Lue keskustelun säännöt.
5-vuotiaan pyöräilystä
08.05.2014 |
Tyttö täytti juuri 5v.
On osannut polkea pyörää pari vuotta ja tytöllä on ollut jo sitä ennen potkuttelupyöräkin. Potkuttelun ideaa ei oikein hoksannut koskaan, eikä ees halunnut harjoitella. Nykyään se onkin jo vähän pieni.
Ilman appareita harjoittelua ei voi vielä edes harkita, kun tyttö vasta tänä keväänä on alkanut ylipäätään polkea hiukan kovempaa kuin etanavauhtia. Edelleen pysyn kyllä perässä ihan mainiosti kävellen. Yhtään kovempaa jos mennään (esim. alamäessä) tenava huutaa kuin syötävä. Pyörä ei saa keikahtaa tippaakaan mihinkään suuntaan tai iskee paniikki. Nurin on sen pyörän kanssa mennyt tasan kerran sen jälkeen kun vähän rohkaistui polkemaan kovempaa ja siihen se sit taas melkein tyssäs. Mun pitää roikkua työntötangossa koko ajan tai muuten ei aja ollenkaan. Onneksi ei nyt ihan siihen etanavauhtiin palattu, mutta ei paljon puutu.
Päiväkotiin ajetaan kaksi kertaa viikossa ja välillä harjoittelee pihassakin.
Oppiikohan toi vielä kouluikään mennessäkään ajamaan ilman appareita? Muilla arkajalkoja? Miten on oppineet luottamaan taitoihinsa?
(Luistelu ei sen sijaan ole lainkaan vaarallista tytön mielestä ja talvella luisteli menemään kauheeta vauhtia, ilman luistimia en itse meinannut perässä pysyä...)
PS: Mitään en ole tytölle "narissut", rohkaissut vaan jokaisesta onnistumisesta...
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:39"]
Pakko lisätä. Vaikka poika oppi ajamaan 3 vuotiaana, niin nyt vasta 10 vuotiaana se sujuu liikenteessä niin että siihen voi luottaa . Ei enää poukkoilemisia tai turhia äkkijarrutuksia tai muita yllättäviä toilaiksia.
[/quote]
Toihan on vaan merkki siitä että ette ole liikenteessä paljon ajanut. Jos 7-vuotias ajaa joka päivä liikenteessä , hän on paljon harjaantuneempi siinä kuin muut ikäisensä. lapsi oppii esimerkistä, mikä on välillä vaikeaa kun aikuiset pyöräilijät eivät noudata sääntöjä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:56"]
Hommasin tytölle 2-vuotiaana potkupyörän, jolla sitten yhden vuoden potkutteli. 3-vuotiaana ostin sitten 12" polkupyörän ja pidimme viikon ajan siinä apurattaita polkemisen opetteluun. Aluksi tyttö ei tajunnut yhtään, että samaa tasapainoa siinä tarvitsee, kuin potkupyöräilyssäkin. Vartin päästä hoksasi jutun juonen ja lähti ajamaan ilman appareita. Meillä on hyvää videomatskua tuosta :)
Nyt tytär on 5-vuotias ja ajelee 16" pyörällä päivittäin päiväkotiin. Jalkajarru on mielestäni välttämätön, koska lapsi ei välttämättä jaksa käsijarrulla kovassa vauhdissa jarruttaa. Hänen pyörässään siis jalkajarru + etukäsijarru.
Tärkein juttu on tasapainon hallinta. Loput asiat pyöräilemisessä on helppo oppia.
[/quote]
Teillä on huono käsijarru, jos sitä ei jaksa painaa :-DDD. Turha syyttää käsijarrumekaniikkaa, jos ostatte halvimman markettipyörän tai liian ison pyörän
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 11:09"]
Meidän kuopus täyttää syksyllä 8v. eikä aja vieläkään ilman appareita. Hänellä ei ole ikinä ollut intoa harjoitella pyöräilyä. Appareilla on muutamia kertoja ajanut, että osaa kyllä polkea ja jaksaa ajaa tuolla tyylillä vaikka minne, mutta kun kiinnostus on täysin nolla.
