Miten hyväksyä itsensä synnytyksen jälkeen?

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:08"]

Tämä on kyllä niin jännä juttu: jos joku ENNEN synnytystä aloittaa ketjun jossa stressaa etukäteen raskauden ja synnytyksen tuomia muutoksia kroppaan, ketju täyttyy viesteistä joissa tsempataan ja kerrotaan faktana että mikään ei muutu, pimppi on synnytyksen jälkeen kauniimpi ja tiukempi kuin koskaan, vatsanahka palautuu ensimmäisen vuoden jälkeen ja tissit ovat isommat ja pehmeämmät jne jne.

Kun sitten synnytyksen JÄLKEEN perustetaan ketju jossa tuskaillaan muuttunutta kroppa joka ei lupausten mukaan palautunutkaan ennalleen/vielä paremmaksi (mikä saa synnyttäneen naisen tuntemaan olonsa _poikkeuksellisen_ rumaksi), niin ketju täyttyy ivallisista "Hähäh, no näinhän se on, mitäs hankit lapsia!" tai "No mitä sitten odotit?"

[/quote]

Erittäin hyvä huomio. Äideillä on jokin kummallinen tarve saada muut naiset nalkkiin samaan kurjuuteen, johon ovat itse joutuneet. Kyllä kaverieni jutut äitiyden ihanuudesta muuttuivat kertaluokkaa rehellisemmiksi, kun heille selvisi, että en ole tosiaan hankkiutumassa raskaaksi. Ei ole mitään mielenkiintoa vahingoittaa kehoa (mahdollisesti pysyvästi) tuollaisen asian takia.

Tämä mustavalkoisuus on jotain ihan käsittämätöntä tällä palstalla. Kaikki on joko tai. Synnyttänyt nainen on ihan kroppa pilalla. Ihmettelen aina että mikä ihmeen friikki se minä olen, olenko jostain avaruudesta kotoisin kun minulla ei ole kolmen raskauden jälkeen yhtään raskausarpea ja vatsan olen saanut jumpattua kuntoon, työtähän se tietty on vaatinut. Rinnatkin ovat vielä kiinteät ja alakerrassa on samannäköinen viivapimppi kuin ennenkin. Synnytysten jälkeen totta kai menee aikaa ennen kuin paikat palautuu mutta kyllä ne palautuu varmaan muillakin? En voi olla ainoa nainen maan päällä jolle näin on käynyt.

Tämä mustavalkoisuus on jotain ihan käsittämätöntä tällä palstalla. Kaikki on joko tai. Synnyttänyt nainen on ihan kroppa pilalla. Ihmettelen aina että mikä ihmeen friikki se minä olen, olenko jostain avaruudesta kotoisin kun minulla ei ole kolmen raskauden jälkeen yhtään raskausarpea ja vatsan olen saanut jumpattua kuntoon, työtähän se tietty on vaatinut. Rinnatkin ovat vielä kiinteät ja alakerrassa on samannäköinen viivapimppi kuin ennenkin. Synnytysten jälkeen totta kai menee aikaa ennen kuin paikat palautuu mutta kyllä ne palautuu varmaan muillakin? En voi olla ainoa nainen maan päällä jolle näin on käynyt.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:13"]

En usko, että ap:n itsetunto on ollut kunnossa edes ennen raskautta saati sen aikana. Raskautta ja lasta on siis turha syyttää oman pään sisäisistä ongelmista. 

[/quote]

Eli nainen on mielenvikainen, jos raskauden ja synnytyksen aiheuttamat vauriot aiheuttavat hänessä ahdistusta ja surua? Kiva asenne.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:40"]

Synnytysten jälkeen totta kai menee aikaa ennen kuin paikat palautuu mutta kyllä ne palautuu varmaan muillakin?

[/quote]

Et tiennyt, että lapsen saaminen voi aiheuttaa naisen kanssa pysyvää kosmeettista ja toiminnallista haittaa? Eräs ystäväni joutuu käyttämään jatkuvasti tukikorsettia, kunnes pääsee korjaavaan leikkaukseen. Toinen kärsii pidätysongelmista, jotka rajoittavat hänen sosiaalista elämäänsä. -21/24

Sun kroppa on ollut yhdeksän kuukautta toisen ihmisen koti. Sä olet juuri synnyttänyt uuden ihmisen ja antanut sille elämän, vaikka tiesitkin että se vaikuttaa sun vartaloon. Mutta tiedätsä mitä? Sun vartalon muutokset ei oo paha juttu. Ne on todiste siitä, että olet antanut nuoruutesi toiselle ihmiselle. Sulla ei oo mitään syytä olla huono itsetunto. Äitiys kaunistaa.

