Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä itsensä synnytyksen jälkeen?
07.05.2014 |
Itsetunto palasina muuttuneen kropan takia.
Synnytyksestä 8 kk aikaa. Rinnat roikkuu, vatsassa arpia ja alapää on vähän löystynyt :(
Ei huvita seksi miehen kanssa. Ei ehkä enää koskaan. Eläköön puutteessa, eipä näytä sitäkään kovin nappaavan, aloitteiden määrästä päätellen:(
Kommentit (79)
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:34"]
Monet erovat juuri pienlapsivaiheessa tai mies käy vieraissa. Satutarinassa voi olla se "onnellisina elämänsä loppuun saakka", mutta tosielämässä ulkonäkö vaan merkitsee todella paljon eikä välttämättä parisuhteet kestä näitä muutoksia. Itsestään kannattaa siis huolehtia ennen ja jälkeen ja hankkiutua mahdollisimman hyvään kuntoon synnytyksen jälkeen.
[/quote]
Aivan käsittämätön neuvo. Eli sen yöheräilyn ja kiireisen vauva arjen lisäksi pitää stressata vielä siitä että pääsee nopeasti hyvään kuntoon ettei mies jätä.
Sitten ihmetellään miksi mies ei tee aloitteita.
Isossa osassa tapauksia tämä johtuu siitä että tuore äiti viettää paljon aikaa lapsen kanssa ja sitten kun ei vietä niin on väsynyt ja stressaa kaikenlaisista asioista. Mies tulkitsee tämän niin että nainen ei enää halua seksiä ja ei ole vonkaamassa kun ei halua olla kuormittamassa naista omilla haluillaan. Siinähän se noidankehä on sitten valmis.
Kannattaisikohan vaikka jutella sen puolison kanssa, moni asia saattaisi selvitä.
Ai niin olen mies (ja sika)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:55"]
Toisaalta ihan järkyttävää ajatella, että miehet (puhtaasti teidän naisten mielestä) olisivat vaimojensa/tyttöystäviensä kanssa VAIN ulkonäön perusteella! Mielestäni tämä on jo miesten järjen aliarvioimista. Olen kaksi lasta synnyttänyt, alakautta, arpia on, ikää 30, mutta mies ollut vierellä jo 10vuotta. Eikä kroppani todellakaan ole, kuin 50vuotiaalla. Ei ole yhtä korkeella tissit enää, mutta olemassa kumminkin, lisäksi vartalo on muokkaantunut naisellisemmaksi, luik mitä langan laihana teininä.
Hyvät miehet ei petä/jätä vain siksi, että naisen vartalo muuttuu lasten saannin jälkeen. Silloin on suhteessa jotain muutakin mätää.
Myönnän että itselläkin oli todella epävarma olo kehosta ekan raskauden jälkeen, mutta kun arvet vaalenivat ja seksi alkoi taas tuntumaan hyvälle ja mies halusi usein, niin kyllä siinä itsetunto kohosi. Ja siitä, että mies ehdotti toista lasta. Kolmaskin saa kuulemma tulla, jos tullakseen on.
[/quote]
Ei kai kukaan ole väittänytkään, että miehet olisivat parisuhteessa VAIN ulkonäön perusteella, mutta kyllä sillä tuntuu vaan olevan merkitystä. Onnea sinulle, että olet löytänyt sellaisen miehen, jonka kanssa lisääntyä. Valitettavasti vain tilastot puhuvat ihan muuta ja pettäminen on erittäin yleistä juuri pienlapsiperheissä ja 30-50 miehillä. Aina voi ajatella, että ei niin käy minulle, mutta sinisilmäinen ei voi olla eikä ajatuksessa, ettikö tosiaan ulkonäöllä olisi merkitystä miehelle. Hyvistä miehistä en osaa sanoa, sillä näistä "hyvistäkin" niin monessa parisuhteessa on saatu kärsiä juuri pettämisen takia. Ei toista ihmistä vaan voi tuntea kokonaan ja miehillä tällainen taipumus on vaan olemassa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 14:01"][quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:55"]
Toisaalta ihan järkyttävää ajatella, että miehet (puhtaasti teidän naisten mielestä) olisivat vaimojensa/tyttöystäviensä kanssa VAIN ulkonäön perusteella! Mielestäni tämä on jo miesten järjen aliarvioimista. Olen kaksi lasta synnyttänyt, alakautta, arpia on, ikää 30, mutta mies ollut vierellä jo 10vuotta. Eikä kroppani todellakaan ole, kuin 50vuotiaalla. Ei ole yhtä korkeella tissit enää, mutta olemassa kumminkin, lisäksi vartalo on muokkaantunut naisellisemmaksi, luik mitä langan laihana teininä.
