Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä itsensä synnytyksen jälkeen?
07.05.2014 |
Itsetunto palasina muuttuneen kropan takia.
Synnytyksestä 8 kk aikaa. Rinnat roikkuu, vatsassa arpia ja alapää on vähän löystynyt :(
Ei huvita seksi miehen kanssa. Ei ehkä enää koskaan. Eläköön puutteessa, eipä näytä sitäkään kovin nappaavan, aloitteiden määrästä päätellen:(
Kommentit (79)
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 17:39"]
Eihän sitä saisi sanoa, mutta mikään pakko ei ole itseään lihottaa valaaksi raskausaikana. Silloin ei tarvitse sitten itkeä niitä raskauskiloja kun ne lähtevät muutamassa viikossa viimeistä myöten. Lantiopohjalihaksia voi jumpata niinkuin kaikkia muitakin lihaksia. Mutta jos ei itse viitsi niin voi voi.
Tätä ei saa sanoa kun äidin pitää antaa olla räjähtänyt ja kulahtanut. Olkaa ihan rauhassa vain, mutta valitettavasti se on ihan oma valintanne.
[/quote] Vihdoinkin toinen, joka on samoilla linjoilla. Oma olo ja oma ulkonäkö ovat aika pitkälle omia valintoja. T. mm. 57 ja 61
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munpa kroppa vain (hetkellisesti) paranee lastensaannin myötä, kun imetysaikana on isommat ja pyöreämmät tissit! Ei arpia, ei löystymiä, toki hetken pömppis, mutta kilot lähtevät itsestään imettämällä ja treenaamisen aloitan taas heti kun jälkivuoto loppuu.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 17:39"]
Eihän sitä saisi sanoa, mutta mikään pakko ei ole itseään lihottaa valaaksi raskausaikana. Silloin ei tarvitse sitten itkeä niitä raskauskiloja kun ne lähtevät muutamassa viikossa viimeistä myöten. Lantiopohjalihaksia voi jumpata niinkuin kaikkia muitakin lihaksia. Mutta jos ei itse viitsi niin voi voi.
Tätä ei saa sanoa kun äidin pitää antaa olla räjähtänyt ja kulahtanut. Olkaa ihan rauhassa vain, mutta valitettavasti se on ihan oma valintanne.
[/quote]
Minä olen kyllä yrittänyt tehdä vartaloni eteen jotain.
Olen rasvannut vatsaani, mutta siitä huolimatta raskausarpia tuli (iso maha). En tietoisesti lihottanut itseäni raskausaikana, kilot on jo lähteneet, painan saman verran kuin ennen raskauttakin. Jumppaan joka päivä vähän väliä lantionpohjanlihaksia (olen ottanut tavaksi supistella niitä aina vähän joka välissä). Rinnoille en voi mitään. Kuppikoko kasvoi 75C -> 75 F, joten siinä syy miksi roikkuu vähän.
Mitä enää muuta voin tehdä, kerropas?
Ap
Mietin, onko av-mamma kykeneväinen todella rakastamaan. Siitä päätellen ei ole, että joka pulmaan tulee kymmenen kertaa neuvoksi "mies vaihtoon" ja joskus vain joku saattaa kerran ujosti ehdottaa esim. asiasta keskustelemista tai muuta järkevää.
Minä en ainakaan huolisi itselleni miestä, jonka voi noin vaan "laittaa vaihtoon" - minun mieheni on niin sanottu keeper.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:08"]Hankkikaa sektio naiset jos haluutte pitää miehenne. Nainen voi ehkä hyväksyä lerpsahtaneet paikkansa synnytyksen jälkeen, mutta 99% miehistä ei hyväksy niitä. On typerää jälkeen päin itkeä kun mies lähtee ja harmitella että oisiko kannattanut ottaa sektio.
[/quote]mielummin alatiesynnytys kun arpi mahassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on pinnallista äitiä olemassa. Jos raskauden ja synnytyksen aiheuttamat muutokset aiheuttavat henkisiä kärsimyksiä, niin kuinka jaksavat elää he, joilta poistetaan rinta tai laitetaan suoliavanne sairauden takia. Voisiko joskus hetkellisesti raottaa itsekkyyden verhoa pikku silmien edestä.
Pikkuhiljaa hyvää tulee.
Aloita tekemällä vatsoja kotona, lähde joka päivä pitkälle lenkille vaunujen kaa , syö terveellisesti, mä ostin itselleni sauna beltin avuksi ka muotoilevat housut( korkealla vyötarolla) pistin heti päälle synnytyksen jälkeen. Näytän paremmalta kuin ennen. Ei stressiä, mutta ala tekemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei raskaudet ja lapset väistämättä tee naista rumaksi ja veltoksi. Tiedän useita naisia, jotka ovat synnyttäneet useamman lapsen ja näyttävät siroilta ja kauniilta ja ovat tyytyväisiä elämäänsä. Ja sama mies on pysynyt rinnalla.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 22:20"]Pikkuhiljaa hyvää tulee.
