Hauskoja lemmikkitarinoita tänne! Mikä on hauskinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?

Katsoin Kaunotar ja kulkuri leffaa ja koira istui vieressäni. Siinä leffassa, kun alettiin haukkumaan niin oma ronttini alkoi käännellä päätänsä oikealle ja vasemmalle edestakaisin monta kertaa tiuhaan tahtiin. Tiedän, että se on ronttini tapa kuunnella ja oiskohan myös ihmettelyn merkkikin, mutta ikinä ennen ei ole noin monta kertaa käännellyt päätänsä.

Oli huvittavan näköistä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkodissani maalla meillä oli suomenhevonen, sellainen huumorintajuinen komea jässikkä. Naapurissa asui kehitysvammainen nainen, joka tykkäsi kovasti meidän Uunosta. Halusi myös ratsastaa Uunolla. Silloin tällöin isäni suostui päästämään naisen vähäksi aikaa Uunon selkään, mutta vain vähäksi aikaa sillä tämä nainen oli todella lihava, varmaan n. 120 kg tai enemmän.

Yhden kerran lämpimänä kesäpäivänä Uuno loikoili tarhassa onnesta raukeana ottamassa aurinkoa. Huomasi kuinka tämä naapurin nainen tallusti pihatietämme tarhaa kohti. Uunon ilmeestä näki, että se ajatteli "Ei jumal*uta, nyt en lähde tuota raahaamaan" Se sinkosi salamana ylös ja meni ladon taakse piiloon. Sieltä kurkki vuorotellen kummaltakin ladon kulmalta, että vieläkö naapuri odottaa siellä :D

Selittelimme että Uunolla on nyt selkä vähän kipeä ja siksi sillä ei voi ratsastaa. Heti kun nainen oli lähtenyt, Uuno palasi nauttimaan kesäpäivästä :D

(tarkoitus ei ole pilkata kehitysvammaisia/ylipainoisia, Uunon reaktio ja ilmeet olivat vaan niin huvittavat)

Loukkaavaa kiroilua.

Asuimme tien toisella puolella pientä makkaratehdasta. Meidän Tessu vieraili siellä usein, koska sai joskus herkkuja.

Eräänä päivänä se veti pitkää ryynimakkararimpsua tien yli kotia kohti. Autotkin siinä pysähtyivät ja tuttava kertoi, että oli koominen näky se teidän koira.

Kun koita menee istumaan niinkun ihmiset. 😃

Kissamme sai pentuja ja ilmeisesti ei ollut valmistautunut niin suureen vastuuseen, vaan yritti tulla yön aikana minun ja mieheni keskelle nukkumaan. No, pennut vikisivät laatikkopesässään ja mitäs tämä emo teki...kävi vain murisemassa niille poloisille. Opetin ja jutustelin tuoreelle emolle kuinka sen tulee olla pentujen kanssa. Aluksi ruoka-aikanakin emo kiilasi etuoikeutetusti syömään ja murisi pennuille Njam njam njam...😂 Mutta ei hätää mitään, kissastamme kehkeytyi mitä huolehtivaisin emo ja surullista on, kun vähän aikaa tämän jälkeen, viimeisenkin pennun löydettyä uuden kodin, kissamme ei enää palannut reissultaan ulos päästessään. Liekkö lähti etsimään pentujaan...🥺 Voi kuinka kaipaankaan rakastamme vielä vuosikymmenien jälkeenkin❤️

Vierailija kirjoitti:

Kun koita menee istumaan niinkun ihmiset. 😃

Miten ne koit siivet asetteli....

PikkuKissa on ottanut hammasosaproteesin ja piilottanut sen pieneen koloon, että piti teettää uudet.

Kissamme, harmaa maatiaiskolli, säikähti meillä vieraillutta mäyräkoirapentua. Pakeni parvekkeelle ja kiipesi kynsillään sileää betoniseinää pitkin pakoon. Näköjään sekin on kissoille mahdollista. Kaikki karvat oli pystyssä, näytti siililtä, jolla on pulloharja häntänä.