Muuten on oikein liikunnallinen tapaus. Mutta tuo pyöräily ei vaan innosta. Ei vaikka vuotta vanhempi sisko ja veli ajelevat pyörällä joka paikkaan ja ovat houkutelleet kuopustakin mukaan...
Ehkä se joskus ajaa sillä pyörällä tai sitten ei. Jos koulussakin tehdään pyöräretkiä niin kait se kävelee perässä jollei opettele ajamaan pyörällä :D
Pakottaa on turha. Houkuteltu on vaikka miten ja välineet on niin hyvät kun olla ja voi.
[/quote]
Voi surkeus. Meillä eskarissa lapset tekivät jo pyöräretkiä ja aina siellä oli joku ressukka, jota ei oltu kannustettu ja opetettu riittävästi, eikä se sitten osannut jarruttaa tai ajaa ilman appareita. Sama opetusmetodi ei istu kaikille. Meillä fillari on kulkuväline ei mikään sunnuntaiajelujen tai pyöräretkien itsetarkoitus. Lapsi oppii kummasti, kun sille ei anna vaihtoehtoa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 11:09"]
Meidän kuopus täyttää syksyllä 8v. eikä aja vieläkään ilman appareita. Hänellä ei ole ikinä ollut intoa harjoitella pyöräilyä. Appareilla on muutamia kertoja ajanut, että osaa kyllä polkea ja jaksaa ajaa tuolla tyylillä vaikka minne, mutta kun kiinnostus on täysin nolla.
Muuten on oikein liikunnallinen tapaus. Mutta tuo pyöräily ei vaan innosta. Ei vaikka vuotta vanhempi sisko ja veli ajelevat pyörällä joka paikkaan ja ovat houkutelleet kuopustakin mukaan...
Ehkä se joskus ajaa sillä pyörällä tai sitten ei. Jos koulussakin tehdään pyöräretkiä niin kait se kävelee perässä jollei opettele ajamaan pyörällä :D
Pakottaa on turha. Houkuteltu on vaikka miten ja välineet on niin hyvät kun olla ja voi.
[/quote]
Voi surkeus. Meillä eskarissa lapset tekivät jo pyöräretkiä ja aina siellä oli joku ressukka, jota ei oltu kannustettu ja opetettu riittävästi, eikä se sitten osannut jarruttaa tai ajaa ilman appareita. Sama opetusmetodi ei istu kaikille. Meillä fillari on kulkuväline ei mikään sunnuntaiajelujen tai pyöräretkien itsetarkoitus. Lapsi oppii kummasti, kun sille ei anna vaihtoehtoa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 12:39"]
Meillä käytettiin tasapainoharjoitteluun 5-vuotiaalla erilaisia välineitä: potkulautaa, potkupyörää, polkupyörää appareilla, leikkejä, kiipeilyä, keinumista, jne. Ja poika ei halunnut tehdä oikein mitään, joten pyrin käyttämään hyväkseni niitä hetkiä päivästä, kun vireystila on parhaimmillaan. Ja lahjoin jäätelöllä, kaakaolla, tarrataulukolla (lelu palkintona), jne. Poika oppi 5-vuotiaana eskaria edeltävänä kesänä ajamaan ilman apupyöriä. Mutta paljon treeniä se vaati.
[/quote]
ei olis kannattanut laitta appareita lainkaan niin olis oppinut nopeammin. Lapsilla on usein herkkyyskausia tasapainon harjoittamiseen ja ne kannattaa hyödyntää. Monilla juuri 4 tai 5-vuotiaana onnistuu hyvin pyörällä ajaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:48"]
Meillä samanikäinen poika. Pyöräily ja kiipeily on kivaa mutta se luistelu taas aivan kamalaa! Vetää jalat "lötköksi" heti jos aikuinen päästää irti. Semmoinen "työntötuki" ei kelpaa.
Uskon että tyttösi rohkaistuu pyörän kanssa!