Aloita tekemällä vatsoja kotona, lähde joka päivä pitkälle lenkille vaunujen kaa , syö terveellisesti, mä ostin itselleni sauna beltin avuksi ka muotoilevat housut( korkealla vyötarolla) pistin heti päälle synnytyksen jälkeen. Näytän paremmalta kuin ennen. Ei stressiä, mutta ala tekemään
[/quote]4 kk olis ja rantakunnossa,163/52 kg, lihasta tullut, kiinteytynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmaankin vähän hassu äiti, mutta mulla ei käynyt synnytyksen jälkeen mielessäkään omat vartalot tai alapäät. Olin niin onnellinen vauvasta! Kilot katosivat itsekseen ja alapää kuntoutui ennalleen ilman harjoiteita. Painoakaan en seurannut, vaan ulkopuoliset huomauttelivat nopeasti lähteneistä kiloista. Henkinen tyytyväisyys ehkä auttoi hyvinvointiin kaikkiaan, en tiedä.
Täällä samaten kiinnosti kyllä se vauva enemmän kuin joku tissien retkahdus tai löystynyt alapää. Tuntuu että osa unohtaa sen tärkeimmän, eli kiitollisuuden terveestä lapsesta, kun mietitään vaan jotain "menetettyä vartaloa".
Eikä se vartalon takaisin saaminen ole mitenkään mahdotonta. Oma kroppani palautui ennalleen kohtalaisen nopeasti, tosin liikuin kyllä paljon ja söin terveellisesti. Ja vaikuttihan siihen varmasti se että on vasta yksi raskaus takana. Onhan se palautuminen muutenkin varmasti yksilöllistä, ja toiset palautuvat helpommin kuin toiset. Mutta toisaalta, jos ei viitsi itse yrittää nähdä vaivaa ja mättää roskaruokaa sohvalla naamaan, niin on turha marista myöskään jos kroppa ei palaudu. Ja nyt en tarkoita siis ap:ta vaan ihan yleisesti. Aika harvalla se vartalo palautuu kuosiinsa tekemättä yhtään mitään, vaan se vaatii työtä.
Ja btw. jos joku mies on tosiaan niin epäkypsä ja itsekäs, että oikeasti on valmis jättämään vaimon ja lapsen vain jonkun löystyneen alapään takia, niin antaa ihan mennä vaan. Ei sellaisella miehellä ole mitään virkaa muutenkaan. Eihän se ole edes oikea mies, vaan pelkkä munaton paskiainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on nyt korvien välissä tämä ongelma. Seksittömyys johtuu tasan tarkkaan väsymyksestä, ajan puutteesta, stressistä, muuttuneesta elämäntilanteesta jne. Ei jostain hassusta arjesta tai muuttuneesta kropasta! Puhukaa miehelle tunteista, järjestäjää aikaa toisillenne jostain, käy kampaajalla ja osta uusia, hyvin istuvia vaatteita (vaikka ovatkin sitten isompaa kokoa, kuin ennen!). Jos mikään ei auta, niin käy juttelemassa vaikka psykologilla. Muuttunut alapää ei oikeasti ole syy, mutta jos nainentätä näin kovasti murehtii, niin varmasti vaikuttaa haluttavuuteen!
hassusta arjesta = hassusta arvesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä niin jännä juttu: jos joku ENNEN synnytystä aloittaa ketjun jossa stressaa etukäteen raskauden ja synnytyksen tuomia muutoksia kroppaan, ketju täyttyy viesteistä joissa tsempataan ja kerrotaan faktana että mikään ei muutu, pimppi on synnytyksen jälkeen kauniimpi ja tiukempi kuin koskaan, vatsanahka palautuu ensimmäisen vuoden jälkeen ja tissit ovat isommat ja pehmeämmät jne jne.
Kun sitten synnytyksen JÄLKEEN perustetaan ketju jossa tuskaillaan muuttunutta kroppa joka ei lupausten mukaan palautunutkaan ennalleen/vielä paremmaksi (mikä saa synnyttäneen naisen tuntemaan olonsa _poikkeuksellisen_ rumaksi), niin ketju täyttyy ivallisista "Hähäh, no näinhän se on, mitäs hankit lapsia!" tai "No mitä sitten odotit?"
Naurettavimpia ovat nämä joiden mielestä mies pitää laittaa vaihtoon, jos ei ole haltioissaan vaimonsa kropan muutoksista, vaikka vaimolla itselläänkin ottaa aikaa sopeutua. Ei hyvä mies jätä vaimoaan sen takia että lapsen hankkiminen otti veronsa, EIKÄ hyvä vaimo jätä miestään sen takia että mies ei ole silminnähden haltioissaan haluamassa seksiä heti synnäriltä kotiuduttua (tosin jos olisi, mies olisi silloinkin sika joka pitää jättää).