Meillä oli karkaileva husky, joka otti aina rivakat lähdöt jos sai pienenkin mahdollisuuden. Jouduimme käyttämään valjaita koska pannasta koira sai aina kiemurreltua itsensä irti. Karkumatkat kestivät usean päivän, eikä koira antanut ottaa itseään kiinni ennenkuin päätti että villi ja vapaa poikamiehen elämä loppuu tältä erää tähän. Ulos jätimme ruokaa ja vettä yöksi kun koira oli karkumatkalla että saisi edes syötyä. Kerran päivässä tuli näyttäytymään että oli elossa mutta ei antanut ottaa kiinni.

Olin raskaana ja viimeisilläni, koira oli koko raskausajan pitänyt huolta minusta. Karkailut vähentyivät, koska tuntui että koiran täytyi pitää silmällä minua. Eräs päivä kun olimme kahdestaan kotona, vedin vahingossa terävällä puukolla sormeeni sellaisen haavan että vieläkin 27 vuoden jälkeen on näkyvä arpi sormessa. Laastari ei auttanut verenvuotoon joten puin kengät ja lähdin naapuriin kysymään onko heillä parempaa sidettä. 

Kun naapurin rouva sitoi sormeani, tulikin husky ovesta ulos (en huomannut laittaa ovea lukkoon) ja hölkötteli luokseni. Säikähdin ensin että nyt se ottaa hatkat enkä jaksa ison mahani kanssa lähteä perään mutta ei, koira tassutteli luokse nuuhkimaan paikattua sormea ja antoi ottaa pannasta kiinni ja viedä kotiin.

Selkeästi raasulla tuli hätä emännän puolesta :D

Vierailija kirjoitti:

Kissamme sai pentuja ja ilmeisesti ei ollut valmistautunut niin suureen vastuuseen, vaan yritti tulla yön aikana minun ja mieheni keskelle nukkumaan. No, pennut vikisivät laatikkopesässään ja mitäs tämä emo teki...kävi vain murisemassa niille poloisille. Opetin ja jutustelin tuoreelle emolle kuinka sen tulee olla pentujen kanssa. Aluksi ruoka-aikanakin emo kiilasi etuoikeutetusti syömään ja murisi pennuille Njam njam njam...😂 Mutta ei hätää mitään, kissastamme kehkeytyi mitä huolehtivaisin emo ja surullista on, kun vähän aikaa tämän jälkeen, viimeisenkin pennun löydettyä uuden kodin, kissamme ei enää palannut reissultaan ulos päästessään. Liekkö lähti etsimään pentujaan...🥺 Voi kuinka kaipaankaan rakastamme vielä vuosikymmenien jälkeenkin❤️

No eipä katti kovin rakas ollu kun päästit irrallaan menemään🙄

Ei ollut minun lemmikki vaan siskon tytön. Olin heillä käymässä ja istuin sohvassa talvitakki päällä jossa oli turkisreunus hupussa. Kissa hyppäsi sohvan selkänojalle ja alkoi sähistä mun hupun turkisreunukselle.

Minulla elää täällä mustavalkoinen omenavampyyri (väittää olevansa kissa).

Jos pöydällä on hetkeäkään omena niin siihen ilmestyy heti hampaan jäljet, joten omenat pitää aina suojata tai piilottaa.

En osaa selittää tätä kovin hyvin, mutta yritän.

Ainakin useimmissa akvaarioissa on suoratin, joka suodattaa vedestä roskia. Vesi menee suodattimen sisään ja tulee jonkinlaisella paineella sieltä ulos yläosassa olevasta aukosta. Kun minulla oli akvaario, niin joskus kalat huvittelivat menemällä sen veden poistoaukon luokse ja antamalla vesivirran kuljettaa itseään eteenpäin akvaariossa. Me ihmiset vitsailimme, että suoratin on kalojen huvipuistolaite.

Kerran nostin akvaariossa olleen juurakon pois sieltä ja huomasin, että kastematoa muistuttava piikkisilmä oli mennyt juurakossa olevaan reikään. Ihmettelin, että miten saan sen pois sieltä ja vedin sitä varovasti pyrstöstä kun se tulikin itse pois sieltä ja tipahti kädestäni akvaarioon. Silloin pelästyin mutta jälkeenpäin huvitti.