[/quote]
Meillä ihan sama juttu viisivuotiaan pojan kanssa! Ollaan miehen kanssa aika huonoja kaiken lisäksi luistelemisessa, joten ollaan mietitty luistelukoulua...
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 11:09"]
[/quote]
Voi surkeus. Meillä eskarissa lapset tekivät jo pyöräretkiä ja aina siellä oli joku ressukka, jota ei oltu kannustettu ja opetettu riittävästi, eikä se sitten osannut jarruttaa tai ajaa ilman appareita. Sama opetusmetodi ei istu kaikille. Meillä fillari on kulkuväline ei mikään sunnuntaiajelujen tai pyöräretkien itsetarkoitus. Lapsi oppii kummasti, kun sille ei anna vaihtoehtoa.
[/quote]
Yksikään lto ei kyllä lähde 20 eskarilapsen kanssa pyöräretkelle. Kyllähän ne tietää että tuossa iässä ne erot pyötäilytaidoissa on suurimmillaan ja ryhmän hallinta siten mahdotonta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:39"]
Pakko lisätä. Vaikka poika oppi ajamaan 3 vuotiaana, niin nyt vasta 10 vuotiaana se sujuu liikenteessä niin että siihen voi luottaa . Ei enää poukkoilemisia tai turhia äkkijarrutuksia tai muita yllättäviä toilaiksia.
[/quote]
Toihan on vaan merkki siitä että ette ole liikenteessä paljon ajanut. Jos 7-vuotias ajaa joka päivä liikenteessä , hän on paljon harjaantuneempi siinä kuin muut ikäisensä. lapsi oppii esimerkistä, mikä on välillä vaikeaa kun aikuiset pyöräilijät eivät noudata sääntöjä...
[/quote]
Ei se siitä kiinni ole. Huomikyky lapsella ei ole niin kehittynyt, että pystyisi seuraamaan muuta liikennettä ja liikennemerkkejä ja varsinkaan arvioimaan autojen etäisyyksiä. Tietysti ajelu rauhalliselle kevyenliikenteenväylällä on eri asia.
Meillä esikoinen oppi ajamaan ilman appareita eskarikeväänä 6 vuotiaana. Sitä ennen ei vain ollut valmis. Ei hallinnut pyörää ollenkaan. Kaatui kuin jauhosäkki, jos ei työntötangosta pitänyt kaksin käsin kiinni.
Kaverilta sain vinkin opettaa lasta liu'uttamaan pyörällä loivassa alamäessä ja täältä sain vinkin kehottaa lasta potkulautailemaan. Potkulautailun avulla esikoinen löysi tasapainon. Hän alkoi potkutella kaikkialle. Aluksi potkut olivat lyhyitä eikä pitkiä liukuja paljon tullut. Sitten tuli liutkin. Kunnes lapsi itse erään loivan parinkymmenen metrin liun jälkeen tuli itse sanomaan, että haluaisi kokeilla ajaa pyörällä (ilman appareita). Siitä se lähti. Tasapaino ja varmuus oli löytynyt. Voin sanoa, että se kesä meni pyörän päällä. :)
Kyllä teidänkin lapsi oppii ajamaan ilman appareita! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös potkupyörät ja laudat ja muut. On kaksi eri kokoista pyörää, toisessa apparit, toisessa ei. Lapset on 3 ja 4. Eivät suostu potkupyörällä harjoittelemaan, vaikka se on oikean kokoinen heille. Potkulaudat menee ok, paitsi nuorempi pelkää ja kaatuu. 4v on kokeillut kerran ilman appareita, kaatui ja ei uskalla enää. 3v ei jaksa polkea pyörää, jossa apparit. Myös 4v tarvitsee työntöapua.
Olen itse oppinut pyöräilemään ilman appareita kun olin lähes 7. Pelkäsin sitä ennen kaatumista. Niin vaikuttaa omatkin lapset pelkäävän.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:39"]
Pakko lisätä. Vaikka poika oppi ajamaan 3 vuotiaana, niin nyt vasta 10 vuotiaana se sujuu liikenteessä niin että siihen voi luottaa . Ei enää poukkoilemisia tai turhia äkkijarrutuksia tai muita yllättäviä toilaiksia.