Antakaa itsellenne ja puolisollenne aikaa sopeutua! JA te muut mammat voisitte olla rehellisiä niissä ketjuissa joissa joku ennen synnytystä kysyy kropan muutoksista, eikä ladata tulevaa äitiä täyteen toivoa ja oletuksia, ja sitten pudotaan kovaa ja korkealta kun tissit ei palaudukaan "niinkuin kaikilla muilla vauva-palstalla" ja tulee ikäviä sivuvaikutuksia (virtsankarkailua jne) joista kukaan ei hiiskunut sanallakaan etukäteen.
Kyllä useimmat hankkivat sen lapsen vaikka varautuisivatkin pahimpaan. Silloin myös on suuri mahdollisuus yllättyä iloisesti jokaisesta ikävästä synnytyksen jälkeisestä vaivasta joka EI osunut kohdalle.
En usko, että ap:n itsetunto on ollut kunnossa edes ennen raskautta saati sen aikana. Raskautta ja lasta on siis turha syyttää oman pään sisäisistä ongelmista. Kyllä varmasti mieskin ihmettelee ja suree minkälaisen ihmisen kanssa se lapsi pitikään tehdä ja mielellään katsoo pää pystyssä ja selkä suorana käveleviä vieraita naisia kun kotona hiippaa joku verkkareisaa kyyryssä kävelevä, märisevä ja itseään säälivä nainen... Tee jotakin itsellesi! Vauva isälle hoitoon, kampaajalle, kasvohoitoon, uusia vaatteita ostamaan, lenkille ja ihmisten ilmoille sieltä!
Teet sen, mikä realistisesti tehtävissä on: arvet vaalenevat, alapää palautuu vielä, laihdutat ylimääräiset mahdolliset vauvakilot laihdutat pois, hankit lihaksia tilalle. Loput muutokset on syytä vain oppia hyväksymään. Ehkä kannattaa keksiä vaikka uusi harrastus, ja kiinnittää huomiota johonkin ihan muualle, kuin siihen "mitä on menettänyt".
Myös vanheneminen muuttaa vartaloa, ja mikään ei ole surullisempaa, kuin "ikinuoret" tiinajylhät, jotka ovat nuoruuden tavoittelussaan päätyneet naisen irvikuvaksi.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:05"]
Lapsettoman elämän valitseminen auttaa tähänkin.
[/quote]
No kyllä se kroppa iän myötä muuttuu lapsettomallakin.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:08"]
Hankkikaa sektio naiset jos haluutte pitää miehenne. Nainen voi ehkä hyväksyä lerpsahtaneet paikkansa synnytyksen jälkeen, mutta 99% miehistä ei hyväksy niitä. On typerää jälkeen päin itkeä kun mies lähtee ja harmitella että oisiko kannattanut ottaa sektio.
[/quote]
Siis sektio estää raskausarvet ja roikkuvat tissit?!
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:08"]
Hankkikaa sektio naiset jos haluutte pitää miehenne. Nainen voi ehkä hyväksyä lerpsahtaneet paikkansa synnytyksen jälkeen, mutta 99% miehistä ei hyväksy niitä. On typerää jälkeen päin itkeä kun mies lähtee ja harmitella että oisiko kannattanut ottaa sektio.
[/quote]
90% miehistä ei hyväksy? Ja sen takia lähtevät. Tämän kirjoittaja taitaa elää jossain idioottikeskittymässä, osaottoni.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 17:34"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 17:31"]
Miten ihmeessä sitten isolla osalla naisista ei tule mitään ihmeellisiä ahdistuksia ja suruja raskauden ja synnytyksen aiheuttamista "vaurioista"?
[/quote]
Ihmiset nyt ovat erilaisia ja reagoivat asioihin eri tavoin. Erilaisuus ei ole sairaus tai merkki siitä, että "pää ei ole kunnossa". Kuulostat todella epäempaattiselta ihmiseltä. Toivottavasti lastesi elämässä on myös toinen vanhempi, jolta he voivat oppia myötäelämisen kykyä.
[/quote] Luitko loppuun viestini? Olet siis sitä mieltä, että ap saa valittaa ja kaikkien pitäisi ymmärtää häntä, mutta hänen ei tarvitsisi tehdä itse mitään asioiden hyväksi? Minulla oli asiaan erittäin asiallinen ratkaisu, oliko sinulla? Ei ollut, hyökkäät vain päälle ja karjut, että ap saa valittaa jos haluaa ja häntä pitää ymmärtää. Hohhoijaa, jatka samaan malliin ja lyö päätäsi seinää, vain sinuun se sattuu, ei minuun ja muihin.