Hyvät miehet ei petä/jätä vain siksi, että naisen vartalo muuttuu lasten saannin jälkeen. Silloin on suhteessa jotain muutakin mätää.
Myönnän että itselläkin oli todella epävarma olo kehosta ekan raskauden jälkeen, mutta kun arvet vaalenivat ja seksi alkoi taas tuntumaan hyvälle ja mies halusi usein, niin kyllä siinä itsetunto kohosi. Ja siitä, että mies ehdotti toista lasta. Kolmaskin saa kuulemma tulla, jos tullakseen on.
[/quote]
Ei kai kukaan ole väittänytkään, että miehet olisivat parisuhteessa VAIN ulkonäön perusteella, mutta kyllä sillä tuntuu vaan olevan merkitystä. Onnea sinulle, että olet löytänyt sellaisen miehen, jonka kanssa lisääntyä. Valitettavasti vain tilastot puhuvat ihan muuta ja pettäminen on erittäin yleistä juuri pienlapsiperheissä ja 30-50 miehillä. Aina voi ajatella, että ei niin käy minulle, mutta sinisilmäinen ei voi olla eikä ajatuksessa, ettikö tosiaan ulkonäöllä olisi merkitystä miehelle. Hyvistä miehistä en osaa sanoa, sillä näistä "hyvistäkin" niin monessa parisuhteessa on saatu kärsiä juuri pettämisen takia. Ei toista ihmistä vaan voi tuntea kokonaan ja miehillä tällainen taipumus on vaan olemassa.
[/quote]
Toisilla miehillä se taipumus on varmasti ollut olemassa jo ENNEN lasten saantia. Se pienen vauvan tulo kuitenkin muuttaa elämää sen verran, että kun uutta asiaa opetellaan, se voi aiheuttaa kriisin. Uskon että se on suurempi syy eroihin, kuin raskausarvet ja alapään löystyminen.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:34"]
Monet erovat juuri pienlapsivaiheessa tai mies käy vieraissa. Satutarinassa voi olla se "onnellisina elämänsä loppuun saakka", mutta tosielämässä ulkonäkö vaan merkitsee todella paljon eikä välttämättä parisuhteet kestä näitä muutoksia. Itsestään kannattaa siis huolehtia ennen ja jälkeen ja hankkiutua mahdollisimman hyvään kuntoon synnytyksen jälkeen.
[/quote]
Aivan käsittämätön neuvo. Eli sen yöheräilyn ja kiireisen vauva arjen lisäksi pitää stressata vielä siitä että pääsee nopeasti hyvään kuntoon ettei mies jätä.
Sitten ihmetellään miksi mies ei tee aloitteita.
Isossa osassa tapauksia tämä johtuu siitä että tuore äiti viettää paljon aikaa lapsen kanssa ja sitten kun ei vietä niin on väsynyt ja stressaa kaikenlaisista asioista. Mies tulkitsee tämän niin että nainen ei enää halua seksiä ja ei ole vonkaamassa kun ei halua olla kuormittamassa naista omilla haluillaan. Siinähän se noidankehä on sitten valmis.
Kannattaisikohan vaikka jutella sen puolison kanssa, moni asia saattaisi selvitä.
Ai niin olen mies (ja sika)
[/quote]
Sinä olet selvästi mies, joka ymmärtää naisen tilanteen, mutta miehiä on erilaisia. Niin monta surullista tarinaa löytyy miehistä, jotka ovat jättäneet naisen raskauden aikana, heti synnytyksen jälkeen ja etenkin, jos kyseessä on ongelmallinen synnytys eli lapsi on keskonen tms. On myös miehiä, joille synnytys on erittäin vaikea asia ja sitä kautta naisen muuttunut keho. Naisille ehdotellaan jos jonkinmoisia korjaustoimenpiteitä, heitä arvostellaan sanoin tai ei anneta läheisyyttä tai seksiä. Sinä voit olla poikkeus, mutta kyllä monelle miehelle vaan tämä on vaikea asia jo ihan siltä kannalta mitä meille viestitetään mediankin kautta. Monesti mies jää myös ihan syrjään vauva-aikana, jolloin nainen on kiinni lapsessa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:19"]Vatsa palautui kuukaudessa tavalliseksi, ilman mitään erityistä
Kaikki ystäväni ovat palautuneet raskaudesta ja synnytyksestä samalla lailla. Ei ole vaikuttanut kroppaan.
