Hauskoja lemmikkitarinoita tänne! Mikä on hauskinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?

Pojan, kohta yksi vuotias koira pieraisee ja kääntyy ihmeissään katsomaan.

Kun minulla oli koira ja minä ulkoilutin sitä, niin naapurin poika lähti usein seuraamaan meitä, juoksi perässämme ja heitteli koiraa kävyillä ja kivillä onnistuen aina joskus osumaan siihen. Hän joskus myös onnistui pääsemään niin lähelle koiraa, että veti sitä hännästä tai tökki sitä. Minä yritin päästä hänestä eroon ja kieltää häntä. Kävin muutaman kerran jopa sanomassa asiasta hänen vanhemmilleen mutta he eivät välittäneet siitä. Sitten olimme kerran tulossa koiran kanssa kotiin ja poika seurasi meitä kun huomasin pojan isän jostain syystä kävelevän vastakkaiselta suunnalta meitä vastaan. Minä pysähdyin koiran kanssa ja naapurin poika isäänsä huomaamatta tuli tökkimään koiraa ja kiskoi sitä hännästä. Minä käskin hänen lopettaa ja annoin käskyt sen verran kovaäänisesti että hänen isänsä varmasti kuuli ne. Sitten koiran hermot petti ja se alkoi murista pojalle mutta kun poika ei lopettanuy niin koira hyökkäsi pojan käteen kiinni ja puri siihen oikein kunnolla. Poika alkoi itkemään mutta kesti ainakin minuutin ennen kuin koira päästi irti. Silloin poika näki isänsä ja juoksi itkien tämän luo, mutta mies vain tarttui pojan terveestä kädestä kiinni ja alkoi taluttamasn tätä heidän pihalle. Tästä on nyt 10 vuotta, koira on jo kuollut ja minäkin asun muualla mutta koskaan poika tai tämän vanhemmat eivät ottaneet asiaa minun kanssani puheeksi.

joten hän nosti sen sieltä ylös. Koira ei siis meinannut hukkua,

No olipa hauska juttu kun koiranne meinasi

hukkua.[/quote].

Siinä lukee ei meinannut hukkua 🙄

Koira osaa nukkua selällään, se on tosi hauskaa. Otamme usein kuvia siitä koirasta, joka nukkuu selällään. Niitä on laitettu myös FaceBookkiin. Ne on hauskoja. Monet on tykönneet ja kommentoineet että on hauskan näköistä kun koira nukkuu selällään.

Vierailija kirjoitti:

Koira osaa nukkua selällään, se on tosi hauskaa. Otamme usein kuvia siitä koirasta, joka nukkuu selällään. Niitä on laitettu myös FaceBookkiin. Ne on hauskoja. Monet on tykönneet ja kommentoineet että on hauskan näköistä kun koira nukkuu selällään.

Jäi vähän epäselväksi, onko se hauskannäköistä kun koira nukkuu selällään?

Aina kun otan pölynimurin esille, koirani odottaa että imuroin hänet. Menee maate ja nauttii imuroimisestaan silmät kiinni, ja kun pyydän että käännä kylkeä, kääntää että saan imuroida myös toisen kyljen. Imuri on tietysti vähäisellä teholla kun tämä toimenpide suoritetaan. Tämä on opittu edellisen omistajan luona, joka joutui luopumaan koirastaan sairastuttuaan vakavasti.

Mun kissa roikkui aina nojatuolin pohjassa ylös alaisin ja yhdellä tassulla yritti koskea nilkkoja. Tai katseli TV ohjelmia istuen nojatuolissa.

Koira oli yksin kotona ja postiluukusta oli tullut paketti d- vitamiinivalmisteita. Jotain 100 kpl. Koira oli repinyt paketin auki ja syönyt kaikki.

Mitään ei ilmennyt jatkossa koiran voinnissa, jota tarkkailin. Tuttuni koira oli päässyt syömään kakkostyypin diabetestabletteja kymmeniä kappaleita. Ei niistäkään ollut mitään seurauksia koiran voinnissa.

Kissa kärtti ja kärtti hiuspompulaani, ja lopulta hellyin ja heitin sen lattialle kissan iloksi. Kissa pomppi iloisena pompulan ympärillä ja ehti nauttia ehkä sen täydet 2 sekuntia, kunnes yritti vetää pompulan lähemmäksi....samalla luiskauttaen sen oven ali viereiseen huoneeseen. Kissa tipahti dramaattisesti lattialle ja jäi kyljelleen makaamaan tuijottaen haikeasti ovenrakoon. Huokaisi myös syvään.

Kissamme tykkää  kengistä, joku kun tulee kylään niin kohta kissa hinkkaa poskeaan kenkään ja pyörii sen päällä :D

Mun kissanpentu tulee joka aamu näykkimään jalkojani niin kauaksi aikaa, että nousen ylös ja annan sille ruokaa, jonka syötyään käy tyytyväisesti itse nukkumaan. Ja myöskin joka aamu herään sängystäni ison lelukasan keskeltä, koska hän kuljettaa yön aikana kaikki lelunsa sinne.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aamu rituaaliksi muodostunut lelujen noutaminen, koska haluan makoilla hetken vielä sängyssä herättyäni mutta koira ois heti valmis ylös sängystä nyt heti kivaa jee. Koira tunnistaa n.25 esinettä ja ne luettelen yksitellen läpi ja koira käy hakemassa ensin punaisen pallon, sitten keltaisen pallon, jalkapallon, possun, vinkupallon, luun... jne. ja minä saan vielä hetken olla sängyssä tavararöykkiön kasvaessa.

