musiikkiin liittyviä kursseja. Omasta kotikaupungistani löytyy tälläisiä mm. teatteriin ja sisustussuunnitteluun liittyen, joten varmaan jossain opistossa voisi olla pojalle sopivia kursseja/tutkintoja menossa. Ehkä jo siinä vuoden aikana voisi keksiä, mitä haluaa seuraavaksi.
Meillä päin on näköjään pääsyvaatimuksena eräpuolelle 18 vuoden ikä ja koulu kestää vain vuoden.
Armeija opettaa keskittymäänkin - voisiko kiinnostua jäämään puolustusvoimiin töihin? Siihen tosin on vielä vuosia kun amnesty meni kieltämään Suomelta ns. lapsisotilaat (vielä 80-luvulla 17v saattoi hakea vapaaehtoisena varusmiespalvelukseen).
Varmaan hyvä miettiä työllistymismahdollisuuksia koulutuksen jälkeen. Eräoppaiden pitää olla valmiita lähtemään kauemmaksikin töihin, työ on sesonkiluontoista. Musiikkiala taas vaatii tosi paljon omaa määrätietoista yrittämistä ja yrittäjyyshenkeä jos meinaa työllistyä.
Entäpä jokin kymppiluokkatyyppinen vuodeksi, jos pojalla on erityisiä haasteita ja diagnooseja niin voisi kypsyä vielä vuoden?
Metsäoppilaitokset on yleensä sisäoppilaitoksia kun ne sijaitsee niin korvessa. T. yks joka asui koko lapsuutensa sellaisen alueella kun vanhemmat oli siellä töissä.
"Haastaville" pojille oli tarjolla ennen edes ojankaivuuta, nykyään vain päihderiippuvuutta ja syrjäytymistä.
No miksi ei erä/luonto-oppaaksi?