[/quote]
Sinäkin kirjoitat, kuin raskausarvet ja muut kehon muutokset olisivat vain urbaania legendaa, koska omassa kaveripiirissäsi ei sellaisia kellään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:58"]Mies tulkitsee tämän niin että nainen ei enää halua seksiä ja ei ole vonkaamassa kun ei halua olla kuormittamassa naista omilla haluillaan. Siinähän se noidankehä on sitten valmis.
Kannattaisikohan vaikka jutella sen puolison kanssa, moni asia saattaisi selvitä.
Ai niin olen mies (ja sika)
[/quote]
Kannattaisiko teidän miesten sitten tosiaan keskustella, ettei tarvitsisi vain itsekseen tulkita? Tuntuu, että pidät naista syyllisenä, koska haluaa viettää aikaa lapsensa kanssa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 14:12"]
Kannattaisiko teidän miesten sitten tosiaan keskustella, ettei tarvitsisi vain itsekseen tulkita? Tuntuu, että pidät naista syyllisenä, koska haluaa viettää aikaa lapsensa kanssa.
[/quote]
Keskustelenkin kyllä, enkä tasan yhtään syyllistä vaimoani hänen lastemme kanssa viettämästään ajasta. Ja arvostan vaimoani kovin paljon siitäkin että sain mahdollisuuden olla toisen lapseni kanssa hoitovapaalla sen 8 kuukautta kun vaimoni meni töihin.
Edelleenkään ette saa minua mukaan vouhkaamaan siitä kuinka tärkeää on se että laihtuu heti synnytykset jälkeen ja jumppaa pillun tiukemmaksi kuin ennen synnytystä. Sellaisilla miehillä, joita miehenä pidän, on lapsen syntyessä hieman muut prioriteetit mielessä. Onneksi tunnen paljon tällaisia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oikeasti ymmärrä tätä palstaa. Miten täällä annetaan sellainen kuva kuin nainen jotenkin aina repsahtaisi saatuaan lapsen. Mulla ei ole käynyt niin eikä kenelläkään lähipiirissäni. Olen aina ollut äitiysloman lopussa tosi hoikka eikä ole arven arpea kahden raskauden jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:25"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:05"]
Lapsettoman elämän valitseminen auttaa tähänkin.
[/quote]
No kyllä se kroppa iän myötä muuttuu lapsettomallakin.
[/quote]
Juuri näin.
Minullakin roikkuu rinnat vaikkei lapsia ole. Iho myös menettää kimmoisuuttaan vanhenemisen myötä. Kaikki me joudumme tekemään töitä itsemme hyväksymisen kanssa ja iän tuomien muutosten kanssa, olipa lapsia tai ei.
Vela-nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha kuitenkaan teeskennellä, etteikö lapseton elämä suojelisi hyvin tehokkaasti raskauden ja synnyttämisen aiheuttamilta vaurioita. Ei veny vatsanaha rullaksi, ei tule raskausarpia, ei repeä alapää. Ei tule myöskään valvomisen jälkiä kasvoihin. Vaikka kaikkien keho lopulta antaa periksi, ei minulla ole mitään halua nopeuttaa tuota prosessia.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 22:54"]
Täällä samaten kiinnosti kyllä se vauva enemmän kuin joku tissien retkahdus tai löystynyt alapää. Tuntuu että osa unohtaa sen tärkeimmän, eli kiitollisuuden terveestä lapsesta, kun mietitään vaan jotain "menetettyä vartaloa".