Kuusikymppisenä kaikkien kroppa on "pilalla". Ihmisten välillä on vaan se ero enää siinä vaiheessa, että joidenkin kroppa on tuottanut uutta elämää, joka on isona ilona vielä siinäkin elämän vaiheessa. 

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:45"]

Sun vartalon muutokset ei oo paha juttu. Ne on todiste siitä, että olet antanut nuoruutesi toiselle ihmiselle. Sulla ei oo mitään syytä olla huono itsetunto. Äitiys kaunistaa.

[/quote]

Apua mitä paskaa. :D

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:08"]Tämä on kyllä niin jännä juttu: jos joku ENNEN synnytystä aloittaa ketjun jossa stressaa etukäteen raskauden ja synnytyksen tuomia muutoksia kroppaan, ketju täyttyy viesteistä joissa tsempataan ja kerrotaan faktana että mikään ei muutu, pimppi on synnytyksen jälkeen kauniimpi ja tiukempi kuin koskaan, vatsanahka palautuu ensimmäisen vuoden jälkeen ja tissit ovat isommat ja pehmeämmät jne jne.

Kun sitten synnytyksen JÄLKEEN perustetaan ketju jossa tuskaillaan muuttunutta kroppa joka ei lupausten mukaan palautunutkaan ennalleen/vielä paremmaksi (mikä saa synnyttäneen naisen tuntemaan olonsa _poikkeuksellisen_ rumaksi), niin ketju täyttyy ivallisista "Hähäh, no näinhän se on, mitäs hankit lapsia!" tai "No mitä sitten odotit?"

Naurettavimpia ovat nämä joiden mielestä mies pitää laittaa vaihtoon, jos ei ole haltioissaan vaimonsa kropan muutoksista, vaikka vaimolla itselläänkin ottaa aikaa sopeutua. Ei hyvä mies jätä vaimoaan sen takia että lapsen hankkiminen otti veronsa, EIKÄ hyvä vaimo jätä miestään sen takia että mies ei ole silminnähden haltioissaan haluamassa seksiä heti synnäriltä kotiuduttua (tosin jos olisi, mies olisi silloinkin sika joka pitää jättää).

Antakaa itsellenne ja puolisollenne aikaa sopeutua! JA te muut mammat voisitte olla rehellisiä niissä ketjuissa joissa joku ennen synnytystä kysyy kropan muutoksista, eikä ladata tulevaa äitiä täyteen toivoa ja oletuksia, ja sitten pudotaan kovaa ja korkealta kun tissit ei palaudukaan "niinkuin kaikilla muilla vauva-palstalla" ja tulee ikäviä sivuvaikutuksia (virtsankarkailua jne) joista kukaan ei hiiskunut sanallakaan etukäteen.

Kyllä useimmat hankkivat sen lapsen vaikka varautuisivatkin pahimpaan. Silloin myös on suuri mahdollisuus yllättyä iloisesti jokaisesta ikävästä synnytyksen jälkeisestä vaivasta joka EI osunut kohdalle.

[/quote]

Ja sä luulet, että ne on ne samat ihmiset, jotka kommentoivat näitä??? Voi sua. Mä voin kertoa, että todennäköisempää on, että "vaadi sektio" ja " mitä hankint lapsen" ovat todennäköisesti samaa porukkaa. Tottakai pieniä muutoksia tulee väistämättä (niinkuin myös sektiossa ja viimeistään sitten ikääntymisen mukana), mutta ei mitään järkyttävää tai elämänlaatua huonontavaa! Itsetunto ei tietysti suynnytyksessäkään parane kuin taikaiskusta, joten siinä mielessä monilla voi olla vaikeaa...

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:46"]

Tottakai pieniä muutoksia tulee väistämättä (niinkuin myös sektiossa ja viimeistään sitten ikääntymisen mukana), mutta ei mitään järkyttävää tai elämänlaatua huonontavaa! 

[/quote]

Miten oikeutat itsellesi tällaisen valehtelun? -21

Olen itse juuri synnyttänyt alateitse toisen lapsemme. Olen uteliaana seurannut tällä palstalla näitä keskusteluja synnytyksen jälkeisestä elämästä.

Luulen että näitä ketjuja, joissa vatvotaan tätä: synnytyksen jälkeen pillu levis, mies jätti - ketjuja tehtailee ja kommentoi joku sama/samat tyypit. Näillä tyypeillä ei ole kovin hyvät tiedot ihmisen anatomiasta. Naisen emätin ja alapää ylipäätään on limakalvon suojaama lihastunneli. Sen on annettava myöten, että vauva mahtuu sieltä ulos synnytyksessä, mutta se palautuu entiselleen vähitellen, treenaamalla sen voi saada jopa tiukemmaksi kuin ennen synnytystä, jos ei ole lantionpohjaa ennen treenannut.