❤️❤️❤️❤️❤️

Meillä oli lapsuudessa suomenlapinkoira. Hän tuli perheeseen ollessani 7, joten niin sanotusti vartuimme yhdessä :D

Yksi (ainakin minun) lemppari oli piiloleikki. Heitin koiralle lelun mahdollisimman pitkälle, sisätiloissa, ja juoksin itse piiloon. Yleensä seuraavan huoneen oven taa, ei siinä ajassa ehdi kummempia keksiä. Koira palaa lelun kanssa, ja lähtee etsimään. Joskus saattoi vanhemmat olla samassa huoneessa ja koira säntäilee pitkin poikin ja pyytää apua tunkemalla kuonoa käden alle tmv, kunnes löysi minut 😁

Saman koiran kanssa leikimme estejuoksua. Kodissamme oli pitkä käytävä, ja pieni kynnys keskellä. Menin itse lapsena kynnykselle istumaan selkä seinää vasten, ja nostin jalat niin, että ne muodostivat koiralle selkeän esteen. Sitten heitin raksun toiseen päähän käytävää. Koira haki herkun, palasi takaisin hurrrjan hienon hypyn kera ja jäi nauttimaan palkinnosta. Ja eikun uudestaan. Ajan kanssa nostin jalkoja koiran, ja itsenikin kasvaessa.

Onhan niitä vuosien varrella ollut vaikka minkälaisia naurun paikkoja. Mutta yhtä en unohda koskaan.

Koira oli vielä melkein pentu ja se sai elämänsä ensimmäisen possunkorvan. Aikansa se sitä innoissaan jyrsi, mutta kun ei jaksanut kerralla syödä niin se päätti piilottaa loput.

Mistään ei löytynyt sopivaa piilopaikkaa. Mutta kun juuri sopivasti istuin sohvalla, koira honasi tosi hyvän piilon: mun selkääni paidan alle.

Ai niin. Tuo samainen possunkorvan piilottaja laittoi kerran kirjaston kirjan päreiksi.

Kirja sattui oleman Hallgrenin Koiraongelmia ja ongelmakoiria.

Jostain syystä kirjaston täti ei halunnut maksua tuhotusta kirjasta :D

up! Tämä on ihana ketju!

Meillä oli undulaatti joka sai joskus lentää vapaana sisällä. Lintu istui kirjahyllyn päällä ja katsoi kun äitini riisui parinkymmenen denierin sukkahousut jalastaan ja laski ne sängylle vierelleen. No lintuhan lennähti niitä siihen ihmettelemään, ja lähti sitten taas lentoon – sukkahousut jalassaan!

Sukkikset olivat siis tarttuneet sen kynsiin, ja kevyinä pysyivät “jalassa”  kun lintu hölmistyneenä lensi ympäri huonetta. Nauroimme vedet silmissä kun odotimme että se laskeutuisi johonkin niin että saisimme autettua sukkahousut irti. Vieläkin muistan sen linnun “**ttu mitä just tapahtu?!” –ilmeen ja alkaa naurattaa.

Kissatyttöni kiipesi rinnalleni ja herätteli minut useilla hellillä pusuilla ja pukkauksilla ympäri kasvoja. Kehräsi ja oli muutenkin mitä suloisin ja herttaisin otus. Tämä kesti ehkä 15 min. Iloisena ja otettuna tälläisesta poikkeuksellisesta hempeilystä ja rakkaudenosoituksista , nousin sitten kahvinkeittoon. Kissa seurasi ja kävi eteisessä merkitsevästi silmäillen hetkeksi osoittamaan ympäri mattoa olevia kissan ripulikasoja.

Kudoin langanjämistä "isoäidin neliöitä" torkkupeittoon. Valmiit neliöt laitoin iltaisin neulekoriin. Rupesin ihmettelemään, miksi ei valmista tule. Kunnes sain kiinni itse teosta Emmin, kissaneitimme. Se raahasi korista valmiita neliöitä petiinsä lämmikkeeksi. Oli jopa "huovuttanut" ne kynsillään. Viisas rosvo!!!

Kotiin tuli mäykkis, ja ohjeena oli tiukasti, että se sitten EI tule nukkumaan meidän sängyssä. Minä lähdin työkeikalle 2viikoksi ja senhän tietää miten sen koiran kanssa kotona nukuttiin…

Minä kuitenkin pidin jämynä miehenä säännöstä kiinni.

Koira ratkaisi asian niin, että se odottaa matolla sängyn vieressä, muka paneutuu siihen oikein nukkumaan. Kuuntelee, kuinka minä nukahdan ja antaa mun vielä vaipua syvään uneen ja siirtyy sitten nukkumaan meidän sänkyyn.