Eikä se vartalon takaisin saaminen ole mitenkään mahdotonta. Oma kroppani palautui ennalleen kohtalaisen nopeasti, tosin liikuin kyllä paljon ja söin terveellisesti. Ja vaikuttihan siihen varmasti se että on vasta yksi raskaus takana. Onhan se palautuminen muutenkin varmasti yksilöllistä, ja toiset palautuvat helpommin kuin toiset. Mutta toisaalta, jos ei viitsi itse yrittää nähdä vaivaa ja mättää roskaruokaa sohvalla naamaan, niin on turha marista myöskään jos kroppa ei palaudu. Ja nyt en tarkoita siis ap:ta vaan ihan yleisesti. Aika harvalla se vartalo palautuu kuosiinsa tekemättä yhtään mitään, vaan se vaatii työtä.
Ja btw. jos joku mies on tosiaan niin epäkypsä ja itsekäs, että oikeasti on valmis jättämään vaimon ja lapsen vain jonkun löystyneen alapään takia, niin antaa ihan mennä vaan. Ei sellaisella miehellä ole mitään virkaa muutenkaan. Eihän se ole edes oikea mies, vaan pelkkä munaton paskiainen.
[/quote]
Ei mullakaan alkuun käynyt mielessä kroppa ollenkaan. Vasta kun kävin jälkitarkastuksessa 12 viikkoa synnytyksestä, ja mies alkoi sen jälkeen ehdottelemaan petitouhuja niin rupesin miettimään koko asiaa. Yhdyntään suostuin vasta noin 5 - 5,5 kk päästä synnytyksestä, vaikka ei mitään kipuja tai oikeaa estettä sihen ollutkaan, vain ja ainoastaan henkinen este, pelko löystymisestä.
Yhdyntää ollut tähän mennessä vasta 4 (?) kertaa, synnytyksestä tosiaan kohta 8,5 kk.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 16:50"]
Huh, sääliksi käy ap:ta... Minulla 3 kk sektiosta ja olen enemmän kuin sinut itseni kanssa. Arpi on todella huomaamaton, vatsa palautunut entiselleen (lihakset näkyy, mikään ei roiku), en saanut raskausarpia, koska paino pysyi kurissa raskausajan. Sektion takia myöskään alapääni ei vaurioitunut. Imetin 2kk ajan, sen jälkeen lopetin. Minulla on rintaimplantit entuudestaan, joten rinnat ei lörpsähtäneet (anatominen implantti tukee ja kohottaa rintoja alaosasta).
Ap on hyvä varoittava esimerkki kaikille: Jos teitä kiinnostaa oma ulkonäkönne ja seksielämänne synnytyksen jälkeen, pitäkää huolta siitä, ettette liho liikaa raskausaikana, vaatikaa sektio, älkääkä imettäkö liian kauan. Kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta tää maailma on raadollinen paikka...
t. Äiti 36 v. joka on itseensä erittäin tyytyväinen 3 kk synnytyksen jälkeen
[/quote]
On jokseenkin älytöntä verrata omaan hyvin säilyneeseen itsetuntoon oman kroppansa suhteen kun raskaus ja synnytys ei juuri jättänyt jälkiä kehoon. On aivan toinen lähtökohta jos on arpeutunut pahasti, rinnat roikkuvat ja iho menettää kaiken kimmoisuutensa.
Minulle kävi näin ja kyllä se on ollut kova kriisinpaikka. Minulla oli todella hyvä kroppa ennen. Se oli yksi niistä asioista itsessäni josta olin hyvällä tavalla ylpeä. Synnytyksenä jälkeen meni vuosi pari että välillä itkin asiaa. En ole pinnallinen, mutta muutos oli niin raju negatiiviseen suuntaan. Mikään salilla käyminenkään ei poista kaikkia muutoksia. Mieheni ei ole koskaan huomauttanut asiasta, mutta tajuan itsekin mikä ero on jos ottaa käteen pehmeän c-kupin kuin lässähtäneen a:n.
Siitä huolimatta en tekisi toisin tai imettäisi lyhyemmän aikaa vain saadakseni kiinteämmät rinnat. Imettäminen (jos se onnistuu) on lapsen hyväksi, joten siinä mielessä koen sen väistämättömäksi osaksi äitiyttä. Silti muutos saa tuntua pahalta. Onhan se jonkinlainen menetys. Aika auttaa hyväksymään taas itsensä.