[/quote]
Toihan on vaan merkki siitä että ette ole liikenteessä paljon ajanut. Jos 7-vuotias ajaa joka päivä liikenteessä , hän on paljon harjaantuneempi siinä kuin muut ikäisensä. lapsi oppii esimerkistä, mikä on välillä vaikeaa kun aikuiset pyöräilijät eivät noudata sääntöjä...
[/quote]
Ei se siitä kiinni ole. Huomikyky lapsella ei ole niin kehittynyt, että pystyisi seuraamaan muuta liikennettä ja liikennemerkkejä ja varsinkaan arvioimaan autojen etäisyyksiä. Tietysti ajelu rauhalliselle kevyenliikenteenväylällä on eri asia.
[/quote]
Samaa mieltä. Muistan, kun esikoiseni esim. aikanaan oli kerhossa, niin sinne tuli jotain 3-4 -vuotiaita poikia pyörillä ja äidit oikein hehkuivat ylpeyttä, kuinka heidän lapsensa osasivat niin vauhdikkaasti pyöräillä. No kiva taito tietysti, mutta liikenteessä aiheuttivat jatkuvasti vaaratilanteita, kun eiväthän äidit tietysti kävellen pysyneet perässäkään. Taito polkea pyörää kaatumatta ja liikenteen ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa. Meidän koulussakin on suositus, että vasta kolmannella edes tullaan pyörällä kouluun, kun se liikenteen seuraaminen vauhdissa on 7-8 -vuotiaille vaikeaa. (No tietysti nämä kaksi poikaa sittenkin tulivat pyörillä!)
Lapset oppivat pyöräilyn ihan eri aikoina, ja kun hetki on kypsä, kehitys voi olla tosi nopeaakin. Muistan hyvin, kun kuopus vuosi sitten (kohta 6-vuotiaana) ajoi appareilla, ja jos asvaltti oli edes vino, meinasi heti kaatua. Sitten yhtäkkiä alkoi polkemaan reippaasti, ja kerran ajoi pihassa puskaan, kun ei appareilla voi kääntää ja kallistaa hyvin. Siihen jäi apparit eikä mitään vaikeuksia. Ja jokunen viikko aiemmin oli vielä ihan avuton. Toki siihen pyöräilyyn kannattaa kannustaa, ja kun teillä on se työntökahva, on appareista ehkä helpompi luopua, kun voit luvata pitää kiinni (ja saat samalla itse hyvää liikuntaa!). Ennemmin olisin huojentunut, jos lapsi on luonteeltaan enempi varovainen kuin rämäpää. Sitähän et voi valita, yritä vain nähdä asian myönteiset puolet. Meillä pojat ovat oppineet monet liikunnalliset jutut kävelystä alkaen vähän myöhään, mutta vähillä loukkaantumisilla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Potkulaudalla (jossa on kaksi, ei kolme rengasta) oppii myös hyvin tasapainotaitoja, mikä taas auttaa pyöräilyn oppimisessa.
Lisäksi olen huomannut, että lapset opettelevat pyöräilyä mielellään todella pienellä pyörällä. Vaihtavat sitten oikean kokoiseen pyörään kun tasapaino on opeteltu pikkusiskon pyörällä :)
Meillä käytettiin tasapainoharjoitteluun 5-vuotiaalla erilaisia välineitä: potkulautaa, potkupyörää, polkupyörää appareilla, leikkejä, kiipeilyä, keinumista, jne. Ja poika ei halunnut tehdä oikein mitään, joten pyrin käyttämään hyväkseni niitä hetkiä päivästä, kun vireystila on parhaimmillaan. Ja lahjoin jäätelöllä, kaakaolla, tarrataulukolla (lelu palkintona), jne. Poika oppi 5-vuotiaana eskaria edeltävänä kesänä ajamaan ilman apupyöriä. Mutta paljon treeniä se vaati.