Anteeksi ehkä vähän sekava viesti mutta suomi ei ole minun äidinkieleni.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kolli oli semmonen, että kun se halus sisälle se kiipes terassinoven puukahvaan roikkumaan ja kurkisteli siitä sisään. Kerran kun meidän natukissa oli viimesillään tiineenä tämä kollimme kiipes kahvalle selvästi hädissään. Avattuamme oven tyttökissa ampaisi sisään lyllertäen sisään synnyttämään. Ihanasti teki yhteistyötä. :D

Meillä oli kissa joka sisään halutessaan hyppäsi niin, että sen kynnet tarttui ikkunallisen ovessa ikkunan reunalle ja pysyi siinä muutaman sekunnin kunnes painovoima iski ja kisu alkoi valua pitkin puista ovea niin että riipivä ääni vain kuului. Ovi oli sangen kaunis 15 vuoden käsittelyn jälkeen.. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän kolli oli semmonen, että kun se halus sisälle se kiipes terassinoven puukahvaan roikkumaan ja kurkisteli siitä sisään. Kerran kun meidän natukissa oli viimesillään tiineenä tämä kollimme kiipes kahvalle selvästi hädissään. Avattuamme oven tyttökissa ampaisi sisään lyllertäen sisään synnyttämään. Ihanasti teki yhteistyötä. :D

Meillä oli kissa joka sisään halutessaan hyppäsi niin, että sen kynnet tarttui ikkunallisen ovessa ikkunan reunalle ja pysyi siinä muutaman sekunnin kunnes painovoima iski ja kisu alkoi valua pitkin puista ovea niin että riipivä ääni vain kuului. Ovi oli sangen kaunis 15 vuoden käsittelyn jälkeen.. :)

Siis ikkunallisen oven ikkunan reunalle :)

Meidän kissa on välillä hyvin "omiva" nukkumapaikoistaan. Kerran mies tuli yövuorosta ja kissa tietenkin nukkui sängyllä juuri hänen tyynyynsä nojaten. No mies siirtää kissan pois ja käy maaten. Nousee vielä kuitenkin vessaan, ni jokos kissa oli palannut "omalle paikalleen". Joka kerta, kun siirretään, niin kauhean konsertin ja valitusvirren myötä suostuu. On myös kova kyttäämään, jos olohuoneessa vapautuu paikka isossa nojatuolissa. Jos kesken tv -ohjelman erehdyt menemään jääkaapille, on paikkasi viety.

ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli muutaman kuukauden ikäinen koiranpentu kun menimme ensimmäisen kerran mökille. Rantaan mentyämme päästimme koiran irti, jolloin se juoksi suoraan laiturille ja laiturin loppuessa se tippui suoraan järveen. Onneksi se pysyi pinnalla ja äiti oli laiturilla joten hän nosti sen sieltä ylös. Koira ei siis meinannut hukkua, pelästyi tietysti ja kastui. Ei tämä ehkä muuten ollut hauska juttu mutta koira kun ei ennen ollut nähnyt järveä niin se selvästi luuli, että veden pinnalla voi kävellä ja juosta samalla tavalla kuin maalla.

Ystäväni koiranpentu teki samoin! Se näytti ihan samalta kuin Nuija ja tosinuija -elokuvassa Jim Carrey tipahtaa lentokentän terminaalituubista suoraan maahan. Tämä koira oli niin vilkas tapaus, ettei pahemmin edes säikähtänyt ja innostui myöhemmällä iällä uimaankin.

Aikana ennen koronaa jouduin tekemään työmatkoja useita kertoja kuukaudessa. Aina kun aloin illalla pakkaamaan laukkua valmiiksi, toinen koiristamme änkesi itsensä laukkuun mököttämään, eikä tullut koko yönä pois. Reppana ei tahtonut että minä lähden. Parin kerran jälkeen kävin ostamassa toisen matkalaukun jonka sain sitten aina pakattua.

koominen näky kun 35 kiloinen karvaturri änkeää itsensä pieneen matkalaukkuun.

https://www.reddit.com/r/funny/comments/5n3677/dog_mistakes_pond_for_gr… (kuvaa pitää klikata että video aukeaa)