Mullakin lörppötissit ja maha roikkuu, 5kk synnytyksestä, mutta olen enemmän sujut kroppani kanssa kuin ennen raskautta :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:08"]Hankkikaa sektio naiset jos haluutte pitää miehenne. Nainen voi ehkä hyväksyä lerpsahtaneet paikkansa synnytyksen jälkeen, mutta 99% miehistä ei hyväksy niitä. On typerää jälkeen päin itkeä kun mies lähtee ja harmitella että oisiko kannattanut ottaa sektio.
[/quote]
Googlaa c section scar - kuvat. Aika karun näköisiä arpia. Niitä sektioita ei täällä Suomessa todellakaan tee mitkään plastiikkakirurgit. Arpi voi huonolla onnella olla ihan kauhean näköinen, sille ei sitten oikein mitään voi (paitsi isolla rahalla, ja siitäkin korjausleikkauksesta jää arpi.... )
[/quote]
Sektioarpi on mun pienin huoli :D Mutta tällä ihon elastisuudella (not) taidan silti olla ihan tyytyväinen sektioon (joka tuli ihan muista syistä). Ei paljon sektioarpi näy kaikkien muiden raskausarpien veltostaman ihon alta..
Ap anna itsellesi aikaa ja keskustele miehesi kanssa. Itse kuulun siihen äitien porukkaan joka vammautui pahasti synnytyksessä (kyllä, niin voi tosiaan käydä), fyysisten alapään vammojen lisäksi vartalo muuttui niinkuin kaikilla muillakin raskauden seurauksena, raskausarpia, maidonnousu, sitten tissien lörpsähtäminen... Raskausarpia ei ole paljon, niitä on alavatsassa ja kyljissä ja nyt 9kk synnytyksestä ne ovat vaalenneet jo huomattavasti. Vatsa on löysä nahkapussi, vaikka olen hoikka ja painan saman verran kuin ennen raskautta. Vyötärölle on tullut 10cm lisää (vaikka tosiaan muuten olen samoissa mitoissa kuin ennenkin). Imetyksen loputtua rinnat ovat tyhjät a-kupit. Seksiä ei ole tähän mennessä tehnyt mieli (jos nyt unohdetaan tästä ne oikeat vammat alapäässä jotka oikeasti estivät seksin). Olen kokenut itseni rumaksi ja kömpelöksi, hien ja puklun hajuiseksi rantavalaaksi, vaikka en edes synnytyksen jälkeen ollut lihava.
Nyt kun omat halut alkavat hiljalleen palata ja fyysinenkin toipuminen alkaa olla hyvässä vauhdissa, mies kuvittelee että tilanne on sama petipuuhien osalta kuin ennen synnytystäkin. Oli pitkän keskustelun paikka että pääsimme yhteisymmärrykseen siitä että minun vartaloni ei ole enää sama kuin ennen, ja vaatii aikaa sopeutua uuteen muuttuneeseen vartaloonsa. Ja sanoin miehelle että kehut ja hellät kosketukset eivät ole ainakaan pahitteeksi sopeutumisessa. :) Mies on rehellisesti todennut että tissit ovat väsähtäneet ja mahannahka vähän löysä, jenkkakahvatkin ovat jostain ilmestyneet ja jääneet. Mutta mun vartalo on synnyttänyt ja ruokkinut meidän yhteisen lapsen ja mieskin arvostaa tätä. Kaikkeen mihin olen voinut, olen vaikuttanut. Lenkkeilen ja hoidan itseäni.
Mutta siis, anna itsellesi aikaa ja keskustele miehesi kanssa! Kyllä se siitä. :)
http://www.abeautifulbodyproject.com/the_bodies_of_mothers#.U2fnm2RdX_Z
Ota aikaa itsellesi ja harrasta mieleistä liikuntaa. Itse palasin kuntosalille 2vko synnytyksestä, koska kroppa on itselleni hirmu tärkeä asia ja olen aina liikkunut.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 16:50"]
Huh, sääliksi käy ap:ta... Minulla 3 kk sektiosta ja olen enemmän kuin sinut itseni kanssa. Arpi on todella huomaamaton, vatsa palautunut entiselleen (lihakset näkyy, mikään ei roiku), en saanut raskausarpia, koska paino pysyi kurissa raskausajan. Sektion takia myöskään alapääni ei vaurioitunut. Imetin 2kk ajan, sen jälkeen lopetin. Minulla on rintaimplantit entuudestaan, joten rinnat ei lörpsähtäneet (anatominen implantti tukee ja kohottaa rintoja alaosasta).