Tämä vie aikansa ja vaatii vähän viitseliäisyyttä.

Aivan toinen asia on sitten se, että mies pelkästään synnytyksestä/imetyksestä johtuvien muutosten vuoksi jättäisi valitsemansa kumppanin, lastensa äidin: jos näin on niin mies ei ole mikään huippuyksilö ollut alunperinkään.

Harmi on vain se, että näitä ketjuja lukee tosissaan varmaan myös sellaiset ihmiset jotka luulee että onnellinen parisuhde perustuu pillun tiukkuuteen.

Onneksi sain lapseni vuonna 2000, ennen nettiä. Ei ollut mitään propagandaa tai painetta luettavaksi netistä. En edes ajatellut, että raskaus tai synnytys olisi vaikuttanut jotenkin kroppaani. Olin 26 saadessani lapsen. olen harrastanut liikuntaa sopivasti koko ikäni ja myös raskauden jälkeen. Vatsa palautui kuukaudessa tavalliseksi, ilman mitään erityistä ja viimeiset raskauskilot lähtivät imetyksellä pois. Olen aina tehnyt alapää jumppaa, mutta estääkseni virtsan karkailua. Ennen tätä palstaa, en edes ajatellut alapääni tiukkuutta ja siksi en ole jumpannut. Kaikki ystäväni ovat palautuneet raskaudesta ja synnytyksestä samalla lailla. Ei ole vaikuttanut kroppaan. Tietenkin rinnat eivät ole ihan yhtä täydet kuin nuorena, mutta kauniit ja pyöreät. Minua ja miestäni yhteinen lapsi ja kokemus lähensi. Tunsin olevani aikuinen nainen ja se antoi seksielämään aivan uudenlaisia ulottuvuuksia. Nyt kun lapsi on 13, tuntuu äärimmäisen oudolta lukea joidenkin kirjoituksia ja nykyistä hösötystä raskaudesta, vauvan oikeasta hoidosta ja kuinka lapset pilaavat parisuhteen. Se aika, kun lapsi on työteliäs, on niin lyhyt elämässä. Nyt hänestä on kasvanut hauska tyyppi, jonka kanssa matkustellaan ja jonka kanssa vanhemmat voivat käydä pitkiä keskusteluja illallispöydässä. Onneksi mieheni on aikuinen ja järkevä, ja sain toipua synnytyksestä rauhassa.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:44"][quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:40"]

Synnytysten jälkeen totta kai menee aikaa ennen kuin paikat palautuu mutta kyllä ne palautuu varmaan muillakin?

[/quote]

Et tiennyt, että lapsen saaminen voi aiheuttaa naisen kanssa pysyvää kosmeettista ja toiminnallista haittaa? Eräs ystäväni joutuu käyttämään jatkuvasti tukikorsettia, kunnes pääsee korjaavaan leikkaukseen. Toinen kärsii pidätysongelmista, jotka rajoittavat hänen sosiaalista elämäänsä. -21/24

[/quote]

Voi aiheuttaa kyllä. Mutta pointtini olikin ettei niin tapahdu kaikilla, itse olen siitä elävä esimerkki. Sitä tarkoitin tuolla kommentillani ettei kaikki ole niin mustavalkoista. Itse palauduin hienosti ja ilman pysyviä vaurioita ja olen siitä kiitollinen.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:19"]Onneksi sain lapseni vuonna 2000, ennen nettiä. Ei ollut mitään propagandaa tai painetta luettavaksi netistä. En edes ajatellut, että raskaus tai synnytys olisi vaikuttanut jotenkin kroppaani. Olin 26 saadessani lapsen. olen harrastanut liikuntaa sopivasti koko ikäni ja myös raskauden jälkeen. Vatsa palautui kuukaudessa tavalliseksi, ilman mitään erityistä ja viimeiset raskauskilot lähtivät imetyksellä pois. Olen aina tehnyt alapää jumppaa, mutta estääkseni virtsan karkailua. Ennen tätä palstaa, en edes ajatellut alapääni tiukkuutta ja siksi en ole jumpannut. Kaikki ystäväni ovat palautuneet raskaudesta ja synnytyksestä samalla lailla. Ei ole vaikuttanut kroppaan. Tietenkin rinnat eivät ole ihan yhtä täydet kuin nuorena, mutta kauniit ja pyöreät. Minua ja miestäni yhteinen lapsi ja kokemus lähensi. Tunsin olevani aikuinen nainen ja se antoi seksielämään aivan uudenlaisia ulottuvuuksia. Nyt kun lapsi on 13, tuntuu äärimmäisen oudolta lukea joidenkin kirjoituksia ja nykyistä hösötystä raskaudesta, vauvan oikeasta hoidosta ja kuinka lapset pilaavat parisuhteen. Se aika, kun lapsi on työteliäs, on niin lyhyt elämässä. Nyt hänestä on kasvanut hauska tyyppi, jonka kanssa matkustellaan ja jonka kanssa vanhemmat voivat käydä pitkiä keskusteluja illallispöydässä. Onneksi mieheni on aikuinen ja järkevä, ja sain toipua synnytyksestä rauhassa.