Ap on hyvä varoittava esimerkki kaikille: Jos teitä kiinnostaa oma ulkonäkönne ja seksielämänne synnytyksen jälkeen, pitäkää huolta siitä, ettette liho liikaa raskausaikana, vaatikaa sektio, älkääkä imettäkö liian kauan. Kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta tää maailma on raadollinen paikka...
t. Äiti 36 v. joka on itseensä erittäin tyytyväinen 3 kk synnytyksen jälkeen
[/quote]
Todella ikävä viesti. Itsekään en juurikaan muuttunut raskauden ja synnytyksen myötä, ja implantit laitoin pitkän imetyksen jälkeen koska halusin isommat rinnat. Imetyksen vaikutukset rintojen ulkonäköön ei ollut niinkään syy. En todellakaan ajattele vartaloni muuttumattomuuden olevan minun ansiotani, ainoastaan geenilotossa voitettiin tämän asian suhteen. Ja alatiesynnytys ei todellakaan kaikkien alapäätä muuta huonompaan suuntaan, toisinkin päin voi käydä.
Äiti 24v, 3v lapsi
No minulla on kaksi lasta. Viimeisestä synnytyksestä aikaa on jo 7 vuotta.
Synnytyksen jälkeen oli hieman pömppö maha, joka lähti itsestään pois. Mitään roikkuvaa vatsanahkaa ei todellakaan jäänyt. Ei edes synnärillä ollut roikkuvaa vatsanahkaa tai roikkuvaa vatsaa, vain sellainen pömppö. Raskausarpia tuli alavatsaan ja rintoihin ja ne vaaleni hyvin pian. Nännit tummeni muutaman asteen. Ns.raskausviiva joka monille tulee raskausaikana vatsaan, lähti synnytyksen jälkeen kun ekan lapsen raskausaikana tuli.
Minun vartaloani ei raskaudet muuttanut oikeastaan, mitä nyt lantio leveni ja se on hyvä asia se. No rinnat ei ole niin kiinteät enää, toisaalta kai ne onkin erilaiset 20vuotiaana kuin 30vuotiaana. Raskausarpia voi tulla muuutenkin lihomisen/laihtumisen yhteydessä ja myös miehille.
Lihoin kyllä vuosia synnytysten jälkeen ja nyt ole taas laihtunut. Meillä on aina ollut paljon seksiä, pari viikkoa synnytysten jälkeen aloitettu. Ja tuolloin kun lihoin niin seksiä ja huomiota sain saman verran mieheltäni.
Eivät kaikki rupsahda synnytysten jälkeen ja vaikka näin kävisikin, niin ei ihmiskunta sukupuuttoon kuolisi. Aina niitä uusia vauvoja syntyy!! Eikä kaikki ole niin skarppeja edes ennen raskauksia
Toisaalta ihan järkyttävää ajatella, että miehet (puhtaasti teidän naisten mielestä) olisivat vaimojensa/tyttöystäviensä kanssa VAIN ulkonäön perusteella! Mielestäni tämä on jo miesten järjen aliarvioimista. Olen kaksi lasta synnyttänyt, alakautta, arpia on, ikää 30, mutta mies ollut vierellä jo 10vuotta. Eikä kroppani todellakaan ole, kuin 50vuotiaalla. Ei ole yhtä korkeella tissit enää, mutta olemassa kumminkin, lisäksi vartalo on muokkaantunut naisellisemmaksi, luik mitä langan laihana teininä.
Hyvät miehet ei petä/jätä vain siksi, että naisen vartalo muuttuu lasten saannin jälkeen. Silloin on suhteessa jotain muutakin mätää.
Myönnän että itselläkin oli todella epävarma olo kehosta ekan raskauden jälkeen, mutta kun arvet vaalenivat ja seksi alkoi taas tuntumaan hyvälle ja mies halusi usein, niin kyllä siinä itsetunto kohosi. Ja siitä, että mies ehdotti toista lasta. Kolmaskin saa kuulemma tulla, jos tullakseen on.