[/quote]

Aiheen vierestä, mutta kyllä meillä oli netti jo vuonna -98:D

Muuten hyvä kirjoitus.

Kaikki muutokset eivät ole pysyviä! 8 kk on vielä vähän aikaa. Mulle tuli just vastaan kuvia itsestäni 10 kk synnytyksestä, ja kyllä vatsan kohdalla oli aikamoinen makkara. Se katosi sitten myöhemmin.

Alapään saa tiukaksi jumppaamalla, ja liikunta ihan oikeasti auttaa itsensä hyväksymisessä. Et palaudu samanlaiseksi kuin olit ennen raskautta, mutta voit tulla toisilta osa-alueilta monin verroin paremmaksi :) Eikä tarvitse mitään fitness-elämäntyyliä aloittaa, ihan tavallinen liikunnan harrastaminen riittää. Mä oon synnytyksen jälkeen treenannut pilatesta, kahvakuulaa ja ratsastusta, ja olin paljon paremmassa kunnossa kuin ennen synnytystä. Nyt olen taas raskaana, ja suhtaudun aika luottavaisesti synnytyksenjälkeiseen aikaan.

Ja muuten, kun muistelen esikoisenjälkeistä aikaa, niin kyllä olin tosi epätoivoinen vartalostani, vaikka siihen ei edes tullut hirveästi muutoksia. En tiedä, johtuiko se vaikeasta synnytyksestä, vai onko tämä yleinenkin ahdistuksen kohde synnytyksen jälkeen, mutta mulla oli sellainen olo, kuin keho olisi revitty palasiksi ja sitten niiden palasten kanssa piti oppia elämään.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:28"][quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:19"]Onneksi sain lapseni vuonna 2000, ennen nettiä. Ei ollut mitään propagandaa tai painetta luettavaksi netistä. En edes ajatellut, että raskaus tai synnytys olisi vaikuttanut jotenkin kroppaani. Olin 26 saadessani lapsen. olen harrastanut liikuntaa sopivasti koko ikäni ja myös raskauden jälkeen. Vatsa palautui kuukaudessa tavalliseksi, ilman mitään erityistä ja viimeiset raskauskilot lähtivät imetyksellä pois. Olen aina tehnyt alapää jumppaa, mutta estääkseni virtsan karkailua. Ennen tätä palstaa, en edes ajatellut alapääni tiukkuutta ja siksi en ole jumpannut. Kaikki ystäväni ovat palautuneet raskaudesta ja synnytyksestä samalla lailla. Ei ole vaikuttanut kroppaan. Tietenkin rinnat eivät ole ihan yhtä täydet kuin nuorena, mutta kauniit ja pyöreät. Minua ja miestäni yhteinen lapsi ja kokemus lähensi. Tunsin olevani aikuinen nainen ja se antoi seksielämään aivan uudenlaisia ulottuvuuksia. Nyt kun lapsi on 13, tuntuu äärimmäisen oudolta lukea joidenkin kirjoituksia ja nykyistä hösötystä raskaudesta, vauvan oikeasta hoidosta ja kuinka lapset pilaavat parisuhteen. Se aika, kun lapsi on työteliäs, on niin lyhyt elämässä. Nyt hänestä on kasvanut hauska tyyppi, jonka kanssa matkustellaan ja jonka kanssa vanhemmat voivat käydä pitkiä keskusteluja illallispöydässä. Onneksi mieheni on aikuinen ja järkevä, ja sain toipua synnytyksestä rauhassa.

[/quote]

Aiheen vierestä, mutta kyllä meillä oli netti jo vuonna -98:D

Muuten hyvä kirjoitus.

[/quote]

Just. Netti oli kyllä, mutta et nyt tosissasi väitä, että silloin synnyttäneet roikkuivat samassa määrin jollain vauvapalstoilla kertomassa kauhukertomuksia repeämistä ja löysistä pilluista???

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:08"]Hankkikaa sektio naiset jos haluutte pitää miehenne. Nainen voi ehkä hyväksyä lerpsahtaneet paikkansa synnytyksen jälkeen, mutta 99% miehistä ei hyväksy niitä. On typerää jälkeen päin itkeä kun mies lähtee ja harmitella että oisiko kannattanut ottaa sektio.

[/quote]

Googlaa c section scar - kuvat. Aika karun näköisiä arpia. Niitä sektioita ei täällä Suomessa todellakaan tee mitkään plastiikkakirurgit. Arpi voi huonolla onnella olla ihan kauhean näköinen, sille ei sitten oikein mitään voi (paitsi isolla rahalla, ja siitäkin korjausleikkauksesta jää arpi.... )

Toivottavasti kukaan omasta ulkonäöstään huolestunut äiti ei ota tosissaan näitä tämänkään ketjun juttuja. Mä en tiedä mistä kiveksen kolosta tänne on taas ryöminyt näitä keskenkasvuisia seksistä haaveilevia tuhisijoita uhoamaan tietävänsä miesväestön kannan tähänkin asiaan. 

Kyllä ihan vain omaa tuttavapiiriä katsoessa avautuu täysin eri maailma. Yleensä se että nainen synnyttää miehelle jälkeläisen on niin iso juttu sille miehelle ettei sen jälkeen tule mieleenkään lähteä. Silloin ollaan perhe, ja se ohittaa täysin jonkun ihon venähdyksen tai kuppikoon muutoksen. 

Mun kehoni kykeni työstämään ihan oikean ihmisen, ja pitämään sen reppanan hengissä ensimmäiset kuukaudet. Mä olen niin tyytyväinen siihen suoritukseen ettei tulis mieleenkään alkaa parjaamaan jotain roikkuvaa häpyhuulta. Tokihan itsensä piti kerätä sen äitiysrupeaman jälkeen että sai ns. erotiikka vaihteen päälle, mutta kannatti psyykata itseään että saatiin myös fyysinen suhde takaisin. Miestä taas hyvin vähän kiinnostaa joku ryppy siellä tai roikkuma täällä kun päästään asiaan. :)

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:51"]

Toivottavasti kukaan omasta ulkonäöstään huolestunut äiti ei ota tosissaan näitä tämänkään ketjun juttuja. Mä en tiedä mistä kiveksen kolosta tänne on taas ryöminyt näitä keskenkasvuisia seksistä haaveilevia tuhisijoita uhoamaan tietävänsä miesväestön kannan tähänkin asiaan. 

Kyllä ihan vain omaa tuttavapiiriä katsoessa avautuu täysin eri maailma. Yleensä se että nainen synnyttää miehelle jälkeläisen on niin iso juttu sille miehelle ettei sen jälkeen tule mieleenkään lähteä. Silloin ollaan perhe, ja se ohittaa täysin jonkun ihon venähdyksen tai kuppikoon muutoksen. 

Mun kehoni kykeni työstämään ihan oikean ihmisen, ja pitämään sen reppanan hengissä ensimmäiset kuukaudet. Mä olen niin tyytyväinen siihen suoritukseen ettei tulis mieleenkään alkaa parjaamaan jotain roikkuvaa häpyhuulta. Tokihan itsensä piti kerätä sen äitiysrupeaman jälkeen että sai ns. erotiikka vaihteen päälle, mutta kannatti psyykata itseään että saatiin myös fyysinen suhde takaisin. Miestä taas hyvin vähän kiinnostaa joku ryppy siellä tai roikkuma täällä kun päästään asiaan. :)

[/quote]

Niin samaa mieltä! Olen aika monen isän kuullut puhuvan ihailevasti lastensa äidistä.

35

Täällä sitä jaksetaan kannustaa ja kuvitella asioita paremminpäin, vaikka totuus on kuitenkin se, että koko raskausaika lapsen imettämiseen saakka kuluttaa valtavasti naisen vartaloa. Se, että kroppa näyttää 20-30 -vuoden iässä 40-50 -vuotiaalta, ei varmasti ainakaan paranna parisuhdetta. Monet erovat juuri pienlapsivaiheessa tai mies käy vieraissa. Satutarinassa voi olla se "onnellisina elämänsä loppuun saakka", mutta tosielämässä ulkonäkö vaan merkitsee todella paljon eikä välttämättä parisuhteet kestä näitä muutoksia. Itsestään kannattaa siis huolehtia ennen ja jälkeen ja hankkiutua mahdollisimman hyvään kuntoon synnytyksen jälkeen.